22. syyskuuta 2012

Löytökoiralauantai

Syyskuun alussa järjestettiin Oulussa ja Helsingissä Löytökoiralauantai-tapahtuma kodittomien koirien hyväksi. Oli mahtavaa olla mukana järjestämässä tällaista tapahtumaa. Olen varma, että meille ei tule enää teettämällä tehtyjä eläimiä, vaan kodittomia, kodinvaihtajia ja rescue-eläimiä. Jos sinä olet haaveillut uudesta karvaisesta perheenjäsenestä, oletko katsonut jo oman eläinsuojeluyhdistyksen tai löytöeläinkodin kodittomia? Millaisia ajatuksia kodittoman koiran ottaminen kasvatetun ja jalostetun rotupennun ottamisen sijaan herättää?




Kotimaisille kodittomille kotia etsiviä yhdistyksiä on runsaasti. Ihan vain muutamana esimerkkinä Kodittomat Koirat RyKodinvaihtajat Ry ja SEY Suomen Eläinsuojelyuhdistysten liitto Ry, josta etusivun kartan kautta löydät oman alueesi paikallisyhdistyksen. Löytöeläimiä kannattaa kysyä myös oman alueesi löytöeläinkodeista, sillä eläinsuojelulain mukaan kuntien tulee huolehtia löytöeläimistä kaksi viikkoa, jonka jälkeen eläimet voidaan luovuttaa uusiin koteihin.

Myös ulkomailta voi koiran tai kissan adoptoida. Eläin voi tulla tarhalta suoraan tai olla jo Suomessa sijaiskodissa. Käytännöt vaihtelevat yhdistyksestä riippuen. Hintakin vaihtelee, mutta kulut jäävät rotukoiran hintaa pienemmiksi. Pääsääntöisesti yhdistykset ovat voittoa tavoittelemattomia ja koiran kulukorvauksilla pyritään kattamaan koirien rokotus-, leikkaus-, sirutus- ja ruokakuluja. Yllättäviin menoihin, kuten eläinlääkärilaskuihin tulee varautua, mutta siitä lemmikkiä harkitseva on varmasti jo tietoinen. Ulkomailta koiran adoptointia pohtivan kannattaa tutustua tähän sivustoon, josta löytyy tärkeää tietoa ulkomaa-adoptoinneista sekä lista suomalaisista löytöeläinjärjestöistä.



Pelkästä säälistä ei eläintä kannata ottaa. Löytökoirilla ja kodinvaihtajilla on oma historiansa, joka voi uudessa kodissa näyttäytyä monella tavalla. Kaikki kotia vaihtavat ja kodittomat eivät ole ongelmatapauksia, mutta perusasioita ja tavallista elämää voi joutua opettelemaan pitkäjänteisesti. Luottamuksen ja vahvan vuorovaikutussiteen syntyminen eläimen ja ihmisen välille on liikuttavaa ja kaunista, ja kaiken vaivan arvoista.

Onko teillä löytöeläimiä tai oletko harkinnut kodittomalle kodin tarjoamista?

***

(Ps. Muistatteko Lempeän Lissun, joka eläinsuojeluyhdistyksen kautta etsi kotia? Tuon yhden ainoan postauksen avulla Lissu sai kertakaikkisen ihanan kodin ja perheen. Ja perhe sai upean ja taatusti uskollisen perheenjäsenen ja ystävän. Tällaisten tarinoiden takia minä tahdon jatkaa toimimista kodittomien eläinten puolesta ja kanssa.)

