Kahlailen läpi kuva-arkistoja.. paljon on käsitöitä, joita en enää muista tehneeni. Yritän saada kesäopintoja etenemään, huonoin tuloksin. Peikkiksellä ei ole töitä tänään, joten makkarista raikuu kitara ja keskeyttää ajatukset. Esittelen siis pussukat, jotka tein äiskälle ja kahdelle nuorimmalle siskolle aikoja sitten. Pussukan muoto on hioutunut noistakin jonkun verran, mutta täydellinen muoto on vielä löytämättä.

Pussit on kaikki meikkilaukkukokoa, vaikka ruskeat näyttääkin kovin kukkaromaisilta.

Aurinko on hellinyt ja ollaan oltu trooppisessa, lehmänhönkyisessä ilmastossa. Peikkopoika tarvitsi kuitenkin pipon ja hyvänä emäntänä semmoisen virkkasin. :) Helppo, mutta hitusen puuduttava koukuteltava. Malli on mukailtu Kotivinkin 101 ideaa lehdestä, joka ilmestyi keväällä 2011.

Pipo aloitetaan päälaelta ja on hyvin yksinkertainen. Ensin virkataan ympyrä ja sitten vain kiinteitä silmukoita. Pipon voit tehdä näin:

1. kierros: Tee vetosolmu tai pyöräytä sormesi ympärille lenkura. Virkkaa siihen 8 kiinteää silmukkaa (ks).
2. kierros: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 kiinteää silmukkaan -> kierroksen silmukat lisääntyneet 16 silmukkaan.
3. kierros:  Virkkaa 1 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan  2 ks, 1 ks "välisimukaksi", seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks jne. Toista yhteensä 8 kertaa, eli koko kierroksen verran -> 24 s.
4. kierros: Virkkaa 2 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks, taas 2 ks "välisimukaksi" jota toistetaan koko kierros -> 32 s.
5. kierros: Virkkaa 3 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan virkataan 2 ks jne. -> 40 s.

Jokaisella kierroksella silmukoita tulee kahdeksan lisää. Lisäysten välisten silmukoiden määrä kasvaa joka kierroksella yhdellä. Lisäykset tehdään jokaisella kierroksella samaan kohtaan, ja ympyrään alkaa muodostua 8 ns. "lohkoa". Tässä vaiheessa pipo muistuttaa muhkuraista ympyrää.

Kun ympyrässä on 88 silmukkaa, lopetetaan lisäykset. Virkkausta jatketaan kiinteillä silmukoilla haluttu määrä kierroksia. Minä tein 33 kierrosta. Päättele ja vedä pipo päähän. :)

Lankana oli Seiska veikkaa, joista vihreä on kaupasta ostettua ja oranssi oma värjäys. Koukkuna 5. Ohjeen mukaan lankaa kuluu 150g, mutta en virkannut pipoon taitettavaa reunaa. Veikkaan, että lankaa meni noin 100g.

Virkkaan kyllä samanlaisen pipon itselle, mutta vähäsen isommalla silmukkamäärällä. Että on minun päälle ja tukallekin sopiva. :)

Meillä arvottiin koditon, kuvissa vilahtava kesäpussukka. Peikkopoika toimi onnenpekkana ("Kirjotathan sinne että minä nostin voittajan?").

Onnea Anna! (Käykäähän vierailulla Annan ihanassa blogissa!)

Kiitoksia kaikille ihanille villasukista kertoneille. :) Pitkät ja raidalliset räsymattosukat saivat hurjasti suosiota, eikä ihme -onhan ne sellaiset tosi kauniita. Nyt vain lankavarastoja tyhjentämään ja neulomaan sellaisia kylmän varalle!

Arpomista!

Sadannen blogitekstin kunniaksi on ollut ajatuksissa piristää jonkun ihanaisen ihmisen päivää pussukalla. Kaiken muun värkkäämisen keskellä en ole malttanut ommella sitä, enkä ole muutakaan sitten voinut päivittää tänne, sadas posatushan kuluisi sitten ihan hukkaan! Höpsöä, mutta opettelen tekemään ei-kiireelliset asiat silloin, kun ehdin. Stressaamatta.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postauksen, että minkälaiset villasukat on sinun mielestä kaikkein kauneimmat! Arvonta suoritetaan virallistakin virallisemmin maanantaina 18.7. Pussukka on tehty kierrätyskankaista. Kooltaan se on noin 17 x 19 cm. Arpaonnea! :)

Villasukkien värejä kysyn siksi, että minulla on suunnitteilla pieni projekti. Siihen liittyy jämälangat, villasukat ja eläintensuojelu. :)

PS. Koska yksinkertainen on kaunista, blogin nimi lyhenee. Hetkittäin maailma on nurinpäin kulkee tästä eteenpäin simppelisti nimellä nurinpäin.

