Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka

Tämä on ollut kasvunpaikka opiskelijasta työn kautta kotiäidiksi. Melkein viisi vuotta, jonka aikana on opeteltu kuvaamaan, neulomaan palmikoita ja villatakkeja, leipomaan, laittamaan kasvisruokaa, kyökkimään ryytimaalla, on opeteltu ompelemaan vauvanvaatteita ja kestovaippoja. Ihmetelty pientä Vilpuria.

Annettavaa ehkä olisi, paljonkin. Mutta minusta on tullut ujo. En ole varma, kuinka paljon haluan kertoa ja tuntuisi turhalta pyöritellä asioita vain puolella lauseella, avoimuus unohtaen. Joten nyt on aika kiittää, niiata ja vilkuttaa. Pyörittelen päässäni lausetta, jolla päätän nurinpäin-blogin viimeisen postauksen. Sanon, että kiitos teistä joka ikisestä lukijasta ja kommentista. Aika yksinäistä täällä olisi ollut ilman teitä.

Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow!

Mikähän laulu soi päässä tätä bodya tehdessä? ;) Kaava on OB 1/2014. Kokeilin tehdä vakkarikaava Kisuliinin raglanhihaisen bodyn sijaan tavishihaisen bodyn, ja tämä on minusta parempi, jotenkin leveämpi meidän jätkänpätkälle. Kokona on 74 cm ja tällä kertaa kestovaippaa varten vain pidensin takaläppää viisi senttiä. Oikein hyvä tuli! Kangaspalan ostin Facebookin Kangashamstereista, ja kerrankin sain melkein koko kankaan kulutettua vaatteeseen! Pitää opetella ostamaan tarpeeseen (normaalisti olen klikkaillut metrin verran kangasta kuin kangasta), sillä jotenkin kyllästyn yhteen kuosiin helposti ja sitten ei ihan heti tahdo toista samanlaista tehdä.

Vilpuri täällä mennä touhottaa pitkin ja poikin. Konttaamaan oppi pääsiäisenä, tukea vasten seisomaan vappuna. Ja niitä kahta asiaa sitä pitääkin harjoitella, lakkaamatta! Ostin Facebookin paikallisesta kirppisryhmästä vitskalla tuollaisen puisen jakkaran, jota varten voi kiipeämistä harjoitella. 

Viime syksynä netissä levisi video Soo soo -ei saa!, jossa lapset temppuili ja kiipeili. Vakuutuin. Kyllä ihmistaimen pitää saada tehdä sitä mikä luonnostaan tulee: kiipeillä ja rimpuilla. Ja sitä kautta kehittyä, opetella omia rajoja ja kehittyä ketteräksi. Päätin silloin, etten halua olla älä-eisaa-tiput-kaadut-putoat-varovarovao-vanhempi. Luin Tatu Hirvosen Varo varo varo -kirjan, ja se entisestään vahvisti omaa ajatusta siitä, että lasta ei pidä kasvattaa pumpulissa ja kieltää kiipeämästä. Pieni lapsi on rakennettu niin, että se kestää harjoittelun tuomat pienet muksahdukset ja kopsahdukset. Kyllä täällä koppeja otetaan päivittäin, eikä kädet ehdi mitenkään jokaista pyllähdystä varmistamaan, mutta sitten lohdutetaan kun tulee itku. Puhalletaan, pyyhitään kyyneleet ja kerrotaan, että muksahduksia sattuu ja varmasti sulla kävi kipeää, mutta anna äiti lohduttaa. Noniin, joko on parempi mieli? Lähdehän jatkamaan seikkailuitasi pieni mies. 

