1. syyskuuta 2015

"Njam njaaam!"



Vanhempi vesseli täytti kaksi vuotta. Halusin tehdä vähän leikkiruokia lahjaksi, mutta kuten tavallista, homma lähti vähän lapasesta. Kävin erään jos toisen kerran ostamassa paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä askarteluhuopia ja lopulta myös huovutusvillaa.

Jännä juttu, ettei kahden alle 2-vuotiaan kanssa ole oikein ollut aikaa ja virtaa käsitöihin, mutta näitä oli ihanan rentoa tehdä. Tällaista matalan kynnyksen toimintaa.


Ensimmäiset flash backit askarteluhuovasta oli ala-asteen liimatahmaiset sormet ja epäonnistuneet korttiaskartelut. Siitä päästyäni sitten googlettelin felt foodia ja yllätyin, miten rentoa huopaa olikin työstää. Värivaihtoehtojakin oli enemmän kuin ne perusvärit isoissa rullissa (siellä ala-asteella!). Liimaa en näihin sokenut ollenkaan ja kaavat piirsin taikatussilla, eli tekstiilikynällä joka häviää itsestään pois parissa päivässä.

Kaavat piirtelin netistä (mm. felt food, free pattern ja tutorial hakusanoina) ja skaalailin sopivan kokoiseksi näytöllä ja piirsin paperille. Olinpa niin järjestelmällinen, että nimikoin kaikki kaavat ja sujautin muovitaskuun, joten joskus myöhemmin on helppo tehdä vaikka toinen satsi lahjaksi. Kaavojen etsiminen oli projektin kivoin, mutta myös aikaavievin osuus. Osan kaavoista otin valmiina, osaa vähän soveltelin.

Se lähti banaanista... (Jonka saa irrotettua kuoren sisältä!)


Seuraavaksi kirjailin muliinilangalla mansikoita. Tässä vaiheessa ajattelin vielä tekeväni samaa lajia useamman kappaleen, mutta koska homma olikin huomattavasti isotöisempää kuin kuvittelin, päädyin tekemään muita ruokia vain kutakin.


Porkkanan kanssa pähkäsin pitkään -oranssi näytti yksistään liian räikeältä, mutta onneksi valmis porkkana ei näytä siltä että se olisi lannoitettu uraanilla.


Viinirypäleitä ommellessa katsoin (kuuntelin) kouluratsastusta.


Appelsiini lojui pitkään ompelupöydällä, mutta tuli valmiiksi (toisin kuin kaalinpää, teepussit, kurkkuviipale ja lehtisalaatti).


Omppu ja päärynä taisivat olla kaikista nopeimmat surauttaa.



Kukkakaalia ommellessa mietin vain aivoja. Herneenpalkoa parsiessa muistelin skotlantilaista naista, jonka kanssa työskentelimme Tanskassa samalla farmilla mansikoita ja herneitä poimien.


Juusto oli nopea ehdä, mutta tomaatista kelpuutin vasta kolmannen version, enkä siihenkään ole täysin tyytyväinen. Olisin tehnyt mieluusti paahtoleivän, mutta oikeansävyisen vaaleanruskean puutteessa tajusin, että reikäleipä sen olla pitää.


Koska meillä ei juuri herkkuja syödä (lapset siis, ei puhuta äidistä nyt...), meinasin jättää kaikki makeat tekemättä. Mutta koska netistä löytyi niiin ihania ohjeita herkkuihin, taivuin. (Kysyin kyllä omalta äidiltäni synninpäästön ja sen sain.) Kakunpalan punainen ja valkoinen raita on ohueksi suikaleeksi leikattua askarteluhuopaa ja kiinnitetty neulahuovutamalla.


Jäätelöpuikon (ja myös piiraanpalan) sisällä on pesusientä.


Mansikoiden kaveriksi pyörittelin mäntysuopavedessä huovutusvillasta mustikoita, muliinilangalla tein keltaiset osat.


Kymmenien ja kymmenien tuntien työ. Meinasin lähteä ahnehtimaan, mutta johonkin piti raja vetää ja lopputuloksena oli tällainen satsi. Kasvissyöjänä jätin puolitarkoituksella pois lihajutut. Sen verran anarkistia minussa oli, vaikka muuten olen aika mukautuvainen ja kiltti. ;)


Täytteenä oli Ikean halvimman tyynyn sisuksia. Osa on ommeltu käsin ja osa koneella.

