Kainuussa

Loma on ollut hyvä, rentouttava. Tarpeen, kuten aina. Käytiin Kainuussa, äitin luona ja iskän luona. Kaikki me siskotkin oltiin samassa paikassa vähäsen aikaa. Harvinaisia hetkiä, mutta sitäkin tärkeämpiä.

Kerrottiin vanhemmille, että me ollaan loppuelämä yhdessä.

Ihan hyvä aamu

Elämä tuntuu ihanalta, ihan tosi! On pieniä hyviä hippusia ja uutisia, jotka painavat ja tuntuvat pahalta, mutta pääasiassa kaikki on ihanasti. Näissä nahoissa on juuri hyvä olla, juuri nyt ja näin. Päivällä saan ihanan vieraan, ja huomenna lähdetään kotopuoleen.

Eilinen metsä-, tai mehtälenkki niinku minä sanosin, rauhoitti. Melkein eksyttiin, mutta löydettiin autolle ennen kuin hämäryydestä tuli pilkkopimeää. Pari tuntia hujahti puiden lomassa ja pururadalla. Mutta raukeana köllöteltiinkin ilta, vei kaikista likoista mehut. Meillä on tällainen jakauma: likkoja ollaan minä ja sessut, jätkät on sitten Peikkopoika ja kissa.

Taas tein muutaman löydön Pelastusarmeijan kirppikseltä! Ruskeasta tulee ainakin hame.

Pipo meni naiselle, joka laulaa paremmin kuin kukaan ikinä! Aivan jumalainen kultakurkku! Olisin ehkä mieluummin neulonut kaulahuivin varjelemaan kurkkua, mutta pipon tahtoi. :)

Kuluneella viikolla...

...löysin nuo ihanat Pelastusarmeijan ja SPR:n kirppiksiltä. Hinnat taitavat olla kauppojen luokkaa, neljää ja viittä euroa palasta, josta nipin napin saa ehkä ommeltua tunikan. Pohdin aika kauan, että otanko vai jätänkö. En ymmärrä miksi, nuo on ehkä maailman ihanimmat kankaat tällä hetkellä enkä tiedä, miten raskin saksilla noihin kajota.

...leivoin ihan mielettömiä keksejä. Muistisääntönä itselle, että kannattaa tästä edeskin päin tehdä iso taikina. Niin iso, että siihen pitää käyttää mm. kaksi suklaalevyä. Seurauksena voi syödä itsensä ähkyyn ja keksejä riittää niin anoppilaan, kahvivieraille kuin meille reppanoille piristykseksi, jotka viime lauantaina jouduttiin kouluun. Resepti on oikein mainiosta Pastanjauhantaa-blogista.

Nyt vielä opinnäytetyöhommiin kouluun ja sitten alkaa lomalomalomalomaloma!

Ihan vahingossa voi löytää omenapuun

Löysin kaksi, kasvoivat vierekkäin ja ihan erilaisia omppuja. En ole tottunut tuommoisiin, meillä ei ollut omenapuita. Mutta tulee olemaan, sitten kun on oma talo. Luumupuita myös.

Oliko teilläkin satanut lunta yöllä?

Moneen vuoteen ensilumi ei hetkauttanut kovasti. Tänä aamuna tunsin pientä lapsen riemua, kuin pienenä kun juoksin keittiön ikkunaan aamulla näin valkoisen maan. Lapsena ensilumi satoi aina yöllä, nykyään se sataa kun istun luennolla. Paitsi tänään.

Väkertäjä väkertää.. :)

Mehukattitonkasta lähdin matkaan. :)

"Lupaan lähettää jotakin itse tehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itse tehtyä viidelle kommentoineelle. Sääntönä on, että tavaran tms. tulee olla itse tehty ja toimitettu vastaanottajalle vuoden 2010 aikana."

Tämä oli haave, kun innostuin langanvärjäyksestä.

Samoissa kengissä, Nallea noin 200 g

Tein siitä sukan, tein lapasen. Jälkimmäiseen olen tyytyväinen, sukkaan en. Varsi on liian löpsykkä, ei pysy jalassa tai pitele lahkeita. Tapana on tunkea lahkeet villasukkien sisään, joten varren napakkuus on kyllä tärkeä. Koiranputkikuvio oli taas mukava neuloa ja ihan nättikin. Voipi olla, että neulon toisen lapasen, puran tuon tehdyn sukan, neulon uudet sukat varpaista ylöspäin niin saan kaiken langan käytettyä. Malli on Ullasta.

