16. huhtikuuta 2014

Tasku autoon


Pitkillä matkoilla meidän auton takapenkillä seilaa leluja, harsoja, maissinaksurasioita, aurinkolasit ja sen sellaista pientä välttämätöntä ajonautinnon takaamiseksi. Vaan eipä seilaa enää. Ompelin suuren taskun ihan tätä varten. Kankaan ylälaidassa on narut kiinnitystä varten ja taskussa pienet palat tarranauhaa, jotta pysyy kiinni. Taskun nurjalla puolella on Ikean puuvillaa.



Kukkakangas on kirppislöytö. Aivan ihanat kuvatilkut on Onni ja Ilona tsi-katselukangasta. Osallistuin ensimmäistä kertaa Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn kampanjaan, jonka kautta tätä kangasta tilasin. Facebookista voi käydä ihastelemassa, mitä muuta vekkulia tästä kankaasta on ommeltu! :)

15. huhtikuuta 2014

Kam-neppipihdit saapui

Tilasin kirppisrahoilla neppipihdit. Ostin ekaa kertaa Ebayn kautta tavaraa, ja tilaus oli helppo tehdä. Hintaa pihdeille tuli 12 euroa kaikkineen päivineen. Mukana tuli pieni läjä kirjavia neppejä. Toimitus oli uskomattoman nopea -paketti matkasi Kiinasta meille seitsemässä arkipäivässä. Tilasin lisää neppejä oman maun mukaan Sampsukalta, josta äkkiseltään vertailtuna löytyi nepit edullisimmin Suomen sisällä.


Tänään sekä pihdit että nepit odotti postilaatikossa. Sopivasti, sillä aamun piirtelin kaavoja imuihin, kestovaippoihin ja (uusi aluevaltaus, jota en uskonut tekeväni) -kestositeisiin. Kestoiluinnostus johtuu siitä, että hain sunnuntaina lainaan kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketin. Lähinnä sisävaipat ja nepilliset sivutaskut+sisätäyttötaskut kiinnostavat. Ja jukra! Suosittelen lämpimästi asiointia kestovaippalainaamossa, vaikka kestovaipoista olisikin jo jonkinlaista kokemusta. Vaikka vaipat äkkiseltään on ihan saman näköisiä, on niissä pieniä eroja. Ja se pieni ero voi olla merkittävä sen kannalta, mikä omalle vaipatettavalle istuu parhaiten. Tsi-ihmisenä on myös kiva syynätä saumoja ja ompelutapoja.

Suomalaisten valmistajien nimet on tuttuja -on Onnikasta, Mannamaata, Kestovaippakauppaa ja niin edelleen. On mukava päästä hipeltämään noita ihan livenä, kun nimet on tulleet tutuiksi Facebookin kestovaippakirppiksellä. En ihmettele, miksi noita suomalaisia vaippoja kehutaan. Onhan ne ihan omaa luokkaa verrattuna kiinalaisiin halpisvaippoihin. Meinasin jossakin vaiheessa ostaa pläjäyttää jotakin halpiksia ison läjän, mutta onneksi en tehnyt niin. Itsetehdyt on kuitenkin aina itsetehtyjä, ja tiedänpähän tarkasti, ettei vaippoja ole ommeltu hikimajassa kuuden sentin palkalla.

Kerroinkin siitä hauskasta yhteensattumasta, että vaippalainaamon pitäjä paljastui entuudestaan tutuksi opiskeluajoilta. Ja kerroin siitäkin, että tunnen välillä yksinäisyyttä omien vauvanhoitotapojen kanssa. Siksi olikin niin ihana jutella sellaisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat kovin lähekkäin. En tarkoita vain kestovaippoja, vaan kantamista, perhepetiä, pitkää imetystä... sitä minun mielestä luonnollista tapaa olla äitinä vauvalleen.

12. huhtikuuta 2014

Vauvojen vessahätäviestintä

Luin vauvojen vessahätäviestinnästä raskausaikana, ja aika moni varmaan muistaa sen Erilaisten äitien hippipariskunnan, joka aikoi kasvattaa lapsensa vaipatta. Ajatus tuntui käsittämättömältä -kyllähän vauvat nyt tarvii vaippoja. Ne pissaa ja kakkaa, niskaa myöten. Jatkuvasti ja hallitsematta. Arvelin etukäteen, että vauvanhoidossa on niin paljon opeteltavaa, etten taida jaksaa mitään vessahätäviestintäjuttuja. Mutta Vilpuri päätti toisin ja näytti, miten valmis ja osaava pieni ihminen kuitenkin on. Kun kotiuduttiin synnäriltä, niin vauva alkoi pissata (ja kakata) aina, siis aina, kun vaipan otti pois.

