nurinpäin

Ken on heistä herttaisin

2012-02-02T09:47:00.001+02:00

Hän on pieni tirppana Armi, kotihoitolainen. Etsii ~~meiltä käsin~~ meiltä tassuin uutta kotia. On jo sulautunut laumaan ja vallannut kiipeilypuusta parhaan ikkunapaikan. Ihana, ihana kissa!

Kirjoittaa nimimerkki MINÄ olen kyllä ihan ehdottomasti KOIRAihminen.

2012-01-31T22:40:00.001+02:00

Huomenna meille muuttaa hetkeksi kissa, jolle etsitään kotia. Hiukkasen jännittää, miten lauma ottaa uuden kissan vastaan, miten kissa meidät.

Aurinko tunkeutuu päivisin jo sinnikkäästi sisälle, vaikka meidän kämppä on melko pimeä. Sain lopulta tehtyä omat huovutetut lapaset, tulivat tarpeeseen näihin pakkasiin.

Ps. Saanko esitellä, Onerva Ompelukone. Hän tuli meille jäädäkseen valmistujaispäivänä joulukuussa. Kiitos äiti! <3

Viikon villatakki ja vierailu taiteilijan talossa

2012-01-30T18:21:00.000+02:00

Villatakista tuli vallan ihana! Yksi juttu meni pieleen -sen piti olla pitkä projekti mutta villatakki oli valmiina viikon päästä lankojen ostosta. Lankana on 7 veljestä, joka kyllä on vähän kutittava ihoa vasten. Tuli juuri sopiva, vaikka napin väleistä päätellen takki pitää pingottaa päälle. Mitenkähän tuon nappilistan saisi suoraan, kun reipas höyryttäminen ei auttanut?

(Ravelryssä)

****

Viikonloppu oltiin ystävän keramiikkoäidin luona Kainuussa. Ekskursion päätarkoituksena oli tehdä savitöitä. Pakkasmittari näytti sitkeästi -30 astetta, maisemat, talo, seura ja ruoka oli mahtavaa. Mahtavaa oli myös se, että suunnittelin omaa astiastoa jonka tilaan heti kunhan töihin pääsen.

Pieni kaipuu jäi jälleen takaisin kotoseuduille Kainuuseen, josta vajaa neljä vuotta sitten läksin tänne Pohojammaalle.

2012-01-25T09:39:00.000+02:00

Sunnuntaina valvottiin vaaleja. Minä neuloin villatakkia ja Peikkopoika virkkaili. Sillä on oma peittoprojekti myöskin menossa. Olen kyllä ylpeä siitä, miten reippaasti ja siististi tyyppi virkkaa.

Hieno juttu, miten vaalit tuntuu tulleen lähelle tosi monia ihmisiä, jotka ei muuten juuri politiikasta perusta. Rebel & Sara -blogista löytyi Rebel-koiran vaalikampanja numerolle 2, josta luvan kanssa yhden kuvan kopsasin. Kannattaa käydä lukemassa blogista kaikkea järkevää myös löytökoirista ja raakaruokinnasta. Minna Kulmala on äärettömän taitava valokuvaaja, joten kannattaa kuikata blogiin myös sillä silmällä.

Kävitkö tai käytkö sinä äänestämässä?

2012-01-23T17:01:00.000+02:00

Livejournal laittoi sähköpostia, että poistaa blogini joka on tyhjä. Löysin sitten vanhoja, ihan ekoja blogeja. Todistettavasti ekan bloggausmerkinnän kirjoitin 18.7.2004. "Kauan mietin tällaista päiväkirjasysteemiä. Kannattaako? Jaksanko? Mitä järkeä? No, kokeilen. Ei tässä voi mitään menettää."

Seuraava merkintä pari päivää myöhemmin: "Miksihän nukkuminen on minulle nykyään niin vaikeaa? Ei millään tahtoisi uni tulla, jos se tuleekin, herään monta kertaa yössä. Viimekin yönä. Ja tietenkin, kun yrittää saada unenpäästä kiinni, ei auta ollenkaan se, että pelkää, milloinkahan minä oikein saan unta, että jaksaa sitten töissä. Ja nään kuolemasta unia. Aivan kamalaa."

22.10.2005

"Oltiin soittamassa koululla. Omaksi iloksemme, as they say. Vedettiin Smoke on the waterit, Walking in the airit, Tahroja paperilla, Likaiset legendat, Ruosteet ja vaikka mitkä muut. Sotkuinen musiikkiluokka, upeaääninen laulaja, taitava fonisti. Viihdyin.

Äitillä on maanantaina synttärit, mutta me herätetään se jo huomenna laulamalla onnittelut. Se on meidän perheen tapa, jokainen synttärisankari herätetään aamulla laulamalla. Toivoisin, että se tapa säilyisi omalle perheellenikin saakka. Ehkä tähän voisi lisätä, että "jos minulla joskus on perhe", mutta minä en tahtoisi edes kyseenalaistaa semmosta asiaa.

Äiti ja iskä on jossakin yrittäjäiltamissa, joten minä ja pikkuisin sisko leivottiin kakku sillä välin. Milla on leiponut ennenkin, se tiesi millä reseptillä ja millä koneella pitää tehdä. Kolmasluokkalainen neuvoo lukion kakkosella olevaa puoli kymmenen aikaan illalla, miten tehdään oikeanlainen sokerikakku.

Kakun jälkeen luin iltasadun. Milloin viimeksi olen lukenut jollekin ääneen? Milloin viimeksi minä olen sanut käpertyä jonkun kainaloon kuuntelemaan, kun minulle luetaan? Ihan niinkuin Kuutamolla-leffassa, kun Franzenin esittämä Marko lukee Minna Haapkylän Iirikselle kauriista. Vai peuroista? Kauniista eläimistä kuitenkin."

26.10.2005

"Viimeisellä tunnilla meinasin sitten purskahtaa itkuun. Mikä mulla on?"

13.11.2005

"Eilen itkin enemmän, kuin moneen vuoteen. Ymmärsin täysin kaikki rakkauslaulut ja sen, kuinka rakkaus voi tappaa. Sen, että kun on saanut ja menettänyt yhtä aikaa. Maanantaina kohdataan. Olen varma, että ystävyys säilyy. Ikävä minulla on, ja adistaa niin helvetisti. En meinaa tuntea itseäni.

Muistan vain kasvot nuotion valossa, tupakan ja kaljan sekaisen maun ja tuoksun."

1.1.2006

"Puhelusta:

"Kun sanotaan, että ihmisellä on kultainen sydän. Minä voisin sanoa sulle, että sulla on kultainen sydän ja mulla tuntuu aina sydämessä, kun sanot jotaki kivaa minusta. Mutta eikö se ole niin, että kaikki ajatukset lähtee aivoista eikä sydämestä. Eli minä sanosin sulle, että sulla on kultaset aivot. Eikö oo aika ihanasti sanottu?"

"Sano vielä tuo 'emminä nui oo sanonu', kun sinä sanot sen niin kivan kuulosesti. Ja harvoin."

"Minun pitää vaan varmistää, että ethän sinä nyt puhelun loputtua heitä luuria seinään ja kiroa, että voi paska tuota. -- No hyvä. Siis pistät luurin kiinni ja lähet hipsuttelemaan villasukissasi päkiöilläsi keittiöön. Se oisi niin heidimäistä.""

***

Kuristaa lukea noita. Vaikka en ole vanha, niin mulla on välillä tosi ikävä noita huolettomia lukioaikoja ja ihmisiä, joita silloin tunsin. Sitä, kuka silloin olin. Olen nykyään kyllä onnellinen aikuisuudesta, mutta jotakin repeilee ja säröilee, kun avaan vanhoja päiväkirjoja tai luen silloin kirjoittamiani runoja. Eikä siitä olosta pääse yli kovin helposti. Eikä siihen voi enää palata, ei millään. Osa ihmisistä on tallella, mutta ne on muuttuneet. Olisi kiva joskus tietää, että muistaako ne samat muistot, kaipaako ne niitä.

Lapasia

2012-01-20T10:40:00.002+02:00

Läjä tumppuja valmistui äitin toiveesta siskoille alkukuusta. Yhdet jäi itselle. Ohje oli sama kuin anopin lapasissa, Rovaniemi-kuvio. Lapasten aikana kului viisi päivää, kaksi kautta 24-sarjaa ja Jack Baueria. Malli olisi ollut liian pitkä noilla langoilla tehtäväksi, joten vähän fiksailin sitä. Kirjoneuleesta alkoi tulla tasaista ja peukalokiilankin sain tehtyä järkevästi ja nätisti niin, että kämmenpuolen ruudut täsmäsi. Lisäksi olin hurjan rohkea ja käytin kaikissa lapasissa sekä Nallea että 7 veljestä. Syynä oli, se, että lankakätköissä oli kyllä sopivia värejä mutta ei samaa vahvuuta. Ja ihan tasaiset tuli vastoin kaikkia ennakkoluulojani.. :)

2012-01-18T18:37:00.000+02:00

Pakko tehdä villatakki. Sisäinen pakko, johon ei isoäidinneliöt tai tilauslapaset riitä, vaan villatakki on tehtävä ja ihan itselle. Dropsin kaunokainen se on, kunhan ensin huomenna käyn lankakaupassa. Ei ollut tarkoitus ostaa lankoja vaan kuluttaa noita jämiä, mutta eihän niistä riitä. Sniiduilen ja käytän varmaa 7 veikkaa, ehkäpä sitä nättiä terraa.

Seuraavaksi alan kyllä piirtää kaavoja tunikasta. Aamupäivä meni metsässä lenkkeillessä ja kahvitellessa hyvässä seurassa. Huomenna suunnataan naisvoimin kirpparikierrokselle. Työttömänä on ihan kivaa sittenkin. :)

2012-01-17T18:12:00.001+02:00

Ajoin eilen pitkän matkan pientä tietä, löysin perille, kättelin, juttelin, nauroin ja edustin. Olin oma itseni, innostuin, loistin. Kättelin, ajoin pientä tietä takaisin 45 minuuttia, väistelin rekkoja ja hidastelin mutkissa, vatsa solmussa ja silmät ajourassa. Pohdin, konsultoin ystäviä ja äitiä, nukuin yön yli ja soitin minua työhaastatelleelle naiselle, että en voi sitoutua työpaikkaan, jonne on noin pitkä ja vaarallinen tie ajettavana huonolla autolla. Oikeastaan en voi lupautua sitoutumaan, sillä jos löytäisin lähempää töitä, ottaisin paikan. Ja se olisi väärin asiakkaita kohtaan, jotka tarvitsevat elämään turvallista aikuista, joka on ja pysyy. Nyt mietin, teinkö virheen. Rivien välistä kuulin, että paikka olisi tainnut olla minun. Ehkä. Mutta työnhaku siis jatkuu. Tänä päivänä soittelin lisää ja kirjoitin, että olen hyvä tyyppi ja osaan tehdä töitä. Ja äänestin myös.

Työttömän projektina on peitto isoäidin neliöistä. Tuhoan siihen jämälankoja. S o l m u s s a -blogista löytyi innostaja ja rohkaisija: kyllä, lankoja voi yhdistellä vaikka ovat ihan erilaisia. Värimaailma on myös aika lähellä markkasen tekemää peittoa.

Makustelen Herra Ylpön ja Ihmisten uutta levyä. Päätä puistelen, että se särmä ja terä, nerokkaat lyriikat on hävinneet. Laiskan miehen tekstejä, kapina puuttuu. Aiemmin Herra Ylppö kertoi minulle, että seuraava levy lienee kaupallista paskaa. Onnistui. Mutta aina on vanhat levyt.

Viisaat ja rakkaat naiset

2012-01-16T22:11:00.001+02:00

Matkustin kotikulmille ja viettämään muutaman unohtumattoman päivän. Aamusta iltapäivään hassuteltiin, leikittiin ja peuhattiin pihalla kummitytön kanssa. Letitin vahvan tukan enkä laskenut halauksia tai hymyjä, vaan sain ne kaksinkertaisena takaisin. Kummitäti oli kyllä ihan ykkösenä kaikessa vaikka pienen äiti tuli töistä kotiin -ruuan syömisestä ja hampaiden pesuista iltasatuun ja silittelyihin niin kauan, että uni vei. Pienen nukahdettua teetä kului pannu ja kello pyörähti tunteja eteenpäin, kun kummitytön äidin kanssa juteltiin elämästä. Kuunnellen, kysellen, ihmetellen, sanojen valuessa ja kietoutuessa hämärässä keittiössä. Aiheena noin yleensä haaveet ja pelot, yöunet ja lisäaineet, läheisyys ja maailman kovuus. Kummitytön mukana sain ystävän.

2012-01-03T12:05:00.000+02:00

Tälle vuodelle lukee kalenterissa parit reenit ja koiran eläinlääkäri. Olen nimittäin työtön. Aiemmin ajattelin, että sanalla on hieman ikävä kaiku. Jotakin on menetetty, viety pois. Mutta nyt omalla kohdallani tämä on (toivottavasti lyhyt) välitila, maailma täynnä mahdollisuuksia. Kutkuttavaa jännitystä, etten tiedä mitä kuukauden tai kuuden päästä.

Eilen lähetin useampia työhakemuksia. Parista tuli ystävällisesti viesti, etteivät tällä hetkellä etsi lisää työvoimaa, mutta muistavat minut tulevaisuudessa. Molemmat olisivat ihan oman alan töitä ja kollegat samalla tutkinnolla, joka auttaisi kovasti työuran alussa. Laitoin vielä yhteen haussa olleeseen työpaikkaan hakemuksen. Haku loppuu tänään, joten jänniä aikoja elämme. Siellä en työskentelisi tällä nimikkeellä, mutta pätevä olisin. Paikkana se olisi oman tuntoinen ja varmasti sellaista, missä tulevaisuudessa meitä tulee työskentelemään. Mutta määräaikainen ja ajomatkaa tulisi puolitoista tuntia päivittäin. Mutta siinä on jotakin hyvin houkuttelevaa. Aika näyttää. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :)

2012-01-01T20:59:00.000+02:00

Meillä kävi koiravieras oli yökylässä ja mahduttiin ihan hyvin kolmen koiran ja kissan porukalla kaksioon. Lenkityksillä meinasi hihnat mennä solmuun, mutta hihnojen yhdistäminen päistään auttoi.

Aino-reppanalla, meidän omalla koiralla on ollut kamala kutina jo jonkun viikon. Eläinlääkärissä käytiin ja saatiin troppia jos toista matkaan -jollekin ruualle Aino on allerginen, koska koko kroppa oli ihan raapimisjälkiä täynnä, korvia ja silmiä kutittaa myös kovasti. Onneksi raakaruokaa syöttämällä on helpompi karsia allergisoivat aineet pois ja tiedän ainaskin, mitä eläinten ruokakupissa oikeasti on.

2011-12-31T15:48:00.003+02:00

Kalevassa luki tänään, että keskiverto suomalaislapsi saa vuorokaudessa vanhemmiltaan jakamatonta huomiota NELJÄ MINUUTTIA. Mainostauon verran? Siinä on varmasti kaikille uuden vuoden lupausta, että ollaan oikeasti läsnä ja lähellä niille, jotka ovat tärkeitä. Pidetään huolta toisistamme.

Lähden juhlimaan rakkaan ystävän valmistumista ja vastaanottamaan uutta vuotta. Pakettiin kääräisin tämän kirjan, josta löytyy varmasti ihania ideoita yhteisiin hetkiin.

Jarkko Martikaisen Tulitikun myötä, ihanaa uutta vuotta.

2011-12-29T12:01:00.000+02:00

Vielä ihan vähän joulujuttuja. Ompelukonekin ronksutteli muutamana iltana.

Meikkipussi, tai oikeastaan meikkisäkki meni yhdelle siskoistani. Ohjeen löysin täältä, ja olipa ihana kerrankin tehdä ohjeen mukaan. Sovellan ja värkkään ihan omasta päästä aika paljon, ja siinä ei kaikki todellakaan mene aina helpointa kautta. Tuo oli kuitenkin kiva malli! Pitää kyllä kiittää noita Ikean kankaita, että ovat jämäkkää materiaalia, kaunista ja vieläpä halpaa. Kirpparilta löytyvät retroilukankaat on monesti aika löysiä, eivätkä kestä kaikistellen kulutusta kovin hyvin.

