Sammalpaita pelastettu

Siitä vihreästä mytystä tulikin paita!

Kaavana on raglanhihainen mekko Friday evening OB:sta 5/2013. Tai oikeastaan nuo olkapään päällä olevat viiden senttimetrin saumat on ainoat alkuperäiset. Muuten mekko koki muodonmuutoksen sairaalayökkäristä ihan mukiinmeneväksi peruspaidaksi. Aluksi kaula-aukko oli framilonilla huoliteltu, mutta se oli ihan liian pieni. Saksimme framilonin ja vähän enemmän pois, paikkailimme resorilla, lyhensimme hieman liian lyhyitä hihoja reippaalla kädellä. Resoria sinnekin. Vartalo-osasta tuli aika kiva, se on itse piirtämästä kaavasta.

Keltainenkin paita on työn alla, mutta heh heh, kylläpä kävi aivopieru sen kanssa.. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Minä: "Hei voitko ottaa äkkiä blogia varten kuvia, ei näistä peilikuvista tuu hyviä."

Isimies: "Joo... no anna tänne vaan se kamera."

Vilpuri: *Ähinää*

Minä: "Noo, tuuhan Viltsu sylliin."

Isimies: "Ööh pitäisköhän sun laittaa ripsaria tai jotaki, ei nää kuvat oikein onnistu..."

Äh me mittään ripsaria, luonnollisesti vaan. :) Jos raskausaikana säikyin peilikuvaa turvotuksen takia, ni viime aikoina otetuissa kuvissa näytän omasta mielestä väsyneeltä, vaikken kyllä koe sitä olevani. Kuvat huijaa! Vilpurille mahtuu muuten vieläkin tuo body, vaikka luulin että lonkkalastahoidon päätyttyä poika on jo iso siihen.

Niin ja ps. Äiti neuloi minulle harmaat ja aivan ihanat villasukat! Oon ehkä kaksi vuotta aikonut semmoset tehdä, mutta äitillä ei menny edes kahta viikkoa, kun sain jo nuo jalkaan.

Viimeisimmät ompelukseni ja täydellisen tunikan kaava

Tadaa:

Keltainen on liian kireä makkarankuori ja yhtä aikaa liian löysä, pilalle saksittu ja saumurilla kurautettu Verson puodin Taimi. Pöydällä näette vihreän, rennon ja simppelin lyhyemmän uusimman naisten Ottobren Friday evening-raglanhihamekon, joka on lähinnä sairaalayöpaita. Pikanttina lisämausteena täysin kummallinen resorikaulus. Ja ne täydellisen tunikan kaavat on siellä alla rytyssä, ihan sen vuoksi että roskis oli ääriään myöten täynnä eikä napannut tyhjentää sitä.

Alku oli lupaava. Otin hienoja blogikuvia vinkiksi, miten lempparipaidasta saa kätevästi maalarinteipillä jäljennettyä kaavat. Tarkoituksena oli siis tehdä se perus yläosan kaava, luottokaava, jolla kotiäiti surattelee kotimekkoja vaivattomasti.

Pikkuinen nukkui päiväunet tyytyväisenä liinassa. "Näin yhdistät harrastuksesi ja vauvanhoidon."

Mutta ei. Kun ei niin ei. Sitten kun on vielä LTR-päivä, niin hyvä etten jo naputellut myyntiin saumuria ja ompelukonetta, kun niiden vikahan se on kun ei vaatteet istu! ;) Taustalla oli stressi siitä, että pitää saada se täydellinen kaava muokattua ennen kuin Verson Puodin uudet ihanuudet tulee postista. Että on valmis kaava millä ommella. Paketti tuli eilen illalla lähimpään pakettiautomaattiin. Iltalenkillä sen hain, mutta mökötyksissäni paketti sai nukkua avaamattomana yön yli vaunujen tavarakorissa.

11 tunnin yöunien jälkeen tilanne näytti vähän valoisammalta. Kurkkasin pakettiin ja ai ihanuutta! Nuo kankaat on ihan täydellisiä! Ihan kuin minun sielunmaisemaa painettuna kankaalle. :) Kankaat pesukonekaruselliin ja narulle kuivumaan. Ehkäpä nuo paidat saa vielä pelastettua. Vähän muotolaskosta kehiin, helman lyhennystä, rypytystä sinne tänne. Siitä se kaavakin muokkautuu hiljalleen, kun maltilla tekee ja testailee. Mutta noihin kankaisiin en kajoa, ennen kuin edelliset on pitokelpoisia.

Enhän, oi enhän ole ainoa jolla välillä takkuaa?