Ja niin me alettiin sittenkin viedä vauvaa tarpeilleen. Vessahätäviestinnässä on ajatuksena lukea lapsen vessahädästä kertovia merkkejä, ääniä ja eleitä, ja viedä vauva pissalle ja kakalle lavuaarin, astian, potan tai pöntön päälle. Me on kuitenkin enemmänkin rutiininomaisesti viety pissalle vaipanvaihdon yhteydessä, joka on välillä toiminut ja välillä ei, pissat on silloin tällöin tulleet altaaseen. Kakkahädästä vauva ähisee selvästi ja kahden ja puolen kuukauden iästä lähtien Vilpuri on säännöllisesti tehnyt kakat aamuisin lavuaariin (ja nyttemmin pönttöön).

Innostuin Vegevauvelon blogia lueskellessa vessahätäviestinnästä uudelleen. Viime tiistai vietettiin oikein skarppina vessahädästä kertovien eleiden suhteen, eikä vauvalle laitettu edes vaippaa vaan pelkät housut. (En ollut älynnyt, että niinkin voi tehdä eikä tarvi vauvaa vilustuttaa meidän viileillä lattioilla alaosa paljaana.) Kirjoitin ylös pissausajat, koska ei minulla ollut juuri tietoa, kuinka usein pissa vauvalla tulee. Illalla olin aika äimistynyt: ekan hereilläolotunnin aikana pissat tuli vartin välein kun vauva köllötteli peitolla ottaen ilmakylpyjä ja istui syöttötuolissa aamupalalla pelkkä harsovaippa päällään. Loppupäivän välit olivat 2-3,5 tuntia. Loppupäivän ajan kaikki, siis kaikki, pissat tuli pönttöön. Housut säilyi kuivana ja koko päivän päiväunien aikana ollut vaippa oli vielä illallakin kuiva. Vaipat on säilyneet päiväunien ajan kuivana kyllä jo kuukauden päivät, vauva herää vessahätäänsä ja pidättää sen aikaa, että saan riisuttua vauvan vaunuista ja ulkopuvusta ainakin alaosalta paljaaksi. Joskus päiväunet jatkuvat helposti vielä pissan jälkeenkin.

Vessatusasento. Pienempänä sama juttu, mutta seisoen lavuaarin ääressä.
Tuo tiistai oli aika avartava kokemus. Aiemmin olen vienyt ihan selvästi Vilpuria liian usein, jopa tunnin välein pissalle, johon reaktiona on ollut harmistunut itku. Nytpä selvisi syykin -ei vauvalla vielä ollutkaan pissahätä, vaan vasta kahden tunnin päästä. Opin, että vessahädästä kertoo sellainen harmistunut itku, joka tulee yhtäkkiä esimerkiksi leikkiessä tai joka estää päiväunien tulon. Sellainen, josta minulle tulee "No mikäs ihme se nyt onkaan?" -olo. 

Ja nyt kun minä suunnittelin jo tekeväni oikein tuhteja ja imukykyisiä yövaippoja, niin niille ei olekaan akuuttia tarvetta. Viime yönä vaippa säilyi kuivana läpi yön. Heräsin vauvan ähinään kolmesti, ja siinä missä normaalisti lykkäisin tissin suuhun, riisuinkin vaipan ja pissatin. Pissatusta varten minulla on muovinen pieni sanko sängyn vierellä odottamassa. Yöllä nousen istumaan sängyn laidalle, otan (viileän hrrr...) muovisankon omien reisien väliin ja vauvan syliin istumaan pidellen reisien alta. Vähän vauva itkeskelee, luulen että se johtuu epämiellyttävältä tuntuvasta paineesta rakossa. Välittömästi pissattuaan vauva hiljenee ja nukahtaa uudelleen. Itse asiassa vauva taitaa pissatakin silmät kiinni. Pelkkä tissin lykkääminen suuhun olisi toki helpompaa, mutta en minä ainakaan tahtoisi nukkua litsislätsismärissä vaipoissa jos saisin päättää.