Pussukoita meni miehen suvun puolelle. Peikkopoika oli isona apuna ja väänteli kaikki kukkaronkehykset kiinni. Noita pussukoita on mukava ja nopsa ommella, mutta ne kehykset, liima ja puristelu on kyllä kettumaista.

Äiskälle ompelin kaura(-ohra-riisi-hirssi)pussin, kun monesti kuulostaa olevan niskat niin jumissa ettei järki juokse. Minä tein sisuspussin ja pestävän ulkokuoren, painoa tuli puolisentoista kiloa.

Jos tuollaisen mikrossa lämmitettävän pussin tekee, kannattaa huomioida ainakin seuraavat asiat:
- Puuvillalanka ja -kangas ei roihahda mikrossa palamaan (tekokuitulangat saattaa tehdä niin)
- Kaurat yms. tyynyn sisusta tulee olla kuoretonta (taaskin tulipalovaara)
- Pussia ei saa jättää valvomatta lämpiämään (maksimi lämmitysaika on noin 3 minsaa)
- Vahvat ompeleet ettei sisus pärähdä pitkin poikin lattioita
- Pussin on hyvä olla niin pitkä, että se yltää koko selkärangan pituudelta lämmittämään.

2011-12-29T11:47:00.003+02:00

Minä tulen aina vähän jälkijunassa näissä villityksissä. Mutta nyt sain lopulta virkattua ensimmäisen maton. Virkkaamisen lyhenteet eivät ole selkärangassa, ja ensimmäinen versio oli melkoinen kikkurakäkkyrä. Virkkailin pylväitä piilosilmukoina ja kiinteitä silmukoita ties minä. Yritin venytellä sitä maton alkua parhaani mukaan, vaan ei siitä ollut eläjäksi. Silmä ja ohjeet siis käteen ja johan alkoi näyttää oikealta!

Matto meni siskon ja sen kihlatun uutta kotia koristamaan. :)
(rav)

2011-12-29T11:19:00.000+02:00

Heikku-tontun joululahjapaja värkkäili neuloen tänä vuonna seuraavaa:

(Tarkemmat speksit Ravelrysta!)

Töppöset kummipojalle Huopasesta. (rav)

Peikkopojan isoveikalle Huopasesta lapaset. (rav)

Pikkusiskon miehelle Käpyset sukat 7 veikasta. (rav)

Pikkusiskolle Palmikkosukat myöskin 7 veikasta. (rav)

Anopille Rovaniemi-lapaset Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia -kirjasta. (rav)

Nämä oli tilaustyönä kahdelle pikkuiselle kaverin tätitettäville. Junasukat pienin muutoksin. (rav)

2011-12-29T11:10:00.000+02:00

Sain opiskelut loppuun ja ammatin juuri ennen joulua, ensimmäistä kertaa elämässäni. Sellaisen ammatin, jossa voin auttaa ihmisiä elämään itsensä näköistä elämää, sellaista johon voi olla tyytyväinen. Arkailen aikalailla yksityisasioista, mutta kun olen niin tyytyväinen itseeni niin kerron, että olen nyt yhdenlainen terapeutti. Juhlien järkkäämisessä oli iso homma, mutta oli ihana emännöidä kaikkia rakkaita ihmisiä, jotka kanssani juhlivat. Ja totta kai äiskä oli isona apuna.

Lohivoileipäkakun koristeluun otin vinkkiä täältä. Vasemmalla näkyvän punaisen kakkusen lumihiutaleet on pikeeristä ja napattu täältä. Uudenvuoden juhliin voi testata juustojen kanssa vaikka noita Linkosuon ruissipsejä, aivan järkyn hyviä! Peikkopojan mielestä maistuivat hapankorpulta, mutta muoto on kyllä paljon veikeämpi.

Joulu käytiin viettämässä äitin luona ja iskän luona. Lumiukko, riisipuuro, hautausmaa, joulusauna, lahjat. Tavallinen ja ihana joulu. <3

Nyt sitten vain ahkerasti hakemaan töitä. Ja neulomaan -itselleni! Muille on ihana antaa omatekemiä lahjoja, mutta nyt on vuoro olla itsekäs ja tehdä itselle jotakin kivaa. :)

Ihania vuoden viimeisiä päivä!

2011-12-24T14:06:00.000+02:00

Ihanaa joulua ystävät, nauttikaa!

2011-11-14T20:45:00.001+02:00

Valmiita asioita alkaa olla ihan mukavasti. Yksi isompi neuleprojekti lähti tänään postissa saajalleen, ja toivon kovasti että on oikean kokoinen. Malli on Suuri Käsityö -lehdestä 2/2011, koko 80/86. Dropsin Fabelia kului vajaat 250 grammaa. Väri on aika makia, mutta äklötys ei iskenyt missään vaiheessa. Joidenkin lankojen kohdalla kun kyllästyn neulomisen aikana ihan kokonaan väriin tai kuvioon.

Minulla on aika onnettomat nappivarastot, tyylillä ettei kahta samanlaista löydy. Kuitenkin viime keväänä sain Salaiselta neuleystävältä parit vanhat nappipussit, joissa toisessa oli tasan yhtä monta nappia kuin pikku nutussa oli napinläpiä. Värikin oli ihan justiinsa. Ihan melkein itku tirahti, kun noin hyvä tuuri kävi!

Hauskana yksityiskohtana oli pöksyjen "tuppilonauha". Se tehtiin niin, että luotiin 4s, neulottiin oikeaa puikon loppuun. Sitten siirrettiin silmukat takaisin puikon alkuun ja neulottiin taas kaikki 4s oikein. Samanlainen jälki syntyi, kuin olisi neulonut sukanvartta niin, että joka puikolla on vain 1s. Sekavasti kerrottu, mutta nätti siitä tuli!

(ravel it!)

2011-11-04T14:46:00.002+02:00

Viikonlopuksi Tornioon likkojen kanssa. Sen lisäksi, ettei minulla ole hienoja kenkiä, myös pikkuruinen yöelämälaukku puuttui. Ompelin kirpparilta löytyneestä verhokankaasta tuommoisen.. kröhöm.. iltalaukun, virkkasin matonkuteista hihnan, ompelin pitsiä reunaan ja pari nepparia suuaukkoon että pysyy kukkaro ja kännykkä menoissa ja meiningeissä matkassa. Tuli aika kiva! Peikkopoika tuumasi töistä tullessaan, että on se hyvä kun voit tehä ite, eikä tartte aina ostaa. Niinpä. :)

Lapaset on kaverin poikaystävälleen tilaamat. Projektina on myös ihana, herkullinen villatakki ja housut kummitädin tytölle. Enää toiseen lahkeeseen puolet ja ne on valmiit!

2011-11-01T12:55:00.002+02:00

Aamut on pimeitä ja rauhallisia. Onnistuin työharjoittelun aikana hankkimaan ilmeisesti kahviriippuvuuden, sillä pää on aivan jumissa aamuisin, eikä siihen jomotukseen auta kaakao.

Marraskuu. Opettelen tekemään asioita heti enkä viikon vatvottuani. Se koskee niin lattialla lojuvia tavaroita, kuin pankkitunnarilistan hommaamista kadonneen tilalle. Olen listaihminen, ehdottomasti. Tekemättömät asiat on jo puoliksi hoidettu, kun ne on listattuna. Yritän opetella myös rahan käyttöä, elän jatkuvasti yli oman kukkaroni, vaikken mitään ihmeempiä ostakaan ja olen aika nuuka. Ainakin marraskuun aion pitää tiukasti kirjaa menoista ja tuloista.

Peikkopoika sai synttärilahjaksi huopalapaset. Pitäisi tehdä itsellekin ennen pakkasia. Josta tuli mieleen, että lokakuun lehdessä luki surullisimman aikamuodon olevan "Olisi pitänyt". Näillä mietteillä korkkaan marraskuun.

2011-10-31T13:15:00.000+02:00

Ihan ensimmäinen oma neuleohje, jonka minä ymmärrän varmasti mutta teistä en osaa sanoa. :) Neulokaa ja kokeilkaa! Sukkien nimi ystäväni mukaan, jolta sain tuon kauniin pitsineuleen mallin käsin piirrettynä versiona.

Nuttus-sukat

Lankana on käytetty 7 veljestä, puikot oli kokoa 3. Sopivat melko tavallisen kokoiseen, 38-numeroiseen naisen jalkaan.

- Luo 50 silmukkaa.
- Neulo 1. krs oikein, 2. ja 3. krs nurin,4. krs. oikein.

- Kierroksen vaihtumiskohta on jalan sivulla, ei siis takana.Neulo pitsikuviota ohjeen mukaisesti 1. ja 2. puikolle sekä 3. ja 4. puikolle. (1.+2.puikkojen pitsikuvio kulkee pohkeen alaosasta kantapään alkuun, 3.+4. puikkojenpitsikuvio kulkee säären etuosasta jalkapöytää pitkin varpaisiin.)

- Toista mallikuvio yhteensä 5 kertaa = sukassa on yhteensä 44krs.

- Tee tiimalasikantapää

(ks. tarkemmat ohjeet Ullasta.) Huomaa,että tässä ohjeessa kantapää tulee puikoille 1 ja 2.

Tiimalasikantapäässä tehdään lyhennettyjä kierroksia niinkauan, että keskellä on normaaleja silmukoita yhteensä 9. Nostettuja silmukoitaon molemmilla puolilla 8. Lyhennettyjen kierrosten jälkeen neulotaan kerran kokosukan ympäri (ks. lyhennetyt kierrokset, kohta 7.) Neulo tässä vaiheessa 3.+4.puikolla pitsikuvion 1. krs mallin mukaan. Tee lisäykset ohjeen mukaisesti. Kantapäänvalmistuttua jatka neulomista siten, että 1.+2. puikolla neulot oikein ja 3.+4.puikolla jatkat pitsikuviota mallin mukaisesti jatkaen 2. krs:lta (neuloitensimmäisen krs:n kantapäätä tehdessäsi).

- Toista pitsikuviota kantapään jälkeen yhteensä 5 kertaa.

- Aloita kärkikavennukset:

(Tästä eteen päin neulo jokaisella puikolla oikein, pitsikuviota ei jatketa.)

Neulo 1. puikon alussa ylivetokavennus.

2. puikon lopussa neulo 2 oikein yhteen.

3. puikon alussa neulo 1 o, sitten ylivetokavennus.

4. puikon kolmanneksi ja toiseksi viimeinen silmukkaneulotaan oikein yhteen, 4. puikon viimeinen silmukka neulotaan oikein.

Neulo yksi krs oikein kaventamatta.

Toista kavennukset joka toisella krs:lla, kunnes työssä onjäljellä 30 silmukkaa. Tästä eteenpäin tee kavennukset joka krs. Kun jäljelläon 6 silmukkaa, vedä lanka kaikkien läpi ja päättele huolella.

Höyrytä sukka silitysraudalla kostean harson läpimolemmin puolin. Sukka on valmis! :)

Nämä sukat meni miehekkeen siskolle. Lisäsin nämä myös Ravelryyn. :)

2011-10-27T20:18:00.001+03:00

Ensimmäinen Ravelry-postaus tehty! Tutustuin Virkatun linnun tavoin Ravelryyn parisen vuotta sitten, mutta vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, miten mahtava se on. Tuo kyseinen huivi oli kertakaikkisen kiva kuvissa, neulominenkin soljui oikein nautittavasti. Vaikka kuinka pingotin ja kostutin sitä, kaulassa se roikkuu spagetin lailla. Kauniin kuvan ottaminen oli aika monesta tekijästä johtuen työn takana, mutta tadaa, valmista on.

Enää kaksi opiskeluun liittyvä asiaa, ja voin sanoa heipat opiskeluelämälle. Aika kivaa. Loppuvuosi menee rennommissa tunnelmissa, neuloen ja ommellen siinä töiden etsimisen sivussa. Piirsin eilen takkiin kaavat ja kunhan saan toiseksi viimeiset opintotuet, käyn ostamassa jotakin kivaa kangasta mikä mätsää huiviin.

2011-10-17T08:21:00.000+03:00

Ihanaa, jokseenkin harmaata maanantaita.
Minkälaisia suunnitelmia sinulla on tälle viikolle?

Minä aion ahkeroida. Opinnäytetyön esitys, viimeisen harjoittelun loppuarviointi, maturtiteetin kirjoittaminen. Parin jutskat neulominen ja virkkaaminen. Mahdollisimman paljon ulkona oloa 12-tuntisten opiskelupäivien päätteeksi, sillä tasaisen junnaava pään jomotus jatkuu jo kolmatta päivää. Harvoin on pää kipeänä, mutta keho kertoo tavallaan että nyt on paljon tekemistä.

2011-10-15T21:55:00.001+03:00

Viime päivät on menneet kotosalla, haaveillen omasta pienestä, uudesta kamerasta. Aloitin torstaina huivin ja se valmistui tänään. Minäkin olen valmis työelämään hetken päästä, ja se on jännää. Ihanaa. Unelma-ammatti. Vielä kun töitä saisi.

Löysin taas tänään Tori Amoksen. Voi, kuunnelkaa ainakin Beauty Queen / Horses. Olen jämähtänyt joihinkin artisteihin enkä osaa löytää uusia. Tämäkin on vuosien takaa, mutta muistuu mieleen aina ajoittain.

2011-10-03T08:27:00.005+03:00

On kovin kiirettä, tai ei. Tekemistä ja touhuamista on paljon, äärirajoilla mennen. Kolmen viikon päästä helpottaa. Kuluneina viikonloppuina meillä on käynyt minun perhettä kylässä, ripotellen ja muutama kerrallaan. Ihana että onkin, rakastan kun tämä kerrostalokaksio vilisee elämää.

Perjantaina käytiin äitin ja kahden siskon kanssa Semmareitten konsertissa. Lauantaina sisko ja sen kihlattu raahustettiin Zombie Walkissa. Minulle ja Peikkopojalle kolmannen kerran.

2011-09-04T19:05:00.000+03:00

Ihmettelemme ja olemme. Arki vyöryy, minä mukana. Pienellä koipipotilaalla on patteja mahassa, jonkinlaisia nisäkasvaimia. Tiistaina käydään röntgenissä, että onko keuhkoissa etäpesäkkeitä. Jossakin vaiheessa edessä oleva ero musertaa, mutta olen jotenkin sinut sen kanssa -luopuminen on se hinta mikä pitää maksaa kaikista yhteisistä vuosista. Rauhallisesti, haikeudella.

Olen paljon pohtinut lapsena olemista omalle äidille. Ystävyyttä, siskoutta. Äitiyttä, sitten joskus. Onneksi on mies ja ystäviä, kenen kanssa selvittää omien tunteitten vyyhtiä jostakin päästä. Laittaa rajoja, ymmärtää itseä.

Kummipoika sai ihan oman nimen eilen. Toiset kummit sai kummitodistuksen papilta, minulle vanhemmat olivat tehneet oman kummitodistuksen jossa oli lainattu Lasten oikeuksien julistusta. Puhuimme Peikkopojan kanssa, ettei meidän lapsia kasteta sitten joskus.

Ensi viikolla ajattelin käydä kuvaamassa koiria merenrannalla ja nostamassa loput potut palstalta. Virkata Tassuttimia, odotella soittoa eläinsuojeluyhdistyksestä. Aloitan ehkä ruokaremontin, mikä on sanana aika kauhea mutta ajatuksena hyvä.

2011-08-28T15:13:00.001+03:00

Huomenna alkaa oikeasti arki. Työharjoittelu, viimeinen. Jännää. Tuolla paikassa ei ole meidän alan ihmisiä ja pitää kahdeksan viikon aikana näyttää, että he tarvitsevat semmoisen. Pakkasin jo laukun ja ompelin kynäpussukan, niin kelpaa sitten olla. Oikein käyttökelpoisen ohjeen löysin Hippu-blogista.

