4. helmikuuta 2016

Onnea on Onni-kangas ja perusvaatteet


Poikaset saivat samistelupaidan ja -bodyn. Onni-poika -kangas on kyllä herkullisin kangas aikoihin, värit justiinsa eikä melekein! Bodyn kaava on Ottobren 6/2012 tuttu Kisuliini (80 cm). Paidan kaava on Rascal (Ottobre 4/2013, 92 cm). On se onni, nimensä mukaisesti, että on tuollaisia peruskaavoja, jotka on todennut hyväksi. On mukavempaa värkätä päiväuniaikaan ja silloin, kun mies sitä ompeluaikaa lahjoittaa, kun ei tarvitse arpoa, onko hyvä vai tuleeko sutta ja sekundaa. Kyllä se on peruspertsa, mikä tällä hetkellä kannattaa. Ompelin valenappilistat tuomaan ilmettä ja juuri sopivat napitkin löytyi laatikon pohjalta.

Bodyihin ja paitoihin tykkään tehdä reilun mittaiset resorikaitaleet hihansuihin. Ne näyttää kivalta ja ovat käytännölliset ulkovaatteiden alla, eivätkä humpsahda käsien päälle leikeissä, vaikka olisikin vähän kasvunvaraa jätetty.

Aina ei ajatus kulje: Nurinpäin-merkki meni bodyssa nimensä mukaisesti, mutta sievähän tuo sydänkin on päälle päin. ;)

3. helmikuuta 2016

Yhden kerän huopatossut


Löysin lankalaatikoista yhden kerän sinappista Huopasta. Neuloin siitä itselleni tossut, kärjestä alkaen, niin pystyin hyödyntämään ihan koko kerän. Kehittelin ohjetta sitä mukaa kun neuloin. Haaveissa oli nilkkamalliset tossut, mutta vaikka kuinka venyttelin pesukonehuovutuksen jälkeen, tossuista tuli matalat ja aika pienet. Meneehän nuo kotona hiimaillessa, vaikka välillä lupsahtavat pois jalasta. Ainakin ne on helppo sujauttaa nukkumaan mennessä pois jalasta peiton alla!


Toinen valmis työ Jyjyyn. Tällä hetkellä on siis valmiina kaksi työtä, kahdeksan muuta aloitettu, ja loput kymmenen työtä suurinpiirtein tiedossa. Kuukauden loppuun on aikaa aloittaa, joten ihan hyvällä mallilla ollaan.

21. tammikuuta 2016

Puikkopussi

Edellinen puikkopussi ei ole aikoihin hoitanut hommaansa -liian pieneksi käynyt, puikkomäärä on kummasti kasvanut. Päällinen on äitini tuliaisia Karnaluksista, sisäpuolen kirjainkangas Kärkkäiseltä. Nauha Eurokankaasta, tekstiilileimasin Lidlistä. Nyt kelpaa puikkojen köllötellä somassa rivissä. Pussissa on pari taskua pyöröpuikkojen kaapeleille, silmukkamerkeille, puikkopöllölle, pikkusaksille. Paperilla tuntikausia pyöritellyt taskujen leveydet ja paikat. Aivojen nyrjäyttelyä ompelujärjestystä pohtiessa.

Täydellistä kissamummoilumatskua ja ensiapupakkaus siihen hetkeen, kun neulotuttaa. :)

Okra ja sinappi, hiekka ja harmaa. Hämmentävän seesteinen värimaailma valtaa alaa.









12. tammikuuta 2016

Jyjyilyä


En ole pariin vuoteen neulonut juuri mitään. Muutamat hassut sukat ja pari pipoa. Mutta kun kummitätini mainitsi ennen joulua osallistuvansa Jyjyyn, innostuin. Ehdin juuri ilmoittautua mukaan. Tarkoituksena on virkata tai neuloa 20 työtä jouluyön ja juhannuksen välillä. Työt aloitetaan ennen helmikuun loppua, ja ne on saaava valmiiksi ennen juhannusta. Työn minimipaino on 50 grammaa. En ole aiemmin tällaisia yhteisöllisiä käsiöitä tehnyt tai osallistunut haasteisiin, vaikka ajatus on kiehtonut.

