Kameraton reppana

Pakko kai alkaa taiteilijaksi. Piirtämään. Vaihtoehtoisesti kirjoitan sydäntä riipaisevia runoja. Tai sitten laitan laput silmille, etten näe kaikkia mahdollisia ihania kuvattavia jutskia pihalla ja kotona. Kamera on huollossa. Joku tiputti sen viikonloppuna, mutta kukaan ei myöntänyt. Ikävää ja keljua.

Onhan se kamera toki neljä vuotta vanhaa mallia, Nikonin D80 siis. Mutta on me reissattu. Tanskassa kolmesti, Ruotsissa kahdesti, Virossa ja vielä Norjassakin. Aina se on reppuun mahtunut. Toimiva ja jämäkkä kapistus. Nyt vain odottelen tuomiota, että kannattaako korjauttaa vai ostanko joululahjaksi itelleni sen D90:n. Mitenkähän nuo postin lakkoilujutskat vaikuttaa kameran kulkeutumiseen huoltoon Helsinkiin? Onneksi oli vakuutus. Ensimmäisen kerran elämässäni siitä on hyötyä! :) Olin (ja olen edelleen) tosi skeptinen sen suhteen, että korvauksia tulee. Vaikka eihän muutama saturainen taida olla vakuutusyhtiölle iso summa. Enemmän kai minä noita maksuja olen maksanut.

Kuvattavaa olisi. Tilkkupeitto, Mehukattitonkka-blogin Marjoheiltä tullutta postia (kiitos, oli ihana! :)), neulomuksia, ensimmäinen oikea villatakin alku.Onneksi lomalla kuvasin valmistuneen pipon ja lapaset.

Pipo, malli on omasta päästä omaan päähän. Lanka on 100% villaa, ostin kesällä Tanskasta.

Nuhruinen kuva ihan peruslapasista. Lankana itse värjätty Nalle. Selkäpuolella on Sammaleiset-lapasesta lainattu kuvio. Kuvio kävisi hyvin vaikka villasukkiin, se joustaa mukavasti.

Kamerattoman ajan ajattelin hyödyntää järjestelemällä kuvakansiota ja valitsemalla kolmen vuoden aikana kertyneistä kuvista teetettävät.

Ihan hyvä aamu

Elämä tuntuu ihanalta, ihan tosi! On pieniä hyviä hippusia ja uutisia, jotka painavat ja tuntuvat pahalta, mutta pääasiassa kaikki on ihanasti. Näissä nahoissa on juuri hyvä olla, juuri nyt ja näin. Päivällä saan ihanan vieraan, ja huomenna lähdetään kotopuoleen.

Eilinen metsä-, tai mehtälenkki niinku minä sanosin, rauhoitti. Melkein eksyttiin, mutta löydettiin autolle ennen kuin hämäryydestä tuli pilkkopimeää. Pari tuntia hujahti puiden lomassa ja pururadalla. Mutta raukeana köllöteltiinkin ilta, vei kaikista likoista mehut. Meillä on tällainen jakauma: likkoja ollaan minä ja sessut, jätkät on sitten Peikkopoika ja kissa.

Taas tein muutaman löydön Pelastusarmeijan kirppikseltä! Ruskeasta tulee ainakin hame.

Pipo meni naiselle, joka laulaa paremmin kuin kukaan ikinä! Aivan jumalainen kultakurkku! Olisin ehkä mieluummin neulonut kaulahuivin varjelemaan kurkkua, mutta pipon tahtoi. :)

Kuluneella viikolla...

...löysin nuo ihanat Pelastusarmeijan ja SPR:n kirppiksiltä. Hinnat taitavat olla kauppojen luokkaa, neljää ja viittä euroa palasta, josta nipin napin saa ehkä ommeltua tunikan. Pohdin aika kauan, että otanko vai jätänkö. En ymmärrä miksi, nuo on ehkä maailman ihanimmat kankaat tällä hetkellä enkä tiedä, miten raskin saksilla noihin kajota.

...leivoin ihan mielettömiä keksejä. Muistisääntönä itselle, että kannattaa tästä edeskin päin tehdä iso taikina. Niin iso, että siihen pitää käyttää mm. kaksi suklaalevyä. Seurauksena voi syödä itsensä ähkyyn ja keksejä riittää niin anoppilaan, kahvivieraille kuin meille reppanoille piristykseksi, jotka viime lauantaina jouduttiin kouluun. Resepti on oikein mainiosta Pastanjauhantaa-blogista.

Nyt vielä opinnäytetyöhommiin kouluun ja sitten alkaa lomalomalomalomaloma!

Tämä oli haave, kun innostuin langanvärjäyksestä.