Meillä on ovet auki kodittomille eläimille. Paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta oli heti tänään tulossa pieni hätätapaus-kissanpentu, mutta kisun onneksi asiat kääntyi parhaiten päin eikä tarvinnut tulla. Olen pienestä asti haaveillut eläinten auttamisesta, ja tuntuu uskomattomalta, aikuiselta, että niin oikeasti pystyn tekemään. Niin surullista kuin se on, että apua tarvitsevia on.

2011-08-28T15:01:00.001+03:00

Ompelin vapaapäivänä Ainolle pannan ja y-valjaat. Nappi Amaliasta löytyi kertakaikkisen kauniita nauhoja ja muutkin tykötarpeet. Hintaa materiaaleille tuli alle 15 euroa.
Nyt on tukevat vermeet, panta treeneihin ja valjaat lenkeille.

Pannassa on pehmusteena kaksinkertainen fleece, jonka ympärillä on vedenpitävää ruskeaa kangasta. Koko pannan mitalta on koristenauhaa, jonka alla on samanlevyinen nylonnauha. Lisäksi pannassa on tukeva D-lenkki ja metalliympyrä. Tiukimmillaankin panta on löysä Ainon kaulaan, eli ei kurista. Löysänä ollessaan panta on kätsy sujauttaa kaulaan ja takaisin -reeneissä kätevää.

Voin kertoa, että tuon hihnan pujottelu oikein noitten lenkkien kautta ennen ompelua kävi ihan älypelistä. Voin kertoa myös senkin, että ensimmäinen versio oli muuten hyvä, mutta nauha meni väärin D-lenkistä ja koekäytössä panta oli vain näennäisesti puolikuristava. Luiskahti hirttosilmukaksi, mutta ei tarvitse soittaa eläinsuojeluviranomaisille -kukaan ei kuristunut, pannan vika on korjattu ja emäntä pyrkii kehittämään omia aivonystyröitään vastaavien tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.

Valjaat olikin kinkkisempi tehdä. Niissä pehmusteena on sama kuin pannassa -kaksinkertainen fleece ja vedenpitävää kangasta ympärillä. Lenkkeillessä käytän molemmille koirille ehdottomasti valjaita -ovat paljon koiraystävällisemmät ja säästävät niskaa, sillä Aino välillä sinkoilee etenkin pikkulintujen perään.

Valjaissa on nylonnauhaa vaan tuolla selän päällä olevassa kappaleessa ja kyljessä olevan soljen kohdalla. Valjaista tuli aika leveät, mutta ovat varmasti pehmeät ja tukevan tuntoiset. Meinasin ensin pienentää noita pikaisen koekäytön perusteella, mutta tositoimissa lenkillä huomasin, että ovat ihan oikean kokoiset. Onneksi en mennyt hosumaan. Laitoin heijastinnauhaa valjaiin kaulan kohdalta meneviin hihnoihin. Näytäänpähän sitten lenkeillä kun alkaa illat pimentyä.

Tassuttimia

2011-08-28T14:26:00.001+03:00

Virkkaan ja myyn vikkaamiani Tassuttimia, joiden tuotto menee taatusti hyvään tarkoitukseen. 12 euroa jokaisista myydyistä Tassuttimista lahjoitetaan Pelastetaan Koirat ry:lle. Yhdistys toimii hylättyjen ja kodittomien eläimien hyväksi sekä Suomessa että ulkomailla. Tällä hetkellä hätä on suuri esimerkiksi Giurgiun tarhalla Romaniassa.

Tassutinparin hinta on 15 euroa,

josta 12 euroa lahjoitetaan lämmittämään karvaisten kavereiden tassuja.

Tassuttimet toimii näin:

Ovat siis kynsikkäät, joitten avulla sormet pysyy lämpiminä ja kuitenkin toimintakykyisinä. Hirmuisen kätevää esimerkiksi valokuvatessa pihalla tai vaikka koiraa palkatessa lenkillä -ei enää kuolaisia sormikkaita! ;)

Vapaana on tällä hetkellä nämä kaksi paria:

Mahtuvat käteen, jonka ympärysmitta peukalonhangasta on 18-20 cm, eli semmoinen suunnilleen keskimääräisen kokoinen kätönen.

Jos tahdot ostaa jommat kummat Tassuttimista, lähetä sähköpostilla osoitetietosi nurinpain@gmail.com !

Myytyjä:

Hyvän asian puolesta. <3

2011-08-21T21:55:00.000+03:00

Marssittiin villakoiran kanssa hyvän puolesta, koiria ainoastaan oli varmaan kaksisataa. Ja villakoiran, pikkupotilaan jalka paranee. Hymisteltiin yhdessä ja tuhistiin onnellisena. Olen viimeaikoina opetellut hieromaan koiria, varovasti ja omiksi tarpeiksi.

Näin ihmisiä vuosien takaa. Ja yksi ystävä tuli takaisin satojen kilometrien takaa.

Iskä soitti ja lupasi tulla käymään tänä syksynä meillä, tuoda samalla mustaherukoita. Soitti kysyäkseen, että kun oli niitä poimimassa, tahdonko omani kokonaisina vai soseena.

Semmoista onnellista kuplintaa, kiitollisuutta kaikista ihanista ympärillä.

2011-08-14T20:39:00.000+03:00

Tuulenpesässä oli ihanaa. Tein mitä aijoinkin. Meitä oli neljä naista ja kolme koiraa, matkattiin 500 kilometriä. Kaupunkiin palaaminen kolahti, ei sillä hyvällä tavalla. Arki jatkuu ja alkaa palailla kesänjälkeisiin uomiinsa hitaasti ja varmasti. En tiedä mitä mieltä olla. Paitsi että en tahdo olla kaupunkilainen. Herranen aika, minun koiratkin on citykoiria.

Ps. Koirat ja kissa sai ihan oman blogin, johon pääsee kuikistamaan tästä.

2011-08-11T22:07:00.001+03:00

Tassuttimia valmistuu kovaa vauhtia. Lämpöistä, joka lämmittää muutenkin kuin syysviimassa.

Huomenna pakataan auto ja suunnataan Tuulenpesään, ystävän mökille. Aion juoda monta lasia viintä ja valokuvata, nauttia kirpeästä Kainuulaisesta alkusyksystä ilman sähköä ja juoksevaa vettä koira- ja ihmisolentojen kanssa.

Pieni sadonkorjuujuhla

2011-08-10T22:14:00.000+03:00

Kaksion satoa on kuivamassa olevan chilit, basilika, persilja, tomaatit. Parvekkeella olevat tomaatit vasta kukkivat, chilit ovat komean vihreitä. Olen ollut ehkä maailman laiskin palstapuutarhuri, mutta voin kertoa myös viljelijän korkuisista rikka"ruohoista". Viljelijän innokkuus ja suuret luulot ovat karisseet, haaveet ei. Sitten joskus, kun on oma tupa ja kasvimaa, sitten minusta tulee oikea kasvimaaviljelijä.

Palsta antoi viljelijälle huolimattomuudesta huolimatta pottuja, sipulia, papuja ja mangoldia. Herneitä. Auringonkukkia myös. Porkkanoita en koskaan nähnyt. Salaattipenkki oli rehahtanut myös kasvuun, ja satoa tuli valtava muovikassillinen. Salaatista tein kasvissosetta (ja uudet seinäkoristelut keittiöön..) koiria varten, sillä meillä on vaihdettu iltapäivän ruuat raakaruokintaan.

Syksy, olet tervetullut. Hiivi varoen viileinä aamuina, aamusumuina ja villasukkina.

Koko maan kokoinen sadepilvi

2011-08-08T15:16:00.001+03:00

2011-08-06T13:27:00.003+03:00

Virkkauksen innossa värkkäsin myös kynsikkäät. Ohje on mukailtu Kotivinkin 101 ideaa -lehdestä, kevään 2011 numerosta. Vaalea lanka on nokkosella värjättyä, punertava myös omia värjäyksiä.

Kirjoitin aiemmin eläinten suojelusta ja jämälangoista. Yhtälön tuloksena virkkaan tämmöisiä kynsikkäitä jämälangoista, 7 veljeksestä. Kynsikkäät on mukavat vaikka lenkkeillessä koiran kanssa (makupalat helppo kaivaa taskusta, kun on sormet paljaana), valokuvatessa ja sitä rataa. :)

Hinta on 15 euroa ja tuotto menee Pelastetaan Koirat ry:lle, kodittomien koirien ja kissojen avuksi. Mutta palailen asiaan myöhemmin, kunhan kynsikkäitä on enemmän valmiina. :)

2011-08-01T17:02:00.000+03:00

Tein pienimmän siskon puhelimelle pussukan. En voinut olla tuntematta itseäni hiukkasen kalkkiseksi, ihan tosi, kun sain esittelyn puhelun upeista ominaisuuksista.. Voitteko kuvitella, puhelimella voi lukea viivakoodin ja sitten sen perusteella googlettaa sen hinnan. Muun muassa.

Pussukan ötökkä on kirpparilta löydetystä Ikean verhokankaasta, jossa on muitakin hauskoja ötököitä. Niitä olen käyttänyt ainakin jo tässä ja tässä. :) Sisäpuolella on myös vaaleanpunaista lakanakangasta, kankaiden välissä kaksinkertainen fleece. Reunoissa on samasta kankaasta leikattu ja silitetty "kaitanauha", jonka ompelin toiselta puolelta käsin kiinni kuten kuvasta näkyy. Sisko oli oikein kohtelias ja sanoi, ettei ollut edes huomannut noita harakanvarpaita.

2011-08-01T09:44:00.000+03:00

Sain koko viikonlopun yli ihastella kymmeniä koiria töissään ihmisen apuna. Kuinka he ymmärtävätkään toisiaan hennosta pään liikkeestä, katseesta, ilmeestä, hännän heilautuksesta. Kumpikaan ei pärjäisi ilman toista. Se yhteistyö on liikuttavaa.

Sunnuntai-iltana kotiin tullessa piti halata oikein pitkään ja hellitellä omia karvakuonoja. En kyllä pystyisi elämään ilman eläimiä.

Aino nukkuu jaloissa, pää leväten jalkani päällä.
Koiramummulla on iltapäivällä eläinlääkäri. Toivottavasti jalka on lähtenyt parantumaan!

Operaatio kiipeilypuu

2011-07-28T22:14:00.000+03:00

Costi-kissalla ei ole ollut kiipeilypuuta. Majoittuminen on tapahtunut vaihtelevasti kirjahyllyn, vaatekaapin, naulakon, pöytien, sänkyjen ja tuolien päällä. Myös satunnaiset pahvilaatikot ja kylppärin lavuaari ovat kelvanneet. :) Puusepän tyttö kun olen, niin tartuin vasaraan, kuumaliimapistooliin ja muutamaan muuhun esineeseen. Tuloksena oli kissan kiipeilypuu, jonka kissaherra itse on yksimielisesti hyväksynyt vaatimattomana lahjana alamaiseltaan.

Puutavarat löytyi Peikkopojan vanhempien autotallista. Pohjana on tukeva, semmoista keittiöntasomateriaalia oleva levy. Kooltaan se oli sopivasti n. 50 cm x 100 cm, mutta hankaluutena oli pyöristetyt kulmat. Tasot on vaneria. Pystytolpat on "puolitettua kakkosnelosta", eli kai ykkösnelosta. Korkein tolppa on 180 cm. Pohjalla oleva majakoppi on lastulevyä, leikattu vanhasta sohvan/sängyn pohjasta.

Minulla oli jonkinlainen luonnostelma kiipeilypuusta, mutta lopullinen muoto tuli noita puuosia sahatessa ja sommitellessa. Leikkasin kaikki kappaleet pihalla ja toin sisälle kokoamista varten.

Olkkarista tuli pariksi päiväksi pikkuruinen verstas. Kokoamisessa käytin kulmarautoja. Noiden vaneritasojen kiinnittämistä varten sahasin lankusta puiset neliöt, muuten ruuvit olisi törröttäneet ohuesta vanerista läpi, eivätkä varmasti olisi olleet tarpeeksi kestäviä.

Rakennusmestari Aino ottaa lunkisti työmaalla. :)

Mökki ylhäältä päin. Liimasin mökin pohjaan kaksi vanhaa sinistä taulunpohjaa, sillä vaalean pohjalevyn pyöristettyjen kulmien takia sinne jäi kolot. Tässä näkyy noita kulmarautoja, joita innossani ruuvasin sinne ja tänne, jotta tulee jämäkkä!

Mökin seinien sahaaminen pistosahalla oli vähän vaikeaa ja pikkuisia mittavirheitä saattoi tulla.. no, paikkasin yhden vinon sahauksen liimaamalla puisia pyykkipoikia. Hätä keinot keksii.

Seuraavana päivänä pääsin ostamaan päällystyskankaan. Ostin tummanruskeaa fleeceä noin 7 metriä. Hinnaksi tuli n. 35e. En tiedä miten pitkän matikan suorittanut saattoi ostaa noin kaksi kertaa liikaa sitä kangasta, mutta niinpähän vain kävi. Ylimääräisestä kankaasta aion tehdä hupparin.

Tasojen päällystäminen oli mukavaa! Fleece venyy sopivasti. Kuvassa ei ole aurinkoa imitoiva koriste, vaan tuolla tavalla mökin kulkuaukoista sai siistin näköiset, eikä saumoja jäänyt näkyviin. Päällystin tasot siten, että tein ohuita liimaraitoja tasoille puuliimalla ja varovasti silitin kädellä kankaan paikalleen. Jos painoi liian lujasti ja liimaa oli liikaa, se turskahti kankaan läpi ja jäi rumasti kiiltämään kuivuttuaan. Päällystin tasot ensin, ja vasta sitten kiinnitin ne kulmaraudoilla paikoilleen.

Sittenpä se hauskin vaihe alkoi, nimittäin sisalnarun kieputtaminen lankun ympärille. Motonetistä löysin kaikista halvimmalla. Köyttä meni kiipeilypuuhun yhteensä 175 metriä, voitteko kuvitella! Kieputin köyttä kolme, neljä kierrosta, paukutin vasaralla ylhäältä päin kierroksia tiiviimmäksi, laitoin lankkuun ruiskauksen kuumaliimaa, että siihen asti kieputettu köysi pysyy paikallaa, kieputin taas pari kertaa, vasarointi, kuumaliima.. ja tätä toistin aika tosi monta kertaa. Kiinnitin tasot ennen köyttä, ja köysi peitti kulmaraudat nätisti.

Costi koeajamassa keskeneräistä työtä.

Lankuissa näkyy paikoitellen pikku paloja fleeceä tasojen kohdalla. Se johtuu siitä, etten keksinyt keinoa, millä kauniisti saisin kieputettua tuon köydän sille kohdalle, missä taso on kiinni.

Tämä kuva on ihan loppumetreiltä! Oli jo yö, mutta tahdoin saada vihdoin neljän päivän uurastuksen jälkeen kiipeilypuun valmiiksi. Sisalköysi loppui kesken, ja vielä olisi ollut pieni pätkä pylvästä päällystämättä. Ratkaisu: pylväs pois! Meillä ei ollut sahaa, mutta valmista oli pakko saada. Jyrsin siis puukolla puoli tuntia tuota lankkua, joka mureni hitaasti, mutta varmasti majavamaisen työskentelyn edetessä.

Costi sai puunsa ja lekottelee siellä joka päivä. (Tosi uskottavaa laittaa tuommoinen kuva, jossa kiipeilypuu on autiona ja koiranpeittokin kivasti ylimmällä tasolla.) Fleece kerää hirveästi karvoja, mutta se on helppo imuroida. Puu on tukeva, eikä kolise tai heilu. Hintaa tuli noin 75 euroa, mikä on vähemmän kuin eläinkauppojen hökötykset. ;)

Jos joku kaipaa tarkempia ohjeita, niin kerron mielelläni! :)

2011-07-25T11:50:00.000+03:00

Kahlailen läpi kuva-arkistoja.. paljon on käsitöitä, joita en enää muista tehneeni. Yritän saada kesäopintoja etenemään, huonoin tuloksin. Peikkiksellä ei ole töitä tänään, joten makkarista raikuu kitara ja keskeyttää ajatukset. Esittelen siis pussukat, jotka tein äiskälle ja kahdelle nuorimmalle siskolle aikoja sitten. Pussukan muoto on hioutunut noistakin jonkun verran, mutta täydellinen muoto on vielä löytämättä.