Teekupposella käyntiin tämä hulinaviikko. Olen melko tarkka ja organisoin etukäteen paljon. Tykkään suunnitella ja tietää mitä tapahtuu, välillä liikaakin. Jos jotakin asiaa ei ole kalenterissa, niin sitä ei ole olemassa. On vähintään luonnollista, että kalenterien ja vihkojen kannet ei kauaa näytä kaupasta ostetuilta. :) Kaaostani hallitseva kalenteri sai tuommoiset nätimmät taskukannet. Kyllä sitä nyt jaksaa katella

Tomskuun oli tullut nuppuja! Apua! Eihän se vielä saa alkaa kukkia kun on lumet maassa? Nyppäsin ne pois, joten kertokaa viisaammat: onko kaikki nyt menetetty vai teinkö ihan oikein?

ihania ihmisiä

Kiitos, rakas Salainen ja ihana neuleystäväni, kuka ja missä oletkin! Teit tästä päivästä ihanan. Hihkuin riemusta ja pompin tasajalkaa jo pakettikortista, mutta voi sitä kiljumista kun avasin paketin. Kiitos! Postin tätikin ihasteli, että ompas nätti paketti. :) Kelpaa iloitakin, vai mitäs sanotte paketin sisällöstä:

Hipistelin tätä lankaa. Mietin, että miltäs tämä tuntuu.. no rehelliseltä! Ja värit on ihan nappiin. Onkohan vielä ihan itse kehrättyä? Mitäs minä tästä meinaisin tehdä?

Ehkäpä jonkun huivin? Hurmaavat huivit -kirjassa oli veikeitä asusteita, ehkä niistä joku pääsee puikoille.

Paketissa tuli liina, joka oli kalenteri syntymävuodeltani. Maanantaina olin maailmaan puskenut. Tämä liina lämmitti jotenkin erityisesti. Salainen neuleystävä, vaikutat äitihahmolta. :)

Ja vielä ekosuklaata ja toffeeta, tattikset!

Kylläpä kelpaa. Myönnän, etten osannut kuvitella miten paljon iloa SNY voi aiheuttaakaan. Kiitos vielä alkuviikolla tulleesta postikortistakin. Olet oikea aarre. :)

 ****

Oon ihan naatti. Päivät vierähtää työharjoittelussa, koirakouluissa, kaupoissa, siivotessa. Kellon ympäri touhuten, pitäisi osata pysähtyä. Tänään lämmitti mieltä myös eräältä ihmiseltä yllättäen tullut puhelu. "Hei kun sä mietit sitä seuraavaa työharjoittelupaikkaa, niin ajattelin soittaa että kyllä sä pärjäisit siellä vankien kanssa. Kun ite epäilit." Miten tuli puhelukin niin oikeaan aikaan. Ihanaa olla minä.

Pikkuiselle neitille jutskia

Tilkkupeitto ystävän pikku prinsessalle! Peitto kotiutui jo viime vuoden puolella, mutta enpäs näköjään ole sitä täällä vilauttanut. Taisipa olla 120 senttiä korkea ja leveä.

Eläinkangas löytyi kirpparilta, samoin nurjan puolen kangas on kirpparilta löytyneestä pussilakanasta. Pikkuisen pehmoisuutta tuomassa on keskimmäisenä kerroksena vanhaa päiväpeittoa palanen. Tuota eläinkangasta löytyi myöhemmin vielä isompi pala, ja se lähti kirpparilta matkaan sekin -on niin veikeää ja pirteää.

Nämä töppöset, tumput ja myssy meni myöskin samalle pikku ihmeelle. Pipo oli ihan valtava! (Eikun vastasyntynyt vauveli oli niin pieni! Miten voi olla! <3) Muut onneksi oli soppelit. Pipon ohje täältä, lisäsin vielä pikkuiset korvat. Töppöset tein junasukkien ohjetta mukaillen ja tumput omasta päästä samanlaisella varrella kuin töppöset. Pittusen ihmisen vaatteita on kyllä ihana neuloa! :)

Läksiäispussukat

Pussukat on kahdelle neitokaiselle, jotka lähtee Sloveniaan vaihtoon. Takaisin tulevat vasta huhtikuussa. Tuntuu mukavalta ajatella, että minunkin piti mennä. Ihan Thaimaaseen asti. Mukavaa on se, että olen tehnyt pesän tänne enkä tahdo lähtä -seikkaillaan Peikkopojan kanssa sitten keskenämme, omalla ajalla, ilman opiskelua ja tehtäviä.