Samoissa kengissä, Nallea noin 200 g

Tein siitä sukan, tein lapasen. Jälkimmäiseen olen tyytyväinen, sukkaan en. Varsi on liian löpsykkä, ei pysy jalassa tai pitele lahkeita. Tapana on tunkea lahkeet villasukkien sisään, joten varren napakkuus on kyllä tärkeä. Koiranputkikuvio oli taas mukava neuloa ja ihan nättikin. Voipi olla, että neulon toisen lapasen, puran tuon tehdyn sukan, neulon uudet sukat varpaista ylöspäin niin saan kaiken langan käytettyä. Malli on Ullasta.

Käsityömessuilla sai ihmetellä silmät tapillaan. Ihmiset on kyllä kamalan taitavia! Ostin jotakin pikkuista, mutta silti sinne upposi rahaa vaikka kuinka. Hiplailin yhtä nättiä lankaa, mutta en keksinyt mitä siitä tehdä. Osta pois, sanoi myyjä, jää harmittamaan muuten. Ajattelin, että ei jää, mutta jäipä sittenkin. Se olisi ollut justiinsa passeli lanka Baktukseen, minkä minä(kin) tahon kyllä tehä.

Virkkuukoukkusen kojusta lähti matkaa kortteja ja naurunkihemöintiä -mahtavia oivalluksia ja sutjautuksia. :)

Kohta lähdetään hauvavauvan siskon luokse kyläilemään. Ihana sunnuntai.

Laukku laukkunen

Tämä on ollut valmiina jo tovin ja ahkerassa käytössä. Toimii! Malli oli omasta päästä ja muotoutui ompeluksen edetessä. (Joskus olisi kyllä oikeasti kiva vaan tehdä valmiin kaavan mukaan, ettei tarvisi ommella ja purkaa, miettiä päätä puhki ja turvautua mahottoman luoviin ratkaisuihin. Varsinkin kun on noin monta kangasta, niin mille puollelle saumat nyt tulee ja mistä minä saan käännettyä jne jne. Älytöntä aivovoimistelua.)

Kankaat on kolmista eri vanhoista verhoista, tuo päällyskangas on mummulan vanhoista verhoista! :) Päällys- ja sisuskankaan välissä on jämäkkyyttä antamassa SPR:n Kontista löytynyt kangas. Sisällä olevan taskun vetskari on jostakin äidin laatikoista pengottu. Kaikki matskut ompelulankaa ja taskujen reunojen kuminauhaa lukuunottamatta on vanhaa tai uudelleen käyttöön otettua. :)

Oon nyt ihan rakastunut nuihin pussukkataskuihin. Minun mielestä tosi nätit, mutta myös käytännölliset, kun niihin mahtuu kivasti pikku hilipetööriä ilman, että taskut pöklöttää rumasti.

Tämä tyttö lähtee hipistelemään ja ihastelemaan käsityömessuille ihan justiinsa! 8) Ostoslista on, mutta saapi nähä, mitä mukaan tarttuu. :)

..ja sitten tää tekis tän ja sitten tää tekis ton..

Vapaata, eikä aikomustakaan hoitaa muutamaa tekemätöntä kouluhommaa. Priorisoin, eli laitoin vyyhille langan, joka Ainolla jäi kesken. Värjään sen ja otan matkaan reissuun viikonlopuksi. Koiranputkisukat houkuttelee. Muutenkin on paljon ohjeita ja ideoita, mutta kukas antaisi minulle muutaat ylimääräiset kädet neulomaan tai mieluummin hoitamaan aa:ta, eli arkisia asioita.

Eilen tein vetoketjullisen lankapussukan, jossa neulomukset kulkee kätsysti matkassa. Noita voisi tehdä lisää, tuommoisia koiraturvallisia versioita. Kankaat ja vetskarit on kaikki spr:n kontista.

Ja katso -se pyörii sittenkin! Minun rukkirakas! Möykkyjähän siellä on ja kertaamaton matsku on vielä puutikun ympärillä eikä kerrattuna, mutta kuitenkin.

Ja sitten vielä tämä projekti. Aino sai kotoaan mukaan tuommoisen turvapeiton, vanhan villapaidan. Koiravauva tykkää kovasti retuuttaa sitä pitkin kämppää ja nukkua sen päällä. Tuunailen sitä vähän, ratkon sielä ja täälä, virkkailen ja yhistän, päättelen. Että siitä tulisi ihan oma unirätti. Sen kanssa on varmasti turvallisempaa perjantaina matkustaa ihan ensimmäistä kertaa junassa.

tuonne menen kyllä varmasti!

Lauantaina syyskuun 18. päivä vietetään kansainvälistä Spinning in Public -päivää, eli suomeksi julkikehruupäivää.

