27. elokuuta 2012

Viikonloppu oli ruokaa ja  kulttuuria. Perjantaina lapsenlikkana sain nauttia ala-asteelaisten neitien muotinäytöksestä. Vanhempi tahtoi oppia keittämään makaronit, kun oli katsonut Juonior Master Chefiä. Katsoin eilen itsekin, ja onhan ne tytöt ja pojat taitavia. Tietävät ruuanlaitosta taatusti enemmän kuin minä, mausteista joita en osaa nimetä, tekniikoista joista en ole kuullutkaan. Toisaalta se on myös hiukan karmivaa. Lauantaina leivoin Chcochilin suklaaruutuja, mutta kyllä minä ennemmin olen suolaisen leipoja ja oikean ruuan tekijä. Tästä vegehommasta olen melkoisen ylpeä ja iloinen, mutta siitä myöhemmin lisää.

Lauantaina kävin kaverin keikalla. Kotiin tullessa päätin pistäytyä vielä paikallisessa rokkipaikassa, jossa sattumalta oli joku bändi juuri aloittamassa. Ja oijoi, minähän rakastuin aivan varpaista nenänpäähän koko tyttö. Juuri sellaista hengailevaa, hiipivää, tuopin kanssa ja silmät kiinni kuunneltavaa ja jammattavaa, voimistuvaa, hyvällä tavalla junnaavaa musiikkia ja suloisia soittajapoikia. Olin ihan fiiliksissä, mutta arvelin ettei se kuulostaisi enää kotona niin hyvältä. Väärässä olin, kiitos Kiki Pau!

2 kommenttia:

  1. Katsoin myös eilen tuota Junior Master Chefiä ja karmiva kuvaa sitä jotenkin kyllä hyvin. :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos musiikkivinkistä, osui ja upposi! On tullut kuunneltua jo useampana päivänä.

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!