Väsynyt ja onnellinen lauantai

Eilinen oli ihana. Syötiin, juotiin, naurettiin, laulettiin, halattiin. Vähän itkettiinkin. Samuli Putroa käytiin rakastamassa torinrannassa, ainakin me naikkoset. Kainuusta sain myös ihanan tuliaisen, joka on ihan toimiva, eikä yksikään tärkeä osa ole hukkunut vuosikymmenten aikana. Lomaa jäljellä lauantai-illan loppu ja sunnuntai, mutta ei siitä sen enempää. Paitsi opettajilta oli tullut sähköpostia, että jo annetut lukkarit muuttuu jälleen ja vierailevan opettajan tunnit siirretään perjantai-illalle tai lauantaille.

Menussa oli vaan pitsaa, mutta rakkaudella tehtyä. Peikkopoika teki omansa lihoineen, minä tohotin keittiössä niin että unohdin laittaa omaani tonnikalan. Ja löysin hätävaralautaset kirpparilta.

Huono aamu

Iso, mutta se meille normaalin kokoinen kahvikuppi kaatui työpöydälle ja valutti kahvit seinää pitkin lattialle lammikoksi. Valmistuva tilkkutäkki oli onneksi ihan muualla eikä ompelukoneen vieressä, olisi mennyt pilalle ja kiukuissani olisin saattanut heittää roskiin. Löin vielä pääni pöytään pyyhkiessäni. Itkeä vollotin ja kiroilin maassa tiskirätti kädessä ja luovutusvoiton kahvimerelle antaneena, kun Peikkopoika tuli auttamaan ja kysyi, että mikä on. No kouluun meneminen maanantaina painaa takaraivossa koko ajan ja tympii. Kaksi vuotta opiskeltu, puolitoista jäljelä ja nyt tekee mieli vaan näyttää paljasta takapuolta koko laitokselle ei huvita.

Mutta on ihania asioita. Aion lähtä kirppikselle etsimään lautasia, sillä illalla tehdään pitsaa ja tärkeitä ihmisiä tulee läheltä ja vähän kauempaa kylään. Isoja lautasia ei ole tarpeeksi, siksi siis kirpputorille. Olen aikonut vuosien ajan alkaa kerätä sekalaisen kaunista astiastoa, mutta jotenkin en muista koskaan katsella niitä kirppiksiltä. Pitäisi tehdä kirppispuutelista, että mitä aikoo etsiä kirppiksiltä. Mitä teidän listoissa lukisi?

Pari vuotta sitten

Mää tykkään näistä teksteistä vuosien takaa. Niissä on kulutettuja juttuja ja osa on tekemällä tehtyjä. Mutta ne on omatekemia. Ei ole syntynyt runoa vähään aikaan, liian pitkään aikaan. Mutta syksy on täällä ja syksyllä runottaa aina.

rikkonainen raukka

navakka on pohjoistuuli
      sinä olet pikemminkin
            puuskittainen

ja tuulenpesä tukkana ja
silmät sateista vetiset
ranteet veitsestä veriset

on kummallista rakastua


olen sinun
baari-iltojen tangoissa
villapaitasi langoissa
      etkä revi pois

pysyn sussa kii
mutta et huomaa

Saepäivän juttuja

Lankoihin ja värjäykseen hurahtanu täällä moro!

Näistä tulee Feather and Fan Comfort Shawl.  Ravelryssä löytyy lisää kuvia. Langat on ihanaista 100 prossasta alpakkaa. Nimenä on Leevien piisien naisia.

Jos lähdet Laila, Alpakka 50g 163m

Baby Jane, Alpakka 50g 163m

Rock on Rudy, Alpakka 50g 163m

Hullu Amalia, Alpakka 50g 163m

Aiemmat väritykset puikoilla:

Väripata porisi ja etikka lemusi

Ostin lopultakin noita ihan aikuisten oikeita langanvärjäykseen passeleita Emo-reaktiivivärejä ja voi juukeli, sinne päin löystyy kyllä kukkaron vetskari toisenkin kerran. Ihan mahtava ylläri oli, että värejä löytyi samasta kaupungista Taito Shop Maakarista. Ei tarvinnut kantaa retkipatjaa ja tyynyä postiluukun alle.. ;)

Keittelin Novitan lankoja, mutta seuraavaksi testaan kyllä mitäs 100 prossanen villalanka tuumaa. Mikähän oisi halvin merkki?

Ihan eka. Omaksi iloksi ja omahyväisyyden nimissä ajattelin, että langat saa kaikki oman nimen. Leevi-fanina ja Göstan nerokkuutta kunnioittaen alan kastaa näitä Leevi and the Leavings -biisien mukaan. Tämä ensimmäinen olkoon Elämä kuin euroviisu. Seitsemän veljestä, 150 grammaa.
 