Tein tuonne yläpalkkiin ihan oman sivun Jyjyille. Katsotaan, miten muikkelin käy! Aion esimerkiksi tehdä ensimmäisen miesten villapaidan. Yhdet sukat on valmiina. Parit-kolmet aloitettu. Yksi huivi odottaa purkamista ja muuttumisleikkiä pipoksi. Yhden kassillisen huopuvaa lankaa aion tuhota kissanpesäksi. Sitten se miehen villapaita, pojille villapaidat, itselle parit sukat, lapasia, rento bolero, nukelle vaatteita. Eiköhän siitä parikymmentä työtä saada kasaan.

Meidän sijaiskodissa olleet kissanpennut lähtivät uuteen kotiin ja paria päivää myöhemmin meille saapui ihana Elsa. Löytökissa hänkin. Kuinka kukaan ei ole kaivannut tuollaista kaunotarta?



Ne valmiit sukat on tässä. Kiitoksena siskolle. Saatiin joululahjaksi lahjakortti ravintolaan ja päästiin miehen kanssa ihan kahdestaan treffeille, sillä lahjakortti sisälsi myös lapsenvahdin.



Jyjy 2016 #4 Kiitos-sukat

Malli: October socks by Niina Laitinen
Lanka: Drops Nepal, harmaa. 125 g
Puikot: 3,5
Muuta: Näyttääpä nyppyyntyvän aika lailla, vaikka sukat on olleet siskolla jalassa vain yhden päivän sisätiloissa.

15. joulukuuta 2015

Retropommi!



Ompelin nämä vaatteet vuosi sitten. Tuleva vauvavuosi oli jo ihan käsillä, ja ajattelin ommella oikein kunnolla, sarjatyönä. Arvelin, ettei sitä paljoa ehdi vauvan kanssa. Kerrankin arvasin oikein! Aika vähiin on tämän vuoden käsityöt jääneet. Kuvia selatessa löysin nämä näyttämättä jääneet väripirskeet. Kaikki kaavat on Ottobren, mutta lehtien numeroita en jaksa kaivella. Kootkin heitän hatusta. ;)


Pilkullinen unihaalari on Elephant March, 62 cm. Opettelin tekemään kääntöhihat. Takana on nepit.


Yläkuvan ankkabdy sekä nämä kolme on kaikki Warmly Wrapped -kaavalla. Kokoina 56 ja 62 cm. Noshin norsut ja Verson puodin ruskea Sydämellinen olivat Pikku Aan vauva-ajan suosikkivaatteet, ja olen laittanut ne talteen vauvalaatikkoon.


Nämä bodyt ovat Kisuliini-kaavalla, 56 ja 62 cm.


Paidat olivat puolitoistavuotiaalle isoveljelle. Kaavaa tai kokoa en muista, mutta oliva koko kevään käytössä. Loistavaa peruspertsaa akuuttiin paitapulaan.



Joskus puolentoistavuoden kieppeillä aloin käyttää isoveikalla noita paitoja bodyjen sijaan, ja nämä etukäteen ommellut Kisuliini-bodyt koossa 86 jäivät liian suurina käyttämättä kokonaan! Odottelevat kaapissa pikku Aan kasvamista. Jos näyttää, ettei näin suurille bodyille tule käyttöä tälläkään kertaa, pätkin nämä paidoiksi.


Tämä kuusiyöpi (Nukkumatti, 86 cm) on ollut ahkerassa käytössä koko vuoden. Niska-haaramittaan on lisätty 5 cm. Tein sen vuosi sitten akuuttiin yöpukupulaan. Se akuutti pula on ollut läpi vuoden, ja yöpit on olleet to-do -listalla aika pitkään.. Hupsistakeikkaa. Jospa se joulupukki toisi minulle ompelutunteja vuorokauteen... :)


Myllymuksujen merinovillapuvut olivat ensimmäiset ja tähän mennessä ainoat samisteluvaatteet lapsille. Isomman kaava on kuusiyöpin kanssa sama, 86 cm pienin lisäyksin. Hupullinen haalari on sen perusjumppis, 62 cm. Nämä ommeltuani muistan ihmetelleeni ja hellästi pukuja silitelleeni, että ihan oikeasti meillä on kohta kaksi lasta. Kaksi!

Noita värikkäitä retrokankaita on tullut hamstrattua, kröhöm. Ja alussa oli oikein nerokas taktiikka ostaa jokaista ihanuutta ainakin se metri, ettei vaan lopu kesken! Nyt voi viisaampana sanoa, että kannattaa ostaa kangasta vain sen verran, kun sillä hetkellä tarvisee. Mulla ainakin iskee kuosikyllästys, ettei kehtaa kovin montaa vaatetta samasta kankaasta tehdä. Ja tässä on alkanut maku muuttua vähän hillitympään ja maanläheisempään suuntaan, niin saas nähdä mitä noille kirjavuuksille tehdään!

