Pikapöksyt

Luovuin aamukahvikupposesta, luulin sen jyskyttävän päätä näin paljon. Mutta lentsuhan se iski. Ei ihme, että on jurppinut ja väsyttänyt. Hieman jo huolestuin, kun ompelupöydällä odottanut läjä puolivalmiita vaatteita ei ole huhuillut ompelemaankaan, vaan kiltisti olen painunut unille aikaisin.

Ompelin pikaisesti Vilpurin millin mittaisten päiväunien aikana resorit näihin simppeliäkin simppelimpiin pöksyihin. Ihan varmasti flunssan oireet helpotti hetkeksi, minä vannon sen, kun sain jotakin pientä valmiiksi.

Kaava on Summer Sea (OB 3/13), mutta tein pidemmät lahkeet. Kokona 68, mutta taitavat mennä pidempäänkin. Seuraavat housut teen haarakappaleella ja katson, josko ne istuisivat paremmin. Kestovaipan takia housut vetäytyy haaruksista ikävästi.

Kangas on Verson pudodista taas. Ehkä pitäisi muuttaa taktiikkaa kankaiden oston suhteen. Että kaikkia ihania kankaita ei kannata ostaa metriä, vaan juuri sen verran kun tarvii. Koska noita uusia ihanuuksia löytyy vähän väliä eri kaupoista, ja mullahan loppuu rahat ja kangashyllystä tila tällä vauhdilla!

Ensimmäinen jumpsuit

On ommeltu, ihan ähkyyn saakka ja yöunien kustannuksella. Tällä viikolla olen kyllä mennyt kiltisti nukkumaan jo ennen kymmentä. On tehnyt ihan hyvää.

Mutta tässä tämä Miina ja Manu. Jotensakin ei haittaa lainkaan, vaikka vetoketju aaltoilee kuin Atlantin valtameri. Laitoin liian pinkeän resorin ja vetoketjussa oli liikaa mittaa. Vinkiksi siis, jos tahdot tehdä samanlaisen.

Tuota jumpsuittia ommellessa tuli ahaa-elämys. Juurikin vetoketjun kohdalla. Että ei sen tarvi olla täydellistä, eikä sitä tarvi purkaa. Se on ihan toimiva, ja minä vasta harjoittelen.

Luulin, että hupullinen on epäkäytännöllinen vauvalle, mutta tuo onkin aika kiva! Alunperin tämä on tehty siksi, että vauvauinnin jälkeen väsyneelle ja pukemisesta vähät välittävälle naperolle olisi joku nopea ja lämmin vaate sujautettavaksi päälle. Sitä tämä kyllä on. Toimii myös myös yöpukuna, ja uskoisin että huppu tuo nukkuessa turvallista pesäfiilistä.

Kaava on Jumpsuit Ottobrestä 4/2012, kokoa 68. Sain lehden lopultakin kirjastosta käsiini ja ahneesti olen piirrellyt jemmaan kaavoja kaikissa kokoluokissa. Seuraavaan jumpsuittiin laitan ehkä vetskarin keskelle eteen ja lahkeisiin pari senttiä pituutta lisää. Hihan- ja lahkeensuun resoreista otan sentin tai pari leveydestä pois. Mm-m, vaatteiden koon tai istuvuudenkaan ei tarvitse olla ensiyrittämällä täydellisiä. Minä vasta harjoittelen.

Neulomiset ulkoistettu Vilpurin mummulle

Ei viuhu puikot tässä taloudessa. Olisihan se kiva neuloa juu, mutta niin vain tuo ompelu vie! Puikoilla on yhdet lapaset, olleet syyskuusta. Ne junasukatkin on vielä kesken. Että ompahan sitten pakkasille. No ei ole. Mutta onneksi on mummu, niin sai Vilpuri sentään sopivaa lämmikettä näille pakkasille. Kiitos, ihanat on!

Loharilakit

Vuoden ensimmäisinä ompeluksina valmistui kypärämyssyt Ottobren ilmaisella kaavalla. (Sen voi tulostaa tästä.) Oli pakottava tarve saada tehdä edes jotakin noista Verson Puodin kankaista, jotka on jo huhuilleet luvattoman kauan hyllyssä koskemattomina.