Ostin naperolle leluastiaston ja ennen paketointia pakkasin kaiken 15 litran muovirasiaan. Tästä älynväläyksestä onnittelin itseäni -nyt on helppo ottaa keittiöleikit esiin ja pakata ne taas jemmaan leikin loputtua. Synttärijuhlissa paljastui aivan älyttömän ihana yllätyst: yhdestä paketista löytyi nuorimman kokki-siskoni ompelema pirtsakan värinen kokinvaate-setti: patalappu, patakintas, essu ja kokinhattu! Synttäreiden jälkeisenä aamuna kaksivuotias kokki istui huolellisen näköisenä lelujen ääressä patakintas kädessä, otti kahvipannun käteen ja muistutti itseään "Uumma". Kuumaa oli.


Toivottavasti huopa kestää leikkimistä! Kuvia ottaessa leluilla on leikitty pariin otteeseen ja varsinkin eniten leikitty jäätelötikku on jo nyt nukkainen, mutta toisaalta se kulkikin suurinpiirtein pikkuvieraiden suusta suuhun juhlissa...

Näiden tekemistä voi jatkaa varmasti myöhemmin! Netissä oli esimerkiksi ihana idea pahvilaatikkoon tehdystä kasvimaasta, jossa huovasta ja pumpulista oli muotoiltu raot ja niistä sai nyhdettyä retiisejä ja porkkanoita. Ehkäpä se olisi enemmän tekemisen ilosta itselle, lasten mielikuvitus tuskin moisia kaipaa. :)

(Otsikon teksti on se, mitä tuo kiharapäinen hurmuri huutaa, kun pyydän kutsumaan muut syömään.)

29. huhtikuuta 2015

Imse Vimse flanellette -vaipat



Tämä projekti oli mielessä jo esikoista odottaessa, mutta jotkut asiat jää roikkumaan. Eih, muhimaan. Esikoiselle näin pienet vaipat eivät olisi lonkkalastan vuoksi menneetkään missään vaiheessa.

Nämä oli kyllä rentoa ja helpohkoa näpertelyä ilman isompia paineita, sillä nuo pikkuriikkiset kestot menee vain hetken aikaa. Ajoittain temppuileva saumurinsauma ei siis haitannut, kun ei noista ihan priimaa kaikistellen tullut. Kasassa pysyvät ja se on pääasia! Villahousutkin heitin lanoliinittumaan.

Näitä ohjeita Imse Vimsen flanellivaippojen tuunaukseen löytyy pitkin nettiä. Näin minä sen tein:



Irrottelin imun ja merkkilaput.



Ompelin alkuperäisiä imuja kaavana käyttäen uudet imut (pari senttiä alkuperäisiä lyhyemmät), joissa ihoa vasten bambujoustofroteeta ja lisäksi kaksi kerrosta bambuhamppucollegea. Pyöristin imun irtonaisesta päästä ja saumuroin ympäriinsä.



Vuorasin vaipan ulkopuolen joustofroteella, jotta vaipan saa kiinnitettyä näpsyllä. Lisäksi ulkopinta tuo imukykyä vaippaan. Asettelin vaipan kankaalle ja neulasin kiinni. Kannattaa olla tarkkana, että alkuperäistä vaippaa ja sen haaraosaa venyttää riittävästi tässä vaiheessa. Leikkelin aika ronskisti ylimääräistä mukaan.



Vaipan takaosaan lisäsin kuminauhapätkän, jotta vaippa on vähän pussimainen pepusta. Kiinnitin kuminauhan toisesta päästä neulalla vaippaan ja toisessa päässä tein nuppineulasta "kujan", jonka alta kuminauha menee (helpottaa ompelua). Kuminauhan alku- ja loppukohdat on suurinpiirten haaran levyiset. Ompelin kuminauhan kolmipistesiksakilla vaipan ja joustofroteen väliin venyttäen niin reippaasti kuin uskalsin ilman, että neula katkeaa. Kuminauhan saa kulkemaan suoraan, kun tunnustelee sormilla, miten se siellä kulkee. Katkaisin ylimääräisen kuminauhan vasta ompeun jälkeen.



Imun ompelin samalla kerralla kolmipistesiksakilla pelkästään vaippaan kiinni, en joustofroteeseen. Imun ylälaita kulkee noin 1,5 cm vaipan etureunasta, vaikka alkuperäisessä vaipassa imu yltää ihan reunaan saakka. (Näin siksi, että seuraavassa vaiheessa imun kanssa reuna oli liian kova pala purtavaksi saumurille.)



