25. maaliskuuta 2010

Varjoteatteria kello puoli seitsemän



Pääosissa Heikko-peikko (joka ei niin heikko ollutkaan) ja Balleriina (jonka jalat eivät taipuneetkaan tanssiin).

22. maaliskuuta 2010

Taas yksi viikonloppu, joka...

...alkoi lankojen värjäilyllä, ihan noin harkitsematta. Tuloksena kaamea, persikanvärisestä ihon väriseen vaihteleva puuvillalankakerä! Yäks! Voi kutun kikkurat, mitä tuosta ny vois tehä? Menis vaikka koevedokseen tiskirätistä.. Novitan puuvillalanka imasi ihmeellisen huonosti väriä, jäi tuommoseksi.. kutveloksi.

Lauantaina rentouduttiin Jaakon kanssa. Kokeiltiin Reilun kaupan Thandia, Shiraz Cabernet Sauvignonia. (Kun joskus vielä oppisi, mitä mikäkin tarkoittaa.) Reilusta kaupasta plussaa, maku oli kitkerää.

Costello Hautamäen keikka oli hieno. Ei niin säväyttävä, en ole kuunnellut sitä kovin kauaa tai ole niin kova fani, kuin poikaystäväni. Kissavieraan oikea nimi on Costello. Kertonee jotakin.

Valomerkin jälkeen väräjäsin myös spagettia. Jatkoille lähteneet saivat tällaiset sydänateriat sinisellä spagetilla.

ja Jaakko fiilisteli Costellon biisejä vielä viiden aikaan. Aamu alkoi jo valeta, ja kuuden aikaan kallistettiin päät vihdoin tyynyyn.

Sunnuntaina jatkui sukkaprojekti, joka tuntuu vain kestävän ja kestävän. Johtuu 2,5 puikoista ja nallelangasta ja niihin tottumattomuudestani, purkamisesta, purkamisesta ja uudelleen tekemisestä.. Perfektionisti sisälläni nostaa päätään, sillä nämä sukat on tilaushommia, eivätkä tuu omiin jalkoihin.

Kissavieras olisi taas tykännyt kovasti lähteä tutkimaan maailmaa.

19. maaliskuuta 2010

Rikkinäinen tyttö..

..nimittäin nokka vuotaa kuin seula! Joku on polttanut töhöllä kurkkua, laittanut kylmiä väreitä juoksemaan villatakin alle ja hangannut nokan alustaa kulmahiomakoneella. :( Kiva, omakätisesti värjätyistä langoista kudotut sukat lämmittää kylmiä varpaita.





Sinnillä on väännetty 8,5 tuntia raporttia ja ryhmäsuunnitelmaa enkuksi. Viikonloppu, teretulemast.

18. maaliskuuta 2010

Kankaita ja ompelua

Sain talvemmalla vanhan Singerin. Ei ole muuta vikkaa vikkaa, kuin että paininjalkoja tai puolia ei tullut matkassa kuin yksi kumpaistakin. Värkkäilin puikkopussin, ja kyllä on iso nautinto, kun viisi kappaletta samanlaista puikkoa löytyy ihan vaivatta, tuosta vaan.

Kankaan on huolella haalittu ja hamstrattu, suurin osa pala kerrallaan kirppareilta. Retroliinoja, lakanoita, verhoja. Punasen ristin konttikin osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi.






Haaveena oli tehdä riemunkirjava päiväpeitto tilkkutöinä. Nyt siitä on tullut tavoite. Tilaajalahjaksi pitäisi tulla tilkkutyökirja, sillä tilasin Suuren käsityölehden. Olen siis Aikuisessa Iässä. Pidin omaa äiskääni aikuisena, kun aikoinaan postilaatikkoon oli tullut uusi lehti, jossa on vain VAATTEIDEN ja NEULEIDEN kuvia, ja äiti jaksoi aina olla innoissaan. Ja suruissaan, kun tilaus lakkautettiin välillä, kun se oli niin kallis. Nyt oli tarjous, neljäkymppiä vuosi.

