28. heinäkuuta 2011

Operaatio kiipeilypuu

Costi-kissalla ei ole ollut kiipeilypuuta. Majoittuminen on tapahtunut vaihtelevasti kirjahyllyn, vaatekaapin, naulakon, pöytien, sänkyjen ja tuolien päällä. Myös satunnaiset pahvilaatikot ja kylppärin lavuaari ovat kelvanneet. :) Puusepän tyttö kun olen, niin tartuin vasaraan, kuumaliimapistooliin ja muutamaan muuhun esineeseen. Tuloksena oli kissan kiipeilypuu, jonka kissaherra itse on yksimielisesti hyväksynyt vaatimattomana lahjana alamaiseltaan.

Puutavarat löytyi Peikkopojan vanhempien autotallista. Pohjana on tukeva, semmoista keittiöntasomateriaalia oleva levy. Kooltaan se oli sopivasti n. 50 cm x 100 cm, mutta hankaluutena oli pyöristetyt kulmat. Tasot on vaneria. Pystytolpat on "puolitettua kakkosnelosta", eli kai ykkösnelosta. Korkein tolppa on 180 cm. Pohjalla oleva majakoppi on lastulevyä, leikattu vanhasta sohvan/sängyn pohjasta.


Minulla oli jonkinlainen luonnostelma kiipeilypuusta, mutta lopullinen muoto tuli noita puuosia sahatessa ja sommitellessa. Leikkasin kaikki kappaleet pihalla ja toin sisälle kokoamista varten.


Olkkarista tuli pariksi päiväksi pikkuruinen verstas. Kokoamisessa käytin kulmarautoja. Noiden vaneritasojen kiinnittämistä varten sahasin lankusta puiset neliöt, muuten ruuvit olisi törröttäneet ohuesta vanerista läpi, eivätkä varmasti olisi olleet tarpeeksi kestäviä.

Rakennusmestari Aino ottaa lunkisti työmaalla. :)

Mökki ylhäältä päin. Liimasin mökin pohjaan kaksi vanhaa sinistä taulunpohjaa, sillä vaalean pohjalevyn pyöristettyjen kulmien takia sinne jäi kolot. Tässä näkyy noita kulmarautoja, joita innossani ruuvasin sinne ja tänne, jotta tulee jämäkkä!

Mökin seinien sahaaminen pistosahalla oli vähän vaikeaa ja pikkuisia mittavirheitä saattoi tulla.. no, paikkasin yhden vinon sahauksen liimaamalla puisia pyykkipoikia. Hätä keinot keksii.

Seuraavana päivänä pääsin ostamaan päällystyskankaan. Ostin tummanruskeaa fleeceä noin 7 metriä. Hinnaksi tuli n. 35e. En tiedä miten pitkän matikan suorittanut saattoi ostaa noin kaksi kertaa liikaa sitä kangasta, mutta niinpähän vain kävi. Ylimääräisestä kankaasta aion tehdä hupparin.

Tasojen päällystäminen oli mukavaa! Fleece venyy sopivasti. Kuvassa ei ole aurinkoa imitoiva koriste, vaan tuolla tavalla mökin kulkuaukoista sai siistin näköiset, eikä saumoja jäänyt näkyviin. Päällystin tasot siten, että tein ohuita liimaraitoja tasoille puuliimalla ja varovasti silitin kädellä kankaan paikalleen. Jos painoi liian lujasti ja liimaa oli liikaa, se turskahti kankaan läpi ja jäi rumasti kiiltämään kuivuttuaan. Päällystin tasot ensin, ja vasta sitten kiinnitin ne kulmaraudoilla paikoilleen.