Imu paikoillaan ja kuminauha ommeltuna.




Saumuroin ympäriinsä. Reisikuminauhojen kohdalla kannattaa venytellä kangasta huolella, ettei joustofrotee jää kiristämään tai lönköttämään mistään.



Päättelyä vaille valmis!



Ihania tuli! Kuin karkkeja. Vaipat on kyllä pieniä, kun näpsykin näyttää noin valtavalta! Käyttöön nämä pääsivät vasta viimeisimpänä, kun paremmat vaipat oli jo pesussa. Jotenkin nuo flanelletet oli niin jäykkiä, että mieluummin kietaisin Nalle-sisävaipan. Yhteen vaippaan pistin kam-nepit, se oli ihan pätevä ratkaisu. No mutta onhan nämä kuitenkin suloisia! Ensimmäisen kuukauden jälkeen nämä olivatkin jo pieniä vauvelille.

28. huhtikuuta 2015

...moi!

Blogi on huudellut ja kutkutellut mieltä. Oma rakas nurinpäin. Kesäkuiset jäähyväiset taisivatkin olla vain hetkelliset, ja blogi jatkaa elämäänsä tämän kotiompelijattaren romaanina ja muistikirjana kaikesta siitä, mitä käsien kautta valmistuu -tai ei valmistu. Jää puolitiehen. Kovin henkilökohtaiset postaukset siivosin kuitenkin näkyviltä. :)


Meidän esikoinen (lempinimeltään) "Vilpuri" on nyt 1v 8kk ja 3kk ikäisen "Aukustin" isoveli. Opettelen olemaan rennompi, enkä yritä esittää että ompelen täydellisesti ;) Räpellystä, ärräpäitä ja epäonnistumisia, liian kalliita kankaita kotiäidin budjettiin nähden ja sitä rataa. Mutta toivottavasti myös onnistumisia ja aitoa iloa siitä, kun lapset saa itse tehtyjä, värikkäitä, käytännöllisiä ja ennen kaikkea rakkaudella ommeltuja vaatteita päällensä, kestovaippoja ja äitille itselleenkin jotakin.

Joten: Tervetuloa mukaan! Mitäs teille kuuluupi? :)

Kuvana Instagramista (@heikkukoo) napattu kuva. Poijjaat tarvisi kesävaatetta ja äitikin pari mekkoloista!

16. kesäkuuta 2014

Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka


Tämä on ollut kasvunpaikka opiskelijasta työn kautta kotiäidiksi. Melkein viisi vuotta, jonka aikana on opeteltu kuvaamaan, neulomaan palmikoita ja villatakkeja, leipomaan, laittamaan kasvisruokaa, kyökkimään ryytimaalla, on opeteltu ompelemaan vauvanvaatteita ja kestovaippoja. Ihmetelty pientä Vilpuria.

Annettavaa ehkä olisi, paljonkin. Mutta minusta on tullut ujo. En ole varma, kuinka paljon haluan kertoa ja tuntuisi turhalta pyöritellä asioita vain puolella lauseella, avoimuus unohtaen. Joten nyt on aika kiittää, niiata ja vilkuttaa. Pyörittelen päässäni lausetta, jolla päätän nurinpäin-blogin viimeisen postauksen. Sanon, että kiitos teistä joka ikisestä lukijasta ja kommentista. Aika yksinäistä täällä olisi ollut ilman teitä.

8. toukokuuta 2014

Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow!


Mikähän laulu soi päässä tätä bodya tehdessä? ;) Kaava on OB 1/2014. Kokeilin tehdä vakkarikaava Kisuliinin raglanhihaisen bodyn sijaan tavishihaisen bodyn, ja tämä on minusta parempi, jotenkin leveämpi meidän jätkänpätkälle. Kokona on 74 cm ja tällä kertaa kestovaippaa varten vain pidensin takaläppää viisi senttiä. Oikein hyvä tuli! Kangaspalan ostin Facebookin Kangashamstereista, ja kerrankin sain melkein koko kankaan kulutettua vaatteeseen! Pitää opetella ostamaan tarpeeseen (normaalisti olen klikkaillut metrin verran kangasta kuin kangasta), sillä jotenkin kyllästyn yhteen kuosiin helposti ja sitten ei ihan heti tahdo toista samanlaista tehdä.