Pussit on kaikki meikkilaukkukokoa, vaikka ruskeat näyttääkin kovin kukkaromaisilta.

2011-07-24T15:43:00.002+03:00

Aurinko on hellinyt ja ollaan oltu trooppisessa, lehmänhönkyisessä ilmastossa. Peikkopoika tarvitsi kuitenkin pipon ja hyvänä emäntänä semmoisen virkkasin. :) Helppo, mutta hitusen puuduttava koukuteltava. Malli on mukailtu Kotivinkin 101 ideaa lehdestä, joka ilmestyi keväällä 2011.

Pipo aloitetaan päälaelta ja on hyvin yksinkertainen. Ensin virkataan ympyrä ja sitten vain kiinteitä silmukoita. Pipon voit tehdä näin:

1. kierros: Tee vetosolmu tai pyöräytä sormesi ympärille lenkura. Virkkaa siihen 8 kiinteää silmukkaa (ks).
2. kierros: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 kiinteää silmukkaan -> kierroksen silmukat lisääntyneet 16 silmukkaan.
3. kierros: Virkkaa 1 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks, 1 ks "välisimukaksi", seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks jne. Toista yhteensä 8 kertaa, eli koko kierroksen verran -> 24 s.
4. kierros: Virkkaa 2 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks, taas 2 ks "välisimukaksi" jota toistetaan koko kierros -> 32 s.
5. kierros: Virkkaa 3 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan virkataan 2 ks jne. -> 40 s.

Jokaisella kierroksella silmukoita tulee kahdeksan lisää. Lisäysten välisten silmukoiden määrä kasvaa joka kierroksella yhdellä. Lisäykset tehdään jokaisella kierroksella samaan kohtaan, ja ympyrään alkaa muodostua 8 ns. "lohkoa". Tässä vaiheessa pipo muistuttaa muhkuraista ympyrää.

Kun ympyrässä on 88 silmukkaa, lopetetaan lisäykset. Virkkausta jatketaan kiinteillä silmukoilla haluttu määrä kierroksia. Minä tein 33 kierrosta. Päättele ja vedä pipo päähän. :)

Lankana oli Seiska veikkaa, joista vihreä on kaupasta ostettua ja oranssi oma värjäys. Koukkuna 5. Ohjeen mukaan lankaa kuluu 150g, mutta en virkannut pipoon taitettavaa reunaa. Veikkaan, että lankaa meni noin 100g.

Virkkaan kyllä samanlaisen pipon itselle, mutta vähäsen isommalla silmukkamäärällä. Että on minun päälle ja tukallekin sopiva. :)

Kissaherran iltakävely

2011-07-21T21:22:00.002+03:00

Kissaihmiseksi en ole luokitellut itseäni, en aiemmin. Mutta Peikkopojan mukana tullut Costi on pikkuhiljaa kehräillyt minusta sellaista. Salakavalasti ja huomaamatta, mutta en ole pahoillani.

Costi oli anoppilassa alkukesän ja muutti meille takaisin pari viikkoa sitten. Ollaan opeteltu yhdessä ulkoilua parina iltana. Kissat katselee maailmaa ihan eritavalla. Arvoisa kaksijalkainen alamainen konkoilee narun päässä läpi puskien ja yli ojien. Yhteensä iltaulkoiluja on siis kolme, yksi kissan, toinen virkeästi pompottelevan koirapotilaan ja kolmas rivakampi ulkoilu nuorimman hökelon kannsa. Mikäs se on Suomen kesästä nauttiessa.

2011-07-18T21:49:00.003+03:00

Meillä arvottiin koditon, kuvissa vilahtava kesäpussukka. Peikkopoika toimi onnenpekkana ("Kirjotathan sinne että minä nostin voittajan?").

Onnea Anna! (Käykäähän vierailulla Annan ihanassa blogissa!)

Kiitoksia kaikille ihanille villasukista kertoneille. :) Pitkät ja raidalliset räsymattosukat saivat hurjasti suosiota, eikä ihme -onhan ne sellaiset tosi kauniita. Nyt vain lankavarastoja tyhjentämään ja neulomaan sellaisia kylmän varalle!

2011-07-18T09:59:00.000+03:00

Arvontaan voi osallistua vielä kello kuuteen asti tänä iltana! Käyhän kertomassa, millaiset on lempparivillasukkasi.

Toipilas toipuu, kipittelee ja heiluttaa hyvät huomenet hännällään. Sitkeä mummeli. <3

2011-07-16T20:51:00.000+03:00

Olen itkenyt silmät turvoksiin. Jo toinen iso eläinlääkärireissu tälle kesälle meidän mummukalle. Linnunluisen takajalan kintereen alapuolella olevat nivelsiteet "on paskana", eläinlääkärin sanoin. Poikki, kokonaan. Nyt pikkuruinen tassu on paketissa. Toivotaan, että pieni alkaa varata aiemmin leikattuun takajalkaan ja niveleen muodostuu rustoa, joka jäykistäisi nivelen. Aika näyttää. Tuntuu niin epäreilulta ja pahalta.

2011-07-14T12:50:00.000+03:00

On nautittu. Tänään vielä kesäteatteri ja se vanhojen lelujen näyttely. Peikkopoika tulee illalla, huomenna suolle. Tuhat loistavaa aurinkoa oli upea. Heräsin aamulla seitsemältä lukemaan sen loppuun.

2011-07-13T12:05:00.000+03:00

Matkustettiin junassa kuin lainsuojattomat. Note to self: taajamajunissa ei ole eläinvaunua. Tai on, tavaravaunussa. Koirille tekemäni peitto ja Tuhat loistavaa aurinkoa pehmensi muuten meluista ja kolisevaa matkaa. Sekä emännän että karvamatkustajien alkujärkytyksen ja levottomuuden jälkeen matka meni ihan hyvin, vaikka oltiinkin aikataulusta vielä tunti jäljessä ja perillä yhdeltätoista illalla.

Höpöteltiin ja kiherrettiin pienimmän siskon kanssa myöhään yöhön, syötiin mansikkakakkua ja juotiin teetä. Kertyy paljon höpsyteltävää, kun ei nää liian pitkään aikaan. Nyt mennään moikkaamaan toisiksi pienintä, kolmanneksi vanhinta siskoa kauppaan. Lupasin tarjota jätskit, vaikka taivas on pilvessä. Hurjaa, miten pikkusiskoista on kasvanut jo nuoria naisia. Rakkaita ovat, kaikki kolme.

2011-07-12T19:17:00.000+03:00

Minä lähden reissaamaan -äitin luo ja iskän luo. Menen junalla koirien kanssa, ja tuntuu ihan että oltaisiin menossa kauemmaksi kuin vajaan kahden tunnin päähän. Evästäkin on -mehua ja irtokarkkeja. Toivottavasti sade hiukkasen hellittäisi! Näen kummityttöä, äitin kanssa kesäteatterin ja vanhojen lelujen näyttelyn. Viikonloppuna käydään katsomassa suofutista, kannustamassa iskän emäntää, siskoja ja Peikkopoikaa.

Chilit on jo isoja! Osa punertaa, parvekkeella kasvavassa on suuret ja tummanvihreät podit. (Pod kuulema on se chilin hedelmä. En tiennyt, mutta Peikkopoika valaisi minua.)

2011-07-11T14:13:00.000+03:00

Olen laiska puutarhuri, ja sen takia viljelypalstasta on tullut kauhujen kasvimaa. Rikkaruoho on hyvin vähättelevä sana juolavehnä-takias-kaktus-lihansyöjäkasviviidakolle. Porkkanoita en ole nähnyt sen jälkeen kun siemenet kylvin maahan. Joku musta koppakuoriainen on tehnyt selvää retiiseistä ja punajuurista, popsinut ensin lehden täyteen reikiä ja sen jälkeen syönyt vielä reikien väliin jääneet lehden jämät.

Tänään lähdin kuitenkin aidosti tyytyväisenä palstalta -se mikä siellä kasvaa, kasvaa ihan kivasti. Herneet, pienen pienet salaatit, pavut, sipulit ja potut. Lähikuvissa palsta näyttää kivalta. Lähdin hiukkasen isot luulot itsestäni palstaviljelijän uralle, ja karvas on tappio. Eiku! Ensimmäinen vuosi tämä vasta on. Olisi epäreilua, että ihan oikeasti viherpeukalona minun palsta olisi yhtä hieno kuin niiden mummujen ja pappojen, jotka ovat kaksikymmentä vuotta viljelleet jo pelkästään sillä samalla palstalla.

Kesäkuun alussa istutettu mangoldi. Mustat koppikset iskivät tähänkin.

Keltainen, tunnistamaton lintunen tuli napsimaan kastematoja rikkaruohojen kitkemisen jälkeen. Osaako joku kertoa tarkemmin, kukahan tämä on?

Oma palstani on ihan alueen perällä (arvoisellaan paikalla!), joten sinne mennessä voin ihastella noita seuraavissa kuvissa olevia, aivan älyttömän ihania palstoja ja haaveilla, että ehkä ensi vuonna minullakin on semmoinen. Tai sitä seuaavana.

Muistathan kertoa lempparisukistasi ja osallistua arvontaan!

2011-07-10T20:12:00.000+03:00

Aino-koira yksi vuotta!

Jos koirakuulumiset kiinnostaa hiukkasen, niin kerron, että Ainon kanssa on touhuttu hirmuisesti vuoden aikana. Vuoden aikana ollaan opittu sekä minä että koira. Rakkaan karvakasan hintana on ollut lukemattomat määrät tuhoutuneita pikkuhousuja (kyllä!), kengännauhoja ja kangaskassien kahvoja. Sitten tästä voi vielä katsoa kuvat Aikun vanhemmista ja vielä päivänsankarista. Jos tarkempi löpinä karvalapsesta kiinnostaa, voi lukemista jatkaa vielä kuvien jälkeenkin. ;)

Äiti

Iskä

Lopputulos, Aino the vahinkolapsi.

Aino on ensimmäinen koira, jonka kanssa on ihan oikeasti harrastettu. Joulukuusta 2010 helmikuuhun 2011 käytiin pentukurssi, jossa loppukokeessa oltiin ykkösiä. :) Emäntä sai tästä hyvästä Fazerin sinisen palkinnoksi, koira kotona sai sitten herkkuja. Pentukurssilla kokeiltiin muutamia agilityesteitä, harjoiteltiin esineen kapulan pitoa suussa (noudon opettamista varten), seuraamista, katso-käskyä, istumista, maahan menoa, ohittamista. Palautetta saatiin seuraavasti: "Aino on ihanan energinen. Selvästi tykkää tehdä kanssasi töitä." :) Pentukurssin aikaan löysin kirpparilta uskollisen ystävän koulutukseen, vyölaukun! Stilwell-tyyliin ;) Pentukurssin lopussa ehdollistin Ainon naksuttimelle kotona, mutta pentukurssilla ei sitä vielä käytetty, taisin minä ujostella.

Tammikuusta huhtikuuhun käytiin PK-tottiksen alkeiskurssia, eli palveluskoiralajeihin kuuluvaaa tottelevaisuuskoulutusta. Tästä kurssista olen pitänyt eniten, sillä ohjaajat oli hurjan taitavia ja antoivat tarkkoja ohjeita. Sanoivat suoraan, miten minä teen väärin tai oikein hihnan toisessa päässä, ja sitä kyllä kovasti arvostin. Eniten on siellä opittukin. Jatkettiin peruskäskyjen opettelua: maahan menoa vauhdikkaasti ja tarkasti, seisomista, istumista, katsekontaktia, sivulle, seuraamista, paikalla oloa, esineen kantoa, luoksepäästävyyttä. Tottiskurssin aikana opeteltiin enemmän naksuttimen käyttöä ja saatiinkin siihen tosi hyviä vinkkejä. Treenipaikkana oli hämyinen ulkohalli, jossa useamman kerran oli itku silmässä pakkasten takia. Talven pakkasilla sormet oli ihan jäässä ja varpaat tunnottomina. Halli oli tosiaan iso ja ensimmäisillä kerroilla Ainon mielestä superpelottava pyöröovineen. Kaikki äänet, mukaanlukien Ainon kauhistunut haukkukonsertti kaikui supervoluumilla takaisin hallin seinistä. Mutta parin kerran jälkeen Aino tottui ja rentoutui. Maaliskuussa meillä jäi muutamat treenit välistä Ainon juoksujen takia. Meitä kulki kolme emäntää koirineen kimppakyydillä samoihin treeneihin, ja puolen tunnin matkat suuntaansa on jääneet mieleen tunnelman takia. Puhuttiin muustakin kuin koirista. Tottiksen jatkokurssille ei päästy, sillä halukkaita oli paljon ja Aino on sekarotuinen, eikä voi kilpailla PK-lajeissa. BH- eli käyttäytymiskokeen suorittaminen on kuitenkin tavoitteena.

Kesä-heinäkuussa 2011 käytiin lyhyt, 6 kerran tokon alkeiskurssi. Koirakoita oli yhteensä 5, kaikki alle vuosikkaita. Harjoiteltiin tokon alokasluokan liikkeitä. Kerrat oli 30 minuuttia, jolloin tarkastettiin edellisen kerran "kotiläksyt" ja ohjeistettiin uuteen opeteltavaan liikkeeseen. Erityisen hyvää tällä kurssilla oli se, että jokaiselle kerralle oli selvät sävelet ja saatiin etukäteen aikataulu opeteltavista asioista. Helpotti ainakin itseä orientoitumaan.Oltiin ainoa naksutinta käyttävä koirakko kurssilla. Tämä kurssi oli ensimmäinen, joka oli ulkokentällä. Aino oli hiukkasen hitaasti lämpenevä tähänkin kenttään, mutta oppi hyvin olemaan huomioimatta kentän ulkopuolisia ärsykkeitä. Toisin sanoen minä onnistuin itse olemaan muita koiria ja ihmisiä mielenkiintoisempi. ;) Asioita, mitä hiottiin+opeteltiin, oli istu, maahan, seiso, katso, hyppy, luoksetulo, paikallamakuu, luoksepäästävyyttä vähän, sivulle tulo, seuraaminen, liikkeestä seisomaan jääminen ja liikkeestä maahan meno. Ohjaajilta saatiin viimeisellä kerralla palautetta, että "hanskaan" Ainon paljon paremmin kuin kurssin alussa. Se on kyllä totta, että Aino oppi koko ajan kurssilla rennommaksi ja ottamaan asiat lunkimmin. (Ja minäkin opin olemaan rennommin, mikä näkyy Ainossa heti.) Ja toki Aino kasvaa ja oppii koko ajan, ja kesän kuumuuskin vie pahinta höseltämistä. Loppukokeessa oltiin jaetulla ykkössijalla, kyllä oli mamma ylpee. ;) Seuraaminen ja tötsien pujottelu ilman hihnaa meni paremmin kuin ikinä aimmin, mistä emäntäkin oli kuin puulla päähän lyöty!

Nyt ollaan agilityn alkeiskurssilla, joka minusta tuntuu vähän höseltämiseltä. Ohjaaja ei neuvo tarpeeksi, tai sitten olen vaan tottunut tuohon että saapi satikutia ja tosi suorasanaista ohjausta. Kenttä on tosi pölyinen, autotien vieressä eikä sitä ole aidattu joka laidalta. Aino on kova höseltämään, mikä näkyy toki myös salamannopeana esteitten suorittamisena, mutta silti. Tähän tarvin jotakin vinkkiä! Treenikerrat on ripoteltu pitkin kesää, mikä ehkä tuo höseltämisen tuntua sekin.. Toisaalta meillä on vasta kaksi kertaa takana. Ollaan harjoiteltu keppejä, hyppyä maassa olevan riman yli, putkea ja pussia. Mutta jotenkin tuntuu, että toko on minun ennakkokäsityksistä huolimatta se meidän laji, kun minäkin olen enemmän rauhallinen kuin hullun action-tyyppi. Mutta saapa nähdä, ei ammuta vielä mitään alas.