26. lokakuuta 2015

Hurmurille hurmuria


Vauva sai bodyn Hurmurista, joka vähän vahingossa päätyi meille. Sunnuntaina iski selvä visio, että tästä tulee body. Ja tuli, kun perheen miehet painuivat tuulisen syysilman sekaan. Kaava on Ottobren (6/12) Kisuliini, koossa 80 cm. Bodyn takalärpäkkeeseen leikkasin pituuteen viitisen senttiä ylimääräistä kestovaippaa varten. Neppien alle yritin ommella puuvillanauhaa, mutta se ei mennyt ihan kohdilleen. Suurimmaksi osaksi nepit on pelkän kaksinkertaisen resorin päällä: katsotaan, kuinka kestää. Vaikka kangasmaailman muodista nuo retrokuviot ja joustofrotee näyttävät jo pikkuhiljaa häipyvän, meidän vaatekaapissa niille on edelleen tilaa! Pehmeään joustofroteeseen on ihana kietoa kylmillä ilmoilla isot ja pienet lapset.


Vähän aikaa sitten ompelin esikoiselle 92 koossa hupparin jostakin Ottobren kaavasta: poistin vetoketjun ja huppukin piti purkaa ja muokata uudelleen, kun ei kelvannut. Mutta nyt on hyvä. Vähän reilu toki, mutta se ei haittaa. Silitämätön, jo paristi pesty huppari:


Sukkaa olen neulonut ja näistä Dropsin langoisa olisi tarkoitus viikonloppuna paukutella hellästi kantoliina. Muutamia ihania vauvampeluksiakin on työn alla, mutta niitä ei vielä vilauetakaan. ;) Kyllä mulla on hyvä olla, kun saan tehdä käsitöitä. Terapiaa suorastaan. Ja on kyllä ihana pukea noille suloisille ipanoille omatekemiä vaatteita.


Meillä asustaa väliaikaisesti kaksi orpoa kissanpentua. (Aika hurmaavia hekin.) Kun Helka ja Iita ovat kasvaneet riittävästi, etsitään niille loppuelämän koti. Olemme avanneet taas kotimme ovet Kainuun Kissanystävien sijaiskissoille. Kevään ja kesän mittaan meillä kävivät hetken Tutu, Roosa ja Elviira. On nuo pikkukillit aika mainioita kavereita!


5. syyskuuta 2015

Ensimmäinen neule pikku-Aalle


Meidän pikku-Alpertti sai vasta nyt, melkein 8 kuukauden iässä ensimmäisen äitin neuloman pipon. En ole neulonut yli vuoteen, mutta näköjään noiden leikkihedelmien värkkäys avasi käsityöhanat. Pari iltaa sohvan nurkassa ja tuossa se on. Näköjään ne puikot pysyy edelleen käsissä. Meni kokokin ensiyrittämällä nappiin. :)


Klikkailin tämän jo Ravelryyn. Sinnehän sai lisättyä kuvia suoraan Instagramista -kuinka kätevää! Lankana on perus-Seiskaveikkaa. Kun ei ole sängyn alta lankalootia availlut hetkeen, on unohtanut mitä ihania värejä siellä onkaan!

1. syyskuuta 2015

"Njam njaaam!"



Vanhempi vesseli täytti kaksi vuotta. Halusin tehdä vähän leikkiruokia lahjaksi, mutta kuten tavallista, homma lähti vähän lapasesta. Kävin erään jos toisen kerran ostamassa paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä askarteluhuopia ja lopulta myös huovutusvillaa.

Jännä juttu, ettei kahden alle 2-vuotiaan kanssa ole oikein ollut aikaa ja virtaa käsitöihin, mutta näitä oli ihanan rentoa tehdä. Tällaista matalan kynnyksen toimintaa.


Ensimmäiset flash backit askarteluhuovasta oli ala-asteen liimatahmaiset sormet ja epäonnistuneet korttiaskartelut. Siitä päästyäni sitten googlettelin felt foodia ja yllätyin, miten rentoa huopaa olikin työstää. Värivaihtoehtojakin oli enemmän kuin ne perusvärit isoissa rullissa (siellä ala-asteella!). Liimaa en näihin sokenut ollenkaan ja kaavat piirsin taikatussilla, eli tekstiilikynällä joka häviää itsestään pois parissa päivässä.