Minulla päämäärä tässä vessahätäviestinnässä ei ole kehuskella mahdollisimman aikaisin kuivaksi oppivalla lapsella. (Esimerkiksi yökuivuuden saavuttamiseksi tarvitaan vasopressiini-hormonin erittymistä, johon ei harjoittelulla voi vaikuttaa.) Kyse on tässä hetkessä elämisestä -yhteydestä omaan lapseen ja kommunikoinnista. Vauvan tarpeisiin välittömästi vastaamisesta. Vastasyntynyt tunnistaa ja tiedostaa oman vessahätänsä, vaikkei pystykään aluksi pidättämään. Vanhemman tehtävä on auttaa siinä. Eihän vauva saa laitettua ruokaakaan, mutta ilmaisee kyllä nälkänsä. Ja nyt kun tämä vessatus on alkanut toimia entistä paremmin, tuntuu pahalta pakottaa vauva pissaamaan vaippoihinsa eikä sitä vessahädästä kertovaa ääntelyä voi sivuuttaa.

Minkälaisia ajatuksia vessahätäviestintä teissä herättää? Onko ihan pöhköä, kuulostaako isotöiseltä, oletteko kokeilleet vai oliko ensimmäinen kerta kun kuulit asiasta? :) 

7. huhtikuuta 2014

Kestovaippakatsaus 7,5 kk

Täällä täyskestoillaan -edelleen. Kotona ja reissussa, päivin ja öin. Siinä ne menee sivussa muiden arkihommien joukossa. Kertisten käytöstä minulla ei ole kokemusta, joten en osaa vertailla siihen. Mutta on tämä helppoa ja sujuvaa, kun on löytynyt oikeanlaiset vaipat. Mies on monta kertaa tuumannut, että on nämä helppoja. "Ajattele, jos pitäisi kaupasta ostaa ja kantaa roskiin!"


Päivisin meillä on käytössä tarrallinen PUL-tasku+imu -yhdistelmä. Taskut on pääosin itse ommeltuja (täällä ja täällä) Kestovaippayhdistyksen kaavalla. Imuna on yleensä taiteltu harso. Viime aikoina olen alkanut käyttää Myllymuksujen bambutaittoja, ja löysin niitä sopivasti vielä läjän lisää kirppikseltä. Ne on vähän notkeampia ja ohuempia kuin harsot. Bambutaittojen kanssa vaipat falskaa helpommin reisistä, mutta harvoin niinkään. Vaippa vaihdetaan tunnin-kolmen välein hereillä ollessa. Siksi noin usein, kun meillä on käytössä vessahätäviestintä ja ähinän tullen viedään pissalle+vaihdetaan vaippa, jos se on päässyt jo kastumaan. Kakat on tulleet lähes aina pönttöön jo kahden kuukauden iästä lähtien, kun kakkaustahti muuttui kertapäiväiseksi. Kakkavaippa meillä onkin viimeksi pesty yli kuukausi sitten! Se helpottaakin kovasti kestovaippailua, kun imukykyä tarvitaan vain edessä ja keskellä vaippaa.


Öisin Vilpurilla on nepillisiä ImseVimsen taskuvaippoja ja Facebookin  kirppikseltä ostettuja nepillisiä yhden koon taskuvaippoja. Usein vaihdan vaipan kerran yössä. Nuo neppivaipat on siitä veikeitä, että öisin unen pöpperössä ne muuttuu lähes mahdottomiksi napsauttaa kerralla kiinni.. Vilpuri nukkuu vieressä, jotenka vaippa on helppo vaihtaa sängyssä eikä vauvaa tarvi siirrellä vaipan vaihtoa varten. Eikä tyyppi vaipan vaihtoon herääkään. Imuna on harso ja sen sisään taiteltu tsi-pötköimu, jossa on 2-3 kerrosta ilmeisesti jotakin collegea. Yövaipat on pitäneet pissat hyvin sisällään, vaikka ovatkin litsismärkiä aamulla, jos vaippaa ei ole yöllä vaihtanut.


Likaisista vaipoista irrotellaan imut (jos muistetaan) ennen likakoriin laittamista (ja jos ei muista/ehdi, niin irrottelen imut taskuista koneeseen laittaessa). Kaikki heitetään laakeaan muoviseen reiälliseen pyykkikoriin. Harvemmin jaksan enää laittaa imuja kuivumaan ennen likakoriin siirtämistä. Likakori kyllä piilotetaan edelleen suihkuverhon taakse vieraiden katseilta. Kyläillessä laitan likavaipat tiiviinä paketteina pussiin ja availen kotona. Kyllähän se haju kärventää, kun vaipat on pari päivää muhineet muovipussissa. Mutta eikun ikkunaa auki kylppäristä ja kumihanskat käteen. Pesukoneessahan ne puhdistuu!

