Sivut

28. heinäkuuta 2011

Operaatio kiipeilypuu

Costi-kissalla ei ole ollut kiipeilypuuta. Majoittuminen on tapahtunut vaihtelevasti kirjahyllyn, vaatekaapin, naulakon, pöytien, sänkyjen ja tuolien päällä. Myös satunnaiset pahvilaatikot ja kylppärin lavuaari ovat kelvanneet. :) Puusepän tyttö kun olen, niin tartuin vasaraan, kuumaliimapistooliin ja muutamaan muuhun esineeseen. Tuloksena oli kissan kiipeilypuu, jonka kissaherra itse on yksimielisesti hyväksynyt vaatimattomana lahjana alamaiseltaan.

Puutavarat löytyi Peikkopojan vanhempien autotallista. Pohjana on tukeva, semmoista keittiöntasomateriaalia oleva levy. Kooltaan se oli sopivasti n. 50 cm x 100 cm, mutta hankaluutena oli pyöristetyt kulmat. Tasot on vaneria. Pystytolpat on "puolitettua kakkosnelosta", eli kai ykkösnelosta. Korkein tolppa on 180 cm. Pohjalla oleva majakoppi on lastulevyä, leikattu vanhasta sohvan/sängyn pohjasta.


Minulla oli jonkinlainen luonnostelma kiipeilypuusta, mutta lopullinen muoto tuli noita puuosia sahatessa ja sommitellessa. Leikkasin kaikki kappaleet pihalla ja toin sisälle kokoamista varten.


Olkkarista tuli pariksi päiväksi pikkuruinen verstas. Kokoamisessa käytin kulmarautoja. Noiden vaneritasojen kiinnittämistä varten sahasin lankusta puiset neliöt, muuten ruuvit olisi törröttäneet ohuesta vanerista läpi, eivätkä varmasti olisi olleet tarpeeksi kestäviä.


Rakennusmestari Aino ottaa lunkisti työmaalla. :)

Mökki ylhäältä päin. Liimasin mökin pohjaan kaksi vanhaa sinistä taulunpohjaa, sillä vaalean pohjalevyn pyöristettyjen kulmien takia sinne jäi kolot. Tässä näkyy noita kulmarautoja, joita innossani ruuvasin sinne ja tänne, jotta tulee jämäkkä!

Mökin seinien sahaaminen pistosahalla oli vähän vaikeaa ja pikkuisia mittavirheitä saattoi tulla.. no, paikkasin yhden vinon sahauksen liimaamalla puisia pyykkipoikia. Hätä keinot keksii.

Seuraavana päivänä pääsin ostamaan päällystyskankaan. Ostin tummanruskeaa fleeceä noin 7 metriä. Hinnaksi tuli n. 35e. En tiedä miten pitkän matikan suorittanut saattoi ostaa noin kaksi kertaa liikaa sitä kangasta, mutta niinpähän vain kävi. Ylimääräisestä kankaasta aion tehdä hupparin.

Tasojen päällystäminen oli mukavaa! Fleece venyy sopivasti. Kuvassa ei ole aurinkoa imitoiva koriste, vaan tuolla tavalla mökin kulkuaukoista sai siistin näköiset, eikä saumoja jäänyt näkyviin. Päällystin tasot siten, että tein ohuita liimaraitoja tasoille puuliimalla ja varovasti silitin kädellä kankaan paikalleen. Jos painoi liian lujasti ja liimaa oli liikaa, se turskahti kankaan läpi ja jäi rumasti kiiltämään kuivuttuaan. Päällystin tasot ensin, ja vasta sitten kiinnitin ne kulmaraudoilla paikoilleen.


Sittenpä se hauskin vaihe alkoi, nimittäin sisalnarun kieputtaminen lankun ympärille. Motonetistä löysin kaikista halvimmalla. Köyttä meni kiipeilypuuhun yhteensä 175 metriä, voitteko kuvitella! Kieputin köyttä kolme, neljä kierrosta, paukutin vasaralla ylhäältä päin kierroksia tiiviimmäksi, laitoin lankkuun ruiskauksen kuumaliimaa, että siihen asti kieputettu köysi pysyy paikallaa, kieputin taas pari kertaa, vasarointi, kuumaliima.. ja tätä toistin aika tosi monta kertaa. Kiinnitin tasot ennen köyttä, ja köysi peitti kulmaraudat nätisti.

Costi koeajamassa keskeneräistä työtä.



Lankuissa näkyy paikoitellen pikku paloja fleeceä tasojen kohdalla. Se johtuu siitä, etten keksinyt keinoa, millä kauniisti saisin kieputettua tuon köydän sille kohdalle, missä taso on kiinni.


Tämä kuva on ihan loppumetreiltä! Oli jo yö, mutta tahdoin saada vihdoin neljän päivän uurastuksen jälkeen kiipeilypuun valmiiksi. Sisalköysi loppui kesken, ja vielä olisi ollut pieni pätkä pylvästä päällystämättä. Ratkaisu: pylväs pois! Meillä ei ollut sahaa, mutta valmista oli pakko saada. Jyrsin siis puukolla puoli tuntia tuota lankkua, joka mureni hitaasti, mutta varmasti majavamaisen työskentelyn edetessä.

