28. elokuuta 2011

Huomenna alkaa oikeasti arki. Työharjoittelu, viimeinen. Jännää. Tuolla paikassa ei ole meidän alan ihmisiä ja pitää kahdeksan viikon aikana näyttää, että he tarvitsevat semmoisen. Pakkasin jo laukun ja ompelin kynäpussukan, niin kelpaa sitten olla. Oikein käyttökelpoisen ohjeen löysin Hippu-blogista.


Meillä on ovet auki kodittomille eläimille. Paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta oli heti tänään tulossa pieni hätätapaus-kissanpentu, mutta kisun onneksi asiat kääntyi parhaiten päin eikä tarvinnut tulla. Olen pienestä asti haaveillut eläinten auttamisesta, ja tuntuu uskomattomalta, aikuiselta, että niin oikeasti pystyn tekemään. Niin surullista kuin se on, että apua tarvitsevia on.

Ompelin vapaapäivänä Ainolle pannan ja y-valjaat. Nappi Amaliasta löytyi kertakaikkisen kauniita nauhoja ja muutkin tykötarpeet. Hintaa materiaaleille tuli alle 15 euroa.
Nyt on tukevat vermeet, panta treeneihin ja valjaat lenkeille.



Pannassa on pehmusteena kaksinkertainen fleece, jonka ympärillä on vedenpitävää ruskeaa kangasta. Koko pannan mitalta on koristenauhaa, jonka alla on samanlevyinen nylonnauha. Lisäksi pannassa on tukeva D-lenkki ja metalliympyrä. Tiukimmillaankin panta on löysä Ainon kaulaan, eli ei kurista. Löysänä ollessaan panta on kätsy sujauttaa kaulaan ja takaisin -reeneissä kätevää.














Voin kertoa, että tuon hihnan pujottelu oikein noitten lenkkien kautta ennen ompelua kävi ihan älypelistä. Voin kertoa myös senkin, että ensimmäinen versio oli muuten hyvä, mutta nauha meni väärin D-lenkistä ja koekäytössä panta oli vain näennäisesti puolikuristava. Luiskahti hirttosilmukaksi, mutta ei tarvitse soittaa eläinsuojeluviranomaisille -kukaan ei kuristunut, pannan vika on korjattu ja emäntä pyrkii kehittämään omia aivonystyröitään vastaavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.
























Valjaat olikin kinkkisempi tehdä. Niissä pehmusteena on sama kuin pannassa -kaksinkertainen fleece ja vedenpitävää kangasta ympärillä. Lenkkeillessä käytän molemmille koirille ehdottomasti valjaita -ovat paljon koiraystävällisemmät ja säästävät niskaa, sillä Aino välillä sinkoilee etenkin pikkulintujen perään.


Valjaissa on nylonnauhaa vaan tuolla selän päällä olevassa kappaleessa ja kyljessä olevan soljen kohdalla. Valjaista tuli aika leveät, mutta ovat varmasti pehmeät ja tukevan tuntoiset. Meinasin ensin pienentää noita pikaisen koekäytön perusteella, mutta tositoimissa lenkillä huomasin, että ovat ihan oikean kokoiset. Onneksi en mennyt hosumaan. Laitoin heijastinnauhaa valjaiin kaulan kohdalta meneviin hihnoihin. Näytäänpähän sitten lenkeillä kun alkaa illat pimentyä.


Tassuttimia






Virkkaan ja myyn vikkaamiani Tassuttimia, joiden tuotto menee taatusti hyvään tarkoitukseen. 12 euroa jokaisista myydyistä Tassuttimista lahjoitetaan Pelastetaan Koirat ry:lle. Yhdistys toimii hylättyjen ja kodittomien eläimien hyväksi sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä hetkellä hätä on suuri esimerkiksi Giurgiun tarhalla Romaniassa.