Kehräätkö? Ota rukkisi tai värttinäsi mukaan ja tule tekemään lankaa. Ei ole väliä oletko vasta-alkaja tai konkari, kaikki mukaan.

Vai oletko vasta miettinyt kehräämistä? Tule katsomaan miten lanka syntyy ja kuulemaan miten pääset harrastuksessa alkuun.

Oulussa SIP-päivää vietetään Lumoava Lanka-putiikissa, Pakkahuoneenkatu 17, kello 10-15.

Tervetuloa!



Neuovan Nartun blogista löysin tällaisen julkikutsun, jota vapaasti saapi levittää. Aion kyllä mennä ihmettelemään, sillä löytyy karstatut villat ja löytyy rukki. Lankaa vaan ei vielä synny.

Saepäivän juttuja

Lankoihin ja värjäykseen hurahtanu täällä moro!

Näistä tulee Feather and Fan Comfort Shawl.  Ravelryssä löytyy lisää kuvia. Langat on ihanaista 100 prossasta alpakkaa. Nimenä on Leevien piisien naisia.

Jos lähdet Laila, Alpakka 50g 163m

Baby Jane, Alpakka 50g 163m

Rock on Rudy, Alpakka 50g 163m

Hullu Amalia, Alpakka 50g 163m

Aiemmat väritykset puikoilla:

Väripata porisi ja etikka lemusi

Ostin lopultakin noita ihan aikuisten oikeita langanvärjäykseen passeleita Emo-reaktiivivärejä ja voi juukeli, sinne päin löystyy kyllä kukkaron vetskari toisenkin kerran. Ihan mahtava ylläri oli, että värejä löytyi samasta kaupungista Taito Shop Maakarista. Ei tarvinnut kantaa retkipatjaa ja tyynyä postiluukun alle.. ;)

Keittelin Novitan lankoja, mutta seuraavaksi testaan kyllä mitäs 100 prossanen villalanka tuumaa. Mikähän oisi halvin merkki?

Ihan eka. Omaksi iloksi ja omahyväisyyden nimissä ajattelin, että langat saa kaikki oman nimen. Leevi-fanina ja Göstan nerokkuutta kunnioittaen alan kastaa näitä Leevi and the Leavings -biisien mukaan. Tämä ensimmäinen olkoon Elämä kuin euroviisu. Seitsemän veljestä, 150 grammaa.
 

Ihanasti sanottu, Isoveli 100g

Peikkopoikakin innostui värjäämään! Ite halusi myös kuvata ja vyyhitä. Heti piti alkaa sukkaa kutomaan, että herra näkee kuinka tarkasti ajan kanssa suunnitellut värit ja raidan pituudet pitävät paikkaansa.. :)

Mulla ei kyllä meinaa olla niin paljon pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä antaa lankojen muhia värissä, niinku Peikkiksellä. Omia lankoja olin koko ajan liikuttelemassa, nostelemassa, lisäämässä väriä.. ja lankojen kuivettua muutaman tunnin allekirjottanu tarttu fööniin ja kuivasi langat jotta ne saa vyyhittyä uudelleen ja linssin eteen.

Kankaat hipelöinnin kautta ojennukseen

Muutosta asti kankaat on muhineet muovipusseissa yläkaapeissa. Sieltä ne ei vahingossakaan eksy paininjalan alle. Nyt on kaikki kuosit ja värit pinoissansa levitettävän sohvan vuojelaatikossa ja sieltä ne kuiskuttelee, että ompele, ompele..

Päivänselvää tilkkupeittomatskua, eikö vaikka. :)

Lomalla velvotteista, muttei värkkäilystä

Voi pojat ja tyttöset, miten rentouttavaa olla lomalla. Kaksi viikkoa tätä autuutta jäljellä -lipsahti vahingossa ja tahallaan yhdenkin tentin ilmoittautumispäivä tuossa ohi. Tyytyväisenä itteeni oon saanut valmiiksi asian jos toisenkin.

Torkkupeitto isomummun neliöistä, 150 cm x 90 cm. Lankana 7 veljestä. Tämä puoli-ikuisuusprokkis starttasi jo kun asuin vielä kotona -joku viisi vuotta sitten. Alkoi, hautautui kaappiin, lojui. Palat virkkasin vuosi sitten valmiiksi, talvella kokosin, kuluneella viikolla virkkailin reunat ja tänään höyryttelin kuosiinsa. Vaikka on se keskeneräisenäkin jo käytössä ollut.. :) Tekisi kyllä mieli aloittaa toinen, jostakin nätteistä kukkalappuista!