Kaavat piirtelin netistä (mm. felt food, free pattern ja tutorial hakusanoina) ja skaalailin sopivan kokoiseksi näytöllä ja piirsin paperille. Olinpa niin järjestelmällinen, että nimikoin kaikki kaavat ja sujautin muovitaskuun, joten joskus myöhemmin on helppo tehdä vaikka toinen satsi lahjaksi. Kaavojen etsiminen oli projektin kivoin, mutta myös aikaavievin osuus. Osan kaavoista otin valmiina, osaa vähän soveltelin.

Se lähti banaanista... (Jonka saa irrotettua kuoren sisältä!)


Seuraavaksi kirjailin muliinilangalla mansikoita. Tässä vaiheessa ajattelin vielä tekeväni samaa lajia useamman kappaleen, mutta koska homma olikin huomattavasti isotöisempää kuin kuvittelin, päädyin tekemään muita ruokia vain kutakin.


Porkkanan kanssa pähkäsin pitkään -oranssi näytti yksistään liian räikeältä, mutta onneksi valmis porkkana ei näytä siltä että se olisi lannoitettu uraanilla.


Viinirypäleitä ommellessa katsoin (kuuntelin) kouluratsastusta.


Appelsiini lojui pitkään ompelupöydällä, mutta tuli valmiiksi (toisin kuin kaalinpää, teepussit, kurkkuviipale ja lehtisalaatti).


Omppu ja päärynä taisivat olla kaikista nopeimmat surauttaa.



Kukkakaalia ommellessa mietin vain aivoja. Herneenpalkoa parsiessa muistelin skotlantilaista naista, jonka kanssa työskentelimme Tanskassa samalla farmilla mansikoita ja herneitä poimien.


Juusto oli nopea ehdä, mutta tomaatista kelpuutin vasta kolmannen version, enkä siihenkään ole täysin tyytyväinen. Olisin tehnyt mieluusti paahtoleivän, mutta oikeansävyisen vaaleanruskean puutteessa tajusin, että reikäleipä sen olla pitää.


Koska meillä ei juuri herkkuja syödä (lapset siis, ei puhuta äidistä nyt...), meinasin jättää kaikki makeat tekemättä. Mutta koska netistä löytyi niiin ihania ohjeita herkkuihin, taivuin. (Kysyin kyllä omalta äidiltäni synninpäästön ja sen sain.) Kakunpalan punainen ja valkoinen raita on ohueksi suikaleeksi leikattua askarteluhuopaa ja kiinnitetty neulahuovutamalla.


Jäätelöpuikon (ja myös piiraanpalan) sisällä on pesusientä.


Mansikoiden kaveriksi pyörittelin mäntysuopavedessä huovutusvillasta mustikoita, muliinilangalla tein keltaiset osat.


Kymmenien ja kymmenien tuntien työ. Meinasin lähteä ahnehtimaan, mutta johonkin piti raja vetää ja lopputuloksena oli tällainen satsi. Kasvissyöjänä jätin puolitarkoituksella pois lihajutut. Sen verran anarkistia minussa oli, vaikka muuten olen aika mukautuvainen ja kiltti. ;)


Täytteenä oli Ikean halvimman tyynyn sisuksia. Osa on ommeltu käsin ja osa koneella.

Ostin naperolle leluastiaston ja ennen paketointia pakkasin kaiken 15 litran muovirasiaan. Tästä älynväläyksestä onnittelin itseäni -nyt on helppo ottaa keittiöleikit esiin ja pakata ne taas jemmaan leikin loputtua. Synttärijuhlissa paljastui aivan älyttömän ihana yllätyst: yhdestä paketista löytyi nuorimman kokki-siskoni ompelema pirtsakan värinen kokinvaate-setti: patalappu, patakintas, essu ja kokinhattu! Synttäreiden jälkeisenä aamuna kaksivuotias kokki istui huolellisen näköisenä lelujen ääressä patakintas kädessä, otti kahvipannun käteen ja muistutti itseään "Uumma". Kuumaa oli.


Toivottavasti huopa kestää leikkimistä! Kuvia ottaessa leluilla on leikitty pariin otteeseen ja varsinkin eniten leikitty jäätelötikku on jo nyt nukkainen, mutta toisaalta se kulkikin suurinpiirtein pikkuvieraiden suusta suuhun juhlissa...

