Sivut

14. marraskuuta 2011

Valmiita asioita alkaa olla ihan mukavasti. Yksi isompi neuleprojekti lähti tänään postissa saajalleen, ja toivon kovasti että on oikean kokoinen. Malli on Suuri Käsityö -lehdestä 2/2011, koko 80/86. Dropsin Fabelia kului vajaat 250 grammaa. Väri on aika makia, mutta äklötys ei iskenyt missään vaiheessa. Joidenkin lankojen kohdalla kun kyllästyn neulomisen aikana ihan kokonaan väriin tai kuvioon.



Minulla on aika onnettomat nappivarastot, tyylillä ettei kahta samanlaista löydy. Kuitenkin viime keväänä sain Salaiselta neuleystävältä parit vanhat nappipussit, joissa toisessa oli tasan yhtä monta nappia kuin pikku nutussa oli napinläpiä. Värikin oli ihan justiinsa. Ihan melkein itku tirahti, kun noin hyvä tuuri kävi!


Hauskana yksityiskohtana oli pöksyjen "tuppilonauha". Se tehtiin niin, että luotiin 4s, neulottiin oikeaa puikon loppuun. Sitten siirrettiin silmukat takaisin puikon alkuun ja neulottiin taas kaikki 4s oikein. Samanlainen jälki syntyi, kuin olisi neulonut sukanvartta niin, että joka puikolla on vain 1s. Sekavasti kerrottu, mutta nätti siitä tuli!

(ravel it!)

4. marraskuuta 2011


Viikonlopuksi Tornioon likkojen kanssa. Sen lisäksi, ettei minulla ole hienoja kenkiä, myös pikkuruinen yöelämälaukku puuttui. Ompelin kirpparilta löytyneestä verhokankaasta tuommoisen.. kröhöm.. iltalaukun, virkkasin matonkuteista hihnan, ompelin pitsiä reunaan ja pari nepparia suuaukkoon että pysyy kukkaro ja kännykkä menoissa ja meiningeissä matkassa. Tuli aika kiva! Peikkopoika tuumasi töistä tullessaan, että on se hyvä kun voit tehä ite, eikä tartte aina ostaa. Niinpä. :)

Lapaset on kaverin poikaystävälleen tilaamat. Projektina on myös ihana, herkullinen villatakki ja housut kummitädin tytölle. Enää toiseen lahkeeseen puolet ja ne on valmiit!

1. marraskuuta 2011




Aamut on pimeitä ja rauhallisia. Onnistuin työharjoittelun aikana hankkimaan ilmeisesti kahviriippuvuuden, sillä pää on aivan jumissa aamuisin, eikä siihen jomotukseen auta kaakao.

Marraskuu. Opettelen tekemään asioita heti enkä viikon vatvottuani. Se koskee niin lattialla lojuvia tavaroita, kuin pankkitunnarilistan hommaamista kadonneen tilalle. Olen listaihminen, ehdottomasti. Tekemättömät asiat on jo puoliksi hoidettu, kun ne on listattuna. Yritän opetella myös rahan käyttöä, elän jatkuvasti yli oman kukkaroni, vaikken mitään ihmeempiä ostakaan ja olen aika nuuka. Ainakin marraskuun aion pitää tiukasti kirjaa menoista ja tuloista.

Peikkopoika sai synttärilahjaksi huopalapaset. Pitäisi tehdä itsellekin ennen pakkasia. Josta tuli mieleen, että lokakuun lehdessä luki surullisimman aikamuodon olevan "Olisi pitänyt". Näillä mietteillä korkkaan marraskuun.