Harrastuksista ja vähän Kankaiden yön kankaista

Olin ottamassa kuvaa kankaista. No, ne pilkottaa tuolla frisbeen takana. Jos minä hurahdin kuluneena kesänä kankaisiin ja ompeluun, mies hurahti frisbeegolfiin. Molemmat ollaan sitten nettikaupoista näpsytelty uusia harrastusvälineitä. Sitten jännätään, kummalle postilaatikossa pilkottava paketti on..

Kamalan kivaa, että molemmat myös ollaan kiinnostuneita toistemme harrastuksista. Mies käy kuikkimassa ommellessani olan takaa, että mitä siellä nyt valmistuu. Ompa valinnut kerran myös kangasta Vilpurin vaatteisiin, kun piti saada postikuluttomuusmäärä täyteen ja minä en osannut valita. Ja mikä ihaninta, kehuu ihan vilpittömästi noita minun tekeleitä :) Minä olen muutamia kertoja ollut frisbeeradoilla mukana, ensin raskaana ollessa laukunkantajana ja nyt vauvan kanssa kantoliinan kanssa sivusta seuraajana ja pisteiden laskijana. Ja kuunnellut kiekkojen ominaisuuksista, muovilaaduista ja lentoradoista. Ollaanpa käyty läheisen koulun kentällä harjoittelemassa ihan pelkkiä heittoja vauva vaunuissa.

Tuo punainen kiekko (joka ilmestyi mystisesti asetelmaan, kun mies siinä vieressä touhuili) on nyt sitten koirafrisbee, jonka mies tilasi ja joka pari päivää sitten tuli postissa -voidaan meidän Aino opettaa temppuilemaan ja ottamaan koppeja. Youtubesta löytyy aika kivoja opetusvideoita.

Ja ne alla olevat kankaat on siis Kankaiden yöstä. Noshin oravat saapuivat tällä viikolla, joustikset jo paljon aiemmin. Ensin en aikonut tilata mitään (klassista), mutta kun tuota Verson puodin Taimea ilmestyi hurjalla tarjouksella keskellä yötä kauppaan, mitä siinä saattoi tehdä! Pöllöistä tulee unihaalari Vilpurille, Taimesta ja Sydämellisistä minulle mekkoloita ja jotakin Vilpurillekin. Pinkit Posliinikoirat oli ihana ylläri Hannan kankaasta, josta noita sydämiä piti saada, kun Verson puodista loppuivat.

Lupaan pyhästi olla ostamatta uusia kankaita, ennen kuin entisiä on edes vähän tuhottu. Pidätän muutokset lupaukseen sillä varauksella, että Verson puotiin tulee jotakin superihanaa...

Pitsilamppu

"Jos ei nyt heti osteta kattolamppuja, niitä ei oo vielä vuojen päästäkään." Näin tuumattiin, kun muutettiin vuosi sitten. Niinhän siinä kävi. Mutta nyt on kolmiomme viimeisessäkin huoneessa lamppu, ja kodin komein onkin.

Lampun kehikko on käsityömyymälän loppuunmyynnistä, pitsit kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta.
Kaikenkirjaville pitsiliinoille on ollut lukemattomia suunnitelmia, mutta onneksi en ole saanut niistä ensimmäistäkään toteutettua. Onneksi en myöskään värjännyt niitä ruskeiksi, kuten oli jossakin vaiheessa tarkoitus. Lampun johto ja valaisin Kodin Terrasta.

Ensin oli tarkoitus vain ommella liinat kehikkoon, mutta se olikin ajatusta työläämpi ja tympeämpi. Sitten ajattelin liisteröidä, mutta meidän liisterijauhe tuntuu kadonneen tuhkana tuuleen. Siispä sokeritärkkäyksellä mentiin: sekoitetaan saman verran kiehuvaa vettä ja sokeria, kastetaan liinat läpimäriksi, asetellaan kehikon päälle, verhonipsuilla kiinni ja kuivamaan. Luin, että pari päivää menisi kuivamiseen, mutta täysin kovaksi liinat oli kovettuneet vasta neljän päivän jälkeen. Sitten nipsut irti ja sieltä täältä ompelin liinat paikoilleen, vaikka juuri ja juuri olisivat tärkin voimallakin pysyneet.

Vaikein osuus oli saada tuo johto ja varjostin koottua oikeassa järjestyksessä, onneksi mies ohimenne huikkaili, että kannattaakohan johto lyhentää oikeaan mittaan eka.. Kannattaakohan ensin pujottaa kehikkoon johto ennen johdon ruuvaamista.. Onneksi on noita apuaivoja. :)

Kissat luulivat saaneensa pitsisen huvimajan. Sori.