Pesen vaipat joka toinen tai kolmas päivä omana koneellisenaan, 60 asteessa pikapesulle ja lisähuuhtelulla. Ohjelma kestää puolitoista tuntia. Keittopesen vaipat 95 asteesta usein reissusta tullessa tai kun vaipat alkaa vähänkin tuoksahtamaan vähästä pissamäärästä. Tämä tapahtuu ehkä kerran kuussa. Pesuaineena on Serton zeoliititon ja valkaisuaineeton pulveri.

Kerkesin kestoilla puoli vuotta, ennen kuin tuli ketään toista sillä hetkellä kestovaippoja käyttävää vastaan. Voi sitä ilon ja riemun (sisäistä) määrää, kun kävin ensimmäistä kertaa keskustan perhekahvilassa ja siellä sitten kestovaippojen käyttäjiä oli ihan kaksin kappalein! Pakko myöntää, että joissakin asioissa olen tuntenut itseni ihan tosi eriskummalliseksi, kun jotkut omat tavat poikkeaa siitä nykyajan tavanomaisesta vauvanhoitokulttuurista.


Tähän asti olen tehnyt vain tarrallisia vaippoa. Tilasin kirppispöydän tuloilla KAM-neppipihdit Ebayn kautta, ja tarkoituksena on tehdä päiväkäyttöön neppivaippoja. Tarravaipat toimii vielä, mutta pikkumies osaa ihan itse aukoa ne... Eräänkin kerran olen jättänyt Vilpurin köllöttelemään vaippasillaan, ja kohta siellä mennä viipotetaan konttausasennossa peiton toisella laidalla ilman vaippaa. Tarrat auki, käännös masulleen, konttausasentoon ja hytkyttämällä etiä päin! Veikkaan, että neppivaipat on liikkuvaiselle ja kohta jo istumaan nousevalle miellyttävämmän tuntoisia, kun tarra ei paina masua. Vaippojen pitäisi olla myös vähän sirompia edestä.

Olen alkanut innostua kestovaippailusta uudelleen uusia vaippoja suunnitellessa. Otin vaippapohdintojen vuoksi yhteyttä kestovaippalainaamoon viime Oulun reissulla. Että josko saisi vaippoja lainaan pariksi päiväksi, että voisi edes vähän hipistellä ja tutkailla. Vaippalainaamosta vastasikin amk-aikainen vuosikurssikaveri! Sovittiin, että sitten seuraavalla kerralla pääsen tutkailemaan vaippoja ja otan paketin lainaan. Joten Oulun reissua odotellessa. :)

Vaippa-arsenaali on seuraava: TSI-PUL-taskuja 19 pkl, yövaippataskuja 6 kpl, harsoja noin 25 kpl ja bambutaittoja 13 kpl. Lisäksi on lisäimuja yövaippoihin kymmenkunta ja pari tsi-kirppislöytötaskua. Lisäksi myymistä odottaa tuolla läjä Myllymuksujen vaippoja, kuorivaippoja, mikrokuituimua ja yksittäisiä kirppikseltä ostettuja vaippoja, joista en ole tykännyt tai ne ei Vilpurille ole olleet sopivan mallisia.

Olisipa mukava kuulla, minkälaisia kestovaippoja muut ihmiset tykkää käyttää lapsillaan ja vauvoillaan! Mikä on lempparivaippa, mitä haluaisi kokeilla, mistä on huonoja kokemuksia? Onko tsi-vaippataitajilla lempparikaavoja?

2. huhtikuuta 2014

Pupu-yöpi


Tein Nestori-yöpin kaavalla (Nukkumatti OB 6/12) toisen, joustofroteisen. Minulla taitaa ajatukset mennä koko ajan retrompaan.. Ostin tämän kankaan joulukuussa, ja harkitsin kyllä, onko tämä liian retroa. Mutta nyt kun kaivoin kankaan kaapista, tämä on niin ihana ettei toista! Keväälläkin taitaa olla näppinsä pelissä siinä, että kaikki kirkkaat värit on pop.

Meinasin tehdä tämän nepeillä, mutta leikatessa kävi aivopieru ja unohdin lahkeiden sivusauman takakappaleeseen leikata taitteet. Samalla meni myös resorisuunnitelmat uusiksi oliivin vihreästä petrooliin, sillä ei ollut vihreitä vetskareita. Mutta eipä toisaalta haittaa, niin raikas tästä tuli! Ja yöllä vaippaa vaihtaessa on kyllä helpompi sujauttaa vetoketju tilulilulii, auki ja kii. Miten ne nepit voikaan olla unenpöpperössä hankala sihdata paikalleen! Ja kaikki yövaipatkin on nepillisiä, niin ehkä vetskari oli sittenkin ihan hyvä ratkaisu. Tykkään kovasti tuommoisista viiden sentin pituisista resoreista lahkeissa ja hihansuissa. Ne tuo kivasti käyttöikää vaatteelle.


