23. tammikuuta 2011

Uusia kujjeita

Neulominen ei maistu, tökkii ja kangertelee joten suosiolla olen antanut olla. Kuviakaan ei ole.

Huomenna alkaa opiskelussa toisiksi viimeinen harjoittelujakso. Haastavaa ja mielenkiintoista tulee varppina olemaan, ja kaikki ilo irti siitä. Vuoden päästä pitäisi olla (on! siihen tähdätään!) jo toimintaterapeutin paperit plakkarissa, eikä onneksi pelota, että ei musta oo ja en ossaa.. Vaikeaa voi olla, mutta vaikea on mahollista.


Osallistun ensimmäistä kertaa Salaiseen Neuleystävään! Ilmoittautua voi vielä keskiviikkoon 26.1. asti. Ilmoittautumiset ja lisää tietoa tästä SNY:stä löytyy täältä

Kolmas uusi jutska on Pk-tottiskurssi, eli palveluskoiralajien tottelevaisuuskurssi, joka kestää huhtikuun loppuun asti. Ollaan Ainon kanssa käyty joulukuusta asti pentukurssilla, jossa on perusjuttuja ja agilityesteitä makusteltu. Nyt aloitetaan tuommonen isompien koirien juttu. Hauvavauva on jo iso, puolivuotias.

16. tammikuuta 2011

Pikkuiselle neitille jutskia

Tilkkupeitto ystävän pikku prinsessalle! Peitto kotiutui jo viime vuoden puolella, mutta enpäs näköjään ole sitä täällä vilauttanut. Taisipa olla 120 senttiä korkea ja leveä.


Eläinkangas löytyi kirpparilta, samoin nurjan puolen kangas on kirpparilta löytyneestä pussilakanasta. Pikkuisen pehmoisuutta tuomassa on keskimmäisenä kerroksena vanhaa päiväpeittoa palanen. Tuota eläinkangasta löytyi myöhemmin vielä isompi pala, ja se lähti kirpparilta matkaan sekin -on niin veikeää ja pirteää.


Nämä töppöset, tumput ja myssy meni myöskin samalle pikku ihmeelle. Pipo oli ihan valtava! (Eikun vastasyntynyt vauveli oli niin pieni! Miten voi olla! <3) Muut onneksi oli soppelit. Pipon ohje täältä, lisäsin vielä pikkuiset korvat. Töppöset tein junasukkien ohjetta mukaillen ja tumput omasta päästä samanlaisella varrella kuin töppöset. Pittusen ihmisen vaatteita on kyllä ihana neuloa! :)

15. tammikuuta 2011

Läksiäispussukat

Pussukat on kahdelle neitokaiselle, jotka lähtee Sloveniaan vaihtoon. Takaisin tulevat vasta huhtikuussa. Tuntuu mukavalta ajatella, että minunkin piti mennä. Ihan Thaimaaseen asti. Mukavaa on se, että olen tehnyt pesän tänne enkä tahdo lähtä -seikkaillaan Peikkopojan kanssa sitten keskenämme, omalla ajalla, ilman opiskelua ja tehtäviä.



Oikein mainio ohje pussukoiden tekoon löytyy Pientä kivaa -blogista. Koko on puolta isompi, nuo menee vaikka meikkipussina. Kankaat on molemmat kirpparilta. Tuo punainen on se uusin löytö. Pienistä asioista tulee hymy -kun vaikka katson kangaslaatikkoon ja minulla on vaikeus valita, sillä niin paljon onnistuneita ja värikkäitä kangaslöytöjä on kertynyt.

Illalla lähdetään Peikkopojan kanssa katsomaat maailman ensi-ilaan Zeitgeist - Moving Forward. Katsotaan miten paljon kurttuja kertyy otsalle kaikesta siitä ajattelemisesta ja pohtimisesta. Leffan jälkeen läksiäisiin limpparipullon kanssa.

