Sivut

25. marraskuuta 2012

Mistä tietää kotiutuneensa?

Pienistä neulenyttösistä, jotka vasta viime päivinä olen kaivanut laatikoistaan. Luovuus on minulle hyvinvoinnin mittari, ja ensimmäistä kertaa muuton jälkeen olen asteikon nollaviivan yläpuolella villatakilla, unisukilla ja pipolla. Uusi työ alkaa vihdoin kulkea uomissaan ja työtunnit alun hässäkän jälkeen inhimillisiä.

Olen soittanut kitaraa, illalla laulanut miehen säestyksellä. Siitä tietää kotiutuneensa, ettei tarvi hapuilla pimeässä jokaista seinää löytääkseen valonkatkaisijan. (Pistorasioiden paikkoja en vielä ole oppinut.) Lenkkipolut on hiljaiset, täällä on mäkiä ja metsää.















Paras ystävä asuu pihan toisella laidalla, ja yöhousuissa voi hipsiä kylään ihmettelemään tätä maailmaa tai pyytää seuraksi saunavuorolle. Käydä syömässä torttuja, piipahtaa lapsenvahtina tai tuoda tullessaan kaupasta ostamatta jääneen jutun.

Tavarat on paikallaan,  Eilen tutustelin tähän kaupunkiin, joka on niin tuttu mutta kuitenkin vieras vuosien jälkeen. Päädyin sattumalta ihanaan kauppaan, jollaista en tiennyt täällä olevankaan (eikä ole ollutkaan ennen viime kevättä). Löysin paikan, jossa voi kutoa mattoja ja aion sinne sukkuloida (hehheh) heti tammikuussa. Olen hakenut Aikku-koiran kanssa agilitykurssipaikkaa ja alkanut koirajuoksemaan. Laitoin sähköpostia (nettiliittymä saatiin vasta äskettäin) paikalliselle kodittomia kissoja auttavalle yhdistykselle, joten sijaistassulaisia on meille odotettavissa.

Täällä on kaikki, mitä aiemmassakin kaupungissa. Ja vielä enemmän. Tärkeintä on ystävät ja perhe, joita voi nähdä ilman tunnin pakkausoperaatiota ja puolentoista tunnin automatkaa. Voi vain piipahtaa kylään, käydä lenkillä yhdessä tai kuten eilen, kirpparilla ja syömässä. (Lisäksi äiti korjasi minun ompelukoneen, kiitos!)

***
Vilautan vielä, että tältä meillä näytti vanhassa ja uudessa kodissa kuukausi sitten. Nyt tavarat ovat jo löytäneet paikoilleen. Melkein kaikki.





26. heinäkuuta 2012

Murrettujen sävyjen raitakausi



on käynnissä, totean, kun katson neulekoriin. Siniruskea haalari on ystävän poikavauvalle syksyä varten. Eilisistä Novitan Isoveljistä alkoi kutoutua lössykät kotisukat. Lanka on hieman karheaa, mutta myös kummalla tavalla nihkeää neuloa. Narisevaa. Muovisen tuntuista? Kuvittelenkohan vain.

Tänä aamuna ulkona tuoksui loppukesä ja koulun alku.  Takapihan puistikossa oli usvaa. Yhtäkkiä ymmärrän, että 16 vuoteen tämä on ensimmäinen syksy, jolloin tiedän että opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu ja minulla on oikea ammatti. 

14. helmikuuta 2012

Tuunatut kauppakassit

Yksi siskoista pääsi täyteen ikään. Synttärilahjontaa varten koristelin kaksi kaupan kangaskassia. Niitä, mitä löytyy kassalta muovipussien vierestä uskomattomaan 0,60 e hintaan! Näistä tuli niin ihanat, että olen kauppareissuilla haalinut kasseja itsellekin. Ei noita kovin vaikea olisi ommella, mutta välillä voi aina oikaista jossakin.

Monkey see, monkey do! Ideat koristeluun lähti siis toisilta bloggaajilta.
Ostoslistan idea (tai niinkuin kotokainuussa sanotaan, puutelista) on Pientä kivaa -blogista
Virkattuja liinoja on tehnyt mieli kokeilla pitkään. Tyttö kylmän maan -blogista löytyi linkki söpöön pitsiliinaan, joka pitikin oitis koukutella toisen kassin koristeeksi. 





 


Ostoslista-kassin voi tehdä näin:
- Kirjoita haluamasi teksti pienelle lappuselle. Älä suunnittele liikaa, anna mennä vaan!
- Skannaa ja tulosta A4-koossa
- Kiinnitä paperi kassin sisälle, kiinnitä nuppineuloilla paikalleen ja jäljennä teksti lyikkärillä kauppakassiin
- Pingota kirjontakehykseen
- Ompele ompelukuvapistoilla (tai jollakin toisilla taitotasosi mukaisilla pistoilla)
- Päättele ja höyrytä.