Lapsen touhutessa pidän kyllä silmällä, ettei lähellä ole teräviä kulmia johon saattaa itsensä satuttaa. On kuitenkin eri asia olla kieltämässä ja varoittamassa koko ajan, kuin vähin äänin muokata kotia sellaiseksi, että on riittävän turvallinen liikkua. Eikä se tarkoita pumpuliin käärimistä. Kyllähän lapsi kehittyy. Viikossa lapsi on oppinut laskutumaan takaisin polvilleen ja jatkamaan konttaamista. Eilen taisi muksahtaa vain kerran. Ja voi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa katsella maailmaa ihan eri kantilta ja hytkyä ihan omilla jaloillaan.

Yövaippakokeilu

Tämä on toinen sisätäyttövaippa yökäyttöön, jonka ompelin lainaamon vaipoista hahmoteltujen ja muokattujen kaavojen pohjalta. Ensimmäinen oli sivunepillinen, mutta epäonnistui niin monella tavalla että lensi tilkkukoriin uusiokäyttöä odottamaan.

Päällä on Verson Puodin joustofroteeta, jonka tukena tukena on bambuhamppucollegea. Sisäpintana on Myllymuksujen bambupuuvillajoustofroteeta, jonka sisäpuolelle on ommeltu mikrokuidusta tiimaimu. Imuksi ompelin perhosmallisen taittoimun, jossa on kaksi kerrosta bambuhamppucollegea ja yksi kerros joustofroteeta.

Koko paketin päälle laitetaan villahousut, jotka neuloin (muistaakseni) Hjertegarnin Incawoolista Tiuhtis-ohjeella L-kokoisena. Villahousut on kesääkin vasten mukavat, koska ne eivät hiosta vaan luonnonmatskuna hengittävät. Vaipassakaan ei ole nyt muovikerroksia, joten toivotaan että nämä jalassa saa makoisat unet!

Vinkkaan vielä loistavan tavan, miten pesutarralliset vaipat voi laittaa kuivumaan. Tadaa! Ei valitettavasti ole oman välähdyksen tulos, vaan kiitos Facebookin tsi-vaipparyhmälle tästä. :)

Kestovaippalainaamon tyytyväinen asiakas kuittaa

Meillä oli kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketti lainassa kolme viikkoa. Vaikka tietoa ja kokemusta vaipoista on, oli avartava hiplata ja testata erilaisia vaippoja uskomattoman halpaan hintaan. Kyllähän erilaisia vaippoja voi ostaa kokeeksi esimerkiksi Facebookin kestovaippakirppikseltä, mutta kyllä tässä pääsi helpommalla. Paketissa oli kolmattakymmentä vaippaa, aimo läjä imuja, kestoliivinsuojia, opastuskansio ja pari Kestovaippayhdistyksen lehteä. (Täydelliset ainekset buustia kestoiluinnostusta!) Yhdessä lehdessä oli kaava, jolla olen omat pul-taskut ommellut. Sujautin yhden sellaisen kuoren pakettiin kiitokseksi lahjoituksena, joten siitä voi kokeilla myös yhdenlaista vaippaa halutessaan.

Tarkoituksena oli tutkailla sivunepillisiä vaippoja, joten tarralliset jäi käyttämättä. Lempparit paketissa oli Onnikkaan sivunepillinen pul-tasku (ruskeakeltainen piparikukka), Kestovaippakaupan pul-tasku (siilit ja sienet) sekä Onnikkaan sisätaskuvaippa (vihreä traktorivaippa), jota käytin yövaippana. Yövaipan kaverina käytin Babyidean vihreitä villahousuja. Ylivoimaisesti paras imu oli Mannamaan perhostaitto, jollaista en aiemmin ollut käsiini saanutkaan.