Elokuussa jatketaan tokon jatkokurssilla, jossa on samat ohjaajat ja tulpasti enemmän koirakkoja.

Kirjoitettuna treenaaminen tuntuu olleen aika runsasta. Oikeastaan meillä on ollut treenit noin kolme-viisi kertaa kuussa koko tämän vuoden, eikä se nyt liikaa ole. Näen, että koira nauttii ja niin nautin minäkin yhdessä tekemisestä. :) Ja on älyttömän antoisaa, kun on joku ulkopuolinen antamassa vinkkejä ja neuvomassa, kun ei niitä omia törppöilyjä nää. Ja treenit on älyttömän hyvä koiran tainnutuskeino, aivot saa niin paljon tekemistä että loppuilta menee nukkuessa. Väsynyt koira on onnellinen koira. :)

Tästä ei oikeasti pitänyt tulla nälkävuoden mittainen kirjoitus, mutta tuleepahan silti. Kirjoittelen vielä Ainon osaamat jutut, jotta voin vuoden päästä taas ihmetellä, että ollaanko edistytty. :) Tokoilut on hiukkasen pilkun viilaamista minun mielestä, mutta se on ok niin kauan kuin treenaamisessa säilyy into ja riemu, eikä se tunnu siltä pilkun hässimiseltä. :)

Istu - "Peruuttaa" istumaan, eli takajalat pysyy paikallaan ja etujalat ottaa askeleen taaksepäin. Ihan niinkuin pitääkin.
Maahan - Menee seisomasta suoraan maahan, ei istu välillä. Elikkäs sehän se tarkoituskin on.
Seiso - Nousee maasta seisomaan suoraan, ei myöskään istumisen kautta. Ei ota samalla askelia eteen tai taakse.
Sivulle tulo - kiepahtaa vasemmalla puolella vastapäivään, tulee istumaan viereen ja katsoo silmiin. Treeneissä toimii tosi täpäkästi, tulee täsmälleen oikeaan kohtaan ja istuu suorassa. Lenkillä meininki on vähän laiskempaa, mutta toimii kyllä.
Katso - katsoo silmiin ja tulee vielä usein luokse.
Maahanmeno liikkeestä - Menee hitaasti maahan käskystä ja jää paikalleen. Tähän opetellaan täpäkkyyttä ja nopeutta.
Seiso liikkeestä - Kun menen ihan matovauhtia, niin pysähtyy ja jää seisomaan, oikealla takakoivella ottaa asekeleen. Se pitää kitkeä pois. Askel, ei jalka.
Hyppy tokossa - tykkää hypätä, sanallisella ja käsiohjauksella.
Paikalla makuu - Pysyy nätisti paikallaan. Onnistuu, kun olen korkeintaan viiden metrin päässä ja ajallisesti noin puoli minuuttia. Siitä pidennellään aikaa ja matkaa pikku hiljaa.
Seuraaminen - pysyy kontaktissa ja suunnilleen oikealla paikalla, jää välillä jälkeen. Emännän treenamisen piikkiin menee, aika laiskasti on tätä harjoiteltu.

Agilityssä:
Kepit - hiffasi pujottelun tänään. Puolikkaat kepit menee oikein, vaikkakin hitaasti. Ei tarvi imuttaa, vaan ohjaan vain kädellä ensimmäiseen väliin, loput osaa pujotella itse.
Hyppy - rima on vielä ihan maassa tai korkeintaan 10 senttiä maasta. Vauhdilla menee.
Putki - Varmasti lempparijuttu! Menee epäilemättä ja täysiä.
Pussi - Sama juttu, vauhdilla mee.
Pituus - Harjotellaan vasta samalla tavalla kuin hyppyä

Temppuja:
Sukka - Ainon ultimatelemppari-temppu! Elikkäs vetää sukan jalasta siltä, joka sanoo että "sukka!". Oppi naksuttimen avulla tämän viidessä minuutissa. :)
Valot - Valojen sytyttämisen/sammuttamisen opettelu on siinä vaiheessa, että osaa napsauttaa nätisti kuonolla katkaisijasta. Katkaisija on vielä tosin irtotavarana ostettu ja seinässä kiinni kuonon korkeudella. Pikku hiljaa nostan katkaisijaa ylemmäs, mutta tarpeeksi maltillisesti. Ettei Aino ala käpälillä sohimaan.
Pliis - istuu ja tasapainottelee takapuoli maassa ja etutassut ilmassa.
Pum - kaatuu maahan kyljelleen ja on liikahtamatta.
Kasi - pujottelee jalkojen välistä kun kävelen. Tämän harjottelu on vielä vaiheessa, käsillä ohjaamalla sujuu.
Tassu - no antaa tassua.

Aino on haukkuherkkä ihmisille ja äänille ja vieraitten maltillista vastaanottoa pitää harjoitella paljon! Meille ei ainakaan kukaan pääse huomaamatta. Minun kotiintuloon harvoin reagoidaan mitenkään. Aino tulee kaikkien koirien kanssa toimeen, on alistuvainen aluksi. Alkaa juoksuralleihin ja painiaisiin koirapuistossa mielellään. Kahlaa, mutta ei vielä ole uskaltautunut uimaan. Tykkää kytätä pikkulintuja ja säntäilee niiden perään.

On ihana nähdä, miten tuosta arkajalasta on kasvanut ihan oikea ja kunnon koira! Ihan vähän rohkeakin, ja utelias ennen kaikkea! Ja vastahan se on vuoden, pikku likka vasta. ;)

Arpomista!

2011-07-08T13:38:00.003+03:00

Sadannen blogitekstin kunniaksi on ollut ajatuksissa piristää jonkun ihanaisen ihmisen päivää pussukalla. Kaiken muun värkkäämisen keskellä en ole malttanut ommella sitä, enkä ole muutakaan sitten voinut päivittää tänne, sadas posatushan kuluisi sitten ihan hukkaan! Höpsöä, mutta opettelen tekemään ei-kiireelliset asiat silloin, kun ehdin. Stressaamatta.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postauksen, että minkälaiset villasukat on sinun mielestä kaikkein kauneimmat! Arvonta suoritetaan virallistakin virallisemmin maanantaina 18.7. Pussukka on tehty kierrätyskankaista. Kooltaan se on noin 17 x 19 cm. Arpaonnea! :)

Villasukkien värejä kysyn siksi, että minulla on suunnitteilla pieni projekti. Siihen liittyy jämälangat, villasukat ja eläintensuojelu. :)

PS. Koska yksinkertainen on kaunista, blogin nimi lyhenee. Hetkittäin maailma on nurinpäin kulkee tästä eteenpäin simppelisti nimellä nurinpäin.

2011-07-03T10:19:00.001+03:00

Perjantaina ja lauantaina sain nauttia ihanasta likkaseurasta. Pari ystävää lähempää, hurmaava pikkulikka ja sitten tuo viimeöinen tuttavuus. Pikkiriikkinen, mustavalkoinen kissanpentu oli seuraillut naapureita hyvän matkaa sateessa, eikä ottanut lähteäkseen. Toin pennun meille, laitoin nettiin ilmoituksen ja nyt odotan, että joku haikailee perään. Pikkukissa asettui meille heti taloksi, söi tonnikalaa, joi vettä ja häntä pystyssä tupatarkasti turvapaikkansa. Aamulla herättiin kaikki samasta sängystä -pikkukissa nukkui kerällä Ainon hännänjuuressa. Toivon kovasti, että perhe ottaa yhteyttä. Pikkukissa on selvästi tottunut ihmisiin, mutta ei kissan, varsinkaan noin pienen paikka ole juoksentelemassa pitkin poikin. Lähellä on isoja teitä ja kuka tahansa saattaa napata kissan matkaansa -eikä tarkoitukset välttämättä ole hyvät.

Tämä ei voinut olla sattumaa, vaan pikkukissan löytymisellä oli tarkoitus. Olen välillä pohtinut tätä, ja Peikkopoikakin antoi luvan. Meillä kyllä riittää rakkautta ja rapsutuksia.

2011-06-24T13:42:00.000+03:00

Tultiin koko karvasakilla äitin luo viettämään juhannusta. Minä keräsin taikoja varten puna-ailakin, harakankellon, niittyleinikin, hiirenvirnan, siankärsämön, koiranputken ja punaisen hörsylän, jota en tunnistanut. Taitavat jäädä maljakkoon, sillä ei minun unessa pidä nähdä tulevaa sulhasta -voin käpertyä suoraan sen kainaloon. Äitille poimin lupiineja. Äiti halasi, että kaikki on ennallaan, kukkien poimija on vain kasvanu.

Pidetään huolta toisistamme. Rauhallista juhannusta!

2011-06-12T20:55:00.001+03:00

Meillä ollaan kesäkuosissa. Annetaan kalenterin unohtua ja päivien täyttyä pienten tyttöjen syntymäpäivillä, ihanilla illanistujaisilla, kyläilyillä koira- ja ihmisystävien luona. Yökyläilyllä, yötä myöten kukkumisilla. Päiväoluet patiolla anopin kanssa, ensimmäiset agilitytreenit. Viereisen kaupunginosan pihakirppikseltä löytyi kahdella eurolla peili ja eurolla värikkäitä kirjaimia pussillinen, jotka sai kolmevuotias syntymäpäivillään hetkeä myöhemmin.

Ehdin kuvata omenankukat ja voikukat ennen kylmää. Yrtit ja chilit kasvavat parvekkeella, palstalla retiisien kimppuun olivat hyökänneet pienet ja mustat koppakuoriaiset. Viikonloppuun on mahtunut vaikka mitä kivaa!

2011-06-12T20:33:00.001+03:00

Ihanainen raparperimehu. Tarvitaan raparperipenkillinen anoppila, helteinen ilta ja kymmenen litran sankko.

Lisäksi tarvitset
- kuorittua & paloiteltua raparperiä noin 2 litraa
- 6-7 l kiehuvaa vettä
- noin 6 dl sokeria
- sitruuna, josta raastetaan kuori ja tiristetään mehut.

Kaikki ainekset sekoitetaan sankossa ja annetaan muhia ja jäähtyä yön yli huoneenlämmössä. Aamulla siivilöidään ja pullotetaan. Nautitaan kylmänä, auringonpaisteessa ja hyvällä mielellä, hyvää mehuseuraa unohtamatta. :)

2011-06-09T21:24:00.000+03:00

Ihana kesä. Hermot on löystyneet kuin lehmän häntä.. eiku. Ihan aluksi, opettelen elämään kesää tässä kaupungissa. Kaksi aiempaa kului Tanskassa. Vaikka opinnäytetyötä tehdään vielä kesäkuu, niin eipä enää kiristä ohimoilla. Tänään päätä vaivasi vain se, suuntaanko koululta tullessa palstalle, alanko vyyhditä villalankoja kasvivärjäystä varten vaiko kuorisinko ja pilkkoisinko eilen poimitut raparperit? Jumpe, miten mahtavaa!

Rentoutumisen huomasin viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen palkka tuli, ja heti perään kosahti läppäri ja tuli äkkinäisiä eläinlääkärikuluja. Ajattelin, että sinne meni palkka, mutta onneksi noista laskuista selvisin. Mihin muuallekaan minä rahaa, kuin siihen että tämä arki pyörii.

Ai juu, minulla on oma viljelypalsta, vihdoin! Ollut jo tovin, mutta viikko sitten pääsin kykkimään sinne ensimmäistä kertaa. Minun Area 21! Muutaman kerran on ollut koirat kaverina, myöskin Peikkopoika. Parhaiten on kuitenkin sujunut itekseen, kun siellä tuppaa vierähtämään. Viikossa 16 tuntia äkkiä laskeskellen. Mutta sittenhän se helpottaa, kun on siemenet kylvetty. Tein ihan ite pottupellonkin. Potun lisäksi on kahta erilaista porkkanaa, herneitä, kahta lajia papuja, lanttua, punajuurta, retiisiä, kahta salaattia, rucolaa, mangoldia, persiljaa, auringonkukkia ja kesäkukkia. :) Vielä avomaankurkut + tillit laitan samaan penkkiin. Ja koristekurpitsat. Niin ja sipulit. Kuvapläjäys tähän. Ennen, jälkeen ja vähän siltä väliltä.

Eilen reenien jälkeen meidän puoliksispanieli Aino pääsi uimaan ensimmäistä kertaa. Tai sai mahdollisuuden, mutta käytti sen kahlailuun ja veden läpsimiseen tassulla, että ei kuules enää seuraava askele yllä pohjaan, en mene. Kellukoon keppi siellä niin.

2011-05-28T11:41:00.000+03:00

Salainen neuleystävä yllätti vielä viimeisen kerran paketin muodossa! <3 Salaiseksi neuleystäväksi paljastui Amaria! Olen käynyt piipahtamassa blogissasi pari kertaa, mutta empäs arvannut mitään! :) Viimeinen paketii oli melkoinen loppuhuipennus, katsokaa vaikka!

Päällimmäisenä paketissa oli pussukka (neulepussiksi!), johon oli nappikukkia ja nimi kirjailtu! Kaiken hulinan keskellä piti pienoiset itkut tihrustaa, että joku on minulle noin kauniin pussukan tehnyt ja nähnyt vaivaa. Kaverit ja Peikkopoika kutsuvat minua enenevissä määrin Heikuksi, joten tuo on oikein passeli "siviiliinkin". :) Paketista löytyi teetä ja suklaata (luomua ja reilua), jotka heti tänä sadeaamuna metsälenkin jälkeen pääsivät hyötykäyttöön.

Paketti sisälsi myös Utunan huivilankaa, uskomattoman kaunista Kainuun harmaksesta kehrättyä, kotimaista, käsinvärjättyä ekolankaa! Amaria kertoi röyhkeästi mainostavansa tuttavansa lankoja, ja kylläpä kelpaakin! Minäkin hihkaisen, että käykää ihmeessä tutustumassa ja tilaamassa. Upeita lankoja! Ja vaikka en ole violetin tai sinisen ystävä (ollut), niin tuo sävy on kyllä kaunis, maanläheinen jotenkin. Muutama huivimalli minulla on katsottuna, ja jotakin niistä alan kyllä nitkuttaa. :) Paketissa oli vielä kaiken lisäksi Puro Batikkia, josta virkkaan pussukan taikka kesäpipon.

Tajusin nyt, että kuvasta puuttuu vielä bambupuikot. (Paketissa oli niin hirmusti kaikkea, että unohtuivat ihan.) Nelosia minulla ei ollutkaan, ja nuo Knit Prot on minun lemppareita. Olet Amaria uskomaton!

Amarian keskimmäinen lapsi oli piirtänyt perhepotretin, jonka toisella puolella oli käsinkirjoitettu kirje. Kirjeessä kerrottiin rauhallisesta ja tavallistesta mutta niin erityistesta perhe-elämästä, lahjakkaista lapsista, perheorkesterista, ihanasta elämäntavasta, välittämistestä. Majapaikastakin, jos heille päin on asiaa. Koiratkin tervetulleita.

Kiitoksia vielä Amaria! Olet kyllä ollut lukuisten päivien ilo ja piristys pakettien, korttien ja blogikommentointien kautta. Luettavien blogien listalle on kyllä tullut yksi lisää ehdottomasti jäädäkseen. Minulla oli mahdoton tuuri, kun sinut sain ystäväkseni! <3

*********

Haahuilen kellon mukaan tuhatta ja sataa, alan oikeasti olla väsynyt. Turhautunut ja tympääntynyt, että voin vaikuttaa muka yhtä vähän siihen kuin maapallon pyörimiseen. Tunnun vieraalta, kireältä. En minä tavallisesti anna kiireelle ja pään ympärillä kiristyvälle vanteelle periksi.