Vilpuri täällä mennä touhottaa pitkin ja poikin. Konttaamaan oppi pääsiäisenä, tukea vasten seisomaan vappuna. Ja niitä kahta asiaa sitä pitääkin harjoitella, lakkaamatta! Ostin Facebookin paikallisesta kirppisryhmästä vitskalla tuollaisen puisen jakkaran, jota varten voi kiipeämistä harjoitella. 

Viime syksynä netissä levisi video Soo soo -ei saa!, jossa lapset temppuili ja kiipeili. Vakuutuin. Kyllä ihmistaimen pitää saada tehdä sitä mikä luonnostaan tulee: kiipeillä ja rimpuilla. Ja sitä kautta kehittyä, opetella omia rajoja ja kehittyä ketteräksi. Päätin silloin, etten halua olla älä-eisaa-tiput-kaadut-putoat-varovarovao-vanhempi. Luin Tatu Hirvosen Varo varo varo -kirjan, ja se entisestään vahvisti omaa ajatusta siitä, että lasta ei pidä kasvattaa pumpulissa ja kieltää kiipeämästä. Pieni lapsi on rakennettu niin, että se kestää harjoittelun tuomat pienet muksahdukset ja kopsahdukset. Kyllä täällä koppeja otetaan päivittäin, eikä kädet ehdi mitenkään jokaista pyllähdystä varmistamaan, mutta sitten lohdutetaan kun tulee itku. Puhalletaan, pyyhitään kyyneleet ja kerrotaan, että muksahduksia sattuu ja varmasti sulla kävi kipeää, mutta anna äiti lohduttaa. Noniin, joko on parempi mieli? Lähdehän jatkamaan seikkailuitasi pieni mies. 


Lapsen touhutessa pidän kyllä silmällä, ettei lähellä ole teräviä kulmia johon saattaa itsensä satuttaa. On kuitenkin eri asia olla kieltämässä ja varoittamassa koko ajan, kuin vähin äänin muokata kotia sellaiseksi, että on riittävän turvallinen liikkua. Eikä se tarkoita pumpuliin käärimistä. Kyllähän lapsi kehittyy. Viikossa lapsi on oppinut laskutumaan takaisin polvilleen ja jatkamaan konttaamista. Eilen taisi muksahtaa vain kerran. Ja voi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa katsella maailmaa ihan eri kantilta ja hytkyä ihan omilla jaloillaan.

5. toukokuuta 2014

Yövaippakokeilu


Tämä on toinen sisätäyttövaippa yökäyttöön, jonka ompelin lainaamon vaipoista hahmoteltujen ja muokattujen kaavojen pohjalta. Ensimmäinen oli sivunepillinen, mutta epäonnistui niin monella tavalla että lensi tilkkukoriin uusiokäyttöä odottamaan.


Päällä on Verson Puodin joustofroteeta, jonka tukena tukena on bambuhamppucollegea. Sisäpintana on Myllymuksujen bambupuuvillajoustofroteeta, jonka sisäpuolelle on ommeltu mikrokuidusta tiimaimu. Imuksi ompelin perhosmallisen taittoimun, jossa on kaksi kerrosta bambuhamppucollegea ja yksi kerros joustofroteeta.

Koko paketin päälle laitetaan villahousut, jotka neuloin (muistaakseni) Hjertegarnin Incawoolista Tiuhtis-ohjeella L-kokoisena. Villahousut on kesääkin vasten mukavat, koska ne eivät hiosta vaan luonnonmatskuna hengittävät. Vaipassakaan ei ole nyt muovikerroksia, joten toivotaan että nämä jalassa saa makoisat unet!


Vinkkaan vielä loistavan tavan, miten pesutarralliset vaipat voi laittaa kuivumaan. Tadaa! Ei valitettavasti ole oman välähdyksen tulos, vaan kiitos Facebookin tsi-vaipparyhmälle tästä. :)

3. toukokuuta 2014

Kestovaippalainaamon tyytyväinen asiakas kuittaa

Meillä oli kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketti lainassa kolme viikkoa. Vaikka tietoa ja kokemusta vaipoista on, oli avartava hiplata ja testata erilaisia vaippoja uskomattoman halpaan hintaan. Kyllähän erilaisia vaippoja voi ostaa kokeeksi esimerkiksi Facebookin kestovaippakirppikseltä, mutta kyllä tässä pääsi helpommalla. Paketissa oli kolmattakymmentä vaippaa, aimo läjä imuja, kestoliivinsuojia, opastuskansio ja pari Kestovaippayhdistyksen lehteä. (Täydelliset ainekset buustia kestoiluinnostusta!) Yhdessä lehdessä oli kaava, jolla olen omat pul-taskut ommellut. Sujautin yhden sellaisen kuoren pakettiin kiitokseksi lahjoituksena, joten siitä voi kokeilla myös yhdenlaista vaippaa halutessaan.

