Ja he elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka

Tämä on ollut kasvunpaikka opiskelijasta työn kautta kotiäidiksi. Melkein viisi vuotta, jonka aikana on opeteltu kuvaamaan, neulomaan palmikoita ja villatakkeja, leipomaan, laittamaan kasvisruokaa, kyökkimään ryytimaalla, on opeteltu ompelemaan vauvanvaatteita ja kestovaippoja. Ihmetelty pientä Vilpuria.

Annettavaa ehkä olisi, paljonkin. Mutta minusta on tullut ujo. En ole varma, kuinka paljon haluan kertoa ja tuntuisi turhalta pyöritellä asioita vain puolella lauseella, avoimuus unohtaen. Joten nyt on aika kiittää, niiata ja vilkuttaa. Pyörittelen päässäni lausetta, jolla päätän nurinpäin-blogin viimeisen postauksen. Sanon, että kiitos teistä joka ikisestä lukijasta ja kommentista. Aika yksinäistä täällä olisi ollut ilman teitä.

Wa-pa-pa-pa-pa-pa-pow!

Mikähän laulu soi päässä tätä bodya tehdessä? ;) Kaava on OB 1/2014. Kokeilin tehdä vakkarikaava Kisuliinin raglanhihaisen bodyn sijaan tavishihaisen bodyn, ja tämä on minusta parempi, jotenkin leveämpi meidän jätkänpätkälle. Kokona on 74 cm ja tällä kertaa kestovaippaa varten vain pidensin takaläppää viisi senttiä. Oikein hyvä tuli! Kangaspalan ostin Facebookin Kangashamstereista, ja kerrankin sain melkein koko kankaan kulutettua vaatteeseen! Pitää opetella ostamaan tarpeeseen (normaalisti olen klikkaillut metrin verran kangasta kuin kangasta), sillä jotenkin kyllästyn yhteen kuosiin helposti ja sitten ei ihan heti tahdo toista samanlaista tehdä.

Vilpuri täällä mennä touhottaa pitkin ja poikin. Konttaamaan oppi pääsiäisenä, tukea vasten seisomaan vappuna. Ja niitä kahta asiaa sitä pitääkin harjoitella, lakkaamatta! Ostin Facebookin paikallisesta kirppisryhmästä vitskalla tuollaisen puisen jakkaran, jota varten voi kiipeämistä harjoitella. 

Viime syksynä netissä levisi video Soo soo -ei saa!, jossa lapset temppuili ja kiipeili. Vakuutuin. Kyllä ihmistaimen pitää saada tehdä sitä mikä luonnostaan tulee: kiipeillä ja rimpuilla. Ja sitä kautta kehittyä, opetella omia rajoja ja kehittyä ketteräksi. Päätin silloin, etten halua olla älä-eisaa-tiput-kaadut-putoat-varovarovao-vanhempi. Luin Tatu Hirvosen Varo varo varo -kirjan, ja se entisestään vahvisti omaa ajatusta siitä, että lasta ei pidä kasvattaa pumpulissa ja kieltää kiipeämästä. Pieni lapsi on rakennettu niin, että se kestää harjoittelun tuomat pienet muksahdukset ja kopsahdukset. Kyllä täällä koppeja otetaan päivittäin, eikä kädet ehdi mitenkään jokaista pyllähdystä varmistamaan, mutta sitten lohdutetaan kun tulee itku. Puhalletaan, pyyhitään kyyneleet ja kerrotaan, että muksahduksia sattuu ja varmasti sulla kävi kipeää, mutta anna äiti lohduttaa. Noniin, joko on parempi mieli? Lähdehän jatkamaan seikkailuitasi pieni mies. 

Lapsen touhutessa pidän kyllä silmällä, ettei lähellä ole teräviä kulmia johon saattaa itsensä satuttaa. On kuitenkin eri asia olla kieltämässä ja varoittamassa koko ajan, kuin vähin äänin muokata kotia sellaiseksi, että on riittävän turvallinen liikkua. Eikä se tarkoita pumpuliin käärimistä. Kyllähän lapsi kehittyy. Viikossa lapsi on oppinut laskutumaan takaisin polvilleen ja jatkamaan konttaamista. Eilen taisi muksahtaa vain kerran. Ja voi sitä riemua lapsen silmissä, kun saa katsella maailmaa ihan eri kantilta ja hytkyä ihan omilla jaloillaan.