Käsityömessuilla sai ihmetellä silmät tapillaan. Ihmiset on kyllä kamalan taitavia! Ostin jotakin pikkuista, mutta silti sinne upposi rahaa vaikka kuinka. Hiplailin yhtä nättiä lankaa, mutta en keksinyt mitä siitä tehdä. Osta pois, sanoi myyjä, jää harmittamaan muuten. Ajattelin, että ei jää, mutta jäipä sittenkin. Se olisi ollut justiinsa passeli lanka Baktukseen, minkä minä(kin) tahon kyllä tehä.

Virkkuukoukkusen kojusta lähti matkaa kortteja ja naurunkihemöintiä -mahtavia oivalluksia ja sutjautuksia. :)

Kohta lähdetään hauvavauvan siskon luokse kyläilemään. Ihana sunnuntai.

Laukku laukkunen

Tämä on ollut valmiina jo tovin ja ahkerassa käytössä. Toimii! Malli oli omasta päästä ja muotoutui ompeluksen edetessä. (Joskus olisi kyllä oikeasti kiva vaan tehdä valmiin kaavan mukaan, ettei tarvisi ommella ja purkaa, miettiä päätä puhki ja turvautua mahottoman luoviin ratkaisuihin. Varsinkin kun on noin monta kangasta, niin mille puollelle saumat nyt tulee ja mistä minä saan käännettyä jne jne. Älytöntä aivovoimistelua.)

Kankaat on kolmista eri vanhoista verhoista, tuo päällyskangas on mummulan vanhoista verhoista! :) Päällys- ja sisuskankaan välissä on jämäkkyyttä antamassa SPR:n Kontista löytynyt kangas. Sisällä olevan taskun vetskari on jostakin äidin laatikoista pengottu. Kaikki matskut ompelulankaa ja taskujen reunojen kuminauhaa lukuunottamatta on vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua. :)

Oon nyt ihan rakastunut nuihin pussukkataskuihin. Minun mielestä tosi nätit, mutta myös käytännölliset, kun niihin mahtuu kivasti pikku hilipetööriä ilman, että taskut pöklöttää rumasti.

Tämä tyttö lähtee hipistelemään ja ihastelemaan käsityömessuille ihan justiinsa! 8) Ostoslista on, mutta saapi nähä, mitä mukaan tarttuu. :)

Viikonloppua

Eilen eläinlääkärin odotushuoneessa tavattiin hauvavauvan sisko -aivan älytön sattuma! Ovat kaksi marjaa. Suloisia ja ujoja. Sunnuntaina mennään käymään kylässä, saavat siskot leikkiä ja peuhata keskenään niin kuin pienet koirasiskot vaan leikkiä ja peuhata voi.

Ensimmäinen koirapuistokäynti oli tänään, se oli kurainen ja sateinen. Tuhinasta päätellen myös uuvuttava. Hännän heilunnasta päätellen myös aika kivaa. Kaverina oli nahkis-Figo ja tietty villakoiramuori.

Kotona odotti alkava viikonloppu. Vaihdoin kuivat villasukat, korkkasin siiderin ja paistoin valmispitsan. Ei mitään hienoa: luomua, kasvista tai eksoottista. Vaan ihan tavallista ja helppoa. Uudesta Käsityölehdestä jäi mieleen raidallinen villatakki -kunhan saan värjättyä langat, ehkä viikonloppuna, aloitan neulomisen. On malli sitten tuo, Pappatakki tai joku muu. Lukemiskasassa odottaa ihan uusi Aku Ankka, yksi opinnäytetyö, Koiran käyttäytyminen -kirja, jonka olen kyllä jo aloittanut ja uusin Toimintaterapeutti-lehti. Jospa pino pienenisi huomenna, kun on vapaata.

voi maailman menoa

Pyssymiestä jahdataan siellä mistä minä tulen. Toivottavasti saavat kiinni. En pelkää, että se satuttaa muita, en usko.

Kuljen aamuittain meidän bussipysäin ohi koirien kanssa. Siksi meidän, kun se on meidän betonimöhkälekerrostaloa lähimänä. Viikko sitten siihen oli liimattu tarra.

Tulin pahalle mielelle. Ei noin saa sanoa! Vai saako? Onko sananvapauden loukkaamista, jos joku aamu raaputan tuon pois?

Onneksi on Loesje. Selasin kuvia koneelta noin puoli tuntia ja yritin etsiä niitä, jotka otin hissiin ja pyörävarastoon liimatuista Loesje-tarroista. En löytänyt. Pitää ostaa ulkoinen kovalevy, järkätä kuvat ja teettää niitä. Löysin Loesjen joskus lukioaikoina netistä. Voi sitä riemua, kun muutettuani Ouluun löysin niitä tarroja jo silloisen kerrostaloni seinistä! Kaupungillakin niitä on näkynyt. Vielä joskus painan paidan.

Lähteä vai jäädä?