Täällä on rymsteerattu. Rakastan vanhoja huonekaluja, mutta jostakin käsittämättömästä syystä ostin Ikean hyllykön puolitoista vuotta sitten. Onhan se ollut tosi kätevä ja siihen on ihan uskomattomat määrät saanut ladattua tavaraa. Nyt kuitenkin iski siivousvimma, ja hyllykkö sai lähteä. Laitoin Toriin ilmoituksen, ja jo seuraavana päivänä vilkuttelin iloisesti hyllyn hakeneen perävaloille. Hyllyssä olleet tavarat on rankalla kädellä lajiteltu kierrätykseen, paperinkeräykseen ja sullottu muihin kaappeihin. Pakastin siirrettiin ikkunan viereen, niin vaunuillekin on nyt säilytyspaikka! Ruskea kaappi on ihan itse tehty. ;) Kaapit oli vierekkäin makkarissa, mutta kannettiin ne ompeluhuoneeseen, ruuvasin toisesta jalat irti ja nosti päällekäin. Tuli paljon siistimmän näköinen kun vertaa entiseen.


Minä tarvisin apuja näitten kuvien kanssa! Koneella ne näyttää tosi kivalta, mutta bloggeri söhrää kuvat ja muuttaa värit tummemmaksi ja tekee ties mitä. Miten te lisäätte ja käsittelette kuvat ennen blogiin lisäämistä? Missä muodossa ja minkä kokoisina? Miten niistä saa yhtä terävät ja tarkat kuin kotikoneella? Vai valehteleeko minulla silmät?

30. maaliskuuta 2014

Nestori ja norppa -yöpi

Ompelu on kyllä parasta omaa aikaa! Eilen illalla hurruuttelin puoliakuuttiin yöpukupulaan yöpin Vilpurille. Kaava on Nukkumatti (Ottobre 6/2012). Vilpuri pitää 68-senttisiä vaatteita, mutta on vanttera. Siksi piirsin kaavat koossa 80 cm. Hihojen ja lahkeiden mitta on 74 senttisestä. Tuli oikein passeli, yövaipallekin on sopivasta tilaa. Piirsin etu- ja takakappaleet yhteen, koska sivusaumat oli luotisuorat. Eipähän saumat paina pientä uinujaa ja kuosiakaan ei tarvitse yrittää kohdistaa kuin edestä vetskarin kohdalta! Trikoo tuntuu aika ohuelta. Taitaa päästä käyttöön sitten, kun on samanlaiset kelit kuin Miikkulaisella tovereineen.


Kangas oli löytö Oulusta kirppikseltä. Olen ihastellut kangasta netissä usemman kerran. Eihän noita viiksiä ja rentoa levytysmeininkiä voi vastustaa! Kävipä kyllä tuuri, sillä tuo pesmätön metrin pätkä täysleveyttä löytyi melkein puoleen hintaan.

Ompelu on kyllä ihan parasta omaa aikaa! Olen kyllä riemuissani siitä, miten omat taidot kehittyy. Jälki muuttuu siistimmäksi ja tarkastelun kestäväksi nurjaltakin puolelta, purkaa tarvitsee harvoin. Vetoketjunkin taltutin, trikooseen! Tuli niin kiva, että piti ihan taputella itseä olkapäälle. Olen aika nipo käsitöiden suhteen, ja oman käden jäljen pitää olla siistiä ja kaunista. Röpelöä ja rosoa on hankala sietää. Onneksi on lapsonen, joka nukkuu hyvin. On aikaa ja jaksamista touhuta täällä kotiseinien sisällä sitä, mikä tuottaa hurjasti hyvää mieltä. :)

28. maaliskuuta 2014

Kesämekko ja ohje ryppytaskuihin

Olen ommellut imetysluukullisia joustofroteetunikoita ja pari trikoistakin, mutta siellä ne olla möllöttää kaapin hyllyllä. Juhliin olen vain pukenut, koska imetysoptio on pop. En ole koskaan ollut mekkoihminen, ja ei se näköjään muutu vaikka kuinka on ihania mekkoja kaapissa.

Kunnes.. Ostin kirppikseltä eurolla jonkun isomman vaateliikeketjun hihattoman trikoomekon, tai pitkähelmaisen topin. Rakastuin siihen helman malliin ja pussitaskuihin. Tällaisia lisää! Näitä on kiva pitää kotimekkoina leggareiden kanssa. Vähän helmaa, muttei ahdistavia pitkiä hihoja tai hölmön näköisiä lyhyitä hihoja. Kaareva helma on keveän ja iloisen näköinen.