Vilpurin päänympärys on kutakuinkin 41 senttiä (jos osasin sen oikeasta kohdasta mitata). Sininen on kokoa 42, ja jetsulleen passeli. Vihreä on kokoa 44, mutta sen sopivuutta en osaa sanoa. Malli vetelee jo sikeitä huulet mutturalla.

Vihreän myssyn saumat ompelin ulospäin, ja niin tuli parempi. Ei jää saumoja sisäpuolelle painamaan pientä päätä. Siksakkasin saumat litteäksi, jätin lohikäärmekuviot pois ja alareunaan tuli pelkkä saumurinsauma resorin sijaan.

Joustiksesta tehty kypärämyssy vaikutti pysyvän hyvin päässä ja naama-aukko naaman kohdalla. Trikoiset pyörähtää meidän pöllöniskaisella poitsulla silmille (tai poskelle, nenän päälle, suuhun, you name it) ja sekös harmittaa.

6.1.2014: Neuvolassa Vilpurin päänympärykseksi mitattiin tasan 42 cm pari päivää tämän postauksen jälkeen. Eli aika hitsin tarkasti on mitotettu kaavat! 44 senttinen menee myös, muttei istu niin suojaavasti kasvojen ympäriltä kuin pienempi.

Lahjoja

Tänä jouluna tein harvinaisen vähän itse lahjoja. Ehkäpä siksi tämä joulu tuntuikin kovin leppoisalta, kun säästyin viime hetken paniikilta ja pikkutunneille venyviltä ompelu/virkkaus/neulonta/värkkäystuokioilta. (Mitä se hyvissä ajoin on? Voiko sitä syödä?)

Oma äitini sai kuitenkin itsetehdyn lahjan. Puikkopussin, johon oli sujautettu Succaplocin puikkomitta.

Käsillätekemisen into ja halu luovuuteen on kyllä verissä, ja siitä saan kiittää vanhempia. Äiti askarteli meidän kanssa tosi paljon, kun oltiin lapsia. Niitä askarteluja on varmasti vieläkin laatikoittain jemmassa, kun ei ole raskittu poiskaan heittää. Tahdon tarjota saman Vilpurille -että aina löytyy liimaa, kartonkia, sakset, värejä, kankaita, puunpalasia, maaleja, lankaa, helmiä... ihan mitä vain, ja niistä saa askarrella yksin tai yhdessä mitä ikinä mieleen tulee.

Äiti on opettanut minut virkkaamaan ja neulomaan, ompelemaankin. Nyt aikuisella iällä on ollut kiva pystyä vinkkaamaan äidille jotakin takaisin, ikään kuin kiitoksena. Nimittäin meidän äipältä löytyy nyt mm. bambupuikot. Puolin ja toisin vinkkaillaan neulemalleja, ihastellaan toistemme tekemisiä, kehutaan ja pohditaan lankoja, värejä ja silmukkamääriä. Äiti on tehnyt Vilpurille ainakin villatakin, housut ja lapaset, jotka on älyttömän ihanat. Välillä tulee tilanteita, että hieman vähätellen meille annetaan itse neulottuja lahjoja. Kun "osaathan sinä itsekin tehdä". Mutta se menee juuri toisin päin -minä arvostan ihan älyttömästi itse tehtyjä lahjoja, koska tiedän, että niihin on nähty paljon vaivaa ja silmukoiden sekaan on neulottu aitoa välittämistä ja rakkautta.

Kotona

Rähjäännyttiin viikko reissussa. Kotimatka oli pelottava hurjassa kelissä, mutta niin vaan kotia päästiin turvallisesti, kun maltettiin nätisti ajella. Reissusta tullessa nakkaan pyykit aina ihan ensimmäisenä koneeseen. Siitä tietää, että on kotona. (Vaipoistakin on varmasti kiva päästä keittopesuun piitkän reissun jälkeen ja peseytyä reissupölyistä. Pikku vaippaliinit, tykkään teistä!)

Nyt olisi aikaa ommella, mutta ollaan vain vötkistelty. Olen tuumaillut, mitä noista kankaista tekisi. Muutakin kuin hypistelisi haltoissaan.

