Myöhemmin virkkasin muutaman palan lisää, ja ajattelin päällystää neliöillä rahin. Sekin projekti unohtui. Kun tein positiivisen raskaustestin, aloin koota palasista tilkkupeittoa vauvalle. Kun raskaus meni kesken, hautasin palat syvälle kaappiin, enkä keskeneräisten neuleiden sekaan.
Kun Vilpurin raskaus alkoi olla loppusuoralla, löysin kaappeja siivotessa unohtuneet neliöt. Sommittelin, yhdistin ja virkkasin reunat. Lopputulos on omasta mielestä aivan ihana. Ei vain värien takia, vaan siksi, mitä kaikkea peiton valmistumiseen liittyy. Vähän kuin elämän tilkkutäkki. Käsitöihin jää aina joku tarina, ja useimmista neulomuksista muistuu mieleen, missä ja milloin niitä olen tehnyt.
Noita jämälankoja riittäisi isommaksikin peitoksi, taikka villatakiksi itselleni. Katsotaan, montako vuotta seuraavan jämis-projektin tekemiseen kuluu ja mitä kaikkea sen aikana ehtii tapahtua.
Aivan uskomattoman ihana peitto! Ja hei, onnea uuden saumurin johdosta :)
VastaaPoistaIhanan raikas peitto! Ja miten mielenkiintoinen tarina sillä on jo nyt - saati sitten, kun se kerää tarinoita teidän elämästä Vilpurin kasvaessa. :)
VastaaPoistaPeitossa kaikki kauneimmat syksyn värit :)
VastaaPoistaKaunis peitto! Ihanaa että se pääsi lopulta valmiiksi asti :)
VastaaPoistaKaunis peitto, todella herkulliset värit! Ei mikä tahansa peitto, vaan tarina tekee siitä aivan erityisen elämänmakuisen.
VastaaPoistaoi kuinka kaunis peitto. Mä olen aina ollut hiukan kateellinen niille ketkä osaa ja jaksaa tuollaisia isoäidinneliöitä vääntää. Mä en vaan kykene. Isoksi osaksi siksi kun virkatessa ei voi kattoo telkkua ja Miä neulon aina illalla telkkua katsellen.
VastaaPoistaVau, miten ihanat värit! Kiitos kuvista, nyt sain itsekin uutta inspiraatiota aloittaa jo kauan jonossa ollutta tilkkutäkkiprojektia :)
VastaaPoistaAi kauhee miten kaunis!!
VastaaPoista