2011-05-03T08:15:00.000+03:00

Kiire on suorastaan pakahduttanut. En ole osannut järjestää itseni toteuttamiselle tilaa ja olen ollut turhankin ankara itselleni, ruoskinut työn ääreen ja kiristellyt hermoja. Eilen kuitenkin henkäisin helpotuksesta. Syksystä asti aherrettu, alustettu, suunniteltu, opinnäytetyönä toteutettu reilun kymmenen hengen koulutus on nyt ohi! Ei työ tähän lopu, mutta suurin ja jännittävin juttu on ohi!

Eilen, helpottuneena ja kengät kymmenen kiloa kevyempinä painuin pajukkoon ystävän kanssa. Parveke muuttui pajupajaksi, kun pahimpaan luomisen tuskaan taivuttelin kukkatuen krasseille. Huumavaa, miten nautin. Jälkeen päin katsoin ohjeita, ja eihän se taiteen sääntöjen mukaan mennyt. Ei sen väliä! Minun luovuus ja käsillä tekemisen into on taas roihahtanut! Illalla Suomen pelin virkkasin SNYn lähettämistä langoista heksagoneja huivia varten. Voi virkkaamisen riemua. :)

Tästä se lähti, 8 jytympää pajua purkkiin. Sidoin ämpärin ympärille narun, johon pingotin vielä jokaisen tukipajun, jotta pysyvät paikallaan ja ovat tiiviisti reunoja vasten.

Narut poistan, kunhan paju on vähän kuivahtanut ja jämähtänyt paikalleen.

Saanko esitellä: kolmen tunnin äherryksen tulos, jolle annoin nimen "Helpotuksen huokaus".

Lopuksi vielä kuva uskollisesta apurista, joka laatutarkasti suurinpiirtein jokaisen risun maistamalla.

2011-04-29T15:01:00.001+03:00

Kiitos taas, SNY! Mingon muna on kyllä jumalten lahja pääsiäispupulle, samaa mieltä! (Ja vaikka kuvassa on pelkät pahvit, niin kyllä paketissa oli se munakin.) Valkoinen lanka on suomalaista karstalankaa, jota varten oli Kool-Aidejakin. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi niillä värjännyt, ja tuota vihreätä väriä en ole saanut käsiini aiemmin! Hahtuvalankakin on suomalaista, vau! SNY ehdotteli siitä tossuja tai lapasia. Värit on sellaiset että saattaapi Peikkopoika tuosta saada töppöset itselleen. :)

Kiitos paljon! Vielä viimeinen paketti jäljellä. :)

2011-04-24T18:49:00.000+03:00

Ilmassa on ollut omaa mökötystä kiireestä ja vähän muustakin johtuen. Aurinko kuitenkin puskee sinnikkäästi joka aamu ylös, maalailee jo hymyä kasvoilleni ja houkuttelee taimia ikkunoilla venymään ja vahvistumaan entisestään. Pääsiäinen on tehnyt hyvää. Tajusin, miten paljon luon itse kiirettä ja paniikkia.

Ahmin Mallalta lainassa olleen Anna Gavaldan Kimpassa -kirjan (rakastuin!). Olen lukenut Kaimion kirjaa koiran käyttäytymisestä ja lenkkeillyt tolkuttoman määrän kilometrejä, viettänt saunailtaa ystävien kanssa ja hieman mököttäen testannut rullaluistimia. Opetin tuota hauvavauvaa, joka oppi viidessä minuutissa käskystä vetämään sukat jalasta. Pitkänä perjantaina tukka lyheni hiukkasen, sain loputkin jatkopätkät selviteltyä tukasta pois. Pää näyttää samalta kuin kaksi vuotta sitten, erona että nyt on enää ainoastaan omaa tukkaa päässä. Tein myös kouluhommia, ja aion (pitää) tehdä lisää.

Mitäs te teette tai teitte pääsiäisenä?

2011-04-18T08:39:00.000+03:00

Hirvittää, että mihin ollaan menossa. Annoin ääneni, joten on lupa harmitella ja ihmetellä. En ymmärrä omaan napaan tuijotusta, sitä että erotellaan meihin ja muihin. Mitäs sitten kun itse tarvii apua? Napsahtaako omaan nilkkaan? Ollaanko ylpeästi leuka pystyssä, että meidän suloisessa lintukodossa käy kuinkaan.

Pelottaa kaksi seuraavaa viikkoa, kun on niin paljon kaikkea. Pitkiä päiviä ja ressaan ihan kohtuuttomasti tuosta yhdestä projektista, joka kyllä on tärkeä. Kaksi viikkoa, niin helpottaa. Kähisen, kun meinaa flunssa tulla, ääni ei kulje. Pelottaa, että pää leviää. Tuntuu, että nyt on jo voimat kaikki. (Sitten taas mietityttää, että joillakin on asiat vielä kurjemmin, älä höpsö valita pienistä.) Se autoon murtautuminenkin kalvaa vielä, nakertaa turvallisuuden tunnetta.

Millä keinoilla te pinnistelette silloin, kun ei jaksa?

Puserran itseni ihan väkisellä miettimään kivoja asioita, jos vaikka jokaiselle päivälle edes vähän jotakin. Vaikka sitten kuvilla.

Pitää joutua jo kouluun. Löytyipähän ainakin kaksi asiaa, mutta on niitä muitakin. Tämmöinen itsensä terapointikirjoitus tällä kertaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

2011-04-16T12:40:00.000+03:00

Peikkopoika aloitti lauantaiaamun leikkaamalla pötkylät pois. Olin kyllä vähän kateellinen, kun se niin nautinnollisesti harjasi lyhyttä tukkaansa ja harjan piikit rapsutteli päänahkaa. Aamukahvilla Anna Gavaldan Kimpassa-kirjan Camillekin leikkautti hiukset pois. Määkin tahon! Vai tahonko? Kun on nämä ihan kivat mutta. Lisäksi minä pönttöpää menin värjäämään nämä -piti tulla keskiruskea, tuli musta. Näyttää ihan pöllöltä.

2011-04-15T08:09:00.001+03:00

Torstaina
- Joku ilkimys oli mäjäyttänyt meidän autosta ikkunan sisään ja vienyt radion. Harmittaa. Että olisi jättänyt rikkomatta. Tuo auto on kerran ollut jo kuukauden varastettuna, joten se on varmaan aika helppo tiirikoida auki.
- Sain soiton, että tervetuloa töihin. Osa-aikaista, tärkeää, elokuun loppuun saakka kestävää. Ei ihan omaa alaa, mutta aika läheltä liippaa.
Mitäs tänään?

2011-04-06T22:32:00.001+03:00

Jännittää. Laukut on melkein pakattuna. Tai ei paljoa kampetta tarvi parin päivän reissulle. Suuntaan Tampereelle koulutuspäiville, ja olen vielä siellä oppimisen lisäksi myös vähän opettamassa toisia. Hui! :) Paljon pohdin myös matkaneulomisia, mutta taidan jättää kutimet kotiin ja lukea pitkästä aikaa kirjaa junassa.

2011-04-05T08:36:00.001+03:00

Eilistä piristi kirpparilöydöt. Tuo ruskea paituli oli vain euron! Ihanasta kukkaverhosta sainkin pulittaa sitten 8,50. Mutta ei harmita. Olihan opintotukipäivä. :) Jos joku oululainen nyt ihastuu tuohon, niin kipin kapin linkkuriaseman Pelastusarmeijan kirpparille -sinne retro-osastolle jäi vielä samanlainen.

Vajaa viikko sitten kylvetyt koristekurpitsat on jo NOIN isoja! Kasvakaa vain, minä kyllä hoidan. Tämä päivä on kyllä muutenkin kiva. Heti aamulla alkaa uusi opintojakso siitä, miten puutarhanhoitoa voi käyttää terapiassa.

Tätä mullassa loikoilevaa möllykkää en olekaan vielä esitellyt. No, se on avokado ja näyttänyt tuolta jo yli kuukauden. Ei saisi mennä ronkkimaan ja sörkkimään, mutta..

..se oli kuin olikin kasvattanut pienen juuren tyngän! Pakko oli kuikistaa, kun en malttanut odottaa. Eli ei hätiä mitiä, antaapi möllötellä vielä mullassa niin kauan kuin pinnan päälläkin alkaa näkyä muutosta.

Kivaa tiistaita!

2011-04-04T08:41:00.000+03:00

Teekupposella käyntiin tämä hulinaviikko. Olen melko tarkka ja organisoin etukäteen paljon. Tykkään suunnitella ja tietää mitä tapahtuu, välillä liikaakin. Jos jotakin asiaa ei ole kalenterissa, niin sitä ei ole olemassa. On vähintään luonnollista, että kalenterien ja vihkojen kannet ei kauaa näytä kaupasta ostetuilta. :) Kaaostani hallitseva kalenteri sai tuommoiset nätimmät taskukannet. Kyllä sitä nyt jaksaa katella

Tomskuun oli tullut nuppuja! Apua! Eihän se vielä saa alkaa kukkia kun on lumet maassa? Nyppäsin ne pois, joten kertokaa viisaammat: onko kaikki nyt menetetty vai teinkö ihan oikein?

"Näin meille sanoi hän, päivä jokainen kuin eilinen"

2011-04-03T12:40:00.000+03:00

Ihana Liekki ja ihana keikkaseura Malla. Kiitos molemmille! Akku on ladattu viikkoa varten. :)

2011-04-02T10:37:00.000+03:00

Aamutassuttelut harmaana lauantaina.

Omput oli vieläkin puissa. Tippuuko ne ennen uusia?

Kuvitelkaa Kosti-kissa kuikistelemaan tuonne verhon rakoon. Sieltä se joka aamu tarkkailee valtakuntaa ja hipsuttelee ovelle vastaan. Nyt vietiin se pariksi päiväksi anoppilaan, missä voipi juoksennella ulkosalla.

Saisi tuo harmaus ja lumi loppua!

2011-04-01T22:55:00.003+03:00

Viikonloppu on varikko, pysähdyspaikka. Patterien lataukselle varattu, osittain. Sillä takana on viikollinen hulinaa, edessä toinen mokoma. Kalenteri on täynnä, teeppäs se ja muistithan tuon. Mutta tässä jutussa on selvästi juoni, homma etenee. Hyvä näin. Paljon hyviä uutisia ja juttuja. Enimmäkseen tuommoisia.. ammatillisia juttuja

Huomenna menen euforioitumaan tällä.

2011-03-27T12:17:00.001+03:00

Hipsuttelen kotona pirteänä. Pää pursuaa ideoita. Yhdestä projektista johtuen kävin jo opettajan luona tänään -sunnuntaiaamuna. Muut jäi nukkuman, nukkuvat vieläkin.

Eilen sammutettiin valot tunniksi ja aamulla muistin siirtää kelloja tunnilla eteenpäin.
Sammutitko ja muistitko sinä? Aurinkoista kesäaikaa. :)

2011-03-26T09:23:00.002+02:00

- harjoittelu on ohi ja psykiatria taitaa olla minun juttu.
- aioin juhlistaa harjoittelun loppumista, mutta lippuja ei enää saanut keikalle, jonne olin menossa. juhlin kotona kahden kaljan verran ja nukahdin. minusta on tullut kotihiiri. :)
- kamera on tallentanut 26180 kuva, sain sen selville täällä. haaveilen uudesta.
- toinen runotyttö kävi torstaina kylässä. puhuttiin kolme tuntia elämästä ja elämisestä. kävin ostamassa tyhjän runokirjan ja innostuin runoista uudelleen.
- tomskut yltää jo tukikeppiensä yli, mutta kaksi viikkoa sitten kylvetty toinen lajike pysyttelee mullan alla.

Minski 10 vuotta

2011-03-19T16:56:00.002+02:00

Minun rakas mummeli <3 10 vuotta sitten pienen tytön unelmasta tuli totta: ihan oma koira. Heti alusta asti täytti tärkeän tehtävän lohduttajana, kun oma ukkini kuoli paria päivää ennen kun Minski haettiin luovutusikäisenä kotiin. Pieni, valkonen koiravauva on kulkenut mukana siitä asti. Teini-iän, ekat poikakaverit, ensimmäisen oman kodin, muutot paikkakunnilta toisille, koulujen päättymisen, täysi-ikäisyyden, kaikki murheet ja ilot, matkan aikana elämään tulleet ja lähteneet muut karvaiset ja karvattomat kaverit. Minski on pysynyt. <3 Toivotaan vielä monta tervettä vuotta rouvalle. Näkö on jo vähän mennyt ja luonne kääntynyt hiukkasen kärttyisäksi. Vaan ei tuota pientä kultaa voita mikään. Minski, pikku-pieru, niinkun iskä sanoo. :)

Ne kasvaa!

2011-03-15T16:48:00.001+02:00

Puutarhassa kaikki hyvin! Ensin ne oli näin, vieri vieressä..

..mutta pienet viheröt pääsi omiin yksiöihin. Liian useiden lajitoverien kohtalo oli tehdä harakiri roskiksessa, kun ei ollut multaa tai valoa tarpeeksi kaikille. Jatkossa en kyllä laita noin paljoa siemeniä multaan. Tunsin itteni lähinnä Cruella De Viliksi nykiessä muka epäkelpoja taimia viemäriin.

Ananaskirsikat:

Chilejä: (Näyttävät lyhyemmiltä kuin aiemmissa kuvissa. Opin nimittäin, että koulitessa kannattaa istuttaa pikkutaimet sirkkalehtiä myöten multiin, jotta varsi vahvistuu. Aina sitä oppii uutta.)

Tomskut (Gartenperle):

Ja purjon siemenetkin pääsi multiin! Ne vaatii piiiitkän esikasvatusajan kuulema.

Nyt vaan aurinkoisia säitä. Toivottavasti Kissalapsi pysyy poissa ikkunalta.

Joko sinä oot kylvänyt jotakin? Tai aiotko? :)

Maaliskuun SNY-paketti

2011-03-09T09:58:00.001+02:00

Ihana, SNY-rakas, IHANA paketti! Osuitpa kyllä jo toistamiseen napakymppiin! :)

Paketista paljastui...

...oranssia, punaista ja keltaista Maija-lankaa. Tätä en olekaan koskaan kokeillut, vaikka nimi on tuttu monesta blogista. Lisäksi kolme kerää ruskeaa lankaa, kirpparilta löytynyttä. Ovat Maijan kanssa aika samanmoista, joten mahtavatpa päästä samaan virkkauprojektiin. :)

...keraamisia nappeja kaks kappaletta, aivan superihania! Ne pääsevät villatakkiin, joka on jo käytössä, mutta napitta. Nuita pieniä koristenappeja hipistelin oikein kovasti. Nehän on kuin karkkeja. Eikä tuommoisia voi olla liikaa. :) Pikkuiset napitkin oli löytynyt kirpparilta.

...paketista löytyi vielä ihana liina, jonka SNY oli löytänyt kirpparilta. Tämmöisiä olen alkanut keräillä, että niistä jonkun isomman saisin ommeltua kun on tarpeeksi liinoja koossa.

Paketti osui kuin nyrkki silmään, kiitos! :) Lievitti kovasti tätä harmistusta, kun loma menee nenäliinapaketti kourassa koulutehtäviä tehdessä. Mieltä lämmitti kyllä, kun osa paketin sisällöstä oli löytynyt kirpparilta, eikä uutena. :)

Räkäinen viherpiiperö, moi!

2011-03-05T10:10:00.000+02:00

Loma alkoi. Vikat harjoittelupäivät ennen lomaa meni sinnillä, nyt iski räkätauti. Hyvä syy juoda monta kuppia kuumaa kaakaota, vaikka keskellä yötä. :) Sairastamisen takia en pystynyt lähtä kotikonnuille Kainuuseen ja kummitytön syttärit jää välistä. Kurjuuksien kurjuus. Lohtua löytyi haaveilemalla omasta kasvimaasta ja parvekepuutarhasta. Vuokraan kesälle pläntin palstaviljelyalueelta muutaman kilometrin päästä, ja olen kerrankin ajoissa suunnittelemassa!

