Sivut

16. kesäkuuta 2014

Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka


Tämä on ollut kasvunpaikka opiskelijasta työn kautta kotiäidiksi. Melkein viisi vuotta, jonka aikana on opeteltu kuvaamaan, neulomaan palmikoita ja villatakkeja, leipomaan, laittamaan kasvisruokaa, kyökkimään ryytimaalla, on opeteltu ompelemaan vauvanvaatteita ja kestovaippoja. Ihmetelty pientä Vilpuria.

Annettavaa ehkä olisi, paljonkin. Mutta minusta on tullut ujo. En ole varma, kuinka paljon haluan kertoa ja tuntuisi turhalta pyöritellä asioita vain puolella lauseella, avoimuus unohtaen. Joten nyt on aika kiittää, niiata ja vilkuttaa. Pyörittelen päässäni lausetta, jolla päätän nurinpäin-blogin viimeisen postauksen. Sanon, että kiitos teistä joka ikisestä lukijasta ja kommentista. Aika yksinäistä täällä olisi ollut ilman teitä.