Piirsin lempivaipoista kaavoja, joita olen tässä muokkaillut. (Valmisvaipoista saa piirtää kaavat ja tehdä vaippoja omaan käyttöön, muttei myyntiin.) Tarkoituksena on tehdä Vilpurille täydellisesti sopiva vaippakaava. Lapsi on vain alkanut nyt liikkua siihen malliin, että tähän saakka hyvin istuneet ImseVimsen pul-taskut onkin yhtäkkiä löysät reisistä! Saapi nähdä käykö niin, että kun olen saanut hyvän mallisen vaipan tehtyä, lapsi päättääkin sulattaa reisimakkarat ja ollaan lähtöpisteessä.. :) Se täydellinen vaippa olisi kuitenkin siro, melko kapea haaroista, sivunepillinen pul-tasku, jossa on märkäpintainen kangas ihoa vasten. Ehkä kiinteä imu tiiman muodossa, jotta vaippaa voi käyttää ilman lisäimua harkkahousuina. Taskuun tekisin ohuen perhostaittoimun, jossa edessä on useampi kerros imua. Olen kyllä miettinyt myös pelkkien pikkuhousumaisten housuvaippojen ompelua, sillä kotona ollessa vaippa kastuu vain ehkä kerran päivässä.

Pikkuinen kääntää kylkeä unissaan, joten pul-taskuista yövaippoina pitää varmaan alkaa luopua. Ne falskaa reisiaukoista. Tuollainen röyhelöllinen sisätaskuvaippa+villahousut taitaa olla paras yhdistelmä. Kerroin vvv-postauksessa, miten yksi yö selvittiin kuivana pissattamalla. Nyttemmin on vakiintunut se, että alkuyöstä vauva alkaa ähistä pissan merkiksi ja silloin pissatan, mutta n. 00-06 välillä vaippaan tulee ehkä kahdet pissat, joihin ei herätä. Joten mukavia yövaippojakin pitäisi muutama ommella.

Aloin jo pohtia, olisiko minusta lainaamon perustajaksi tänne Kainuuseen. Täällä ei lainaamoa vielä ole! Vaipat vie kuitenkin sen verran tilaa, että sitä haavetta täytyy lykätä. Mutta ehkäpä sitten, kun ja jos olisi oma tupa ja enemmän lääniä? Ja toisaalta paikallinen löytökissoja auttava yhdistys työllistää tällä hetkellä sen verran, etten taida enempää tekemistä haalia ainakaan tämän vuoden puolella.

Arkikuva 1/5

Tämä on pitkään aikaan huipuin haaste, mitä netissä liikkuu. Kerran tein jo Instagramin (heikku_k :) ) puolella, tänään jatkan Facebookissa ja sattuman kauppaa -myös täällä blogissa, kun Anniina haastoi mukaan.

Vauvan päiväuniaikaan aamusella linnoittaudun yleensä ompeluhuoneeseen kera kofeiinittoman pikakahvikupposen. Tänään ompelin vaippoja, joiden kaavat olen piirtänyt ja muokkaillut hyödyntäen kestovaippalainaamon lainavaippoja. Ompelu onnistui, mutta hitsiläinen noita KAM-nepparipihtejä. Mies sen sanoi: osta halpa, saada paska. Ensinnäkin heitin pihdeistä yhden oleellisen osan roskiin (daa), mutta ei nuo pihdit silti kohdista suoraan, ei vaikka miten tekee. Toivottavasti perjantaina Kankaiden yössä olisi Kestovaippakaupassa postikuluttomuustarjous, niin tilaisin sieltä paremmat pihdit, joilla ainakin lienee takuuta, elleivät toimi. Minä tilasin siis omani Ebaysta Kiinasta 12 eurolla, että varoituksen sanana, ei kannata. Onneksi ei sen kalliimmat olleet, mutta voi juukeli kun toistakymmentä nepparia sinkoaa vaan irti vaipasta kerta toisensa jälkeen. No, onneksi ei sen vakavammasta ole kyse. :)

Matja Majaika Vegevauvelosta, lähdetkös mukaan haasteeseen? 5 päivää, 5 kuvaa, 5 haastetta.

Tasku autoon

Pitkillä matkoilla meidän auton takapenkillä seilaa leluja, harsoja, maissinaksurasioita, aurinkolasit ja sen sellaista pientä välttämätöntä ajonautinnon takaamiseksi. Vaan eipä seilaa enää. Ompelin suuren taskun ihan tätä varten. Kankaan ylälaidassa on narut kiinnitystä varten ja taskussa pienet palat tarranauhaa, jotta pysyy kiinni. Taskun nurjalla puolella on Ikean puuvillaa.