Sittenpä se hauskin vaihe alkoi, nimittäin sisalnarun kieputtaminen lankun ympärille. Motonetistä löysin kaikista halvimmalla. Köyttä meni kiipeilypuuhun yhteensä 175 metriä, voitteko kuvitella! Kieputin köyttä kolme, neljä kierrosta, paukutin vasaralla ylhäältä päin kierroksia tiiviimmäksi, laitoin lankkuun ruiskauksen kuumaliimaa, että siihen asti kieputettu köysi pysyy paikallaa, kieputin taas pari kertaa, vasarointi, kuumaliima.. ja tätä toistin aika tosi monta kertaa. Kiinnitin tasot ennen köyttä, ja köysi peitti kulmaraudat nätisti.

Costi koeajamassa keskeneräistä työtä.



Lankuissa näkyy paikoitellen pikku paloja fleeceä tasojen kohdalla. Se johtuu siitä, etten keksinyt keinoa, millä kauniisti saisin kieputettua tuon köydän sille kohdalle, missä taso on kiinni.

Tämä kuva on ihan loppumetreiltä! Oli jo yö, mutta tahdoin saada vihdoin neljän päivän uurastuksen jälkeen kiipeilypuun valmiiksi. Sisalköysi loppui kesken, ja vielä olisi ollut pieni pätkä pylvästä päällystämättä. Ratkaisu: pylväs pois! Meillä ei ollut sahaa, mutta valmista oli pakko saada. Jyrsin siis puukolla puoli tuntia tuota lankkua, joka mureni hitaasti, mutta varmasti majavamaisen työskentelyn edetessä.

Costi sai puunsa ja lekottelee siellä joka päivä. (Tosi uskottavaa laittaa tuommoinen kuva, jossa kiipeilypuu on autiona ja koiranpeittokin kivasti ylimmällä tasolla.) Fleece kerää hirveästi karvoja, mutta se on helppo imuroida. Puu on tukeva, eikä kolise tai heilu. Hintaa tuli noin 75 euroa, mikä on vähemmän kuin eläinkauppojen hökötykset. ;)


Jos joku kaipaa tarkempia ohjeita, niin kerron mielelläni! :)

25. heinäkuuta 2011

Kahlailen läpi kuva-arkistoja.. paljon on käsitöitä, joita en enää muista tehneeni. Yritän saada kesäopintoja etenemään, huonoin tuloksin. Peikkiksellä ei ole töitä tänään, joten makkarista raikuu kitara ja keskeyttää ajatukset. Esittelen siis pussukat, jotka tein äiskälle ja kahdelle nuorimmalle siskolle aikoja sitten. Pussukan muoto on hioutunut noistakin jonkun verran, mutta täydellinen muoto on vielä löytämättä.

Pussit on kaikki meikkilaukkukokoa, vaikka ruskeat näyttääkin kovin kukkaromaisilta.





24. heinäkuuta 2011

Aurinko on hellinyt ja ollaan oltu trooppisessa, lehmänhönkyisessä ilmastossa. Peikkopoika tarvitsi kuitenkin pipon ja hyvänä emäntänä semmoisen virkkasin. :) Helppo, mutta hitusen puuduttava koukuteltava. Malli on mukailtu Kotivinkin 101 ideaa lehdestä, joka ilmestyi keväällä 2011.






Pipo aloitetaan päälaelta ja on hyvin yksinkertainen. Ensin virkataan ympyrä ja sitten vain kiinteitä silmukoita. Pipon voit tehdä näin:

1. kierros: Tee vetosolmu tai pyöräytä sormesi ympärille lenkura. Virkkaa siihen 8 kiinteää silmukkaa (ks).
2. kierros: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 kiinteää silmukkaan -> kierroksen silmukat lisääntyneet 16 silmukkaan.
3. kierros:  Virkkaa 1 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan  2 ks, 1 ks "välisimukaksi", seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks jne. Toista yhteensä 8 kertaa, eli koko kierroksen verran -> 24 s.
4. kierros: Virkkaa 2 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks, taas 2 ks "välisimukaksi" jota toistetaan koko kierros -> 32 s.
5. kierros: Virkkaa 3 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan virkataan 2 ks jne. -> 40 s.