Ihanasti sanottu, Isoveli 100g

Peikkopoikakin innostui värjäämään! Ite halusi myös kuvata ja vyyhitä. Heti piti alkaa sukkaa kutomaan, että herra näkee kuinka tarkasti ajan kanssa suunnitellut värit ja raidan pituudet pitävät paikkaansa.. :)

Mulla ei kyllä meinaa olla niin paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä antaa lankojen muhia värissä, niinku Peikkiksellä. Omia lankoja olin koko ajan liikuttelemassa, nostelemassa, lisäämässä väriä.. ja lankojen kuivettua muutaman tunnin allekirjottanu tarttu fööniin ja kuivasi langat jotta ne saa vyyhittyä uudelleen ja linssin eteen.

Kankaat hipelöinnin kautta ojennukseen

Muutosta asti kankaat on muhineet muovipusseissa yläkaapeissa. Sieltä ne ei vahingossakaan eksy paininjalan alle. Nyt on kaikki kuosit ja värit pinoissansa levitettävän sohvan vuojelaatikossa ja sieltä ne kuiskuttelee, että ompele, ompele..

Päivänselvää tilkkupeittomatskua, eikö vaikka. :)

Lomalla velvotteista, muttei värkkäilystä

Voi pojat ja tyttöset, miten rentouttavaa olla lomalla. Kaksi viikkoa tätä autuutta jäljellä -lipsahti vahingossa ja tahallaan yhdenkin tentin ilmoittautumispäivä tuossa ohi. Tyytyväisenä itteeni oon saanut valmiiksi asian jos toisenkin.

Torkkupeitto isomummun neliöistä, 150 cm x 90 cm. Lankana 7 veljestä. Tämä puoli-ikuisuusprokkis starttasi jo kun asuin vielä kotona -joku viisi vuotta sitten. Alkoi, hautautui kaappiin, lojui. Palat virkkasin vuosi sitten valmiiksi, talvella kokosin, kuluneella viikolla virkkailin reunat ja tänään höyryttelin kuosiinsa. Vaikka on se keskeneräisenäkin jo käytössä ollut.. :) Tekisi kyllä mieli aloittaa toinen, jostakin nätteistä kukkalappuista!

Virkkaamiseen hurahdin. Pari tiskirättiä piti testimielessä valmistaa -ne tuntuu oikein aaltona vallanneen blogin jos toisenkin. Ja hieno homma onkin, kestäviä ja kauniita. Toimivia. Ne voi pestä ja käyttää uudestaan, vaikka niin meillä kyllä ihan kaupasta ostettujen liinojenki käyttöikää venytetään. Oman kokemuksen mukaan neulottu venyy ja leviää, virkattu pysyy kasassa. Miellyttävämpi pyyhkimiskokemus. :D On nuissa vaan se huono puoli, että jos hellalle tippuu kunnon köntsä jotakin ruokaa, ni vaistomaisesti tulee hihkastua Peikkopojalle, että "ELÄ käytä luutua, ota paperilla.."

Nämä tumput valmistu Tanskassa farmilla. Peikkis piirsi tuota punoskuviota malliksi papreille ja minä senku neuloin. Opetin irkkutytöllekin neulomista.

Noro-sukat. Alotin varpaista, opettelin tiimalasikantapään. Luulin että rakastuisin, ja aluksi rakastuinkin kun aloitin puikottelun. Mutta valmiina en niistä välitä. Näkyy jo siinä, että valmistuttuaan ne vaan lojuivat pöydällä viikon, kunnes tänään vasta höyryttelin ne muotoonsa. Oikea on kivempi kuin vasemmassa jalassa oleva. Tuolla matolla ne näyttää kuitenkin ylättäen paremmalta, mutta pläh. Peikkopoika noista tykkäsi, joten saakoon myös ne.

Pari päivää sitten keittelin lankoja, alunaa ja nokkosta. Lopputuloksena väri, joka vääristyi kuvassa tumman taustan takia. Semmoinen vaaleankhakin kukertava. Kaukana se on siitä herkullisesta vihreästä, mitä toivoin. Nimesin Pettymys-langaksi. :)

..mutta mitäs sitten ? Big Brother (hyh hyi minnuo, pahe!) alkaa parin viikon päästä, sitä ennen pitää keksiä telkkarineulomista. Saatampa alottaa vaikka villatakin!