Kukkakangas on kirppislöytö. Aivan ihanat kuvatilkut on Onni ja Ilona tsi-katselukangasta. Osallistuin ensimmäistä kertaa Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn kampanjaan, jonka kautta tätä kangasta tilasin. Facebookista voi käydä ihastelemassa, mitä muuta vekkulia tästä kankaasta on ommeltu! :)

Kam-neppipihdit saapui

Tilasin kirppisrahoilla neppipihdit. Ostin ekaa kertaa Ebayn kautta tavaraa, ja tilaus oli helppo tehdä. Hintaa pihdeille tuli 12 euroa kaikkineen päivineen. Mukana tuli pieni läjä kirjavia neppejä. Toimitus oli uskomattoman nopea -paketti matkasi Kiinasta meille seitsemässä arkipäivässä. Tilasin lisää neppejä oman maun mukaan Sampsukalta, josta äkkiseltään vertailtuna löytyi nepit edullisimmin Suomen sisällä.

Tänään sekä pihdit että nepit odotti postilaatikossa. Sopivasti, sillä aamun piirtelin kaavoja imuihin, kestovaippoihin ja (uusi aluevaltaus, jota en uskonut tekeväni) -kestositeisiin. Kestoiluinnostus johtuu siitä, että hain sunnuntaina lainaan kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketin. Lähinnä sisävaipat ja nepilliset sivutaskut+sisätäyttötaskut kiinnostavat. Ja jukra! Suosittelen lämpimästi asiointia kestovaippalainaamossa, vaikka kestovaipoista olisikin jo jonkinlaista kokemusta. Vaikka vaipat äkkiseltään on ihan saman näköisiä, on niissä pieniä eroja. Ja se pieni ero voi olla merkittävä sen kannalta, mikä omalle vaipatettavalle istuu parhaiten. Tsi-ihmisenä on myös kiva syynätä saumoja ja ompelutapoja.

Suomalaisten valmistajien nimet on tuttuja -on Onnikasta, Mannamaata, Kestovaippakauppaa ja niin edelleen. On mukava päästä hipeltämään noita ihan livenä, kun nimet on tulleet tutuiksi Facebookin kestovaippakirppiksellä. En ihmettele, miksi noita suomalaisia vaippoja kehutaan. Onhan ne ihan omaa luokkaa verrattuna kiinalaisiin halpisvaippoihin. Meinasin jossakin vaiheessa ostaa pläjäyttää jotakin halpiksia ison läjän, mutta onneksi en tehnyt niin. Itsetehdyt on kuitenkin aina itsetehtyjä, ja tiedänpähän tarkasti, ettei vaippoja ole ommeltu hikimajassa kuuden sentin palkalla.

Kerroinkin siitä hauskasta yhteensattumasta, että vaippalainaamon pitäjä paljastui entuudestaan tutuksi opiskeluajoilta. Ja kerroin siitäkin, että tunnen välillä yksinäisyyttä omien vauvanhoitotapojen kanssa. Siksi olikin niin ihana jutella sellaisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat kovin lähekkäin. En tarkoita vain kestovaippoja, vaan kantamista, perhepetiä, pitkää imetystä... sitä minun mielestä luonnollista tapaa olla äitinä vauvalleen.