 Ja tulihan siitä ihana! Niin kaunis tähtitaivas on nyt ompeluhuoneessa, että pitäisihän tuommoinen makuuhuoneeseenkin saada. Kannatti odottaa se vuosi.



Imetystunika Onionista vol 2

Tässä tunikassa yhdistyy hurjan paljon onnistumista ja kivoja juttuja: Berninalla on aivan käsittämättömän ihana hyrskytellä menemään, kokeilin kaksoisneulalla tikkaamista ekan kerran elämässäni ja onnistuin, resorit asettui kertalinttuusta kauniisti, vaate istuu hyvin (okei, pientä fiksausta vielä kaivataan hihan saumoihin, mutta ei anneta sen häiritä), hihansuihin ja helmaan kokeilin uutta älyhelppoa tekniikkaa jonka opin Ompeluelämää-ryhmästä Facebookista ja kuvien ottamisessa harjoittelin kaukolaukaisimen käyttöä. Kannattaisi ehkä laittaa lotto vetämään. :)

In action -kuva: toimii! Eipä paljon vilahtele.

Meillä sunnuntai jatkuu siten, että lähdetään poitsun ja koirien kanssa testailemaan kirpparilta pilkkahintaan löytyneitä vaunuja nietosten keskelle. Ja olisi myös nimiäisvalmisteluja tehtävänä, joihin tarvitaan ompelukonetta. ;)

Ikkunanpokat + liitutaulutarra

Liitutaulutarraa kädentaitomessuilta Teippitarhan kojusta. Ikkunanpokat kirpparilta. Vauvanhoitoapua ja hyviä vinkkejä siskolta. Pätkissä työskentelyä kun siskon piti lähteä. Verstaaksi hetkellisesti muuttunut vessa. Rumien maalien hiomista ja putsaamista. Alta paljastunutta ihanaa puuta ja vanhaa maalia. Kärsivällisyyttä tarran liimaamisessa. Luovia taukoja runsaasti (lue: imetystä, hyssytystä, vaipanvaihtoa, höpöttelyä hymyilemään oppineen kanssa, vaippapyykin pesua). Pinterestistä viisaita sanoja.

Siitä tuli ihana! Nyt kun joku vielä sen ripustaisi seinälle.

Tämä on täydellinen muistitaulu minulle, sillä olen hulluna listojen tekemiseen. Yksi mieleisimmistä listoista on tuossa ylhäällä, nimiäisten valmisteluja varten. :)

Jämälankapeitto

Ensin siitä piti tulla torkkupeitto minulle. Aloitin palojen virkkaamisen valmistumisen jälkeen pari vuotta sitten. Ajattelin, että työttömänä on aikaa. Sain melko pian töitä, joten palat jäi.

Myöhemmin virkkasin muutaman palan lisää, ja ajattelin päällystää neliöillä rahin. Sekin projekti unohtui. Kun tein positiivisen raskaustestin, aloin koota palasista tilkkupeittoa vauvalle. Kun raskaus meni kesken, hautasin palat syvälle kaappiin, enkä keskeneräisten neuleiden sekaan.

Kun Vilpurin raskaus alkoi olla loppusuoralla, löysin kaappeja siivotessa unohtuneet neliöt. Sommittelin, yhdistin ja virkkasin reunat. Lopputulos on omasta mielestä aivan ihana. Ei vain värien takia, vaan siksi, mitä kaikkea peiton valmistumiseen liittyy. Vähän kuin elämän tilkkutäkki. Käsitöihin jää aina joku tarina, ja useimmista neulomuksista muistuu mieleen, missä ja milloin niitä olen tehnyt.

Noita jämälankoja riittäisi isommaksikin peitoksi, taikka villatakiksi itselleni. Katsotaan, montako vuotta seuraavan jämis-projektin tekemiseen kuluu ja mitä kaikkea sen aikana ehtii tapahtua.

Postimies, sinua odottaa 25-vuotias kotiäiti...

...sillä elättelen toiveita, että saumurilähetys Karnaluksista saapuu tällä viikolla. Voi onnea -ompelupöytä (umpipuuta, jykevä, hyllypaperia laatikkojen pohjalla) löytyi kuin löytyi kirpparilta ja ompelunurkkaus on järkättynä.