Kaksi viikkoa sitten kylvin kolmea chililajiketta, tomaattia ja ananaskirsikoita. Suurin osa on nostanut päänsä, jostakin näkyy vain niskalenkit mullasta. Mutta eloa on!

Viriteltiin eilen Peikkopojan kanssa olohuoneen nurkkaan kirjahylly (Ikeasta, hintaa 13 e) ja valaisin, jotta pikkuruisilla taimilla on hyvä kasvaa.

Viritykseen tarvittiin akvaariolamppu, juuttinarua, mustaa teippiä pitämään valaisin paikallaan sekä kaapista löytyneitä metallirinkuloita, joiden vääntelemiseen ketjuksi parit pihdit ja yksi kappale Peikkopoikaa. Ylähyllyssä valaisin on kiinni noin:

Juuttinarua sielläkin ja yksi avonainen lenkura. Tällä tavalla valaisinta voi nostaa ylemmäksi taimien kasvaessa.

Terveyttä uhmaten suuntaan pääkirjastoon, sitten hautaudun vällyihin ja lepään, lupaan!

2011-02-20T19:33:00.000+02:00

Koirat on päässeet lenkille, hauvavauva koirapuistoon riemuitsemaan, ja kotona oli uunilohkopottuja tehtynä puistosta kotiutuessa. Osa viherkasveista on saanut tänään uudet mullat, loput sitten kun ostan multaa lisää. Kylvin samalla chilien, tomaattien ja ananaskirsikoiden siemeniä. Aamuisin saa tutkailla, että joko ovat päitään nostaneet. Iltapalaksi pyöräyttelin porkkanasämpylöitä ja soppaa, Peikkopoika tiskaili. Samalla kuunneltiin uudesta radiosta hyviä lauluja. Muutenkin hömpötetty yhdessä ja vierekkäin. Nyt jatkan vielä palstaviljelyhaaveilua ja parvekekasvien suunnittelua. Onpas ollut hyvä sunnuntai.

Lauantai on päivistä parhain

2011-02-12T12:23:00.002+02:00

Me käytiin koirien kanssa jo valokylvyssä, menkää tekin. Hauvavauva vetää rallia, villakoiramuori väistelee minkä ehtii.

Iltasella tulee ystäviä kylään viettämään allekirjottaneen synttäreitä. Peikkopoika herätti aamulla laulamalla (no okei, olin vähän töniny sitä eka hereille kun minä oon meiän perheen aamuvirkku). Paketista paljastui pikkuinen raatio keittiöön. En osannut kyllä oottaa yhtään, ja semmoiset paketit ne parhaita on :)

Eikös oo pähee! Nyt voi jammailla tiskatessa ja leipoessa. Leipomisesta tuli mieleen, että eilen mutakakkua tehdessä löytyi munapaketista kauhistunteita munamiehiä. Peikkopojalla on taita saaha minut nauramaan, höpsykkä kun on.

ihania ihmisiä

2011-02-10T19:03:00.000+02:00

Kiitos, rakas Salainen ja ihana neuleystäväni, kuka ja missä oletkin! Teit tästä päivästä ihanan. Hihkuin riemusta ja pompin tasajalkaa jo pakettikortista, mutta voi sitä kiljumista kun avasin paketin. Kiitos! Postin tätikin ihasteli, että ompas nätti paketti. :) Kelpaa iloitakin, vai mitäs sanotte paketin sisällöstä:

Hipistelin tätä lankaa. Mietin, että miltäs tämä tuntuu.. no rehelliseltä! Ja värit on ihan nappiin. Onkohan vielä ihan itse kehrättyä? Mitäs minä tästä meinaisin tehdä?

Ehkäpä jonkun huivin? Hurmaavat huivit -kirjassa oli veikeitä asusteita, ehkä niistä joku pääsee puikoille.

Paketissa tuli liina, joka oli kalenteri syntymävuodeltani. Maanantaina olin maailmaan puskenut. Tämä liina lämmitti jotenkin erityisesti. Salainen neuleystävä, vaikutat äitihahmolta. :)

Ja vielä ekosuklaata ja toffeeta, tattikset!

Kylläpä kelpaa. Myönnän, etten osannut kuvitella miten paljon iloa SNY voi aiheuttaakaan. Kiitos vielä alkuviikolla tulleesta postikortistakin. Olet oikea aarre. :)

****

Oon ihan naatti. Päivät vierähtää työharjoittelussa, koirakouluissa, kaupoissa, siivotessa. Kellon ympäri touhuten, pitäisi osata pysähtyä. Tänään lämmitti mieltä myös eräältä ihmiseltä yllättäen tullut puhelu. "Hei kun sä mietit sitä seuraavaa työharjoittelupaikkaa, niin ajattelin soittaa että kyllä sä pärjäisit siellä vankien kanssa. Kun ite epäilit." Miten tuli puhelukin niin oikeaan aikaan. Ihanaa olla minä.

2011-02-05T09:14:00.002+02:00

Työskentely sairaiden ihmisten kanssa tekee nöyräksi. Mielen ja kehon haavoittuvuus näyttäytyy. Voin kuitenkin hyvin, eikä potilaat tule öisin minun sänkyyn nukkumaan, kieppumaan uniin. Sen kanssa teen kovasti töitä, että rajaan työajatukset työpaikalle. Onko minulla edes oikeutta kantaa muiden ihmisten ongelmia harteillani ja vatvoa niitä mielessäni luullen, että ymmärrän?

Ostin tulppaaneja ensimmäista kertaa viikko sitten. En oikein ole älynnyt, että niitäkin voi ostaa omaan pöytään. On se ilo, että toisten blogien kautta alkaa hoksata kauniita asioita! Silläkin uhalla, että jotkut asiat tuntuu leviävän kuin rutto täällä blogimaailmassa. Esimerkiksi virkatut matot, jollaisen itsekin aion tehdä. ;) Keneltäpä se olisi pois.

Tamminkuu meni tipattomasti, karkkia en ostanut mutta söin jos oli jossakin tarjolla. Lihaton se ei ollut, mutta kasvisruokaisampi. Hyvä suunta, minulle sopiva tällä hetkellä. Lankaa ostin ihan viime metreillä yhden kerän, että pääsin alottamaan tilatut sukat. :)

Uusia kujjeita

2011-01-23T17:51:00.000+02:00

Neulominen ei maistu, tökkii ja kangertelee joten suosiolla olen antanut olla. Kuviakaan ei ole.

Huomenna alkaa opiskelussa toisiksi viimeinen harjoittelujakso. Haastavaa ja mielenkiintoista tulee varppina olemaan, ja kaikki ilo irti siitä. Vuoden päästä pitäisi olla (on! siihen tähdätään!) jo toimintaterapeutin paperit plakkarissa, eikä onneksi pelota, että ei musta oo ja en ossaa.. Vaikeaa voi olla, mutta vaikea on mahollista.

Osallistun ensimmäistä kertaa Salaiseen Neuleystävään! Ilmoittautua voi vielä keskiviikkoon 26.1. asti. Ilmoittautumiset ja lisää tietoa tästä SNY:stä löytyy täältä

Kolmas uusi jutska on Pk-tottiskurssi, eli palveluskoiralajien tottelevaisuuskurssi, joka kestää huhtikuun loppuun asti. Ollaan Ainon kanssa käyty joulukuusta asti pentukurssilla, jossa on perusjuttuja ja agilityesteitä makusteltu. Nyt aloitetaan tuommonen isompien koirien juttu. Hauvavauva on jo iso, puolivuotias.

Pikkuiselle neitille jutskia

2011-01-16T20:01:00.001+02:00

Tilkkupeitto ystävän pikku prinsessalle! Peitto kotiutui jo viime vuoden puolella, mutta enpäs näköjään ole sitä täällä vilauttanut. Taisipa olla 120 senttiä korkea ja leveä.

Eläinkangas löytyi kirpparilta, samoin nurjan puolen kangas on kirpparilta löytyneestä pussilakanasta. Pikkuisen pehmoisuutta tuomassa on keskimmäisenä kerroksena vanhaa päiväpeittoa palanen. Tuota eläinkangasta löytyi myöhemmin vielä isompi pala, ja se lähti kirpparilta matkaan sekin -on niin veikeää ja pirteää.

Nämä töppöset, tumput ja myssy meni myöskin samalle pikku ihmeelle. Pipo oli ihan valtava! (Eikun vastasyntynyt vauveli oli niin pieni! Miten voi olla! <3) Muut onneksi oli soppelit. Pipon ohje täältä, lisäsin vielä pikkuiset korvat. Töppöset tein junasukkien ohjetta mukaillen ja tumput omasta päästä samanlaisella varrella kuin töppöset. Pittusen ihmisen vaatteita on kyllä ihana neuloa! :)

Läksiäispussukat

2011-01-15T15:32:00.001+02:00

Pussukat on kahdelle neitokaiselle, jotka lähtee Sloveniaan vaihtoon. Takaisin tulevat vasta huhtikuussa. Tuntuu mukavalta ajatella, että minunkin piti mennä. Ihan Thaimaaseen asti. Mukavaa on se, että olen tehnyt pesän tänne enkä tahdo lähtä -seikkaillaan Peikkopojan kanssa sitten keskenämme, omalla ajalla, ilman opiskelua ja tehtäviä.

Oikein mainio ohje pussukoiden tekoon löytyy Pientä kivaa -blogista. Koko on puolta isompi, nuo menee vaikka meikkipussina. Kankaat on molemmat kirpparilta. Tuo punainen on se uusin löytö. Pienistä asioista tulee hymy -kun vaikka katson kangaslaatikkoon ja minulla on vaikeus valita, sillä niin paljon onnistuneita ja värikkäitä kangaslöytöjä on kertynyt.

Illalla lähdetään Peikkopojan kanssa katsomaat maailman ensi-ilaan Zeitgeist - Moving Forward. Katsotaan miten paljon kurttuja kertyy otsalle kaikesta siitä ajattelemisesta ja pohtimisesta. Leffan jälkeen läksiäisiin limpparipullon kanssa.

2011-01-14T12:48:00.001+02:00

Huikentelevaisesti olen tuhlannut kirppareille. Ihan ähky, miten on tämä vuosi on alkanut ostamalla. Keittiönpöytä, ulkoilupuku (jes!), valokuvia. Sitten vielä muutama kangas. Kisuli- ja äpylikangas löytyi (jälleen) Pelastusarmeijan kirppikseltä. Hinta 5,20 ja kotona se paljastui lapsen lakanaksi, eli monta metriä ihanaa kangasta. Olisi siellä kaksi muutakin verhoa ollut, mutta joku roti. Yksi kangas/kirppari on tarpeeksi.

Jo käytössä nukkaantumaan ehtineet Baudelairet. Langan väri onnistui noiden kohdalla nappiin, ja sitä on vielä jäljellä. Ihan kuin itse värjätty lanka nukkaantuisi helpommin, sillä ihan tavis Seiskaveikkaa tuo on ja puolitoista kuukautta vasta jalassa olleet.

Vielä villapaita-asiaa. Pappatakki alkaa olla kuosissa päättelyä, taskuja ja nappeja vaille. Se tuntuu isolta ja raskaalta, liian pitkältä. Yllättävästi se näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Ihka eka tekemäni villatakki.

2011-01-05T15:08:00.000+02:00

Kontista löytyi tämmöinen nätti, ruokalautastakin isompi.

Parilla eurolla läjä matonkuteita. Vessaan aion virkata iison pitsiliinan matoksi matonkuteista ja isoja "tötteröitä", joissa keskeneräiset neuleet pysyvät (jos pysyvät) tallessa.

Ongelma:

Keittiön pöytä, joka on kivan värinen. Kaipaisi kuitenkin kovasti kunnostamista, pinta on nuhruinen. Pyöreä pöytä on epäkäytännöllinen. Penkkejä olen tuloksetta metsästänyt, tuon yhden reppanan vain löysin kellarista. Sekalainen seurakunta tuoleja ei haittaa, mutta joku siinä nyt nyppii. Pöytä toimii rojunkerääjänä kuten näkyy, ja sillä syödään vain vieraiden tullessa ja ehkä kerran kuussa.

Ratkaisu odottaa vielä SPR:n kontissa, mutta minun nimissä. Ihana, valtava muttei massiivinen, kaunis, huojuva, metsänvihreä, hyväkuntoinen pirttikalusto! Eikä hinta ollut paha. Pöytä askartelua ja ompelua varten! Se saattaa olla aika iso meidän keittiöön ja tummakin se on, mutta ei me tässä pimeässä mörskässä loppuelämää asuta.

Onko muilla tämmöistä pesänrakennusviettiä liikkeellä?

2011-01-03T11:43:00.000+02:00

Vastapäisen kerrostalon katon takaa nousee pää, pitkäkaulaisen dinosauruksen pää. Katoaa, vajoaa pinnan alle enkä tiedä näenkö sitä enää. Aura-auto hurahtaa ikkunan alta niin nopeaan, että tekee pahaa ajatella, jos talon nurkan takaa juoksisi koira tai pieni lapsi.

Päätä vihloo, juilii flunssa ja vilu juoksee selässä. Uni oli katkonaista ja täynnä painajaisia tulevasta seminaarin esityksestä. Aamulenkillä löytyi taas uusi salainen polku. Talvella puiden sekaan uskaltaa paremmin, kun näkee tuoreista jäljistä jonkun siitä kulkeneen.

Tahtoisin uuden kodin. En tätä, tämä on pimeä ja miten minä keväällä kasvatan tomaatteja ja yrttejä ja kukkia parvekkeella?

Villatakista puuttuu enää hiha. Tahtoisin neuloa toisen, mutta lupasin olla ostamatta lankoja tässä kuussa. Ehkä ompelen takin, jos löydän kirpparilta jonkun tuunaamiskelpoisen. Uudet kankaat kun on kauhean kalliita, kun pitää ostaa metritolkulla.

Dinosauruksen päätä ei näkynyt enää, ja se oli vain nosturi.

Kuvat on vuodelta 2004, katsellessani huomasin kasvaneeni monella tavalla.

"voi kun riittäis pieni taivas"

2010-12-30T11:57:00.002+02:00

On ihan normaalia miettiä itseään kun vuosi vaihtuu. Että nyt voisin aloittaa alusta, olla parempi, stressata vähemmän, antaa enemmän ja olla tyytyväisempi ja kiitollisempi. Jossakin blogissa törmäsin haasteeseen, jossa pohdittiin kuluneen vuoden jokaisesta kuukautta. Ehkä teen samanlaisen.

Lupaukset on jääneet aiempina vuosina. Mutta nyt teen lupauksia, koska tiedän että pysyn niissä.

Tupakointi jää kokonaan. Ihan täysin. Elokuun alusta on ollut polttamatta selvinpäin. En minä kauheasti ole polttanut aiemminkaan, mutta kyllä päivittäin. Tupakoin kiukkuun, suruun, vitutukseen, välitunneilla, pitääkseni paussin, puhuakseni puhelimeen, nähdessä kavereita ("Hei pistäydyn siinä röökillä") jne. Ja kylläpä olen voinut kiukutella, olla vittuuntunut, pitänyt pausseja, puhunut puhelimessa ja nähnyt kavereita ilman tupakkaa. Mutta nyt saa siis tupakka jäädä ikiajoiksi. Saa muksauttaa jos näätte röökin huulessa. Vointi on ollut parempi kuin aikoihin. Aiemmin olin flunssassa koko ajan! Ja flunssa oli aina kaatotauti, vei äänen ja minut sängynpohjalle. Nyt en neljään kuukauteen ole ollut räkäinen. Tästä kiittää myös avomies joka oli aika kypsynyt miljooniin räkäsutturoihin! Tapana on hamstrata käytetyt nenäliinat vaikka tyynyn alle, mistä ne löytyy helposti seuraavaa käyttökertaa varten.