Vauvojen vessahätäviestintä

Luin vauvojen vessahätäviestinnästä raskausaikana, ja aika moni varmaan muistaa sen Erilaisten äitien hippipariskunnan, joka aikoi kasvattaa lapsensa vaipatta. Ajatus tuntui käsittämättömältä -kyllähän vauvat nyt tarvii vaippoja. Ne pissaa ja kakkaa, niskaa myöten. Jatkuvasti ja hallitsematta. Arvelin etukäteen, että vauvanhoidossa on niin paljon opeteltavaa, etten taida jaksaa mitään vessahätäviestintäjuttuja. Mutta Vilpuri päätti toisin ja näytti, miten valmis ja osaava pieni ihminen kuitenkin on. Kun kotiuduttiin synnäriltä, niin vauva alkoi pissata (ja kakata) aina, siis aina, kun vaipan otti pois.

Ja niin me alettiin sittenkin viedä vauvaa tarpeilleen. Vessahätäviestinnässä on ajatuksena lukea lapsen vessahädästä kertovia merkkejä, ääniä ja eleitä, ja viedä vauva pissalle ja kakalle lavuaarin, astian, potan tai pöntön päälle. Me on kuitenkin enemmänkin rutiininomaisesti viety pissalle vaipanvaihdon yhteydessä, joka on välillä toiminut ja välillä ei, pissat on silloin tällöin tulleet altaaseen. Kakkahädästä vauva ähisee selvästi ja kahden ja puolen kuukauden iästä lähtien Vilpuri on säännöllisesti tehnyt kakat aamuisin lavuaariin (ja nyttemmin pönttöön).

Innostuin Vegevauvelon blogia lueskellessa vessahätäviestinnästä uudelleen. Viime tiistai vietettiin oikein skarppina vessahädästä kertovien eleiden suhteen, eikä vauvalle laitettu edes vaippaa vaan pelkät housut. (En ollut älynnyt, että niinkin voi tehdä eikä tarvi vauvaa vilustuttaa meidän viileillä lattioilla alaosa paljaana.) Kirjoitin ylös pissausajat, koska ei minulla ollut juuri tietoa, kuinka usein pissa vauvalla tulee. Illalla olin aika äimistynyt: ekan hereilläolotunnin aikana pissat tuli vartin välein kun vauva köllötteli peitolla ottaen ilmakylpyjä ja istui syöttötuolissa aamupalalla pelkkä harsovaippa päällään. Loppupäivän välit olivat 2-3,5 tuntia. Loppupäivän ajan kaikki, siis kaikki, pissat tuli pönttöön. Housut säilyi kuivana ja koko päivän päiväunien aikana ollut vaippa oli vielä illallakin kuiva. Vaipat on säilyneet päiväunien ajan kuivana kyllä jo kuukauden päivät, vauva herää vessahätäänsä ja pidättää sen aikaa, että saan riisuttua vauvan vaunuista ja ulkopuvusta ainakin alaosalta paljaaksi. Joskus päiväunet jatkuvat helposti vielä pissan jälkeenkin.

Vessatusasento. Pienempänä sama juttu, mutta seisoen lavuaarin ääressä.

Tuo tiistai oli aika avartava kokemus. Aiemmin olen vienyt ihan selvästi Vilpuria liian usein, jopa tunnin välein pissalle, johon reaktiona on ollut harmistunut itku. Nytpä selvisi syykin -ei vauvalla vielä ollutkaan pissahätä, vaan vasta kahden tunnin päästä. Opin, että vessahädästä kertoo sellainen harmistunut itku, joka tulee yhtäkkiä esimerkiksi leikkiessä tai joka estää päiväunien tulon. Sellainen, josta minulle tulee "No mikäs ihme se nyt onkaan?" -olo. 

Ja nyt kun minä suunnittelin jo tekeväni oikein tuhteja ja imukykyisiä yövaippoja, niin niille ei olekaan akuuttia tarvetta. Viime yönä vaippa säilyi kuivana läpi yön. Heräsin vauvan ähinään kolmesti, ja siinä missä normaalisti lykkäisin tissin suuhun, riisuinkin vaipan ja pissatin. Pissatusta varten minulla on muovinen pieni sanko sängyn vierellä odottamassa. Yöllä nousen istumaan sängyn laidalle, otan (viileän hrrr...) muovisankon omien reisien väliin ja vauvan syliin istumaan pidellen reisien alta. Vähän vauva itkeskelee, luulen että se johtuu epämiellyttävältä tuntuvasta paineesta rakossa. Välittömästi pissattuaan vauva hiljenee ja nukahtaa uudelleen. Itse asiassa vauva taitaa pissatakin silmät kiinni. Pelkkä tissin lykkääminen suuhun olisi toki helpompaa, mutta en minä ainakaan tahtoisi nukkua litsislätsismärissä vaipoissa jos saisin päättää.