Jokaisella kierroksella silmukoita tulee kahdeksan lisää. Lisäysten välisten silmukoiden määrä kasvaa joka kierroksella yhdellä. Lisäykset tehdään jokaisella kierroksella samaan kohtaan, ja ympyrään alkaa muodostua 8 ns. "lohkoa". Tässä vaiheessa pipo muistuttaa muhkuraista ympyrää.

Kun ympyrässä on 88 silmukkaa, lopetetaan lisäykset. Virkkausta jatketaan kiinteillä silmukoilla haluttu määrä kierroksia. Minä tein 33 kierrosta. Päättele ja vedä pipo päähän. :)


Lankana oli Seiska veikkaa, joista vihreä on kaupasta ostettua ja oranssi oma värjäys. Koukkuna 5. Ohjeen mukaan lankaa kuluu 150g, mutta en virkannut pipoon taitettavaa reunaa. Veikkaan, että lankaa meni noin 100g.


Virkkaan kyllä samanlaisen pipon itselle, mutta vähäsen isommalla silmukkamäärällä. Että on minun päälle ja tukallekin sopiva. :)

21. heinäkuuta 2011

Kissaherran iltakävely






Kissaihmiseksi en ole luokitellut itseäni, en aiemmin. Mutta Peikkopojan mukana tullut Costi on pikkuhiljaa kehräillyt minusta sellaista. Salakavalasti ja huomaamatta, mutta en ole pahoillani.

Costi oli anoppilassa alkukesän ja muutti meille takaisin pari viikkoa sitten. Ollaan opeteltu yhdessä ulkoilua parina iltana. Kissat katselee maailmaa ihan eritavalla. Arvoisa kaksijalkainen alamainen konkoilee narun päässä läpi puskien ja yli ojien. Yhteensä iltaulkoiluja on siis kolme, yksi kissan, toinen virkeästi pompottelevan koirapotilaan ja kolmas rivakampi ulkoilu nuorimman hökelon kannsa. Mikäs se on Suomen kesästä nauttiessa.

18. heinäkuuta 2011



Meillä arvottiin koditon, kuvissa vilahtava kesäpussukka. Peikkopoika toimi onnenpekkana ("Kirjotathan sinne että minä nostin voittajan?").





Onnea Anna! (Käykäähän vierailulla Annan ihanassa blogissa!)

Kiitoksia kaikille ihanille villasukista kertoneille. :) Pitkät ja raidalliset räsymattosukat saivat hurjasti suosiota, eikä ihme -onhan ne sellaiset tosi kauniita. Nyt vain lankavarastoja tyhjentämään ja neulomaan sellaisia kylmän varalle!
Arvontaan voi osallistua vielä kello kuuteen asti tänä iltana! Käyhän kertomassa, millaiset on lempparivillasukkasi.

Toipilas toipuu, kipittelee ja heiluttaa hyvät huomenet hännällään. Sitkeä mummeli. <3


16. heinäkuuta 2011

Olen itkenyt silmät turvoksiin. Jo toinen iso eläinlääkärireissu tälle kesälle meidän mummukalle. Linnunluisen takajalan kintereen alapuolella olevat nivelsiteet "on paskana", eläinlääkärin sanoin. Poikki, kokonaan. Nyt pikkuruinen tassu on paketissa. Toivotaan, että pieni alkaa varata aiemmin leikattuun takajalkaan ja niveleen muodostuu rustoa, joka jäykistäisi nivelen. Aika näyttää. Tuntuu niin epäreilulta ja pahalta.

14. heinäkuuta 2011







On nautittu. Tänään vielä kesäteatteri ja se vanhojen lelujen näyttely. Peikkopoika tulee illalla, huomenna suolle. Tuhat loistavaa aurinkoa oli upea. Heräsin aamulla seitsemältä lukemaan sen loppuun.