En osta uusia vaatteita. Tämä tuskin tekee tiukkaa, sillä kun oikein muistelen, viime vuoden kauppavaateostokset oli ainoastaan Tanskan reissulta. Alusvaatteita ja sukkia saan ostaa, mutta niitäkin ostan ehkä kerran vuodessa. Alusvaateostokset on yhtä helvettiä, sillä sovituskoppien valossa minä en ole kauneimmillani. Liha tursuaa vääristä paikoista, ja sieltä mistä pitäisi tursuta, ei varmasti tursua. Sukkien käyttöikää pidentää se, että käytän sekaisin pareja. Jos menee yksi sukka hukkaan tai kuluu puhki, voi parin toista sukkaa käyttää. Kirppareilta saan ostaa vaatteita, mutta vain, jos olen varma että tulevan käyttöön. Ostan kuitenkin kunnon tuuli/kuori/ulkoiluasun, semmoisen joka kumoaa tekosyyt olla lähtemättä lenkille koiran kanssa huonolla kelillä.

Tammikuusta tulee tipaton, lihaton (kalaa saapi syödä!) ja karkeista vaan suklaata, mieluiten kuitenkin kuivattuja hedelmiä. Tammikuussa en myöskään osta uusia lankoja, sillä entisiä on kaksi laatikollista. Jos en niistä keksi tekemistä, niin peiliin on katsominen.

Vuonna 2011 aion neuloa ensimmäisen villatakin.
Lupaan teetättää kuvia valokuviksi ja laittaa niitä albumeihin ja seinälle kehyksiin.
Lupaan kirjottaa vähintään yhden runon kuukaudessa.
Lupaan käydä luovuttamassa verta ainakin yhden kerran.
Lupaan olla ihanampi, kuunnella enemmän, hillitä hermoni paremmin ja opetella laskemaan kymmeneen ennen kuin mäjäytän lautasia rikki, tehdä lupaamani asiat.
Tahdon olla jättämättä asioita viime tippaan, tahdon pukeutua naisellisemmin, tahdon opetella sanomaan ei, tahdon olla rohkeampi, tahdon opiskella ja oppia taitavammaksi, empaattiseksi, jämäkäksi ja omilla aivoilla ajattelevaksi alani ammattilaiseksi. Tahdon opetella ostamaan enemmän luomua, ja vähäiset kosmetiikkamömmöt saavat muuttua vihreämmiksi.
Tahdon tehdä tästä blogista mielenkiintoisemman, opetella kuvaamaan enemmän ja paremmin.

2010-12-28T20:00:00.002+02:00

Kuvausinto on kovin kausittaista ja tällä hetkellä takkuaa. Joulusta jäi muutama hassu kuva muistikortille, vaan ressata en aio. Tämän päivän pakkassää Kainuussa sai kuitenkin kunnian tallentua, samoin sunnuntaina ohikulkumatkalla ollut riippusilta.

2010-12-24T09:11:00.001+02:00

Rauhaa ja rakkautta jouluun <3

Joululahjavinkki!

2010-12-08T20:17:00.002+02:00

Joululahjoja valmistuu, mutta niiden kuvat pysyvät vielä piilossa. Toivottavasti lämmittävät (mieltäkin).

Vinkki niille, jotka vielä pohtivat viimeisiä (tai ensimmäisiä) joululahjoja. Anna aikaa! Lahjakortti lapsenlikaksi, shoppailuseuraa, siivousapua, lenkkeilyseuralahjakortti. Hemmotteluilta parhaalle ystävälle tai puolisolle. Ei taatusti mene hukkaan, ja välttyy turhan krääsän ostamiselta.

Ihana idea on myös Aikapankki, joka toimii ainakin Helsingissä ja Jyväskylässä. Jospa Ouluunkin saataisiin oma.
Muoks. Täältä löytyykin Suomen aikapankkeja, ja Oulussa on kuin onkin omansa!

Peikkopojan veljen muksut oli hoidossa. Lapsenlikkana olosta hyötyy itsekin: pursuavat askarteluvarannot pääsi käyttöön pimeäpiilosen, tyttöjen saunan ja herkuttelun lisäksi.

Blogattavaa riittäisi. Kameran sain kotiin, postissa on tullut mitä ihanimpia juttuja, ihania asioita on osunut kohdalle. Mutta niistä myöhemmin. Kieltäydyn ottamasta ressiä joulusta tai bloggaamisesta. :)

Kameraton reppana

2010-11-04T09:31:00.001+02:00

Pakko kai alkaa taiteilijaksi. Piirtämään. Vaihtoehtoisesti kirjoitan sydäntä riipaisevia runoja. Tai sitten laitan laput silmille, etten näe kaikkia mahdollisia ihania kuvattavia jutskia pihalla ja kotona. Kamera on huollossa. Joku tiputti sen viikonloppuna, mutta kukaan ei myöntänyt. Ikävää ja keljua.

Onhan se kamera toki neljä vuotta vanhaa mallia, Nikonin D80 siis. Mutta on me reissattu. Tanskassa kolmesti, Ruotsissa kahdesti, Virossa ja vielä Norjassakin. Aina se on reppuun mahtunut. Toimiva ja jämäkkä kapistus. Nyt vain odottelen tuomiota, että kannattaako korjauttaa vai ostanko joululahjaksi itelleni sen D90:n. Mitenkähän nuo postin lakkoilujutskat vaikuttaa kameran kulkeutumiseen huoltoon Helsinkiin? Onneksi oli vakuutus. Ensimmäisen kerran elämässäni siitä on hyötyä! :) Olin (ja olen edelleen) tosi skeptinen sen suhteen, että korvauksia tulee. Vaikka eihän muutama saturainen taida olla vakuutusyhtiölle iso summa. Enemmän kai minä noita maksuja olen maksanut.

Kuvattavaa olisi. Tilkkupeitto, Mehukattitonkka-blogin Marjoheiltä tullutta postia (kiitos, oli ihana! :)), neulomuksia, ensimmäinen oikea villatakin alku.Onneksi lomalla kuvasin valmistuneen pipon ja lapaset.

Pipo, malli on omasta päästä omaan päähän. Lanka on 100% villaa, ostin kesällä Tanskasta.

Nuhruinen kuva ihan peruslapasista. Lankana itse värjätty Nalle. Selkäpuolella on Sammaleiset-lapasesta lainattu kuvio. Kuvio kävisi hyvin vaikka villasukkiin, se joustaa mukavasti.

Kamerattoman ajan ajattelin hyödyntää järjestelemällä kuvakansiota ja valitsemalla kolmen vuoden aikana kertyneistä kuvista teetettävät.

Kainuussa

2010-10-31T10:41:00.001+02:00

Loma on ollut hyvä, rentouttava. Tarpeen, kuten aina. Käytiin Kainuussa, äitin luona ja iskän luona. Kaikki me siskotkin oltiin samassa paikassa vähäsen aikaa. Harvinaisia hetkiä, mutta sitäkin tärkeämpiä.

Kerrottiin vanhemmille, että me ollaan loppuelämä yhdessä.

Ihan hyvä aamu

2010-10-22T08:49:00.000+03:00

Elämä tuntuu ihanalta, ihan tosi! On pieniä hyviä hippusia ja uutisia, jotka painavat ja tuntuvat pahalta, mutta pääasiassa kaikki on ihanasti. Näissä nahoissa on juuri hyvä olla, juuri nyt ja näin. Päivällä saan ihanan vieraan, ja huomenna lähdetään kotopuoleen.

Eilinen metsä-, tai mehtälenkki niinku minä sanosin, rauhoitti. Melkein eksyttiin, mutta löydettiin autolle ennen kuin hämäryydestä tuli pilkkopimeää. Pari tuntia hujahti puiden lomassa ja pururadalla. Mutta raukeana köllöteltiinkin ilta, vei kaikista likoista mehut. Meillä on tällainen jakauma: likkoja ollaan minä ja sessut, jätkät on sitten Peikkopoika ja kissa.

Taas tein muutaman löydön Pelastusarmeijan kirppikseltä! Ruskeasta tulee ainakin hame.

Pipo meni naiselle, joka laulaa paremmin kuin kukaan ikinä! Aivan jumalainen kultakurkku! Olisin ehkä mieluummin neulonut kaulahuivin varjelemaan kurkkua, mutta pipon tahtoi. :)

Kuluneella viikolla...

2010-10-20T08:52:00.001+03:00

...löysin nuo ihanat Pelastusarmeijan ja SPR:n kirppiksiltä. Hinnat taitavat olla kauppojen luokkaa, neljää ja viittä euroa palasta, josta nipin napin saa ehkä ommeltua tunikan. Pohdin aika kauan, että otanko vai jätänkö. En ymmärrä miksi, nuo on ehkä maailman ihanimmat kankaat tällä hetkellä enkä tiedä, miten raskin saksilla noihin kajota.

...leivoin ihan mielettömiä keksejä. Muistisääntönä itselle, että kannattaa tästä edeskin päin tehdä iso taikina. Niin iso, että siihen pitää käyttää mm. kaksi suklaalevyä. Seurauksena voi syödä itsensä ähkyyn ja keksejä riittää niin anoppilaan, kahvivieraille kuin meille reppanoille piristykseksi, jotka viime lauantaina jouduttiin kouluun. Resepti on oikein mainiosta Pastanjauhantaa-blogista.

Nyt vielä opinnäytetyöhommiin kouluun ja sitten alkaa lomalomalomalomaloma!

Ihan vahingossa voi löytää omenapuun

2010-10-13T15:05:00.000+03:00

Löysin kaksi, kasvoivat vierekkäin ja ihan erilaisia omppuja. En ole tottunut tuommoisiin, meillä ei ollut omenapuita. Mutta tulee olemaan, sitten kun on oma talo. Luumupuita myös.

Oliko teilläkin satanut lunta yöllä?

2010-10-12T07:43:00.001+03:00

Moneen vuoteen ensilumi ei hetkauttanut kovasti. Tänä aamuna tunsin pientä lapsen riemua, kuin pienenä kun juoksin keittiön ikkunaan aamulla näin valkoisen maan. Lapsena ensilumi satoi aina yöllä, nykyään se sataa kun istun luennolla. Paitsi tänään.

Väkertäjä väkertää.. :)

2010-10-11T20:58:00.012+03:00

Mehukattitonkasta lähdin matkaan. :)

"Lupaan lähettää jotakin itse tehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itse tehtyä viidelle kommentoineelle. Sääntönä on, että tavaran tms. tulee olla itse tehty ja toimitettu vastaanottajalle vuoden 2010 aikana."

2010-10-10T11:51:00.003+03:00

Tämä oli haave, kun innostuin langanvärjäyksestä.

Samoissa kengissä, Nallea noin 200 g

Tein siitä sukan, tein lapasen. Jälkimmäiseen olen tyytyväinen, sukkaan en. Varsi on liian löpsykkä, ei pysy jalassa tai pitele lahkeita. Tapana on tunkea lahkeet villasukkien sisään, joten varren napakkuus on kyllä tärkeä. Koiranputkikuvio oli taas mukava neuloa ja ihan nättikin. Voipi olla, että neulon toisen lapasen, puran tuon tehdyn sukan, neulon uudet sukat varpaista ylöspäin niin saan kaiken langan käytettyä. Malli on Ullasta.

Käsityömessuilla sai ihmetellä silmät tapillaan. Ihmiset on kyllä kamalan taitavia! Ostin jotakin pikkuista, mutta silti sinne upposi rahaa vaikka kuinka. Hiplailin yhtä nättiä lankaa, mutta en keksinyt mitä siitä tehdä. Osta pois, sanoi myyjä, jää harmittamaan muuten. Ajattelin, että ei jää, mutta jäipä sittenkin. Se olisi ollut justiinsa passeli lanka Baktukseen, minkä minä(kin) tahon kyllä tehä.

Virkkuukoukkusen kojusta lähti matkaa kortteja ja naurunkihemöintiä -mahtavia oivalluksia ja sutjautuksia. :)

Kohta lähdetään hauvavauvan siskon luokse kyläilemään. Ihana sunnuntai.

Laukku laukkunen

2010-10-09T09:32:00.002+03:00

Tämä on ollut valmiina jo tovin ja ahkerassa käytössä. Toimii! Malli oli omasta päästä ja muotoutui ompeluksen edetessä. (Joskus olisi kyllä oikeasti kiva vaan tehdä valmiin kaavan mukaan, ettei tarvisi ommella ja purkaa, miettiä päätä puhki ja turvautua mahottoman luoviin ratkaisuihin. Varsinkin kun on noin monta kangasta, niin mille puollelle saumat nyt tulee ja mistä minä saan käännettyä jne jne. Älytöntä aivovoimistelua.)

Kankaat on kolmista eri vanhoista verhoista, tuo päällyskangas on mummulan vanhoista verhoista! :) Päällys- ja sisuskankaan välissä on jämäkkyyttä antamassa SPR:n Kontista löytynyt kangas. Sisällä olevan taskun vetskari on jostakin äidin laatikoista pengottu. Kaikki matskut ompelulankaa ja taskujen reunojen kuminauhaa lukuunottamatta on vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua. :)

Oon nyt ihan rakastunut nuihin pussukkataskuihin. Minun mielestä tosi nätit, mutta myös käytännölliset, kun niihin mahtuu kivasti pikku hilipetööriä ilman, että taskut pöklöttää rumasti.

Tämä tyttö lähtee hipistelemään ja ihastelemaan käsityömessuille ihan justiinsa! 8) Ostoslista on, mutta saapi nähä, mitä mukaan tarttuu. :)

Viikonloppua

2010-10-07T21:35:00.001+03:00

Eilen eläinlääkärin odotushuoneessa tavattiin hauvavauvan sisko -aivan älytön sattuma! Ovat kaksi marjaa. Suloisia ja ujoja. Sunnuntaina mennään käymään kylässä, saavat siskot leikkiä ja peuhata keskenään niin kuin pienet koirasiskot vaan leikkiä ja peuhata voi.

Ensimmäinen koirapuistokäynti oli tänään, se oli kurainen ja sateinen. Tuhinasta päätellen myös uuvuttava. Hännän heilunnasta päätellen myös aika kivaa. Kaverina oli nahkis-Figo ja tietty villakoiramuori.

Kotona odotti alkava viikonloppu. Vaihdoin kuivat villasukat, korkkasin siiderin ja paistoin valmispitsan. Ei mitään hienoa: luomua, kasvista tai eksoottista. Vaan ihan tavallista ja helppoa. Uudesta Käsityölehdestä jäi mieleen raidallinen villatakki -kunhan saan värjättyä langat, ehkä viikonloppuna, aloitan neulomisen. On malli sitten tuo, Pappatakki tai joku muu. Lukemiskasassa odottaa ihan uusi Aku Ankka, yksi opinnäytetyö, Koiran käyttäytyminen -kirja, jonka olen kyllä jo aloittanut ja uusin Toimintaterapeutti-lehti. Jospa pino pienenisi huomenna, kun on vapaata.

voi maailman menoa

2010-10-06T10:16:00.001+03:00

Pyssymiestä jahdataan siellä mistä minä tulen. Toivottavasti saavat kiinni. En pelkää, että se satuttaa muita, en usko.

Kuljen aamuittain meidän bussipysäin ohi koirien kanssa. Siksi meidän, kun se on meidän betonimöhkälekerrostaloa lähimänä. Viikko sitten siihen oli liimattu tarra.

Tulin pahalle mielelle. Ei noin saa sanoa! Vai saako? Onko sananvapauden loukkaamista, jos joku aamu raaputan tuon pois?

Onneksi on Loesje. Selasin kuvia koneelta noin puoli tuntia ja yritin etsiä niitä, jotka otin hissiin ja pyörävarastoon liimatuista Loesje-tarroista. En löytänyt. Pitää ostaa ulkoinen kovalevy, järkätä kuvat ja teettää niitä. Löysin Loesjen joskus lukioaikoina netistä. Voi sitä riemua, kun muutettuani Ouluun löysin niitä tarroja jo silloisen kerrostaloni seinistä! Kaupungillakin niitä on näkynyt. Vielä joskus painan paidan.

2010-10-05T16:02:00.001+03:00

Lähteä vai jäädä?