Minulla päämäärä tässä vessahätäviestinnässä ei ole kehuskella mahdollisimman aikaisin kuivaksi oppivalla lapsella. (Esimerkiksi yökuivuuden saavuttamiseksi tarvitaan vasopressiini-hormonin erittymistä, johon ei harjoittelulla voi vaikuttaa.) Kyse on tässä hetkessä elämisestä -yhteydestä omaan lapseen ja kommunikoinnista. Vauvan tarpeisiin välittömästi vastaamisesta. Vastasyntynyt tunnistaa ja tiedostaa oman vessahätänsä, vaikkei pystykään aluksi pidättämään. Vanhemman tehtävä on auttaa siinä. Eihän vauva saa laitettua ruokaakaan, mutta ilmaisee kyllä nälkänsä. Ja nyt kun tämä vessatus on alkanut toimia entistä paremmin, tuntuu pahalta pakottaa vauva pissaamaan vaippoihinsa eikä sitä vessahädästä kertovaa ääntelyä voi sivuuttaa.

Minkälaisia ajatuksia vessahätäviestintä teissä herättää? Onko ihan pöhköä, kuulostaako isotöiseltä, oletteko kokeilleet vai oliko ensimmäinen kerta kun kuulit asiasta? :) 

Kestovaippakatsaus 7,5 kk

Täällä täyskestoillaan -edelleen. Kotona ja reissussa, päivin ja öin. Siinä ne menee sivussa muiden arkihommien joukossa. Kertisten käytöstä minulla ei ole kokemusta, joten en osaa vertailla siihen. Mutta on tämä helppoa ja sujuvaa, kun on löytynyt oikeanlaiset vaipat. Mies on monta kertaa tuumannut, että on nämä helppoja. "Ajattele, jos pitäisi kaupasta ostaa ja kantaa roskiin!"

Päivisin meillä on käytössä tarrallinen PUL-tasku+imu -yhdistelmä. Taskut on pääosin itse ommeltuja (täällä ja täällä) Kestovaippayhdistyksen kaavalla. Imuna on yleensä taiteltu harso. Viime aikoina olen alkanut käyttää Myllymuksujen bambutaittoja, ja löysin niitä sopivasti vielä läjän lisää kirppikseltä. Ne on vähän notkeampia ja ohuempia kuin harsot. Bambutaittojen kanssa vaipat falskaa helpommin reisistä, mutta harvoin niinkään. Vaippa vaihdetaan tunnin-kolmen välein hereillä ollessa. Siksi noin usein, kun meillä on käytössä vessahätäviestintä ja ähinän tullen viedään pissalle+vaihdetaan vaippa, jos se on päässyt jo kastumaan. Kakat on tulleet lähes aina pönttöön jo kahden kuukauden iästä lähtien, kun kakkaustahti muuttui kertapäiväiseksi. Kakkavaippa meillä onkin viimeksi pesty yli kuukausi sitten! Se helpottaakin kovasti kestovaippailua, kun imukykyä tarvitaan vain edessä ja keskellä vaippaa.