10 kommenttia:

  1. Jos ottaisin eläimen, yrittäisin ensimmäiseksi löytää löytökissanpoikasen. Aikuista kissaa ei oikein voi harkita, kun mahdollisessa hoitopaikassa on jo eräs kissaneiti, joka on koko elämänsä patsastellut siellä ainoana prinsessana, enkä haluaisi sitten ottaa sitä riskiä että kissat eivät tulisikaan toimeen keskenään ja me emme voisi ikinä lähteä kotoa mihinkään yli pariksi päiväksi. Pennun se kuitenkin luultavasti hyväksyisi.
    Mutta joo, haaveet jääkön kunnes asutaan paikassa, jossa kissa voi olla myös ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa mukava kuulla. :) Pentujakin on yllättävän paljon tarjolla. Toisaalta aikuiset kissat saattavat yllättää seurallisuudellaan ja pääsääntöisesti ne rakastavat lajiseuraa. Ainakin meille sijaiskotiin tulleet kissat on tulleet pienen totuttelun jälkeen hyvin toimeen keskenään.

      Poista
  2. Meillekin voisi hyvin muuttaa löytöeläin, jos vain tulisi toimeen jo ennestään olevien lemmikkien kanssa. Harmi kun niin moni löytöeläintalo ilmoittelee huonosti eläimistä mitä heillä on, silloin kun tuota nykyistä koiraa hankittiin katselin löytöeläintalojenkin nettisivuja, mutta osa ei voinut paljastaa onko heillä koiria ollenkaan ja osa vain että on koiria mutta ei mitään iästä, roduista jne. Ei jaksaisi jokaiseen yrittää soitella tai ajaakaan käymään jos ei yhtään tiedä onko siellä mitään sinne päinkään mitä itse etsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijaiskodissa olevista eläimistä osataan yleensä kertoa, miten se suhtautuu lajikumppaneihin tai toisiin eläimiin. :) Meillä päin löytöeläintalo ilmoittaa iän, sukupuolen ja rodun. Harmi, ettei niin ole teidän suunnalla. Ei se ainakaan edistä kodin löytymistä jos tietoa ei ole saatavilla, ja työllistäähän se henkilökuntaakin jos jokainen kiinnostunut soittaa ja kysyy samat asiat, mitkä voisi nettiin laittaa näkyville.

      Poista
  3. Löysin nyt ekaa kertaa tähän blogiisi ja tykästyin heti :)
    Meillä asustaa kolmen (kodinvaihtaja-)häkkilinnun lisäksi 4- vuotias sekatotuinen Elsa- narttu, Pietarin koiratarhalta se meille saapui. Vasta kolmisen kuukautta on tytsy meillä ollut, mutta ollaan jo syvästi toisiimme kiinnytyy puolin ja toisin :)
    Katselin ensin pitkään löytökoiria, mm. lähialueen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta. Vaan ei tullut vastaan "sitä oikeaa".
    Sitten päädyin miettimään rescue- koiraa. Elämä koirille RY:n sivuilta lopulta löytyi juuri meille sopiva ja olen ollut todella tyytyväinen sekä koiraan että yhdistyksen toimintaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiitos ja samoin. Pitkän tovin vietin blogiasi ihastellen ja lukien. Elsa on kyllä uskomattoman kaunis! Lintuset olivan kyllä myös suloisia. Kuinka kävi Reppanalle? Ja mitä Elsa tuumaa linnuista? Vaikka eläimen ottaminen on järkiperäinen juttu, niin kyllä se tunne siitä oikeasta on se, mikä laittaa viimeisen naulan sille hommalle. :) Elämä koirille RY oli uusi nimi minulle. Kävin tutustumassa sivuihin. Tykkäsin kovasti, selkeää ja määrätietoista toimintaa. Plussaa selkeistä säännöistä siitä, kenelle koira luovutetaan ja kenelle ei.

      Poista
  4. Meidän elämäämme ilostutti reilun viiden vuoden ajan rescuekani. Kani ei ollut juurikaan tottunut ihmisiin; vain toinen kanimme toi sille turvaa. Pikkuhiljaa tyttö oppi luottamaan ihmisiin ja lopulta nautti suunnattomasti saadessaan rapsututuksia ja silityksiä omilta perheenjäseniltään. Liikutuin aina kun näin sen hyppivän ilosta nurmikolla tai laittavan tyytyväisenä ja luottavaisena silmät kiinni silittäessäni sitä. Yhteinen taipaleemme päättyi valitettavasti tänä kesänä, kun tyttö siirtyi vielä vehreämmille niityille sylissäni.

