11. huhtikuuta 2010

Vuosi sitten, maaliskuun viimeinen päivä

kirjoitin runon. Pötköttelin omalla sängyllä keltaisen torkkupeiton mutkassa. Kevätaurinko paistoi ikkunasta ja olo oli uninen. Haaveilin pojasta, joka koulussa sai posket punaiseksi, vetelyyttä polviin ja kiepahduksen masun pohjaan. Se poika ei ollut huomannut minua, olin aika varma. Nyt Peikkopoika soittelee meidän yhteisessä kodissa kitaraa, Leevien Hullua Amaliaa. Puhelinnumeroni on tallennettuna Jaakon puhelimeen yhä nimellä Runotyttö.



Peikkopoika


hiuksiisi voisi
laulurastaat tehdä kodin
suloisen sekaiseen tuulenpesään
jonne pujottelen sormet salaa

surumielisille annetaan tähtisumua silmiin
ja katseeseen huolen häiviä
silittäisin kasvojasi yöt läpeensä
taikoen alakulosi pois

koulun pitkillä käytävillä harhaillessasi
kuvittelen että huomaat minut
hymyilet minulle yhtä varmasti
kuin pienenä luulin
että uutistenlukija näkee
ihmisten olohuoneisiin

saat minut hulluksi
kehräämään runoja ja
spreijaamaan rakkauskirjeitä sähkötolppiin
ajattelemaan tuhmia d-siiven siivouskomerosta

5. huhtikuuta 2010

Pääsiäisilta Kotosalla

oli punaviiniä ja kaksi kitaristia olkkarin lattialla, nuottikirjoista löytyneitä vanhoja uusia lauluja, suukkoja, vasta puunattu villakoira, villi kissavieras josta tuli kissalapsi ja olo että on hyvä olla juuri tässä näin.




Illalla pyörähdettiin vielä toistamiseen pääsiäisen aikana tuossa yhdessä pubissa, jossa biljardipöytä söi pallot eikä luopunut niistä, lempeä portsari oli varmaankin ystävällisin tapaamani ja eräs miekkonen kertoi hävittyään biljardissa olevansa tässä kaupungissa siksi, ettei enää pohjoisemmasta saa lääkettä kun on opiaattikorvaushoidossa.

Loppuja ja alkuja

Ekat Nalle-lankasukat on vihdoin ja viimein valmiit. Uusi omistaja tykkäsi kovasti. Tykkäsi niin paljon, että pääsen kiitokseksi muutaman kerran ratsastamaan hänen kotonaan ja kokeilemaan villihevosen kesytystä. Ihanata! :)


Toinen loppu oli yksi kouluprojekti, jossa on ollut meitä toimintaterapiaopiskelijoita viisi: kaksi suomalaista, kaksi belgialaista ja yksi slovenialainen. Eräälle yläasteelaisten ryhmälle on pidetty hyvinvointiin liittyvää projektia, joka on kyllä antanut ihan hirmusti käytännön kokemusta ryhmän ohjaamisesta, suunnittelusta, teorian ja käytännön yhdistämisestä, ryhmädynamiikasta, ohjaamistyyleistä ja yhteistyön tekemisestä ja vastuun jakamisesta viiden ihmisen kesken. Ja kovin erilaisia tyylejä tehdä ja huolehtia asioista, kirjoittaa raporttia on nähty -riippuen kansallisuuden lisäksi tietysti myös peroonasta. Mehut on tiristetty, mutta hieno on kokemus. Ehkä ensi kesän reissulla olisi yöpaikkakin Belgiassa, jos ei nyt Sloveniaan asti eksykään.


Uusi alku oli yhteinen elämä Peikkopojan kanssa, samassa asunnossa. Nyt on Koti. Tylsä pohjaratkaisu, eikä aurinko paahda parveketta, mutta parveke kuitenkin on ja vuokra ei ole kallis, tämmönen peruskämppä. Ullakkoasuntojen tai rintamamiestalojen aika on sitten myöhemmin.