Ostin elämäni ensimmäiset joustofroteet, Riemukukkaa ja sammaleen väristä. Riemukukan kukat värjäytyi ensipesussa riemukkaan ruskean kukertaviksi, mutta Facebookin Ompeluelämää-ryhmä tiesi kertoa, että uusintapesu Vanishilla ("Luota pinkkiin!") korkeammassa lämpötilassa auttaa levinneisiin väreihin. Ja niinhän se teki, kukat on jälleen valkoiset.

Olen hurahtanut tähän ompeluhommaan. Puikot ja langat ei niinkään ole houkutelleet syksystä huolimatta, mikä on vähän outoa. Taidan tulla vähän jälkijunassa, mutta olen vasta nyt löytänyt tuon jo mainitun Ompeluelämää-ryhmän, tissiksen, Onionin ja Karnaluksin. Ja nuo lukuisat ihanan vaaralliset nettikangaskaupat. Mitä kaikkea en vielä tiedä? Mitkä on ne ompelumaailman hitit ja kuumat perunat? 

Muille ompelijanuubeille vinkkaan, että Kankaiden yö on tulossa. Aloitin aarteenmetsästyksen, jossa on piilotettu kirjaimia yöhön osallistuvien nettikauppojen sivuille. Tästä tulee ihan lapsuuden aarteenmetsästysleikit mieleen, kun serkkujen kanssa tehtiin karttoja ja piilotettiin kirjainlappuja, joista muodostui aarteen piilopaikka. Aarre oli tarroja, kyniä, karkkia ja muuta pientä tilpehööriä. Nyt aarre on kankaita ja ompelutarvikkeita, mutta yhteistä on kutkuttava tunne ja löytämisen riemu.

Junasukkien neuloja junassa

Aioin kirjoittaa, että Vilpuri tarvitsee jo isommat sukat kun edelliset on jo aika naftit. "Edelliset" olisin linkannut junasukkiin, tumppuihin ja norjalaismyssyyn jotka on olleet kovassa käytössä. Mutta niitä en ole täällä vilauttanutkaan, joten tässä tulee:

Lankana on Maija, valmiissa sekä työn alla olevissa. Viikonloppuna mummulasta tullessa puolen tunnin hetki junassa, jolloin sukat valmistuivat taas muutaman kerroksen. Junasukkia junassa.

Vaunut oli lastattu tavaroilla ja kahden yön reissun kestovaipatkin oli kyydissä. Hyvin päästiin ihan jalkapelillä asemalta kotiin reilun neljän kilometrin matka. Joulukuussa ollan lähdössä siskon luokse Lahteen, ja tämän suorituksen perusteella saadaan ehkä matkakamppeet raahattua läpi puolen Suomen. Jospa pikku tyyppi on parinkin kuukauden päästä yhtä tyytyväinen matkustaja!

TSI-kuorivaipat

Tämä on ehdoton lempparimalli meillä käytössä olevista vaipoista. Sanna Kivelän kaava ja suurinpiirtein täydelliset kuvalliset ohjeet löytyy Kestovaippayhdistyksen sivuilta. Viime viikonloppuna mummu ja tädit hoiti Vilpuria, ja minä sain surautella näitä.

Nämä on kokoa L, lonkkalastan vuoksi. Lisää ommellaan (jos ommellaan), kun saadaan lasta pois ja nähdään, käykö tämän mallinen vaippa meidän pojalle.

Kankaat on Myllymuksuilta tilattu. Hitsit, nuo nettikangaskaupathan on vaarallisia! Kaikkia ihania kuoseja ja kliketi klik, kohta ne odottaakin jo postissa nuotajaansa...

Vihreä kangas ja norsukuosi ovat tavallista PUL-kangasta. Punainen on PUL br sandwichia, josta lupaillaan joustoa ja hengittävyyttä. Käytössä vaippoja en ole vielä testannut, mutta turhan jämäkältä tuo on verrattuna PUL br-kankaaseen. Nuo vaippakankaat tilasin valmiina vaippapalasina, joista yhdestä palasta saa yhden vaipan. Jatkossa kuitenkin tilaan metritavarana ja teen useamman saman värisen kuoren, jottei jää turhaan suuria jämäpaloja. Sisuksena vaipoissa on kuivaliinakangasta. En ole ihan varma, ompelinko sitä oikein päin.

Noudatin muuten ohjeita orjallisesti, mutta reisikuminauhoille ompelin kujat samalla tavalla kuin täyttöaukossa. Helpompi tarvittaessa vaihtaa uusiin, kuin vaippaan kauttaaltaan siksakattu kuminauha. Kuivaliinan ja PULin yhteenompelussa pidin kuivaliinakankaan päällä paininjalkaa vasten, niin kankaat pysyivät suurinpiirtein kohdillaan.