Tätä kangasta minun pitänyt tilata, mutta Lillitintä klikkaissella tämä huhuili haluavansa liehuhelmaiseksi mekoksi. Jaahas, saamasi pitää! Metrin pätkä riitti juuri sopivasti pituudeltaan. Väri olisi saanut minun makuun olla vieläkin kirkkaamman punainen, mutta enköhän tuohon sävyyn totu. Yläosa on piirretty omasta kaavasta, joka on alunperin muokattu Onionista.


Helman muotoon ja taskuihin on otettu inspistä siitä kirppislöydöstä. Pääntielle ja kädenteille on saumuroitu framilon, käännetty kerran ja tikattu kaksoisneulalla. Osasin säätää ala- ja ylälangan kireyttä sopivaksi, joten kakasoisneulalla ompelu oli ensimmäistä kertaa mukavaa! Alalanka tekee vieläkin välillä söheröä, mutta toivo elää että vielä joku päivä se on täydellistä. Joku päivä, kunhan ostan uuden neulan. Katkesi nimittäin hitsiläinen paria senttiä ennen viimeisen ompeleen päättymistä.


Helma on lähes suora, vaikka näyttääkin reippaasti pidemmältä. Sivusaumoja kohti helma pitenee vain nelisen senttiä. En osaa päättää, onko mekossa parasta kuosi, helma, hyvin istuva yläosa vaiko ryppytaskut! Piirtelin paintilla tällaisen hienon version muistiksi siitä, kuinka tällaisen ryppytaskun saa tehtyä.

Haluttu taskun koko on 15 cm x 15 cm. Piirsin kaavan, johon lisäsin korkeutta 5 cm ja yläreunaan leveyttä saman 5 cm. Leikkasin taskut 1 cm saumavaralla ja lisäsin ylälaitaan vielä 1,5 cm taitetta varten. Saumuroin reunat ja tikkasin kaksoisneulalla yläreunan taitteen. Taitoin ja silitin sivujen ja pohjan saumavarat tässä vaiheessa. Ompelin sivuihin suoralla ompeleella ja pisimmällä piston pituudella kaksi rypytyslankaa vierekkäin, n. 6 mm päähän toisistaan, silitetyn taitteen molemmin puolin. Solmin rypytyslangat yläreunassa yhteen ja kiristin (joko ala- tai ylälankaa, en muista) niin, että taskun sivut rypyttyivät halutun 15 cm: mittaiseksi. Solmin rypytyslangat sitten alapäästä, jotta rypytys pysyy paikallaan.

Merkkasin taskun paikan kankaalle haluttuun kohtaan sivusauman päälle siten, että piirsin pienet pisteet taskun nurkkien kohdalle, kuten tuossa kaavakuvassa mustan neliön kulmat on 15 cm:n etäisyydellä toisistaan. Taskun alareunan asettelin lievästi V:n muotoon. Taskun yläreuna jää siis mukavasti lörpöttämään. Asetin alareunan halutulle kohdalle, mekon ja taskun oikeat puolet vastakkain. Ompelin alareunan paikoilleen silitetyn taitteen kohdalta taskun nurjalta puolelta, käänsin taskun oikein päin ja tikkasin sivusaumat. Lopuksi purin näkyville jääneen rypytyslangan.


Oijoi. Näitä lissää! vielä kun keksisi, mitä teen noille froteemekoille.. Puran ehkä hihattomiksi jos en muuta keksi.

27. maaliskuuta 2014

Tumpputehdas



Tilkkulootasta saumurin paininjalan alle ja sieltä kirppispöytään. 25 paria tumppuja trikoosta ja joustofroteesta, vuori trikoota ja varressa resori. Tulee ihan karkkipussi mieleen! Olen ollut herkkulakossa jo yli kuukauden, joten pitää herkutella väreillä kun tyhjänpäiväinen herkkujen märsyäminen on pannassa.


Jännittää ihan käydä huomenna järjestelemässä kirppispöytää, että onko mitään mennyt kaupaksi. Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä ja käytettynä, olen vasta nyt ensimmäistä kertaa itse vuokrannut pöydän. Jos jään voitolle, ostan kirppisrahoilla KAMin neppipihdit, neppejä ja kestovaippakangasta. Tumpputehdas muuttuu sitten vaippatehtaaksi, koska nykyiset kestovaipat on tarrallisia ja Vilpuri saa ne auki. Muutenkin tahdon kokeilla vähän kapoisempaa mallia kovasti jo konttaamista harjoittelevalle lapselle.