(Joku muukin on näköjään pyörinyt noissa kankaissa, kun on täynnä noita joustiksen leikkauspöpöjä.. pöhkö koira.)

Pikkuinen tonttu

En lämmennyt perinteiselle tonttupuvulle, joten Vilpuri sai sydämelliset potkuhousut jouluaatoksi.

Kaava on tämän vuoden OB:sta, lehden numeroa en muista. Ollaan täällä äidin luona, niin en pääse tarkistamaan.. Terien tilalle tuli lahkeisiin resorit. Koko on kuuskakkonen, mutta lisäsin pituutta ja leveyttä toosi reippaasti. Silti tuli aikamoisen naftit kestovaipan kanssa. (Ja kyllä noita ihania masumakkaroitakin on vaikka muille jakaa, hih.) Tuommoiset terättömät potkuhousut joustofroteesta on kyllä tosi kiva vaate, suosikki oikeastaan! En oikein osaa pitää Vilpurilla housuja ja paitaa, kun housut nousee aina kainaloihin asti, ja samoin paita. Tuolla kaavalla noita potkuhousuja on helppo ommella lisää, kun housut on yhdestä ainoasta kappaleesta.

Mummu kyseli huolestuneena, onko vauvalle tonttulakkia. No on. :) Varsinainen pikaompelus -kymmenessä minuutissa ajatuksesta oli lakki valmis.

Mitat tonttulakille kävin ottamassa jo yöunilla olleesta vauvasta, taitoin kankaat langansuoran mukaisesti, mittasin alareunasta himpun verran päänympärystä isomman, leikkelin kankaat ja surautin resorin. Ilman kulkusta tai tupsua, sillä täällä laitetaan taitavasti jo kaikenlaista nenän eteen osunutta suuhun.

Lopputulosta sovitin nukkuvalle vauvalle, ja kuvan uinuvasta tonttupojasta lähetin miehelle yövuoroa piristämään. Ihana on!

Mutta nyt täällä hiljennytään joulun viettoon. Haaveet kyllä on jo tulevassa, nimittäin Tummun luota matkaa Metsolan myymälään on vain reilut 10 kilometriä. Ainakin Miinaa ja Manua aion käydä ostamassa pyhien jälkeen seuraavia potkuhousuja varten.

Riemukukkamekko

Tyhjentelin kameran ja löysin sieltä tämän! Ompelin tämän mekkoloisen Vilpurin nimijuhliin lokakuussa. Tämäkin on joustofroteeta (mun uusi lempparimatsku). Onion-kaavalla, imetysluukulla. Tästä tuli vähän liian napakka kotonahengailuun, kun laitoin resorin lisäksi leveää framilonia tuohon luukun alalaitaan. Ajattelin ensin ommella noin miljoona kivaa imetysmekkoa, mutta onhan noita jo muutama ja se riittää. Ihan perusonionit, niinkuin se eilinen punainen kolttu, on mukavemman tuntoisia päällä. Ja voihan sinne alle laittaa vaikka topin, jos pitää jossakin ihmisten ilmoilla helmoja nostella ja imettää.

Joulukolttu

Taannoin takkusin mekkojen kanssa ja venyttelin hermoja. Ei muka tullut sopivaa ja piti muka soveltaa. Eilen illalla saksin Verson Puodin ihanaa (ja reilulla kädellä mitattua, kiitos!) Paratiisin puutarhaa suitsait ja kuvioiden kohdistuksia miettimättä Onionin kaavan mukaan. Tänä iltana ompelin ja saumurin saumanleveyden verran kavensin kainaloiden alta, ja tuli älyttömän hyvä!

Salaisuus taitaa olla siinä, että mekossa on vähän väljyyttä, ettei ihan makkarankuorta tule. Tämä jouluaatto vietetäänkin mekko päällä. :)

Kuvat on ihan päättömiä (ehheh), kun pitäisi olla jo nukkumassa. Tämä tonttu ei kuitenkaan malttanut vielä nukkumaan, vaan piti räpsiä parit kuvat. Naamataulu kertoo karua kieltä, että ihan oikeasti pitäisi jo olla unten mailla, joten.. päät pois, päät pois, vatsukanaduu.. (enhän ole ainoa joka tuota laulua on laulanut noin lapsena vanhempien c-kasetilta?)