Näiden tekemistä voi jatkaa varmasti myöhemmin! Netissä oli esimerkiksi ihana idea pahvilaatikkoon tehdystä kasvimaasta, jossa huovasta ja pumpulista oli muotoiltu raot ja niistä sai nyhdettyä retiisejä ja porkkanoita. Ehkäpä se olisi enemmän tekemisen ilosta itselle, lasten mielikuvitus tuskin moisia kaipaa. :)

(Otsikon teksti on se, mitä tuo kiharapäinen hurmuri huutaa, kun pyydän kutsumaan muut syömään.)

29. huhtikuuta 2015

Imse Vimse flanellette -vaipat



Tämä projekti oli mielessä jo esikoista odottaessa, mutta jotkut asiat jää roikkumaan. Eih, muhimaan. Esikoiselle näin pienet vaipat eivät olisi lonkkalastan vuoksi menneetkään missään vaiheessa.

Nämä oli kyllä rentoa ja helpohkoa näpertelyä ilman isompia paineita, sillä nuo pikkuriikkiset kestot menee vain hetken aikaa. Ajoittain temppuileva saumurinsauma ei siis haitannut, kun ei noista ihan priimaa kaikistellen tullut. Kasassa pysyvät ja se on pääasia! Villahousutkin heitin lanoliinittumaan.

Näitä ohjeita Imse Vimsen flanellivaippojen tuunaukseen löytyy pitkin nettiä. Näin minä sen tein:



Irrottelin imun ja merkkilaput.



Ompelin alkuperäisiä imuja kaavana käyttäen uudet imut (pari senttiä alkuperäisiä lyhyemmät), joissa ihoa vasten bambujoustofroteeta ja lisäksi kaksi kerrosta bambuhamppucollegea. Pyöristin imun irtonaisesta päästä ja saumuroin ympäriinsä.



Vuorasin vaipan ulkopuolen joustofroteella, jotta vaipan saa kiinnitettyä näpsyllä. Lisäksi ulkopinta tuo imukykyä vaippaan. Asettelin vaipan kankaalle ja neulasin kiinni. Kannattaa olla tarkkana, että alkuperäistä vaippaa ja sen haaraosaa venyttää riittävästi tässä vaiheessa. Leikkelin aika ronskisti ylimääräistä mukaan.



Vaipan takaosaan lisäsin kuminauhapätkän, jotta vaippa on vähän pussimainen pepusta. Kiinnitin kuminauhan toisesta päästä neulalla vaippaan ja toisessa päässä tein nuppineulasta "kujan", jonka alta kuminauha menee (helpottaa ompelua). Kuminauhan alku- ja loppukohdat on suurinpiirten haaran levyiset. Ompelin kuminauhan kolmipistesiksakilla vaipan ja joustofroteen väliin venyttäen niin reippaasti kuin uskalsin ilman, että neula katkeaa. Kuminauhan saa kulkemaan suoraan, kun tunnustelee sormilla, miten se siellä kulkee. Katkaisin ylimääräisen kuminauhan vasta ompeun jälkeen.



Imun ompelin samalla kerralla kolmipistesiksakilla pelkästään vaippaan kiinni, en joustofroteeseen. Imun ylälaita kulkee noin 1,5 cm vaipan etureunasta, vaikka alkuperäisessä vaipassa imu yltää ihan reunaan saakka. (Näin siksi, että seuraavassa vaiheessa imun kanssa reuna oli liian kova pala purtavaksi saumurille.)



Imu paikoillaan ja kuminauha ommeltuna.




Saumuroin ympäriinsä. Reisikuminauhojen kohdalla kannattaa venytellä kangasta huolella, ettei joustofrotee jää kiristämään tai lönköttämään mistään.



Päättelyä vaille valmis!



Ihania tuli! Kuin karkkeja. Vaipat on kyllä pieniä, kun näpsykin näyttää noin valtavalta! Käyttöön nämä pääsivät vasta viimeisimpänä, kun paremmat vaipat oli jo pesussa. Jotenkin nuo flanelletet oli niin jäykkiä, että mieluummin kietaisin Nalle-sisävaipan. Yhteen vaippaan pistin kam-nepit, se oli ihan pätevä ratkaisu. No mutta onhan nämä kuitenkin suloisia! Ensimmäisen kuukauden jälkeen nämä olivatkin jo pieniä vauvelille.