Öisin Vilpurilla on nepillisiä ImseVimsen taskuvaippoja ja Facebookin  kirppikseltä ostettuja nepillisiä yhden koon taskuvaippoja. Usein vaihdan vaipan kerran yössä. Nuo neppivaipat on siitä veikeitä, että öisin unen pöpperössä ne muuttuu lähes mahdottomiksi napsauttaa kerralla kiinni.. Vilpuri nukkuu vieressä, jotenka vaippa on helppo vaihtaa sängyssä eikä vauvaa tarvi siirrellä vaipan vaihtoa varten. Eikä tyyppi vaipan vaihtoon herääkään. Imuna on harso ja sen sisään taiteltu tsi-pötköimu, jossa on 2-3 kerrosta ilmeisesti jotakin collegea. Yövaipat on pitäneet pissat hyvin sisällään, vaikka ovatkin litsismärkiä aamulla, jos vaippaa ei ole yöllä vaihtanut.

Likaisista vaipoista irrotellaan imut (jos muistetaan) ennen likakoriin laittamista (ja jos ei muista/ehdi, niin irrottelen imut taskuista koneeseen laittaessa). Kaikki heitetään laakeaan muoviseen reiälliseen pyykkikoriin. Harvemmin jaksan enää laittaa imuja kuivumaan ennen likakoriin siirtämistä. Likakori kyllä piilotetaan edelleen suihkuverhon taakse vieraiden katseilta. Kyläillessä laitan likavaipat tiiviinä paketteina pussiin ja availen kotona. Kyllähän se haju kärventää, kun vaipat on pari päivää muhineet muovipussissa. Mutta eikun ikkunaa auki kylppäristä ja kumihanskat käteen. Pesukoneessahan ne puhdistuu!

Pesen vaipat joka toinen tai kolmas päivä omana koneellisenaan, 60 asteessa pikapesulle ja lisähuuhtelulla. Ohjelma kestää puolitoista tuntia. Keittopesen vaipat 95 asteesta usein reissusta tullessa tai kun vaipat alkaa vähänkin tuoksahtamaan vähästä pissamäärästä. Tämä tapahtuu ehkä kerran kuussa. Pesuaineena on Serton zeoliititon ja valkaisuaineeton pulveri.

Kerkesin kestoilla puoli vuotta, ennen kuin tuli ketään toista sillä hetkellä kestovaippoja käyttävää vastaan. Voi sitä ilon ja riemun (sisäistä) määrää, kun kävin ensimmäistä kertaa keskustan perhekahvilassa ja siellä sitten kestovaippojen käyttäjiä oli ihan kaksin kappalein! Pakko myöntää, että joissakin asioissa olen tuntenut itseni ihan tosi eriskummalliseksi, kun jotkut omat tavat poikkeaa siitä nykyajan tavanomaisesta vauvanhoitokulttuurista.

Tähän asti olen tehnyt vain tarrallisia vaippoa. Tilasin kirppispöydän tuloilla KAM-neppipihdit Ebayn kautta, ja tarkoituksena on tehdä päiväkäyttöön neppivaippoja. Tarravaipat toimii vielä, mutta pikkumies osaa ihan itse aukoa ne... Eräänkin kerran olen jättänyt Vilpurin köllöttelemään vaippasillaan, ja kohta siellä mennä viipotetaan konttausasennossa peiton toisella laidalla ilman vaippaa. Tarrat auki, käännös masulleen, konttausasentoon ja hytkyttämällä etiä päin! Veikkaan, että neppivaipat on liikkuvaiselle ja kohta jo istumaan nousevalle miellyttävämmän tuntoisia, kun tarra ei paina masua. Vaippojen pitäisi olla myös vähän sirompia edestä.

