Pitsinen puikkopussi

Tästä puikkopussista tuli ihana! Edellinen kissapussi osoittautui käytössä vähän liian löysätaskuiseksi meidän vauhtiin. Puikot lenteli ja valui miten sattuu. Lahjoitin sen äitille, ja ompelin tilalle tiukemman. Pussin koristeena on vihreä virkattu pitsiliina, jonka kiinnitin aluksi silitettävällä siroteliimalla ja ompelun aika monesta kohtaa ompelukoneella kiinni.

Tässä pussissa jokaiselle viiden sukkapuikon setille on oma taskunsa, ja niiden mitoitus oli kyllä millimetrin tarkkaa työtä. On pari taskua sälälle: silmukkamerkeille, saksille, mittanauhalle, neuloille, puikkomitalle... Vasemmassa laidassa on muutamia taskuja virkkuukoukuille: se riittää. Ihan ylimpänä on 12 taskua pyöröpuikoille. Oikeassa alalaidassa on napakat taskut pyöröpuikkosetin vaihtopäille ja niiden yllä olevassa taskussa on setin irtokaapelit. Sisäinen organisoijani hykertelee nautinnosta.

Lidlin tekstiilileimasimella leimailin parit tekstit ja kokomerkitsin taskut.

Virkkaajahuumoria.

Tämä on ensiapupakkaus, kun neulotuttaa. Kaikki on sukkelasti käden ulottuvilla, kun hautaudun sohvannurkkaan kutimien kanssa. Ja yhtä vikkelää kaiken saa piiloon pieniltä käsiltä ja tassuilta. 

Joo, yritin ensin kuvata pussia lattialla, ei-päiväuniaikaan.

Puikkopussi

Edellinen puikkopussi ei ole aikoihin hoitanut hommaansa -liian pieneksi käynyt, puikkomäärä on kummasti kasvanut. Päällinen on äitini tuliaisia Karnaluksista, sisäpuolen kirjainkangas Kärkkäiseltä. Nauha Eurokankaasta, tekstiilileimasin Lidlistä. Nyt kelpaa puikkojen köllötellä somassa rivissä. Pussissa on pari taskua pyöröpuikkojen kaapeleille, silmukkamerkeille, puikkopöllölle, pikkusaksille. Paperilla tuntikausia pyöritellyt taskujen leveydet ja paikat. Aivojen nyrjäyttelyä ompelujärjestystä pohtiessa.

Täydellistä kissamummoilumatskua ja ensiapupakkaus siihen hetkeen, kun neulotuttaa. :)

Okra ja sinappi, hiekka ja harmaa. Hämmentävän seesteinen värimaailma valtaa alaa.

Lahjoja

Tänä jouluna tein harvinaisen vähän itse lahjoja. Ehkäpä siksi tämä joulu tuntuikin kovin leppoisalta, kun säästyin viime hetken paniikilta ja pikkutunneille venyviltä ompelu/virkkaus/neulonta/värkkäystuokioilta. (Mitä se hyvissä ajoin on? Voiko sitä syödä?)

Oma äitini sai kuitenkin itsetehdyn lahjan. Puikkopussin, johon oli sujautettu Succaplocin puikkomitta.

Käsillätekemisen into ja halu luovuuteen on kyllä verissä, ja siitä saan kiittää vanhempia. Äiti askarteli meidän kanssa tosi paljon, kun oltiin lapsia. Niitä askarteluja on varmasti vieläkin laatikoittain jemmassa, kun ei ole raskittu poiskaan heittää. Tahdon tarjota saman Vilpurille -että aina löytyy liimaa, kartonkia, sakset, värejä, kankaita, puunpalasia, maaleja, lankaa, helmiä... ihan mitä vain, ja niistä saa askarrella yksin tai yhdessä mitä ikinä mieleen tulee.

Äiti on opettanut minut virkkaamaan ja neulomaan, ompelemaankin. Nyt aikuisella iällä on ollut kiva pystyä vinkkaamaan äidille jotakin takaisin, ikään kuin kiitoksena. Nimittäin meidän äipältä löytyy nyt mm. bambupuikot. Puolin ja toisin vinkkaillaan neulemalleja, ihastellaan toistemme tekemisiä, kehutaan ja pohditaan lankoja, värejä ja silmukkamääriä. Äiti on tehnyt Vilpurille ainakin villatakin, housut ja lapaset, jotka on älyttömän ihanat. Välillä tulee tilanteita, että hieman vähätellen meille annetaan itse neulottuja lahjoja. Kun "osaathan sinä itsekin tehdä". Mutta se menee juuri toisin päin -minä arvostan ihan älyttömästi itse tehtyjä lahjoja, koska tiedän, että niihin on nähty paljon vaivaa ja silmukoiden sekaan on neulottu aitoa välittämistä ja rakkautta.

Kankaita ja ompelua

Sain talvemmalla vanhan Singerin. Ei ole muuta vikkaa vikkaa, kuin että paininjalkoja tai puolia ei tullut matkassa kuin yksi kumpaistakin. Värkkäilin puikkopussin, ja kyllä on iso nautinto, kun viisi kappaletta samanlaista puikkoa löytyy ihan vaivatta, tuosta vaan.

Kankaan on huolella haalittu ja hamstrattu, suurin osa pala kerrallaan kirppareilta. Retroliinoja, lakanoita, verhoja. Punasen ristin konttikin osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi.

Haaveena oli tehdä riemunkirjava päiväpeitto tilkkutöinä. Nyt siitä on tullut tavoite. Tilaajalahjaksi pitäisi tulla tilkkutyökirja, sillä tilasin Suuren käsityölehden. Olen siis Aikuisessa Iässä. Pidin omaa äiskääni aikuisena, kun aikoinaan postilaatikkoon oli tullut uusi lehti, jossa on vain VAATTEIDEN ja NEULEIDEN kuvia, ja äiti jaksoi aina olla innoissaan. Ja suruissaan, kun tilaus lakkautettiin välillä, kun se oli niin kallis. Nyt oli tarjous, neljäkymppiä vuosi.