28. toukokuuta 2011

Salainen neuleystävä yllätti vielä viimeisen kerran paketin muodossa! <3 Salaiseksi neuleystäväksi paljastui Amaria! Olen käynyt piipahtamassa blogissasi pari kertaa, mutta empäs arvannut mitään! :) Viimeinen paketii oli melkoinen loppuhuipennus, katsokaa vaikka!


Päällimmäisenä paketissa oli pussukka (neulepussiksi!), johon oli nappikukkia ja nimi kirjailtu! Kaiken hulinan keskellä piti pienoiset itkut tihrustaa, että joku on minulle noin kauniin pussukan tehnyt ja nähnyt vaivaa. Kaverit ja Peikkopoika kutsuvat minua enenevissä määrin Heikuksi, joten tuo on oikein passeli "siviiliinkin". :) Paketista löytyi teetä ja suklaata (luomua ja reilua), jotka heti tänä sadeaamuna metsälenkin jälkeen pääsivät hyötykäyttöön.

Paketti sisälsi myös Utunan huivilankaa, uskomattoman kaunista Kainuun harmaksesta kehrättyä, kotimaista, käsinvärjättyä ekolankaa! Amaria kertoi röyhkeästi mainostavansa tuttavansa lankoja, ja kylläpä kelpaakin! Minäkin hihkaisen, että käykää ihmeessä tutustumassa ja tilaamassa. Upeita lankoja! Ja vaikka en ole violetin tai sinisen ystävä (ollut), niin tuo sävy on kyllä kaunis, maanläheinen jotenkin. Muutama huivimalli minulla on katsottuna, ja jotakin niistä alan kyllä nitkuttaa. :) Paketissa oli vielä kaiken lisäksi Puro Batikkia, josta virkkaan pussukan taikka kesäpipon.

Tajusin nyt, että kuvasta puuttuu vielä bambupuikot. (Paketissa oli niin hirmusti kaikkea, että unohtuivat ihan.) Nelosia minulla ei ollutkaan, ja nuo Knit Prot on minun lemppareita. Olet Amaria uskomaton!

Amarian keskimmäinen lapsi oli piirtänyt perhepotretin, jonka toisella puolella oli käsinkirjoitettu kirje. Kirjeessä kerrottiin rauhallisesta ja tavallistesta mutta niin erityistesta perhe-elämästä, lahjakkaista lapsista, perheorkesterista, ihanasta elämäntavasta, välittämistestä. Majapaikastakin, jos heille päin on asiaa. Koiratkin tervetulleita.

Kiitoksia vielä Amaria! Olet kyllä ollut lukuisten päivien ilo ja piristys pakettien, korttien ja blogikommentointien kautta. Luettavien blogien listalle on kyllä tullut yksi lisää ehdottomasti jäädäkseen. Minulla oli mahdoton tuuri, kun sinut sain ystäväkseni! <3


*********

Haahuilen kellon mukaan tuhatta ja sataa, alan oikeasti olla väsynyt. Turhautunut ja tympääntynyt, että voin vaikuttaa muka yhtä vähän siihen kuin maapallon pyörimiseen. Tunnun vieraalta, kireältä. En minä tavallisesti anna kiireelle ja pään ympärillä kiristyvälle vanteelle periksi.

3. toukokuuta 2011


Kiire on suorastaan pakahduttanut. En ole osannut järjestää itseni toteuttamiselle tilaa ja olen ollut turhankin ankara itselleni, ruoskinut työn ääreen ja kiristellyt hermoja. Eilen kuitenkin henkäisin helpotuksesta. Syksystä asti aherrettu, alustettu, suunniteltu, opinnäytetyönä toteutettu reilun kymmenen hengen koulutus on nyt ohi! Ei työ tähän lopu, mutta suurin ja jännittävin juttu on ohi!

Eilen, helpottuneena ja kengät kymmenen kiloa kevyempinä painuin pajukkoon ystävän kanssa. Parveke muuttui pajupajaksi, kun pahimpaan luomisen tuskaan taivuttelin kukkatuen krasseille. Huumavaa, miten nautin. Jälkeen päin katsoin ohjeita, ja eihän se taiteen sääntöjen mukaan mennyt. Ei sen väliä! Minun luovuus ja käsillä tekemisen into on taas roihahtanut! Illalla Suomen pelin virkkasin SNYn lähettämistä langoista heksagoneja huivia varten. Voi virkkaamisen riemua. :)



Tästä se lähti, 8 jytympää pajua purkkiin. Sidoin ämpärin ympärille narun, johon pingotin vielä jokaisen tukipajun, jotta pysyvät paikallaan ja ovat tiiviisti reunoja vasten.




Narut poistan, kunhan paju on vähän kuivahtanut ja jämähtänyt paikalleen.

Saanko esitellä: kolmen tunnin äherryksen tulos, jolle annoin nimen "Helpotuksen huokaus".


Lopuksi vielä kuva uskollisesta apurista, joka laatutarkasti suurinpiirtein jokaisen risun maistamalla.