Oikein mainio ohje pussukoiden tekoon löytyy Pientä kivaa -blogista. Koko on puolta isompi, nuo menee vaikka meikkipussina. Kankaat on molemmat kirpparilta. Tuo punainen on se uusin löytö. Pienistä asioista tulee hymy -kun vaikka katson kangaslaatikkoon ja minulla on vaikeus valita, sillä niin paljon onnistuneita ja värikkäitä kangaslöytöjä on kertynyt.

Illalla lähdetään Peikkopojan kanssa katsomaat maailman ensi-ilaan Zeitgeist - Moving Forward. Katsotaan miten paljon kurttuja kertyy otsalle kaikesta siitä ajattelemisesta ja pohtimisesta. Leffan jälkeen läksiäisiin limpparipullon kanssa.

Huikentelevaisesti olen tuhlannut kirppareille. Ihan ähky, miten on tämä vuosi on alkanut ostamalla. Keittiönpöytä, ulkoilupuku (jes!), valokuvia. Sitten vielä muutama kangas. Kisuli- ja äpylikangas löytyi (jälleen) Pelastusarmeijan kirppikseltä. Hinta 5,20 ja kotona se paljastui lapsen lakanaksi, eli monta metriä ihanaa kangasta. Olisi siellä kaksi muutakin verhoa ollut, mutta joku roti. Yksi kangas/kirppari on tarpeeksi.

Jo käytössä nukkaantumaan ehtineet Baudelairet. Langan väri onnistui noiden kohdalla nappiin, ja sitä on vielä jäljellä. Ihan kuin itse värjätty lanka nukkaantuisi helpommin, sillä ihan tavis Seiskaveikkaa tuo on ja puolitoista kuukautta vasta jalassa olleet.

Vielä villapaita-asiaa. Pappatakki alkaa olla kuosissa päättelyä, taskuja ja nappeja vaille. Se tuntuu isolta ja raskaalta, liian pitkältä. Yllättävästi se näyttää kuitenkin ihan hyvältä. Ihka eka tekemäni villatakki.

Kameraton reppana

Pakko kai alkaa taiteilijaksi. Piirtämään. Vaihtoehtoisesti kirjoitan sydäntä riipaisevia runoja. Tai sitten laitan laput silmille, etten näe kaikkia mahdollisia ihania kuvattavia jutskia pihalla ja kotona. Kamera on huollossa. Joku tiputti sen viikonloppuna, mutta kukaan ei myöntänyt. Ikävää ja keljua.

Onhan se kamera toki neljä vuotta vanhaa mallia, Nikonin D80 siis. Mutta on me reissattu. Tanskassa kolmesti, Ruotsissa kahdesti, Virossa ja vielä Norjassakin. Aina se on reppuun mahtunut. Toimiva ja jämäkkä kapistus. Nyt vain odottelen tuomiota, että kannattaako korjauttaa vai ostanko joululahjaksi itelleni sen D90:n. Mitenkähän nuo postin lakkoilujutskat vaikuttaa kameran kulkeutumiseen huoltoon Helsinkiin? Onneksi oli vakuutus. Ensimmäisen kerran elämässäni siitä on hyötyä! :) Olin (ja olen edelleen) tosi skeptinen sen suhteen, että korvauksia tulee. Vaikka eihän muutama saturainen taida olla vakuutusyhtiölle iso summa. Enemmän kai minä noita maksuja olen maksanut.

Kuvattavaa olisi. Tilkkupeitto, Mehukattitonkka-blogin Marjoheiltä tullutta postia (kiitos, oli ihana! :)), neulomuksia, ensimmäinen oikea villatakin alku.Onneksi lomalla kuvasin valmistuneen pipon ja lapaset.

Pipo, malli on omasta päästä omaan päähän. Lanka on 100% villaa, ostin kesällä Tanskasta.

Nuhruinen kuva ihan peruslapasista. Lankana itse värjätty Nalle. Selkäpuolella on Sammaleiset-lapasesta lainattu kuvio. Kuvio kävisi hyvin vaikka villasukkiin, se joustaa mukavasti.

Kamerattoman ajan ajattelin hyödyntää järjestelemällä kuvakansiota ja valitsemalla kolmen vuoden aikana kertyneistä kuvista teetettävät.