Yövaippakokeilu

Tämä on toinen sisätäyttövaippa yökäyttöön, jonka ompelin lainaamon vaipoista hahmoteltujen ja muokattujen kaavojen pohjalta. Ensimmäinen oli sivunepillinen, mutta epäonnistui niin monella tavalla että lensi tilkkukoriin uusiokäyttöä odottamaan.

Päällä on Verson Puodin joustofroteeta, jonka tukena tukena on bambuhamppucollegea. Sisäpintana on Myllymuksujen bambupuuvillajoustofroteeta, jonka sisäpuolelle on ommeltu mikrokuidusta tiimaimu. Imuksi ompelin perhosmallisen taittoimun, jossa on kaksi kerrosta bambuhamppucollegea ja yksi kerros joustofroteeta.

Koko paketin päälle laitetaan villahousut, jotka neuloin (muistaakseni) Hjertegarnin Incawoolista Tiuhtis-ohjeella L-kokoisena. Villahousut on kesääkin vasten mukavat, koska ne eivät hiosta vaan luonnonmatskuna hengittävät. Vaipassakaan ei ole nyt muovikerroksia, joten toivotaan että nämä jalassa saa makoisat unet!

Vinkkaan vielä loistavan tavan, miten pesutarralliset vaipat voi laittaa kuivumaan. Tadaa! Ei valitettavasti ole oman välähdyksen tulos, vaan kiitos Facebookin tsi-vaipparyhmälle tästä. :)

Kestovaippalainaamon tyytyväinen asiakas kuittaa

Meillä oli kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketti lainassa kolme viikkoa. Vaikka tietoa ja kokemusta vaipoista on, oli avartava hiplata ja testata erilaisia vaippoja uskomattoman halpaan hintaan. Kyllähän erilaisia vaippoja voi ostaa kokeeksi esimerkiksi Facebookin kestovaippakirppikseltä, mutta kyllä tässä pääsi helpommalla. Paketissa oli kolmattakymmentä vaippaa, aimo läjä imuja, kestoliivinsuojia, opastuskansio ja pari Kestovaippayhdistyksen lehteä. (Täydelliset ainekset buustia kestoiluinnostusta!) Yhdessä lehdessä oli kaava, jolla olen omat pul-taskut ommellut. Sujautin yhden sellaisen kuoren pakettiin kiitokseksi lahjoituksena, joten siitä voi kokeilla myös yhdenlaista vaippaa halutessaan.

Tarkoituksena oli tutkailla sivunepillisiä vaippoja, joten tarralliset jäi käyttämättä. Lempparit paketissa oli Onnikkaan sivunepillinen pul-tasku (ruskeakeltainen piparikukka), Kestovaippakaupan pul-tasku (siilit ja sienet) sekä Onnikkaan sisätaskuvaippa (vihreä traktorivaippa), jota käytin yövaippana. Yövaipan kaverina käytin Babyidean vihreitä villahousuja. Ylivoimaisesti paras imu oli Mannamaan perhostaitto, jollaista en aiemmin ollut käsiini saanutkaan.

Piirsin lempivaipoista kaavoja, joita olen tässä muokkaillut. (Valmisvaipoista saa piirtää kaavat ja tehdä vaippoja omaan käyttöön, muttei myyntiin.) Tarkoituksena on tehdä Vilpurille täydellisesti sopiva vaippakaava. Lapsi on vain alkanut nyt liikkua siihen malliin, että tähän saakka hyvin istuneet ImseVimsen pul-taskut onkin yhtäkkiä löysät reisistä! Saapi nähdä käykö niin, että kun olen saanut hyvän mallisen vaipan tehtyä, lapsi päättääkin sulattaa reisimakkarat ja ollaan lähtöpisteessä.. :) Se täydellinen vaippa olisi kuitenkin siro, melko kapea haaroista, sivunepillinen pul-tasku, jossa on märkäpintainen kangas ihoa vasten. Ehkä kiinteä imu tiiman muodossa, jotta vaippaa voi käyttää ilman lisäimua harkkahousuina. Taskuun tekisin ohuen perhostaittoimun, jossa edessä on useampi kerros imua. Olen kyllä miettinyt myös pelkkien pikkuhousumaisten housuvaippojen ompelua, sillä kotona ollessa vaippa kastuu vain ehkä kerran päivässä.