17. maaliskuuta 2010

Keskiviikkoaamuna

Ei tykätty pakkasesta.

Joka ei enteillyt kevättä sitten pätkääkään.

Oltais voitu jäähä vaan nukkumaan, jatkamaan talvounia jonnekki huhtikuuhun ainaski.

Keitettiin kuitenkin mansikkasopat anopin poimimista herkuista, ja tassuteltiin rohkeasti ulos pakkaseen kiireiden, kouluhommien, tutustumiskäynnin, luennon ja kokouksen vietäväksi.

16. maaliskuuta 2010

Ne kasvaa!


Nimittäin chilit. Ja reippaasti kasvavatkin. En tykkää ärhäköistä mauista, ja tuolla taustalla näkyvä habanero on toisiksi tulisin chili koskaan.

Pelkään uutta kotia. Pelottaa se, että koti on aivan pimeä ja ahdas ja valoton, ja siksi siellä on paha olla. Miten sitten käy kasveille? Tomanteille, chileille, ananaskirsikoille, pelargonioille, enkelinsiiville?

Tahtoi ne



MINÄ SINUA RAKASTAN
säv. Lasse Heikkilä
san. Anna-Mari Kaskinen

Minä Sinua rakastan, tiedän sen. Se ei
ole vain hetkisen huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen.
Se on roihua polttavan kuumaa

Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme painavin askelin,

ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin.
Yhä enemmän rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,

jos me ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu. 


Onnea äiskä ja Mika!

6. maaliskuuta 2010

Omenapiirakkaa, kirpparilöytöjä ja kissavieras

Jaakko soittaa kitaralla lauleskellen, kotona tuoksuu vastapaistettu omenapiirakka. Löysin ohjeen, johon ei tarvi vatkainta, sillä en omista sellaista. Piirakka lähtee viemisiksi anoppilaan, jotenka mausta ei ole tietoa. Taikina ainakin maistui. 

Kissavieras oli yöllä villinä, tiputteli neulepuikkoja ja kävi kolisuttelemassa postiluukkua. Nauratti aamulla, kun se meni akvaarion viereen vahtaamaan. "Pistetään elokuva pyörimään" sanoin, ja sytytin altaaseen valot.

Aurinko paistaa ja on ihanaa. Aamukahvin jälkeen lähdettiin käymään kirpputorilla. Paljon ylihinnoiteltua törkyistä roinaa. :( Viime metreillä löytyi sateenkaarimatto! Se tulee sinne uuteen kotiin, eteiseen luullakseni. Löytyi kaunis mukikin. Oikeasta kaupasta ostin muistikirjan, taimimultaa ja lannoitetta kasveille. Enkelinsiipi, lempikukkani, luopui kaikista lehdistään pitkän ja pimeän talven mittaan. Tällä viikolla alkoi näkyä elämää, pieni vihreä ja jatkuvasti kasvava lehden nuppu! Ja toinenkin.

 

  

  

  

  

Helppo omppupiirakka

pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri hierotaan sekaisin. Lisätään jauho-leivinjauheseos. Taikina taputellaan vuokaan, ei siis vatkata vatkaimella.

täyte:
1 purkki maitorahkaa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria

Sekoitetaan kunnolla maitorahka, kerma ja sokeri. Ei vatkata! (Vatkattua kermaa ei voi paistaa uunissa). Seos kaadetaan raa-an pohjan päälle. 1-2 omenaa raastetaan seoksen päälle, ja vielä hipsaus kanelisokeria.

Uuniin 175 asteeseen 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua, sillä täyte hyytyy kunnolla vasta kun piirakka on viileä.



Ps. Oon IHAN rakastunu! Illalla Jaakko kiitteli ruuasta: Kiitos rakas ruuasta rakastan sinua nyt ja aina ja haluan tehä sinun kanssa lapsia ja elää elämäni loppuun asti ja muuttaa sinun kanssa yhteen ja ottaa vielä joskus toisen vähän isomman koiran *pusu*.