Costi sai puunsa ja lekottelee siellä joka päivä. (Tosi uskottavaa laittaa tuommoinen kuva, jossa kiipeilypuu on autiona ja koiranpeittokin kivasti ylimmällä tasolla.) Fleece kerää hirveästi karvoja, mutta se on helppo imuroida. Puu on tukeva, eikä kolise tai heilu. Hintaa tuli noin 75 euroa, mikä on vähemmän kuin eläinkauppojen hökötykset. ;)


Jos joku kaipaa tarkempia ohjeita, niin kerron mielelläni! :)

25. heinäkuuta 2011

Kahlailen läpi kuva-arkistoja.. paljon on käsitöitä, joita en enää muista tehneeni. Yritän saada kesäopintoja etenemään, huonoin tuloksin. Peikkiksellä ei ole töitä tänään, joten makkarista raikuu kitara ja keskeyttää ajatukset. Esittelen siis pussukat, jotka tein äiskälle ja kahdelle nuorimmalle siskolle aikoja sitten. Pussukan muoto on hioutunut noistakin jonkun verran, mutta täydellinen muoto on vielä löytämättä.

Pussit on kaikki meikkilaukkukokoa, vaikka ruskeat näyttääkin kovin kukkaromaisilta.





24. heinäkuuta 2011

Aurinko on hellinyt ja ollaan oltu trooppisessa, lehmänhönkyisessä ilmastossa. Peikkopoika tarvitsi kuitenkin pipon ja hyvänä emäntänä semmoisen virkkasin. :) Helppo, mutta hitusen puuduttava koukuteltava. Malli on mukailtu Kotivinkin 101 ideaa lehdestä, joka ilmestyi keväällä 2011.






Pipo aloitetaan päälaelta ja on hyvin yksinkertainen. Ensin virkataan ympyrä ja sitten vain kiinteitä silmukoita. Pipon voit tehdä näin:

1. kierros: Tee vetosolmu tai pyöräytä sormesi ympärille lenkura. Virkkaa siihen 8 kiinteää silmukkaa (ks).
2. kierros: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 kiinteää silmukkaan -> kierroksen silmukat lisääntyneet 16 silmukkaan.
3. kierros:  Virkkaa 1 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan  2 ks, 1 ks "välisimukaksi", seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks jne. Toista yhteensä 8 kertaa, eli koko kierroksen verran -> 24 s.
4. kierros: Virkkaa 2 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan 2 ks, taas 2 ks "välisimukaksi" jota toistetaan koko kierros -> 32 s.
5. kierros: Virkkaa 3 ks, seuraavaan kiinteään silmukkaan virkataan 2 ks jne. -> 40 s.

Jokaisella kierroksella silmukoita tulee kahdeksan lisää. Lisäysten välisten silmukoiden määrä kasvaa joka kierroksella yhdellä. Lisäykset tehdään jokaisella kierroksella samaan kohtaan, ja ympyrään alkaa muodostua 8 ns. "lohkoa". Tässä vaiheessa pipo muistuttaa muhkuraista ympyrää.

Kun ympyrässä on 88 silmukkaa, lopetetaan lisäykset. Virkkausta jatketaan kiinteillä silmukoilla haluttu määrä kierroksia. Minä tein 33 kierrosta. Päättele ja vedä pipo päähän. :)


Lankana oli Seiska veikkaa, joista vihreä on kaupasta ostettua ja oranssi oma värjäys. Koukkuna 5. Ohjeen mukaan lankaa kuluu 150g, mutta en virkannut pipoon taitettavaa reunaa. Veikkaan, että lankaa meni noin 100g.


Virkkaan kyllä samanlaisen pipon itselle, mutta vähäsen isommalla silmukkamäärällä. Että on minun päälle ja tukallekin sopiva. :)

18. heinäkuuta 2011



Meillä arvottiin koditon, kuvissa vilahtava kesäpussukka. Peikkopoika toimi onnenpekkana ("Kirjotathan sinne että minä nostin voittajan?").





Onnea Anna! (Käykäähän vierailulla Annan ihanassa blogissa!)

Kiitoksia kaikille ihanille villasukista kertoneille. :) Pitkät ja raidalliset räsymattosukat saivat hurjasti suosiota, eikä ihme -onhan ne sellaiset tosi kauniita. Nyt vain lankavarastoja tyhjentämään ja neulomaan sellaisia kylmän varalle!

8. heinäkuuta 2011

Arpomista!

Sadannen blogitekstin kunniaksi on ollut ajatuksissa piristää jonkun ihanaisen ihmisen päivää pussukalla. Kaiken muun värkkäämisen keskellä en ole malttanut ommella sitä, enkä ole muutakaan sitten voinut päivittää tänne, sadas posatushan kuluisi sitten ihan hukkaan! Höpsöä, mutta opettelen tekemään ei-kiireelliset asiat silloin, kun ehdin. Stressaamatta.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postauksen, että minkälaiset villasukat on sinun mielestä kaikkein kauneimmat! Arvonta suoritetaan virallistakin virallisemmin maanantaina 18.7. Pussukka on tehty kierrätyskankaista. Kooltaan se on noin 17 x 19 cm. Arpaonnea! :)




Villasukkien värejä kysyn siksi, että minulla on suunnitteilla pieni projekti. Siihen liittyy jämälangat, villasukat ja eläintensuojelu. :)

PS. Koska yksinkertainen on kaunista, blogin nimi lyhenee. Hetkittäin maailma on nurinpäin kulkee tästä eteenpäin simppelisti nimellä nurinpäin.