Olen alkanut innostua kestovaippailusta uudelleen uusia vaippoja suunnitellessa. Otin vaippapohdintojen vuoksi yhteyttä kestovaippalainaamoon viime Oulun reissulla. Että josko saisi vaippoja lainaan pariksi päiväksi, että voisi edes vähän hipistellä ja tutkailla. Vaippalainaamosta vastasikin amk-aikainen vuosikurssikaveri! Sovittiin, että sitten seuraavalla kerralla pääsen tutkailemaan vaippoja ja otan paketin lainaan. Joten Oulun reissua odotellessa. :)

Vaippa-arsenaali on seuraava: TSI-PUL-taskuja 19 pkl, yövaippataskuja 6 kpl, harsoja noin 25 kpl ja bambutaittoja 13 kpl. Lisäksi on lisäimuja yövaippoihin kymmenkunta ja pari tsi-kirppislöytötaskua. Lisäksi myymistä odottaa tuolla läjä Myllymuksujen vaippoja, kuorivaippoja, mikrokuituimua ja yksittäisiä kirppikseltä ostettuja vaippoja, joista en ole tykännyt tai ne ei Vilpurille ole olleet sopivan mallisia.

Olisipa mukava kuulla, minkälaisia kestovaippoja muut ihmiset tykkää käyttää lapsillaan ja vauvoillaan! Mikä on lempparivaippa, mitä haluaisi kokeilla, mistä on huonoja kokemuksia? Onko tsi-vaippataitajilla lempparikaavoja?

Pupu-yöpi

Tein Nestori-yöpin kaavalla (Nukkumatti OB 6/12) toisen, joustofroteisen. Minulla taitaa ajatukset mennä koko ajan retrompaan.. Ostin tämän kankaan joulukuussa, ja harkitsin kyllä, onko tämä liian retroa. Mutta nyt kun kaivoin kankaan kaapista, tämä on niin ihana ettei toista! Keväälläkin taitaa olla näppinsä pelissä siinä, että kaikki kirkkaat värit on pop.

Meinasin tehdä tämän nepeillä, mutta leikatessa kävi aivopieru ja unohdin lahkeiden sivusauman takakappaleeseen leikata taitteet. Samalla meni myös resorisuunnitelmat uusiksi oliivin vihreästä petrooliin, sillä ei ollut vihreitä vetskareita. Mutta eipä toisaalta haittaa, niin raikas tästä tuli! Ja yöllä vaippaa vaihtaessa on kyllä helpompi sujauttaa vetoketju tilulilulii, auki ja kii. Miten ne nepit voikaan olla unenpöpperössä hankala sihdata paikalleen! Ja kaikki yövaipatkin on nepillisiä, niin ehkä vetskari oli sittenkin ihan hyvä ratkaisu. Tykkään kovasti tuommoisista viiden sentin pituisista resoreista lahkeissa ja hihansuissa. Ne tuo kivasti käyttöikää vaatteelle.

Täällä on rymsteerattu. Rakastan vanhoja huonekaluja, mutta jostakin käsittämättömästä syystä ostin Ikean hyllykön puolitoista vuotta sitten. Onhan se ollut tosi kätevä ja siihen on ihan uskomattomat määrät saanut ladattua tavaraa. Nyt kuitenkin iski siivousvimma, ja hyllykkö sai lähteä. Laitoin Toriin ilmoituksen, ja jo seuraavana päivänä vilkuttelin iloisesti hyllyn hakeneen perävaloille. Hyllyssä olleet tavarat on rankalla kädellä lajiteltu kierrätykseen, paperinkeräykseen ja sullottu muihin kaappeihin. Pakastin siirrettiin ikkunan viereen, niin vaunuillekin on nyt säilytyspaikka! Ruskea kaappi on ihan itse tehty. ;) Kaapit oli vierekkäin makkarissa, mutta kannettiin ne ompeluhuoneeseen, ruuvasin toisesta jalat irti ja nosti päällekäin. Tuli paljon siistimmän näköinen kun vertaa entiseen.

Minä tarvisin apuja näitten kuvien kanssa! Koneella ne näyttää tosi kivalta, mutta bloggeri söhrää kuvat ja muuttaa värit tummemmaksi ja tekee ties mitä. Miten te lisäätte ja käsittelette kuvat ennen blogiin lisäämistä? Missä muodossa ja minkä kokoisina? Miten niistä saa yhtä terävät ja tarkat kuin kotikoneella? Vai valehteleeko minulla silmät?