Tassutinparin hinta on 15 euroa,
josta 12 euroa lahjoitetaan lämmittämään karvaisten kavereiden tassuja


Tassuttimet toimii näin: 


Ovat siis kynsikkäät, joitten avulla sormet pysyy lämpiminä ja kuitenkin toimintakykyisinä. Hirmuisen kätevää esimerkiksi valokuvatessa pihalla tai vaikka koiraa palkatessa lenkillä -ei enää kuolaisia sormikkaita! ;)

Vapaana on tällä hetkellä nämä kaksi paria:
Mahtuvat käteen, jonka ympärysmitta peukalonhangasta on 18-20 cm, eli semmoinen suunnilleen keskimääräisen kokoinen kätönen.


Jos tahdot ostaa jommat kummat Tassuttimista, lähetä sähköpostilla osoitetietosi nurinpain@gmail.com !


Myytyjä:






Hyvän asian puolesta. <3

21. elokuuta 2011






Marssittiin villakoiran kanssa hyvän puolesta, koiria ainoastaan oli varmaan kaksisataa. Ja villakoiran, pikkupotilaan jalka paranee. Hymisteltiin yhdessä ja tuhistiin onnellisena. Olen viimeaikoina opetellut hieromaan koiria, varovasti ja omiksi tarpeiksi.

Näin ihmisiä vuosien takaa. Ja yksi ystävä tuli takaisin satojen kilometrien takaa.

Iskä soitti ja lupasi tulla käymään tänä syksynä meillä, tuoda samalla mustaherukoita. Soitti kysyäkseen, että kun oli niitä poimimassa, tahdonko omani kokonaisina vai soseena.

Semmoista onnellista kuplintaa, kiitollisuutta kaikista ihanista ympärillä.

14. elokuuta 2011

Tuulenpesässä oli ihanaa. Tein mitä aijoinkin. Meitä oli neljä naista ja kolme koiraa, matkattiin 500 kilometriä. Kaupunkiin palaaminen kolahti, ei sillä hyvällä tavalla. Arki jatkuu ja alkaa palailla kesänjälkeisiin uomiinsa hitaasti ja varmasti. En tiedä mitä mieltä olla. Paitsi että en tahdo olla kaupunkilainen. Herranen aika, minun koiratkin on citykoiria.














Ps. Koirat ja kissa sai ihan oman blogin, johon pääsee kuikistamaan tästä.

11. elokuuta 2011



Tassuttimia valmistuu kovaa vauhtia. Lämpöistä, joka lämmittää muutenkin kuin syysviimassa.

Huomenna pakataan auto ja suunnataan Tuulenpesään, ystävän mökille. Aion juoda monta lasia viintä ja valokuvata, nauttia kirpeästä Kainuulaisesta alkusyksystä ilman sähköä ja juoksevaa vettä koira- ja ihmisolentojen kanssa.

10. elokuuta 2011

Pieni sadonkorjuujuhla









Kaksion satoa on kuivamassa olevan chilit, basilika, persilja, tomaatit. Parvekkeella olevat tomaatit vasta kukkivat, chilit ovat komean vihreitä. Olen ollut ehkä maailman laiskin palstapuutarhuri, mutta voin kertoa myös viljelijän korkuisista rikka"ruohoista". Viljelijän innokkuus ja suuret luulot ovat karisseet, haaveet ei. Sitten joskus, kun on oma tupa ja kasvimaa, sitten minusta tulee oikea kasvimaaviljelijä.

Palsta antoi viljelijälle huolimattomuudesta huolimatta pottuja, sipulia, papuja ja mangoldia. Herneitä. Auringonkukkia  myös. Porkkanoita en koskaan nähnyt. Salaattipenkki oli rehahtanut myös kasvuun, ja satoa tuli valtava muovikassillinen. Salaatista tein kasvissosetta (ja uudet seinäkoristelut keittiöön..) koiria varten, sillä meillä on vaihdettu iltapäivän ruuat raakaruokintaan.

Syksy, olet tervetullut. Hiivi varoen viileinä aamuina, aamusumuina ja villasukkina.