14. tammikuuta 2011


Huikentelevaisesti olen tuhlannut kirppareille. Ihan ähky, miten on tämä vuosi on alkanut ostamalla. Keittiönpöytä, ulkoilupuku (jes!), valokuvia. Sitten vielä muutama kangas. Kisuli- ja äpylikangas löytyi (jälleen) Pelastusarmeijan kirppikseltä. Hinta 5,20 ja kotona se paljastui lapsen lakanaksi, eli monta metriä ihanaa kangasta. Olisi siellä kaksi muutakin verhoa ollut, mutta joku roti. Yksi kangas/kirppari on tarpeeksi.

Jo käytössä nukkaantumaan ehtineet Baudelairet. Langan väri onnistui noiden kohdalla nappiin, ja sitä on vielä jäljellä. Ihan kuin itse värjätty lanka nukkaantuisi helpommin, sillä ihan tavis Seiskaveikkaa tuo on ja puolitoista kuukautta vasta jalassa olleet.



Vielä villapaita-asiaa. Pappatakki alkaa olla kuosissa päättelyä, taskuja ja nappeja vaille. Se tuntuu isolta ja raskaalta, liian pitkältä. Yllättävästi se näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Ihka eka tekemäni villatakki.

5. tammikuuta 2011

Kontista löytyi tämmöinen nätti, ruokalautastakin isompi.

Parilla eurolla läjä matonkuteita. Vessaan aion virkata iison pitsiliinan matoksi matonkuteista ja isoja "tötteröitä", joissa keskeneräiset neuleet pysyvät (jos pysyvät) tallessa.


Ongelma:


Keittiön pöytä, joka on kivan värinen. Kaipaisi kuitenkin kovasti kunnostamista, pinta on nuhruinen. Pyöreä pöytä on epäkäytännöllinen. Penkkejä olen tuloksetta metsästänyt, tuon yhden reppanan vain löysin kellarista. Sekalainen seurakunta tuoleja ei haittaa, mutta joku siinä nyt nyppii. Pöytä toimii rojunkerääjänä kuten näkyy, ja sillä syödään vain vieraiden tullessa ja ehkä kerran kuussa.

Ratkaisu odottaa vielä SPR:n kontissa, mutta minun nimissä. Ihana, valtava muttei massiivinen, kaunis, huojuva, metsänvihreä, hyväkuntoinen pirttikalusto! Eikä hinta ollut paha. Pöytä askartelua ja ompelua varten! Se saattaa olla aika iso meidän keittiöön ja tummakin se on, mutta ei me tässä pimeässä mörskässä loppuelämää asuta.


Onko muilla tämmöistä pesänrakennusviettiä liikkeellä?

3. tammikuuta 2011

Vastapäisen kerrostalon katon takaa nousee pää, pitkäkaulaisen dinosauruksen pää. Katoaa, vajoaa pinnan alle enkä tiedä näenkö sitä enää. Aura-auto hurahtaa ikkunan alta niin nopeaan, että tekee pahaa ajatella, jos talon nurkan takaa juoksisi koira tai pieni lapsi.



Päätä vihloo, juilii flunssa ja vilu juoksee selässä. Uni oli katkonaista ja täynnä painajaisia tulevasta seminaarin esityksestä. Aamulenkillä löytyi taas uusi salainen polku. Talvella puiden sekaan uskaltaa paremmin, kun näkee tuoreista jäljistä jonkun siitä kulkeneen.



Tahtoisin uuden kodin. En tätä, tämä on pimeä ja miten minä keväällä kasvatan tomaatteja ja yrttejä ja kukkia parvekkeella?



Villatakista puuttuu enää hiha. Tahtoisin neuloa toisen, mutta lupasin olla ostamatta lankoja tässä kuussa. Ehkä ompelen takin, jos löydän kirpparilta jonkun tuunaamiskelpoisen. Uudet kankaat kun on kauhean kalliita, kun pitää ostaa metritolkulla.


Dinosauruksen päätä ei näkynyt enää, ja se oli vain nosturi.

Kuvat on vuodelta 2004, katsellessani huomasin kasvaneeni monella tavalla.