Pikkuinen kääntää kylkeä unissaan, joten pul-taskuista yövaippoina pitää varmaan alkaa luopua. Ne falskaa reisiaukoista. Tuollainen röyhelöllinen sisätaskuvaippa+villahousut taitaa olla paras yhdistelmä. Kerroin vvv-postauksessa, miten yksi yö selvittiin kuivana pissattamalla. Nyttemmin on vakiintunut se, että alkuyöstä vauva alkaa ähistä pissan merkiksi ja silloin pissatan, mutta n. 00-06 välillä vaippaan tulee ehkä kahdet pissat, joihin ei herätä. Joten mukavia yövaippojakin pitäisi muutama ommella.

Aloin jo pohtia, olisiko minusta lainaamon perustajaksi tänne Kainuuseen. Täällä ei lainaamoa vielä ole! Vaipat vie kuitenkin sen verran tilaa, että sitä haavetta täytyy lykätä. Mutta ehkäpä sitten, kun ja jos olisi oma tupa ja enemmän lääniä? Ja toisaalta paikallinen löytökissoja auttava yhdistys työllistää tällä hetkellä sen verran, etten taida enempää tekemistä haalia ainakaan tämän vuoden puolella.

Arkikuva 1/5

Tämä on pitkään aikaan huipuin haaste, mitä netissä liikkuu. Kerran tein jo Instagramin (heikku_k :) ) puolella, tänään jatkan Facebookissa ja sattuman kauppaa -myös täällä blogissa, kun Anniina haastoi mukaan.

Vauvan päiväuniaikaan aamusella linnoittaudun yleensä ompeluhuoneeseen kera kofeiinittoman pikakahvikupposen. Tänään ompelin vaippoja, joiden kaavat olen piirtänyt ja muokkaillut hyödyntäen kestovaippalainaamon lainavaippoja. Ompelu onnistui, mutta hitsiläinen noita KAM-nepparipihtejä. Mies sen sanoi: osta halpa, saada paska. Ensinnäkin heitin pihdeistä yhden oleellisen osan roskiin (daa), mutta ei nuo pihdit silti kohdista suoraan, ei vaikka miten tekee. Toivottavasti perjantaina Kankaiden yössä olisi Kestovaippakaupassa postikuluttomuustarjous, niin tilaisin sieltä paremmat pihdit, joilla ainakin lienee takuuta, elleivät toimi. Minä tilasin siis omani Ebaysta Kiinasta 12 eurolla, että varoituksen sanana, ei kannata. Onneksi ei sen kalliimmat olleet, mutta voi juukeli kun toistakymmentä nepparia sinkoaa vaan irti vaipasta kerta toisensa jälkeen. No, onneksi ei sen vakavammasta ole kyse. :)

Matja Majaika Vegevauvelosta, lähdetkös mukaan haasteeseen? 5 päivää, 5 kuvaa, 5 haastetta.

Tasku autoon

Pitkillä matkoilla meidän auton takapenkillä seilaa leluja, harsoja, maissinaksurasioita, aurinkolasit ja sen sellaista pientä välttämätöntä ajonautinnon takaamiseksi. Vaan eipä seilaa enää. Ompelin suuren taskun ihan tätä varten. Kankaan ylälaidassa on narut kiinnitystä varten ja taskussa pienet palat tarranauhaa, jotta pysyy kiinni. Taskun nurjalla puolella on Ikean puuvillaa.

