24. kesäkuuta 2012

Juhannus

Kaupunkijuhannuksena käytiin juhannustorilla anopin kanssa, jossa Toripolliisi piteli kielokimppua. Jatkettiin anoppilaan -juomaa ja syömää, saunomista, mölökkyä, kitaransoittoa. Aurinkoa, eikä lainkaan itikoita. Joka kesä olen enemmän kesäihminen kuin edellisenä.










****
Elän hetkessä -en tiedä, jatkuuko työt ensi viikon jälkeen. Puikot kilisevät jälleen -lankojen mykkäkoulu on lakannut! Niin ja Ruuti Lovikorva lähti omaan kotiin. Pidetään peukkuja, että herra ystävystyy perheen toisen kissan kanssa ja voi jäädä sinne loppuelämäkseen.

15. kesäkuuta 2012

Viikon parhaat:

Kahvilahetki ihanan (ja hurjan kauniin!) Homsantuun ja silmäteränsä kanssa sekä anoppilan kasvimaan valtaus. 


Ensimmäisestä minuun tarttui kukkainen hajuveden tuoksu, toisesta tuoreen mullan. Hymyjä hurjasti suunpieliin.

13. kesäkuuta 2012

Minä niin näen itseni...

...asumassa tämmöisessä paikassa kymmenen vuoden päästä.

Korjasin vielä, että ei vaan viiden.




Kuvien kanit etsivät eläinsuojeluyhdistyksen kautta kotia. Kävimme kaniherroja ja -neitiä kuvaamassa yhdessä sijaiskodissa ja moikkasimme samalla myös muita tilan eläimiä.

Tuommoinen tulevaisuus ei ole ollenkaan huonompi tavoite. Lähtiessä henkäisin vielä kerran, että mekin vielä joku päivä.

10. kesäkuuta 2012

Tassut kotonamme

Huomaan yhtäkkiä eläväni pikkutytön aikaista unelmaani eläinten ollessa suuri osa arkeamme. Meillä on ihanat omat koirat ja kissa. Kevään aikana on monet pienet vierailijat painaneet tassunjälkensä sydämeeni ja jatkaneet matkaansa.

***
Armi-kissa asuu nyt ystäväni luona. Turkki on kasvanut ja naisellisia kiloja on tullut kupeille juuri sopivasti. Eroa kuvien välillä on joitakin kuukausia.






*** 

Avustajakoiratoimintaan löysin viimekesäisissä töissä. Tämän vuoden olen peesaillut kolmesta neljään kertaa kuukaudessa, ja kaksi avustajakoiraa on ollut meillä hoidossa. Olen kertakaikkisen ihastunut labradorinnoutajaan kokonsa, näkönsä ja luonteen puolesta. Toivon, että joku päivä meidän lauma kasvaa sellaisella.







***

Luka-koira viivähti vain vähän aikaa. Sai kodin perheestä ja on nykyään rakas ystävä 9-vuotiaalle pojalle. Luka ei voinut olla meillä keskenään koirien kanssa, joten se oli työpäivien aikana mukana autossa ja käytiin kesken päivän kaupungilla tassuttelemassa.









***

Tällä hetkellä meillä on sijaiskodissa Ruuti, eläinsuojeluyhdistyksen kautta tullut lovikorva kissaherra. Kaksi viikkoa sitten Ruuti ei voinut sähisemättä nuuskia oven alta koiria, mutta pikku hiljaa ja varovaisesti luottamus ja uskallus on kasvanut. Ruutin taustasta ei ole tietoa. Aiemmassa sijaiskodissa Ruuti on käynyt kynsin ja hampain käsiin ja jalkoihin kiinni, mutta meillä pojasta on kuoriutunut hellä, rauhallinen ja rakastava herra, joka leikki meidän Costi-kissan kanssa ja makoilee onnellisena kiipeilypuussa pihalle katsellen.













Ruuti-poika etsii meiltä tassuin oikeaa loppuelämän kotia.

***

Kaikista rakkain on kuitenkin mies, joka antaa luvan kerta toisensa jälkeen ja avaa meidän pienen kaksion oven karvaisille kavereille ja auttaa hoidossa.


***

Haaveilen (suunnittelen varovaisesti) opiskelua oman ammatin täydentämiseksi eläinavusteiseen terapiaan. Minä kyllä uskon ja tiedän, miten suuri vaikutus noilla nelijalkaisilla on. <3

6. kesäkuuta 2012

Täällä taas

Kevät meni pikakelauksella töitä tehden ja ihmetellen. Luulin päässeeni viettämään hetkeksi lomaa määräaikaisen sopparin umpeuduttua, mutta tänään, ensimmäisenä ei-mitään-suunnitelmia -päivänä soittivat toisesta paikasta ja tarjosivat pientä pätkää. No sehän sopii. Yksityisen puolen jälkeen on kiva käydä kokeilemassa myös tuota kunnallista.

Käsitöitä en ole oikein tehnyt. Langat ovat olleet mykkiä, kun olen vaivihkaa käynyt niitä hipistelemässä. Eivät puhu eivätkä pukahda. Yhden pienen pannunalusen tein. Ja työkavereille villasukat.

Viikonloppuna olin taas Kainuussa. Koirien kanssa käytiin tallustelemassa minun lapsuudenmetsikössä. Lisää kuvia (ja kesän mittaan myös treenikuulumisia) löytyy Heilutellaan häntää -blogista, jonka kaivoin jälleen naftaliinista.




Loppuun heitän vielä kuva-arvoituksen. Mikä laulu? Siskoissa kyseinen arvotus herätti hilpeyttä, mutta me kuunneltiinkin kappaletta kerta toisensa jälkeen viikonloppuna. :)