13. heinäkuuta 2011

 

Matkustettiin junassa kuin lainsuojattomat. Note to self: taajamajunissa ei ole eläinvaunua. Tai on, tavaravaunussa. Koirille tekemäni peitto ja Tuhat loistavaa aurinkoa pehmensi muuten meluista ja kolisevaa matkaa. Sekä emännän että karvamatkustajien alkujärkytyksen ja levottomuuden jälkeen matka meni ihan hyvin, vaikka oltiinkin aikataulusta vielä tunti jäljessä ja perillä yhdeltätoista illalla.

Höpöteltiin ja kiherrettiin pienimmän siskon kanssa myöhään yöhön, syötiin mansikkakakkua ja juotiin teetä. Kertyy paljon höpsyteltävää, kun ei nää liian pitkään aikaan. Nyt mennään moikkaamaan toisiksi pienintä, kolmanneksi vanhinta siskoa kauppaan. Lupasin tarjota jätskit, vaikka taivas on pilvessä. Hurjaa, miten pikkusiskoista on kasvanut jo nuoria naisia. Rakkaita ovat, kaikki kolme.

12. heinäkuuta 2011


Minä lähden reissaamaan -äitin luo ja iskän luo. Menen junalla koirien kanssa, ja tuntuu ihan että oltaisiin menossa kauemmaksi kuin vajaan kahden tunnin päähän. Evästäkin on -mehua ja irtokarkkeja. Toivottavasti sade hiukkasen hellittäisi! Näen kummityttöä, äitin kanssa kesäteatterin ja vanhojen lelujen näyttelyn. Viikonloppuna käydään katsomassa suofutista, kannustamassa iskän emäntää, siskoja ja Peikkopoikaa.

Chilit on jo isoja! Osa punertaa, parvekkeella kasvavassa on suuret ja tummanvihreät podit. (Pod kuulema on se chilin hedelmä. En tiennyt, mutta Peikkopoika valaisi minua.)

11. heinäkuuta 2011

Olen laiska puutarhuri, ja sen takia viljelypalstasta on tullut kauhujen kasvimaa. Rikkaruoho on hyvin vähättelevä sana juolavehnä-takias-kaktus-lihansyöjäkasviviidakolle. Porkkanoita en ole nähnyt sen jälkeen kun siemenet kylvin maahan. Joku musta koppakuoriainen on tehnyt selvää retiiseistä ja punajuurista, popsinut ensin lehden täyteen reikiä ja sen jälkeen syönyt vielä reikien väliin jääneet lehden jämät.

Tänään lähdin kuitenkin aidosti tyytyväisenä palstalta -se mikä siellä kasvaa, kasvaa ihan kivasti. Herneet, pienen pienet salaatit, pavut, sipulit ja potut. Lähikuvissa palsta näyttää kivalta. Lähdin hiukkasen isot luulot itsestäni palstaviljelijän uralle, ja karvas on tappio. Eiku! Ensimmäinen vuosi tämä vasta on. Olisi epäreilua, että ihan oikeasti viherpeukalona minun palsta olisi yhtä hieno kuin niiden mummujen ja pappojen, jotka ovat kaksikymmentä vuotta viljelleet jo pelkästään sillä samalla palstalla.























Kesäkuun alussa istutettu mangoldi. Mustat koppikset iskivät tähänkin.

Keltainen, tunnistamaton lintunen tuli napsimaan kastematoja rikkaruohojen kitkemisen jälkeen. Osaako joku kertoa tarkemmin, kukahan tämä on?

Oma palstani on ihan alueen perällä (arvoisellaan paikalla!), joten sinne mennessä voin ihastella noita seuraavissa kuvissa olevia, aivan älyttömän ihania palstoja ja haaveilla, että ehkä ensi vuonna minullakin on semmoinen. Tai sitä seuaavana.























Muistathan kertoa lempparisukistasi ja osallistua arvontaan!