Tänä aamuna ulkona tuoksui loppukesä ja koulun alku. Takapihan puistikossa oli usvaa. Yhtäkkiä ymmärrän, että 16 vuoteen tämä on ensimmäinen syksy, jolloin tiedän että opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu ja minulla on oikea ammatti.
26. heinäkuuta 2012
Murrettujen sävyjen raitakausi
Tänä aamuna ulkona tuoksui loppukesä ja koulun alku. Takapihan puistikossa oli usvaa. Yhtäkkiä ymmärrän, että 16 vuoteen tämä on ensimmäinen syksy, jolloin tiedän että opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu ja minulla on oikea ammatti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanat värit on kyllä tuossa Isoveljessä. Pakko käydä ehkä hakemassa vähän lankavarastoon täytettä yhden villapaidan verran, vaikkei mitään parasta paitalankaa olekaan.
VastaaPoistaHerkullisia värejä & raitoja!
VastaaPoistaHyvät värit oot valinnut :)
VastaaPoistaonnittelut siitä tunteesta! muistan sen tunteen itse vuodelta 2007, se oli hurjaa :)
VastaaPoistaihania värejä!
Hassua sinulla tekeleissä nähä tuollasta värimaailmaa! Mutta vaihtelu virkistää, vaikken ite hirveenä perustakkaan.. ;)
VastaaPoistaMuoviselta tuntuu minustakin. Se lanka siis, ja seittemän veljestä myös. Gjestalin Maija ja Janne -langat tuntuvat paljon pehmoisemmilta, kun niissä on hippaisen enemmän villaa. Hurjan suloinen tuo siskosi kissa! Kävin blogissakin ihastelemassa.
VastaaPoistaIhania raitasia tulossa :) Just mun lempparivärejä :)
VastaaPoista