Tarkoituksena oli tutkailla sivunepillisiä vaippoja, joten tarralliset jäi käyttämättä. Lempparit paketissa oli Onnikkaan sivunepillinen pul-tasku (ruskeakeltainen piparikukka), Kestovaippakaupan pul-tasku (siilit ja sienet) sekä Onnikkaan sisätaskuvaippa (vihreä traktorivaippa), jota käytin yövaippana. Yövaipan kaverina käytin Babyidean vihreitä villahousuja. Ylivoimaisesti paras imu oli Mannamaan perhostaitto, jollaista en aiemmin ollut käsiini saanutkaan.

Piirsin lempivaipoista kaavoja, joita olen tässä muokkaillut. (Valmisvaipoista saa piirtää kaavat ja tehdä vaippoja omaan käyttöön, muttei myyntiin.) Tarkoituksena on tehdä Vilpurille täydellisesti sopiva vaippakaava. Lapsi on vain alkanut nyt liikkua siihen malliin, että tähän saakka hyvin istuneet ImseVimsen pul-taskut onkin yhtäkkiä löysät reisistä! Saapi nähdä käykö niin, että kun olen saanut hyvän mallisen vaipan tehtyä, lapsi päättääkin sulattaa reisimakkarat ja ollaan lähtöpisteessä.. :) Se täydellinen vaippa olisi kuitenkin siro, melko kapea haaroista, sivunepillinen pul-tasku, jossa on märkäpintainen kangas ihoa vasten. Ehkä kiinteä imu tiiman muodossa, jotta vaippaa voi käyttää ilman lisäimua harkkahousuina. Taskuun tekisin ohuen perhostaittoimun, jossa edessä on useampi kerros imua. Olen kyllä miettinyt myös pelkkien pikkuhousumaisten housuvaippojen ompelua, sillä kotona ollessa vaippa kastuu vain ehkä kerran päivässä.


Pikkuinen kääntää kylkeä unissaan, joten pul-taskuista yövaippoina pitää varmaan alkaa luopua. Ne falskaa reisiaukoista. Tuollainen röyhelöllinen sisätaskuvaippa+villahousut taitaa olla paras yhdistelmä. Kerroin vvv-postauksessa, miten yksi yö selvittiin kuivana pissattamalla. Nyttemmin on vakiintunut se, että alkuyöstä vauva alkaa ähistä pissan merkiksi ja silloin pissatan, mutta n. 00-06 välillä vaippaan tulee ehkä kahdet pissat, joihin ei herätä. Joten mukavia yövaippojakin pitäisi muutama ommella.

Aloin jo pohtia, olisiko minusta lainaamon perustajaksi tänne Kainuuseen. Täällä ei lainaamoa vielä ole! Vaipat vie kuitenkin sen verran tilaa, että sitä haavetta täytyy lykätä. Mutta ehkäpä sitten, kun ja jos olisi oma tupa ja enemmän lääniä? Ja toisaalta paikallinen löytökissoja auttava yhdistys työllistää tällä hetkellä sen verran, etten taida enempää tekemistä haalia ainakaan tämän vuoden puolella.

23. huhtikuuta 2014

Arkikuva 1/5


Tämä on pitkään aikaan huipuin haaste, mitä netissä liikkuu. Kerran tein jo Instagramin (heikku_k :) ) puolella, tänään jatkan Facebookissa ja sattuman kauppaa -myös täällä blogissa, kun Anniina haastoi mukaan.

Vauvan päiväuniaikaan aamusella linnoittaudun yleensä ompeluhuoneeseen kera kofeiinittoman pikakahvikupposen. Tänään ompelin vaippoja, joiden kaavat olen piirtänyt ja muokkaillut hyödyntäen kestovaippalainaamon lainavaippoja. Ompelu onnistui, mutta hitsiläinen noita KAM-nepparipihtejä. Mies sen sanoi: osta halpa, saada paska. Ensinnäkin heitin pihdeistä yhden oleellisen osan roskiin (daa), mutta ei nuo pihdit silti kohdista suoraan, ei vaikka miten tekee. Toivottavasti perjantaina Kankaiden yössä olisi Kestovaippakaupassa postikuluttomuustarjous, niin tilaisin sieltä paremmat pihdit, joilla ainakin lienee takuuta, elleivät toimi. Minä tilasin siis omani Ebaysta Kiinasta 12 eurolla, että varoituksen sanana, ei kannata. Onneksi ei sen kalliimmat olleet, mutta voi juukeli kun toistakymmentä nepparia sinkoaa vaan irti vaipasta kerta toisensa jälkeen. No, onneksi ei sen vakavammasta ole kyse. :)

Matja Majaika Vegevauvelosta, lähdetkös mukaan haasteeseen? 5 päivää, 5 kuvaa, 5 haastetta.