Löysin kaksi reilun kokoista emalimukia Lahden reissulla kirppikseltä. Molemmat oli alle kaksi euroa kappaleelta. Ei paha, sillä emalijuttujen hinnat on ihan törkeitä nykyään! Hyasintti tuskin ehtii aueta, sillä lähdetään jo ylihuomenna reissuun joulua viettämään. 

(Se keltainen mekko on vielä keskeneräisenä myttynä. Olkoot. Pelastan sen ehkä myöhemmin.)

Onko 20 vaippaa liioittelua?

On. Tee kaksitoista, sanoi mies. Ja minä tein.

Sarjatyönä noita on mukava tehdä. Sarjatyönä ja pätkätyönä. Tarranauhat leikkelin yksien päiväunien aikana, kankaat toisena päivänä. Useampana iltana ompelin, kun Vilpuri nukahtaa yöunille puoli yhdeksän kieppeillä ja herää syömään puolen yön tienoilla. Tykkään kovasti rutiineista ja siitä että asiat toistuu samalla tavoin. Ommellessa kuuntelin YleX:ää (lempparikanava), josta ompeluaikaan tuli Yle Puheen uusintoja. Erityisesti Docventuresin Äitiys-aihe oli mielenkiintoista kuunneltavaa.

On rentoa ommella, kun tietää että tulee sopivan kokoisia ja hyviä. Kaava on Kestovaippayhdistyksen ohje, jolla tein aiemmin jo pari vaippaa. Sivut ei tällä hetkellä toimi, joten en voi linkata ohjetta.

Kankaat on Myllymuksuilta. Ulkouoli PULia, sisäpuolella coolmaxia. Tykkään käytön perusteella siitä enemmän kuin kuivaliinaneuloksesta, joka on aiemmista vaipoista nyppyyntynyt kenkusti jo parissa kuukaudessa (saatoin kyllä laittaa sen aiempiin vaippoihin väärin päin). Myllymuksuilla on kiva valikoima yksivärisiä PUL-kankaita, mutta värit ei vastaa ihan todellista. Tuotekuvissa värit on voimakkaampia ja syvempiä kuin oikeasti, ainaskin minun silmään. Plussana sanottakoon, että ilmaisia PUL-paloja on ollut paketissa aina reippaalla kädellä annettuna (niitä voi valita tilaukseen mukaan).

Nyt vaippoja on se määrä, että vaippapyykkiä pitää pestä 3-4 päivän välein (aiemmin joka toinen päivä) ja saa koneen ihan täyteen! Imuja pitää vielä ommella, mutta niillä ei ole kiirettä. Vaipat on L-kokoa, jota on pidetty ihan alusta asti. Ensin lonkkalastan päällä. Lastan pois saamisen jälkeen vaippa oli jo sopiva. Kyselin kokeneemmilta ja kertoivat, että parikuukautisesta yli vuosikkaaksi on vaippa mennyt. Meidän vaippabepa on nyt noin 7 kg, ja vaikka vaippaan jää reippaasti tilaa, se istuu reisistä ja vyötäröltä, eikä ole kertaakaan falskannut.

Yhden vaipan kankaat maksoi 3,53 e, kuminauhaa ja tarranauhaa oli jo valmiina. Ei paha hinta! Vaippakaupoista voi ostaa pienemmäksi leikattuja PUL-vaippapaloja, joista yhdestä saa yhden vaipan ja hintaa on 5-6 euroa. Eikä siinä ole vielä edes sisäpintaa. Minun vinkki on, että kannattaa ostaa täysleveää (150 cm) kangasta 60 senttiä, niin siitä saa viisi vaippaa ja hukkapaloja ei juuri jää:

Näistä tuli kyllä herkullisisia! Laitoin noita tägejä vähän ilmettä tuomaan. Ompelin merkin tarranauhan alle, niin ei tullut ylimääräisiä reikiä kosteussulkukankaaseen. Jos joku sanoo, että kestovaipat yäk niin minä näytän tämän kuvan! ;)