5. maaliskuuta 2010

Piraija tai parrakuuda!

Oi ja voi. Herra Ylppö ja ihmiset musisoi eilen niin kovasti, että vieläkin soipi korvat. He olivat ihmiset.

   

 
  

  
 
 
  
 
 
Mitkä jälkilöylyt! Oltiin jo tyytyväisinä ystävän kanssa lähössä ja siellä koko kööri oli hengailemassa narikoilla. Jumantsuikka on yhteiskuvat ja nimmarit. Ylppö kysyi minulta, että onko PJ Harvey tuttu. Samettisella ja tummalla äänellään kutkutteli ja kertoi, että mussa on samaa asenetta ja näköä ku siinä. Muisti ketale, missä kohti olin keikalla hengaillut. Kitaristi Hamidin kanssa puhuttiin pitkät pätkät toimintaterapiasta. Oli kovasti kiinnostunut kun oli aiemmin työskennellyt kehitysvammasten kanssa. Kertoi keikkaelämän olevan rankkaa. Puhuttiin myös siitä, kuinka Ylppö on se keulakuva ja kuitenki hän on tehny puolet kappaleista yhessä sen kanssa. Kuinka soittajat jääpi monesti vähän taka-alalle. 

Uskallauvuin myös lausahtamaan runoni! Tai sen pätkän, en tahdo sitoutua kuin sänkysi päätyihin. Piti nerokkaana. Kysyi, voisiko sitä jatkaa? Ei, se on noin juuri hyvä. Tarjosi Hamid vielä oluen ja tupakkasellissäkin kävimme. Ei tuosta enää paremmaksi voi mennä, joten on kumma haikeus siitä, että miten seuraava keikka. Meenkö vielä? Ylpölle kerroin, että enemmän tykkäsin aiemmasta levystä, Maj Karmasta vielä enemmän, eniten Kauniista Kuvista. Ei se purrut, nauroi että oli rumpalilta kysynyt, jos seuraava levy olisikin yltiökaupallista paskaa.

Tänään ei olekaan kuunneltu Ylppöä, vaan PJ Harveytä. Ehottomasti pitää tutustua vielä tarkemmin. 

2. maaliskuuta 2010

Viikonloput

Ne menee äkkiä. Viime viikonloppuna ehdittiin kyllä syödä. Aiemmin ei ole ollut niin väliä, että mitä sitä tunkee suuhunsa -terveellistä, halpaa ja ekologista tietenki on yrittäny ja kasvisruokaa mahollisuuksien mukaan, mutta se esteettisyys ja hieenot makuelämykset ei oo ollu ensiarvosia. En oo lukenu itteäni kulinaristiksi. Mutta nyt on ihminen, jonka kanssa jakaa ruokapöytä ja syömishetki.

Punaviini oikein soljui perjantaina. Miten hyvältä se maistukaan! Lahjapullo, Sartori Vaplpolicella Classico. Kirjotin sen itelleni muistiin, oli hyvää. En oikein osaa arvostella viinejäkään tarkasti, mutta olin kerran tyytyväinen kun osasin kuvailla jotakin viintä (hox hox, oikea taivutusmuoto!) vetiseksi.

 
Kinkkiässä käytiin pitkästä aikaa. Tai minulle se oli "pitkästä aikaa", ei Jaakolla. En ole osannut haaskata rahoja ulkona syömiseen, mutta mukavaa oli. Hyvä mieli kupli ja laittoi naurattamaan loppuillaksi. Chilitahnaa onnistuin laittamaan ihan liikaa riisin sekaan, ja vesikannu tyhjeni nopeasti. Tiiän, ei se auta. Maitoa pitäisi olla. Ei ollut.

 
Jälkiruoka ja lautaset, joiden varastamista melkein harkitsin. Ensimmäinen kerta, kun maistoin friteerattua banaania. Minua ressukkaa, maalla kasvanutta.

Jos ottaisi tavaksi käydä ulkona syömässä vaikka kerran kuukauessa?