16. huhtikuuta 2014

Tasku autoon


Pitkillä matkoilla meidän auton takapenkillä seilaa leluja, harsoja, maissinaksurasioita, aurinkolasit ja sen sellaista pientä välttämätöntä ajonautinnon takaamiseksi. Vaan eipä seilaa enää. Ompelin suuren taskun ihan tätä varten. Kankaan ylälaidassa on narut kiinnitystä varten ja taskussa pienet palat tarranauhaa, jotta pysyy kiinni. Taskun nurjalla puolella on Ikean puuvillaa.



Kukkakangas on kirppislöytö. Aivan ihanat kuvatilkut on Onni ja Ilona tsi-katselukangasta. Osallistuin ensimmäistä kertaa Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn kampanjaan, jonka kautta tätä kangasta tilasin. Facebookista voi käydä ihastelemassa, mitä muuta vekkulia tästä kankaasta on ommeltu! :)

15. huhtikuuta 2014

Kam-neppipihdit saapui

Tilasin kirppisrahoilla neppipihdit. Ostin ekaa kertaa Ebayn kautta tavaraa, ja tilaus oli helppo tehdä. Hintaa pihdeille tuli 12 euroa kaikkineen päivineen. Mukana tuli pieni läjä kirjavia neppejä. Toimitus oli uskomattoman nopea -paketti matkasi Kiinasta meille seitsemässä arkipäivässä. Tilasin lisää neppejä oman maun mukaan Sampsukalta, josta äkkiseltään vertailtuna löytyi nepit edullisimmin Suomen sisällä.


Tänään sekä pihdit että nepit odotti postilaatikossa. Sopivasti, sillä aamun piirtelin kaavoja imuihin, kestovaippoihin ja (uusi aluevaltaus, jota en uskonut tekeväni) -kestositeisiin. Kestoiluinnostus johtuu siitä, että hain sunnuntaina lainaan kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketin. Lähinnä sisävaipat ja nepilliset sivutaskut+sisätäyttötaskut kiinnostavat. Ja jukra! Suosittelen lämpimästi asiointia kestovaippalainaamossa, vaikka kestovaipoista olisikin jo jonkinlaista kokemusta. Vaikka vaipat äkkiseltään on ihan saman näköisiä, on niissä pieniä eroja. Ja se pieni ero voi olla merkittävä sen kannalta, mikä omalle vaipatettavalle istuu parhaiten. Tsi-ihmisenä on myös kiva syynätä saumoja ja ompelutapoja.

Suomalaisten valmistajien nimet on tuttuja -on Onnikasta, Mannamaata, Kestovaippakauppaa ja niin edelleen. On mukava päästä hipeltämään noita ihan livenä, kun nimet on tulleet tutuiksi Facebookin kestovaippakirppiksellä. En ihmettele, miksi noita suomalaisia vaippoja kehutaan. Onhan ne ihan omaa luokkaa verrattuna kiinalaisiin halpisvaippoihin. Meinasin jossakin vaiheessa ostaa pläjäyttää jotakin halpiksia ison läjän, mutta onneksi en tehnyt niin. Itsetehdyt on kuitenkin aina itsetehtyjä, ja tiedänpähän tarkasti, ettei vaippoja ole ommeltu hikimajassa kuuden sentin palkalla.

Kerroinkin siitä hauskasta yhteensattumasta, että vaippalainaamon pitäjä paljastui entuudestaan tutuksi opiskeluajoilta. Ja kerroin siitäkin, että tunnen välillä yksinäisyyttä omien vauvanhoitotapojen kanssa. Siksi olikin niin ihana jutella sellaisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat kovin lähekkäin. En tarkoita vain kestovaippoja, vaan kantamista, perhepetiä, pitkää imetystä... sitä minun mielestä luonnollista tapaa olla äitinä vauvalleen.