Virkkaamiseen hurahdin. Pari tiskirättiä piti testimielessä valmistaa -ne tuntuu oikein aaltona vallanneen blogin jos toisenkin. Ja hieno homma onkin, kestäviä ja kauniita. Toimivia. Ne voi pestä ja käyttää uudestaan, vaikka niin meillä kyllä ihan kaupasta ostettujen liinojenki käyttöikää venytetään. Oman kokemuksen mukaan neulottu venyy ja leviää, virkattu pysyy kasassa. Miellyttävämpi pyyhkimiskokemus. :D On nuissa vaan se huono puoli, että jos hellalle tippuu kunnon köntsä jotakin ruokaa, ni vaistomaisesti tulee hihkastua Peikkopojalle, että "ELÄ käytä luutua, ota paperilla.."

Nämä tumput valmistu Tanskassa farmilla. Peikkis piirsi tuota punoskuviota malliksi papreille ja minä senku neuloin. Opetin irkkutytöllekin neulomista.

Noro-sukat. Alotin varpaista, opettelin tiimalasikantapään. Luulin että rakastuisin, ja aluksi rakastuinkin kun aloitin puikottelun. Mutta valmiina en niistä välitä. Näkyy jo siinä, että valmistuttuaan ne vaan lojuivat pöydällä viikon, kunnes tänään vasta höyryttelin ne muotoonsa. Oikea on kivempi kuin vasemmassa jalassa oleva. Tuolla matolla ne näyttää kuitenkin ylättäen paremmalta, mutta pläh. Peikkopoika noista tykkäsi, joten saakoon myös ne.

Pari päivää sitten keittelin lankoja, alunaa ja nokkosta. Lopputuloksena väri, joka vääristyi kuvassa tumman taustan takia. Semmoinen vaaleankhakin kukertava. Kaukana se on siitä herkullisesta vihreästä, mitä toivoin. Nimesin Pettymys-langaksi. :)

..mutta mitäs sitten ? Big Brother (hyh hyi minnuo, pahe!) alkaa parin viikon päästä, sitä ennen pitää keksiä telkkarineulomista. Saatampa alottaa vaikka villatakin!

Rojektia pukkaa :)

Olen valinnut, selvittänyt, pessyt, nyppinyt, kuivannut, kokeillut, onnistunut, harmistunut, karstannut, pyörittänyt, hypistellyt, kosketellut. Olen aivan huumassa. Rukki odottaa tädin luona monensadan kilometrin päässä, enkä malta odottaa että saan sen.

Rikkinäinen tyttö..

..nimittäin nokka vuotaa kuin seula! Joku on polttanut töhöllä kurkkua, laittanut kylmiä väreitä juoksemaan villatakin alle ja hangannut nokan alustaa kulmahiomakoneella. :( Kiva, omakätisesti värjätyistä langoista kudotut sukat lämmittää kylmiä varpaita.

Sinnillä on väännetty 8,5 tuntia raporttia ja ryhmäsuunnitelmaa enkuksi. Viikonloppu, teretulemast.

Kankaita ja ompelua

Sain talvemmalla vanhan Singerin. Ei ole muuta vikkaa vikkaa, kuin että paininjalkoja tai puolia ei tullut matkassa kuin yksi kumpaistakin. Värkkäilin puikkopussin, ja kyllä on iso nautinto, kun viisi kappaletta samanlaista puikkoa löytyy ihan vaivatta, tuosta vaan.

Kankaan on huolella haalittu ja hamstrattu, suurin osa pala kerrallaan kirppareilta. Retroliinoja, lakanoita, verhoja. Punasen ristin konttikin osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi.

Haaveena oli tehdä riemunkirjava päiväpeitto tilkkutöinä. Nyt siitä on tullut tavoite. Tilaajalahjaksi pitäisi tulla tilkkutyökirja, sillä tilasin Suuren käsityölehden. Olen siis Aikuisessa Iässä. Pidin omaa äiskääni aikuisena, kun aikoinaan postilaatikkoon oli tullut uusi lehti, jossa on vain VAATTEIDEN ja NEULEIDEN kuvia, ja äiti jaksoi aina olla innoissaan. Ja suruissaan, kun tilaus lakkautettiin välillä, kun se oli niin kallis. Nyt oli tarjous, neljäkymppiä vuosi.

Lankoja

värjäilin eräs perjantai. Värit on ihmeellisiä. Ja kauniita. Niin paljon tykkäsin, että jo viikon oon ootellu uutta värilähetystä Muksuaitasta. Käsiä särkee, liiasta neulomisesta kai. Koulussa on ollu luentoja reumasta, ja yksi pelko pelkojen listalla on nyt se, että käsiin tulee joku sairaus ja käsistä tulisi käyttökelvottomat.

 

 

Kurt Cobain on värjänny tukkaansa punaseksi tuolla Kool-Aidilla. Vau.