Neuleterapiaa

Olipa ihana neuloa pitkästä aikaa! Oikein old-schoolisti pesiydyin pariksi tunniksi sohvannurkkaan telkkaria katsomaan ja annoin puikkojen vipattaa. Yritän neuloa noita lankalaatikoita tyhjemmäksi, mutta tällä vauhdilla taitaa lankavarastot riittää loppuiäksi...


Viltsu sai pipon Dropsin Nepalista. Sävy on juuri täydellisen vihreä, herkullisen sammaleen värinen. Silmukoita oli 24. Aika oivan laskukaavan tätä pipoa varten löysin Punomon sivuilta. Rakastan matematiikkaa, ja tuossa myssyn ohjeessa oli juuri sopivasta haastetta nukkumaanmenoa venyttäneelle äitiraasulle. Rakastan ihan oikeasti muuten matikkaa. Lukiossa luin matikan pitkän kaavan mukaan ja jätin matikan tehtävät aina viimeiseksi, jotta sain vaikka koko illan painiskella yhtälöiden (ja öööh, mitäs niitä nyt oli...) kimpussa.

25. maaliskuuta 2014

Minä syön ihan ite!


Terveisin Vilpuri, sormiruokailija. Lapsentahtisessa sormiruokailussa lapselle kiinteisiin ruokiin tutustuminen aloitetaan noin kuuden kuukauden iässä, kun lapsi osaa (tuettuna) istua, on kiinnostunut ruokailusta ja osaa poimia ruuan pöydältä ja viedä sen itse suuhunsa. Meillä Vilpuri nappasi kourallisen spagettia lautaseltani 5,5 kuukauden tienoilla, mutta odotimme kuitenkin kuuden kuukauden ikää.

Ensimmäiset kuusi kuukautta Vilpurin ainoa eväs oli rintamaito. Lapsentahtinen sormiruokailu on englanniksi baby-led weaning (BLW), joka suomennettuna tarkoittaa oikeastaan lapsentahtista vieroitusta (rinnasta). Tämä on erona siis silloin tällöin tarjottavaan sormiruokaan soseiden ohella. Imetys jatkuu ainakin ensimmäisen vuoden ajan ja on lapsen pääasiallinen ravinto, ja sormiruokailukin on alusta asti mukavaa ruokaan ja makuihin tutustumista kaikilla aisteilla. Sormiruokaillessa ei voi mitenkään määritellä sitä, paljonko vauva syö. Lasta ei nimittäin syötetä lainkaan lusikalla, vaan pikku hiljaa lapsen käsien ja suun motoriikan kehittyessä ruokaa alkaa mennä vatsaan saakka. Minusta hyvä nyrkkisääntö on se, että aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi päättää kuinka paljon. Vähitellen lapsi alkaa yhdistää ruokailun ja kylläisyyden tunteen toisiinsa.

Vilpuri on sormiruokaillut nyt neljä viikkoa. Ensimmäinen eteen annettu eväs oli pitkä kurkkutikku. Vilpuri oli topattu syöttötuoliin edestä ja takaa, kamera oli laukaisuvalmiudessa ja yleisöksi kutsuttu iskän ja äidin lisäksi kummitäti. Kaikilla meillä oli omat iltapalamme edessä, mutta jokainen tuijotti herkeämättä poikaa. Rehellisesti sanottuna en muista, miten se meni. Jännitti vain niin kovasti, ettei poikanen tukehdu. Olin kyllä lukenut, että pystyasennossa ollessa vauva tiputtaa suustaan ruuat, jotka ovat liian suuria nieltäväksi. Sitä varten yökkäys- ja kakomisrefleksi on suun etuosassa, kun aikuisella se on vasta syvällä kurkussa. Kurkku taisi lipsua kädestä kerran jos toisenkin, mutta suuhun se lopulta päätyi. Mutustelua, putoaminen. Kokeilin syöttää myös sylissä, koska syöttötuolissa istuttaminen hirvitti. Se ei oikein onnistunut, kun näin vain pikku syömärin takaraivon. Onneksi sain ystävältä Bumbo-tuolin lainaan, joka oli alkuun kätevä kun istuma-asento oli kovin heilakka. Tosin meidän pojan pulleat reidet mahtui juuri ja juuri tuolin aukoista. Istuma-asento on jo nyttemmin suora ja hyvä, joten pääasiassa syöttötuolissa istuen poika ruokansa syö.


