Kameraton reppana

Pakko kai alkaa taiteilijaksi. Piirtämään. Vaihtoehtoisesti kirjoitan sydäntä riipaisevia runoja. Tai sitten laitan laput silmille, etten näe kaikkia mahdollisia ihania kuvattavia jutskia pihalla ja kotona. Kamera on huollossa. Joku tiputti sen viikonloppuna, mutta kukaan ei myöntänyt. Ikävää ja keljua.

Onhan se kamera toki neljä vuotta vanhaa mallia, Nikonin D80 siis. Mutta on me reissattu. Tanskassa kolmesti, Ruotsissa kahdesti, Virossa ja vielä Norjassakin. Aina se on reppuun mahtunut. Toimiva ja jämäkkä kapistus. Nyt vain odottelen tuomiota, että kannattaako korjauttaa vai ostanko joululahjaksi itelleni sen D90:n. Mitenkähän nuo postin lakkoilujutskat vaikuttaa kameran kulkeutumiseen huoltoon Helsinkiin? Onneksi oli vakuutus. Ensimmäisen kerran elämässäni siitä on hyötyä! :) Olin (ja olen edelleen) tosi skeptinen sen suhteen, että korvauksia tulee. Vaikka eihän muutama saturainen taida olla vakuutusyhtiölle iso summa. Enemmän kai minä noita maksuja olen maksanut.

Kuvattavaa olisi. Tilkkupeitto, Mehukattitonkka-blogin Marjoheiltä tullutta postia (kiitos, oli ihana! :)), neulomuksia, ensimmäinen oikea villatakin alku.Onneksi lomalla kuvasin valmistuneen pipon ja lapaset.

Pipo, malli on omasta päästä omaan päähän. Lanka on 100% villaa, ostin kesällä Tanskasta.

Nuhruinen kuva ihan peruslapasista. Lankana itse värjätty Nalle. Selkäpuolella on Sammaleiset-lapasesta lainattu kuvio. Kuvio kävisi hyvin vaikka villasukkiin, se joustaa mukavasti.

Kamerattoman ajan ajattelin hyödyntää järjestelemällä kuvakansiota ja valitsemalla kolmen vuoden aikana kertyneistä kuvista teetettävät.

Tämä oli haave, kun innostuin langanvärjäyksestä.

Samoissa kengissä, Nallea noin 200 g

Tein siitä sukan, tein lapasen. Jälkimmäiseen olen tyytyväinen, sukkaan en. Varsi on liian löpsykkä, ei pysy jalassa tai pitele lahkeita. Tapana on tunkea lahkeet villasukkien sisään, joten varren napakkuus on kyllä tärkeä. Koiranputkikuvio oli taas mukava neuloa ja ihan nättikin. Voipi olla, että neulon toisen lapasen, puran tuon tehdyn sukan, neulon uudet sukat varpaista ylöspäin niin saan kaiken langan käytettyä. Malli on Ullasta.

Käsityömessuilla sai ihmetellä silmät tapillaan. Ihmiset on kyllä kamalan taitavia! Ostin jotakin pikkuista, mutta silti sinne upposi rahaa vaikka kuinka. Hiplailin yhtä nättiä lankaa, mutta en keksinyt mitä siitä tehdä. Osta pois, sanoi myyjä, jää harmittamaan muuten. Ajattelin, että ei jää, mutta jäipä sittenkin. Se olisi ollut justiinsa passeli lanka Baktukseen, minkä minä(kin) tahon kyllä tehä.

Virkkuukoukkusen kojusta lähti matkaa kortteja ja naurunkihemöintiä -mahtavia oivalluksia ja sutjautuksia. :)

Kohta lähdetään hauvavauvan siskon luokse kyläilemään. Ihana sunnuntai.

Lankoihin ja värjäykseen hurahtanu täällä moro!

Näistä tulee Feather and Fan Comfort Shawl.  Ravelryssä löytyy lisää kuvia. Langat on ihanaista 100 prossasta alpakkaa. Nimenä on Leevien piisien naisia.

Jos lähdet Laila, Alpakka 50g 163m

Baby Jane, Alpakka 50g 163m

Rock on Rudy, Alpakka 50g 163m

Hullu Amalia, Alpakka 50g 163m

Aiemmat väritykset puikoilla:

Väripata porisi ja etikka lemusi

Ostin lopultakin noita ihan aikuisten oikeita langanvärjäykseen passeleita Emo-reaktiivivärejä ja voi juukeli, sinne päin löystyy kyllä kukkaron vetskari toisenkin kerran. Ihan mahtava ylläri oli, että värejä löytyi samasta kaupungista Taito Shop Maakarista. Ei tarvinnut kantaa retkipatjaa ja tyynyä postiluukun alle.. ;)

Keittelin Novitan lankoja, mutta seuraavaksi testaan kyllä mitäs 100 prossanen villalanka tuumaa. Mikähän oisi halvin merkki?

Ihan eka. Omaksi iloksi ja omahyväisyyden nimissä ajattelin, että langat saa kaikki oman nimen. Leevi-fanina ja Göstan nerokkuutta kunnioittaen alan kastaa näitä Leevi and the Leavings -biisien mukaan. Tämä ensimmäinen olkoon Elämä kuin euroviisu. Seitsemän veljestä, 150 grammaa.
 

Ihanasti sanottu, Isoveli 100g

Peikkopoikakin innostui värjäämään! Ite halusi myös kuvata ja vyyhitä. Heti piti alkaa sukkaa kutomaan, että herra näkee kuinka tarkasti ajan kanssa suunnitellut värit ja raidan pituudet pitävät paikkaansa.. :)

Mulla ei kyllä meinaa olla niin paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä antaa lankojen muhia värissä, niinku Peikkiksellä. Omia lankoja olin koko ajan liikuttelemassa, nostelemassa, lisäämässä väriä.. ja lankojen kuivettua muutaman tunnin allekirjottanu tarttu fööniin ja kuivasi langat jotta ne saa vyyhittyä uudelleen ja linssin eteen.

Lankoja

värjäilin eräs perjantai. Värit on ihmeellisiä. Ja kauniita. Niin paljon tykkäsin, että jo viikon oon ootellu uutta värilähetystä Muksuaitasta. Käsiä särkee, liiasta neulomisesta kai. Koulussa on ollu luentoja reumasta, ja yksi pelko pelkojen listalla on nyt se, että käsiin tulee joku sairaus ja käsistä tulisi käyttökelvottomat.

 

 

Kurt Cobain on värjänny tukkaansa punaseksi tuolla Kool-Aidilla. Vau.