Pitsiliinakassi onnistuu näin:
- Käytä kirpparilta/mummun ullakolta löytyneitä pitsiliinoja tai virkkaa niitä itse! (Minä käytin tätä pienemmän pitsiliinan mallia)
- Kiinnitä pitsiliina nuppineuloilla kassiin
- Ompele liina kiinni kassiin pienillä pistoilla. Aloita keskeltä siirry ulkoreunoja kohti.
- Höyrytä.

Kuvaa kassit. Paketoi/sujauta postin pakettiin. Lisää pakettiin tuoksusaippuaa ja ekosuklaata ostettuna jostakin kivasta ekokaupasta, suklaakahvipaketti kaupungin ihanimmasta kahvilasta, kirjoita siskolle kortti ja lähetä paketti päivän verran myöhässä. Odota pari päivää, saa ihana viesti siskolta ("Kiitos ihanasta lahjasta!<3") ja tule hyvälle mielelle. :) 

31. tammikuuta 2012




Huomenna meille muuttaa hetkeksi kissa, jolle etsitään kotia. Hiukkasen jännittää, miten lauma ottaa uuden kissan vastaan, miten kissa meidät. 

Aurinko tunkeutuu päivisin jo sinnikkäästi sisälle, vaikka meidän kämppä on melko pimeä. Sain lopulta tehtyä omat huovutetut lapaset, tulivat tarpeeseen näihin pakkasiin.


Ps. Saanko esitellä, Onerva Ompelukone. Hän tuli meille jäädäkseen valmistujaispäivänä joulukuussa. Kiitos äiti! <3

30. tammikuuta 2012

Viikon villatakki ja vierailu taiteilijan talossa

Villatakista tuli vallan ihana! Yksi juttu meni pieleen -sen piti olla pitkä projekti mutta villatakki oli valmiina viikon päästä lankojen ostosta. Lankana on 7 veljestä, joka kyllä on vähän kutittava ihoa vasten. Tuli juuri sopiva, vaikka napin väleistä päätellen takki pitää pingottaa päälle. Mitenkähän tuon nappilistan saisi suoraan, kun reipas höyryttäminen ei auttanut?


****

Viikonloppu oltiin ystävän keramiikkoäidin luona Kainuussa. Ekskursion päätarkoituksena oli tehdä savitöitä.  Pakkasmittari näytti sitkeästi -30 astetta, maisemat, talo, seura ja ruoka oli mahtavaa. Mahtavaa oli myös se, että suunnittelin omaa astiastoa jonka tilaan heti kunhan töihin pääsen.

Pieni kaipuu jäi jälleen takaisin kotoseuduille Kainuuseen, josta vajaa neljä vuotta sitten läksin tänne Pohojammaalle.








20. tammikuuta 2012

Lapasia

Läjä tumppuja valmistui äitin toiveesta siskoille alkukuusta. Yhdet jäi itselle. Ohje oli sama kuin anopin lapasissa, Rovaniemi-kuvio. Lapasten aikana kului viisi päivää, kaksi kautta 24-sarjaa ja Jack Baueria. Malli olisi ollut liian pitkä noilla langoilla tehtäväksi, joten vähän fiksailin sitä. Kirjoneuleesta alkoi tulla tasaista ja peukalokiilankin sain tehtyä järkevästi ja nätisti niin, että kämmenpuolen ruudut täsmäsi. Lisäksi olin hurjan rohkea ja käytin kaikissa lapasissa sekä Nallea että 7 veljestä. Syynä oli, se, että lankakätköissä oli kyllä sopivia värejä mutta ei samaa vahvuuta. Ja ihan tasaiset tuli vastoin kaikkia ennakkoluulojani.. :)





18. tammikuuta 2012

Pakko tehdä villatakki. Sisäinen pakko, johon ei isoäidinneliöt tai tilauslapaset riitä, vaan villatakki on tehtävä ja ihan itselle. Dropsin kaunokainen se on, kunhan ensin huomenna käyn lankakaupassa. Ei ollut tarkoitus ostaa lankoja vaan kuluttaa noita jämiä, mutta eihän niistä riitä. Sniiduilen ja käytän varmaa 7 veikkaa, ehkäpä sitä nättiä terraa.

Seuraavaksi alan kyllä piirtää kaavoja tunikasta. Aamupäivä meni metsässä lenkkeillessä ja kahvitellessa hyvässä seurassa. Huomenna suunnataan naisvoimin kirpparikierrokselle. Työttömänä on ihan kivaa sittenkin. :)