Ensimmäiset päivät annoin kurkkutikkuja ja saman kokoisia höyrytettyjä porkkanoita. Porkkanan kohdalla oli toinen ihmettelyn aihe. Yhtäkkiä porkkanasta puuttui pikkuruinen palanen, joka vilahteli vauvan suussa porkkanaa mutustellessa. Siellä se pyöri, ja hetken kuluttua vauva vain tiputti sen suustaan. Noin vain. Ihan kuin Vilpuri olisi lukenut samat opukset aiheesta kuin minä.

Parin viikon ajan annoin yksittäisiä ruokia: luumua, päärynää, appelsiinia, avokadoa, porkkanaa, bataattia, suippopaprikaa, parsakaalia, banaania (vei mahan kovalle ja on nyt pannassa), mangoa. Sen jälkeen olen antanut jo joitakin samoja ruokia joita itse syömme: munakasta, johon olen raastanut vihanneksia, makaronilaatikkoa suolattomaan kasvisliemeen tummasta kierrepastasta ja jauhelihasta ja puuroja puurolettuina. Yksi lemppariherkku on Talk-murut, jotka ovat sokerittomia ja lisäaineettomia täysjyväviljamuroja. Talk-muruja annan puuron tilalla aamulla ja välillä illallakin. Puuron syömistä on kokeiltu niin, että lataan tönköksi keitettyä kaurapuuroa lusikkaan ja annan lusikan Vilpurin käteen. Ihan oikeaan suuntaan se menee, mutta puuroletut uppoaa paremmin. Motoriset taidot on kehittyneet hurjasti, ja Vilpuri napsii noita Talk-murujakin jo lähes oikeaoppisella pinsettiotteella. Myös liukkaat päärynät ja ovelat luumulohkot matkaavat ääntä kohti.

Ja kyllä, ruokaa on mennyt heti toisesta päivästä saakka mahaan saakka. Mistäkö tiedän? No, kakkapoliisi kuittaa! Ainoastaan banaani on vienyt mahaa kovalle, mutta muuten ei ole tullut kutinaa eikä ähinää. Puolivuotiaalla suolisto alkaa olla jo sen verran kehittynyt, ettei sormiruokailun teorioiden mukaan tarvitse tutustuttaa hitaasti eri ruoka-aineisiin varsinkaan, jos vanhemmilla ei ole allergioita. Minusta on jotenkin kauhean järkeenkäypää se, että lapsi on valmis kiinteisiin ruokiin sitten, kun niitä osaa itse suuhunsa pystyasennossa viedä. Tarkoituksena on melko pian alkaa tarjota samoja ruokia kuin itsekin syödään, toki alle vuosikkaan rajoitukset huomioiden. Lehmänmaidotonta, suolatonta ja sokeritonta ja sitä rataa. Yrttejä kyllä saa käyttää maustamiseen!


Sormiruokailun ensimmäinen kuukausi on ollut ihan mahtavaa! Pikkuisen touhukasta ruokailua on kertakaikkisen ihana seurata. Pikkuinen ilmoittaa selvästi ruokapöytää paukuttamalla, kun haluaa lisää ruokaa. "Kiitti nyt riitti" ilmoitetaan pöytää paukuttamalla ja käsillä huitomalla. Tämä on myös melkoisen rentoa -syö minkä syö. Rintamaidosta vauva kuitenkin saa sen mitä tarvitsee (no D-vitamiini tulee pullosta). Rautaa käsittääkseni vauva tarvitsee, jos napanuoran ei ole annettu sykkiä loppuun synnytyksen aikana. Onneksi parsakaali maistuu hyvin, ja siitähän sitä rautaa saa. Sotkua tulee, mutta mitäpä siitä. Minulla on aikaa siivota ja pari karvaista ja omatoimista putsaajaa lattiaosastolle.

Sormiruokailusta on kirjoitettu pari kirjaa, Minä syön itse ja Omin sormin suuhun. Jälkimmäisessä on älyttömän hyvin kerrottu teoriaa lapsen kehityksestä. Ensin mainitun suomalaisen opuksen parasta antia on reseptit. Molemmat kirjat löytyi ainakin meidän kirjastosta. Netistä löytyy tietoa esimerkiksi Bebesinfo-sivulta. Raskausaikana kahlasin läpi sormiruokailublogin nimeltä Lenni-led weaning. Facebookissa on Sormiruokailijat-ryhmä, josta minä olen löytänyt hyviä vinkkejä, neuvoja ja ihan ruokareseptejäkin.

Minusta olisi kiva kuulla, onko täällä muita lapsentahtisia sormiruokailijoita? :)