Rojektia pukkaa :)

Olen valinnut, selvittänyt, pessyt, nyppinyt, kuivannut, kokeillut, onnistunut, harmistunut, karstannut, pyörittänyt, hypistellyt, kosketellut. Olen aivan huumassa. Rukki odottaa tädin luona monensadan kilometrin päässä, enkä malta odottaa että saan sen.

Pikku neiti

Kummityttö kävi kylässä. :) On siinä päivänpaiste. Jos on vaikeaa valita kahen kuvan väliltä, saa varmaankin laittaa molemmat.

20 kesää ja talvea sitten

Vierailtiin iskän kotitalossa. Setä oli taitavasti käyttänyt Zeissiä vuosikymmeniä sitten, valottanut kuvat ja jättänyt ne kansioihin odottamaan, että joku joskus niitä selailee tai ehkä ei. Haikeana katselin kuvia ja löysin myös itseni.

Ilta anoppilan torpalla ja sadepäivä kotona

Viinimarjojen poimimisessa anoppilan puskista auttoi villakoirarouva Minski, siiliarmeija ja appiukon kaima Paavo-kissa.

"Lauluja sadepäivän varalle" kuulostaa kauniilta. Tekemistä sadepäivän varalle oli kertynyt ja päivän saldona on
-punaviinimarjojen puhdistaminen parvekkeella ukkosen kaikuessa
-piirakan leivonta ja herkuttelu ihanien ihmisten kanssa
-ystävän luona vierailu ja sattumalta piirakkakestit, sillä vein herukkapiirakkaa ja ystävä oli tehnyt mustikkaversion
-aivan taivaallisella kikhernesalaatilla herkuttelu
-Noro-lankasukkien kutominen Precious-leffalle nyyhkiessä
-Kool Aid -testitupsujen värjäily

Maailmalta takaisin

Matkatavarat on purettu kaappeihin ja tuliaiset jaettu ystäville ja sukulaisille. Tietää, että on ollut tavallista kauemmin pois kotoa, kun valonkatkaisijoita pitää hapuilla ja osa viherkasveista oli kuollut lomittajien hellästä hoivasta huolimatta. Puolitoista kuukautta meni, ja aika vähän otin kuvia taikka kirjoittelin päiväkirjaa. Viime vuonna sain yhden kokonaisen täytettyä reissussa, mutta nyt dokumentointi vähän jäi, se tuntui velvollisuudelta. Mulla on ollut välillä pakkomielle saada tallentaa asioita -muuten saattaisin unohtaa. Jonkunlainen reportaasi kuitenkin.

Vapaakaupunki Kristiania Kööpenhaminassa. Neljäs kerta kun kävin, ja jokaisella kerralla se avautuu lisää.

Kööpenhaminan satamaa.

Farmin lähikylässä oli se Hiirestä elefanttiin -puotiloinen lankataivasyläkertoineen.

Vanhoja tuulimyllyjä..

..ja nykyaikaisia.

Farmilla me työntekijät oltiin kotoisin ympäri Eurooppaa. Vasemmalta lukien hieman englantia taitava Ekain Espanjasta, rempseä Louise Irlannista, viime vuoden tuttavuudet Julie Ranskasta ja Dome Italiasta (ihanat rakastuivat viime vuonna tuolla farmilla ja tulivat nyt uudelleen). Tuo punahousuinen on minun Peikkopoika ja vieressä on erittäin tunnistettavaa naurua heläyttelevä punatukka Rachel Skotlannista. Kuvasta puuttuu Aday Kanariansaarilta, Marco Italiasta, Mauro Sardiniasta, Eric Saksasta ja Loukia Kreikasta. Eric ja Loukia tuli Tanskaan vanhalla palokunnan pakettiautolla, joka toimi ympäri vuoden asuntona heille ja kahdelle sekarotuiselle koiralle.

Juhannuskokko. Kuvasta rajattu pois puoli kylää tanskalaisa laulamassa virsiä.

Me asuttiin tuolla yläoikealla.

Työt alkoi aikaisin, neljältä aamulla. Joku ripusteli meille postikorttimaisemia auringonnoususta, luulisin. Kun ei ne aamut tuntuneet todellisilta, niin kaunis maisema oli.

Ihana isäntäperhe ja viimeisen viikonlopun yhteinen grillausilta. Sään vuoksi siirryttiin ulkoa konehalliin syömään -upeat rekvisiitat taustalla. :)

Reenailin käsilläkävelyä, mutta ei onnistu ihan vielä yhtä hyvin kuin Peikkopojalla.

Allekirjoittanu mansikkakuumeen kourissa. Saaliina mansikoita ja herneitä 2848,9 kiloa. Ja ei, ei tee pahhaa nähä mansikoita. :) Loppuun vielä skottilainen performanssi "Herneet nenään".