    Olemme miettineet koiran hankintaa; se ei missään nimessä tule olemaan jalostettu ja teetetty rotupentu. Minua on kyllä varoiteltu, ettei rescue/löytökoiraa suositella ensimmäiseksi koiraksi (ilmeisesti sen takia, ettei koiran taustoista usein tiedetä tarpeeksi). Mitä mieltä sinä olet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, osanottoni Meena :( Mutta ihanat viisi vuotta kanilla oli taatusti, sen voi lukea kirjoituksestasi. Minun mielestä ensimmäinen koira voi olla rescue tai löytökoira, mutta se on minun mielipide. Koiria ei voi lajitella rotukoiriin ja rescueihin vain sen perusteella, kummat olisi automaattisesti helpompia. Koirilla ja roduilla on valtavasti eroa. Niin kuin kirjoitin, rescueiden kanssa tulee valmistautua siihen että täytyy nähdä enemmän aikaa ja panostaa enemmän arkiasioiden oppimiseen (yksinolo, sisäsiisteys, toiset koirat, uudet ihmiset, uudet tilanteet). Tai sitten voi olla, että kaikki menee oikein sujuvasti. Joskus uudessa kodissa voi ilmetä isojakin ongelmia. Siksi rescuen kanssa pitää olla runsaasti aikaa, suuri sydän ja eritoten halua opetella yhdessä koiran kanssa miten tätä elämää eletään. Lukea hyviä koirakirjoja, perehtyä, kysellä rescuen omistajilta. Ja elämäntilanteen tulee olla sellainen, että on aikaa ja jaksamista auttaa koiraa sopeutumaan uuteen kotiin. Jos tahtoo eläimen olohuoneen sohvalle koristeeksi ja taatusti helpon ja ongelmattoman tapauksen, suosittelen pehmolelua. ;) Jos sinusta tuntuu, että rescuekoira on se sinun juttu, niin anna mennä! Etsi huolella ja tarkasti harkiten sellainen koira, joka sopii myös ensimmäiseksi koiraksi. Kysele, keskustele ja lue rescueyhdistysten keskustelufoorumeilta lisää tietoa (esimerkiksi Pelastetaan Koirat -foorumilta olen minä saanut paljon apua ja vinkkejä!). Mutta varoituksen sana -rescuetoiminta ja eläinsuojelutoiminta vie mennessään... :)

      Poista
  5. Meillä on kissa sekä koira ja molemmat ovat kodinvaihtajia. Vanha koiramme tuli meille pentuna ja eli ilonamme 15 vuotta mutta sen jälkeen oli selvä, että seuraava koiramme on aikuinen, kotia etsivä koira. Mieheni harrastaa metsästystä ja etsiskelimme noutamiseen halukasta ja kokemusta omaavaa koiraa muutaman kuukauden ja sellainen löytyikin Apula-sivuston kautta naapurikunnasta. Kissamme on ystävältäni joka joutui eläimistään luopumaan astman pahentumisen takia. Aikuisena otetuissa lemmikeissä on se hyvä puoli, että eläimen luonne on jo selvillä, pennuista ei koskaan tiedä että millainen siitä aikuituessa kuoriutuu :)

    VastaaPoista
  6. Tärkeässä työssä olet mukana! Olen miettinyt, että pitäiskö minunkin mennä johonkin eläintyöhön vapaaehtoiseksi, voisi olla mukavaa.

    Meille muutti 4 kk sitten 5-vuotias narttukoira, joka on ihan neiti Suloisuus! Tuli Pelastetaan Koirat ry:n kautta, mutta on asustellut jo tuon 4 v Suomessa, vaikka Virossa onkin syntynyt. Sisäsiisteys ym. ovat siis olleet heti kunnossa, joten on hyvin sopinut meille ensimmäiseksi koiraksi. Rakastan mun koiraa :) Ensi viikolla mennään ekan kerran yhdessä sienimetsään, kivaa!

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!