19. elokuuta 2012

Viikonloppu

on mennyt rauhallisesti. Tutustuin rappuun karanneen kissan kautta naapuriin, jonka kanssa on asuttu melkein kaksi vuotta saman katon alla. Sulo-kissalle kiitos, sain perjantai-illaksi seuraa ja kaveruuden alun, toivon.



Olen neulonut oranssia Laminariaa, joka alkaa olla loppusuoralla. Kierroksella on silmukoita neljä sataa, yli kuuteen pitäisi päästä. Aamulenkillä poimin pussillisen kultapiiskun kukkia, aamukahveja keitellessä keittelin myös väriliemen ja valkoinen villalanka pääsi kylpyyn. Tähän mennessä olen saanut kasveista irti vain haaleita sävyjä, jotka on kauniita nekin. Nyt toivon häivähdystä voimakkaampaa väriä.

6 kommenttia:

  1. Minusta olisi aina kiva tutustua naapureihin. Olisipa kaikissa taloissa sellainen sokerin- ja jauhojenvaihtamiskulttuuri. :) Edellisen asuntomme rapussa oli ehkä nuivimmat naapurit ikinä: tervehdittäessä osa heistä ei parhaimmillaan edes vilkaissut takaisin, tervehtimättömyydestä olisin voinut lyödä vaikka vetoa. :( Nyt täällä uudessa talossa samaan aikaan rappuun sattuneet naapurit ovat tähän asti kuitenkin tervehtineet takaisin. Vaikuttaa siis jo hieman lupaavammalta. :)

    VastaaPoista
  2. Sohva, neule ja karkkipussi näyttää superhoukuttelevalta yhdistelmältä.. :P

    VastaaPoista
  3. Mahtava värikattila <3

    VastaaPoista
  4. Näyttää varsin lupaavilta nuo värjäyskeitokset. ;)

    VastaaPoista
  5. Aijaij, ko noin rennoks pääsis ko koiruli on kuvassa :) Laminariaa ootellessa, ne vikat kerrokset on aina niin kauheen pitkiä.

    VastaaPoista
  6. Niisk, täällä ihan naapuri herkistyy =)Oli kyl jotenki niin rentoa sun kaa, hyvä alku ainakin =) Ja mä katoin et mitähän ruokaa se on keitelly, jännän näköistä... =D

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!