Kukkakangas on kirppislöytö. Aivan ihanat kuvatilkut on Onni ja Ilona tsi-katselukangasta. Osallistuin ensimmäistä kertaa Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn kampanjaan, jonka kautta tätä kangasta tilasin. Facebookista voi käydä ihastelemassa, mitä muuta vekkulia tästä kankaasta on ommeltu! :)

Kam-neppipihdit saapui

Tilasin kirppisrahoilla neppipihdit. Ostin ekaa kertaa Ebayn kautta tavaraa, ja tilaus oli helppo tehdä. Hintaa pihdeille tuli 12 euroa kaikkineen päivineen. Mukana tuli pieni läjä kirjavia neppejä. Toimitus oli uskomattoman nopea -paketti matkasi Kiinasta meille seitsemässä arkipäivässä. Tilasin lisää neppejä oman maun mukaan Sampsukalta, josta äkkiseltään vertailtuna löytyi nepit edullisimmin Suomen sisällä.

Tänään sekä pihdit että nepit odotti postilaatikossa. Sopivasti, sillä aamun piirtelin kaavoja imuihin, kestovaippoihin ja (uusi aluevaltaus, jota en uskonut tekeväni) -kestositeisiin. Kestoiluinnostus johtuu siitä, että hain sunnuntaina lainaan kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketin. Lähinnä sisävaipat ja nepilliset sivutaskut+sisätäyttötaskut kiinnostavat. Ja jukra! Suosittelen lämpimästi asiointia kestovaippalainaamossa, vaikka kestovaipoista olisikin jo jonkinlaista kokemusta. Vaikka vaipat äkkiseltään on ihan saman näköisiä, on niissä pieniä eroja. Ja se pieni ero voi olla merkittävä sen kannalta, mikä omalle vaipatettavalle istuu parhaiten. Tsi-ihmisenä on myös kiva syynätä saumoja ja ompelutapoja.

Suomalaisten valmistajien nimet on tuttuja -on Onnikasta, Mannamaata, Kestovaippakauppaa ja niin edelleen. On mukava päästä hipeltämään noita ihan livenä, kun nimet on tulleet tutuiksi Facebookin kestovaippakirppiksellä. En ihmettele, miksi noita suomalaisia vaippoja kehutaan. Onhan ne ihan omaa luokkaa verrattuna kiinalaisiin halpisvaippoihin. Meinasin jossakin vaiheessa ostaa pläjäyttää jotakin halpiksia ison läjän, mutta onneksi en tehnyt niin. Itsetehdyt on kuitenkin aina itsetehtyjä, ja tiedänpähän tarkasti, ettei vaippoja ole ommeltu hikimajassa kuuden sentin palkalla.

Kerroinkin siitä hauskasta yhteensattumasta, että vaippalainaamon pitäjä paljastui entuudestaan tutuksi opiskeluajoilta. Ja kerroin siitäkin, että tunnen välillä yksinäisyyttä omien vauvanhoitotapojen kanssa. Siksi olikin niin ihana jutella sellaisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat kovin lähekkäin. En tarkoita vain kestovaippoja, vaan kantamista, perhepetiä, pitkää imetystä... sitä minun mielestä luonnollista tapaa olla äitinä vauvalleen.

Vauvojen vessahätäviestintä

Luin vauvojen vessahätäviestinnästä raskausaikana, ja aika moni varmaan muistaa sen Erilaisten äitien hippipariskunnan, joka aikoi kasvattaa lapsensa vaipatta. Ajatus tuntui käsittämättömältä -kyllähän vauvat nyt tarvii vaippoja. Ne pissaa ja kakkaa, niskaa myöten. Jatkuvasti ja hallitsematta. Arvelin etukäteen, että vauvanhoidossa on niin paljon opeteltavaa, etten taida jaksaa mitään vessahätäviestintäjuttuja. Mutta Vilpuri päätti toisin ja näytti, miten valmis ja osaava pieni ihminen kuitenkin on. Kun kotiuduttiin synnäriltä, niin vauva alkoi pissata (ja kakata) aina, siis aina, kun vaipan otti pois.

Ja niin me alettiin sittenkin viedä vauvaa tarpeilleen. Vessahätäviestinnässä on ajatuksena lukea lapsen vessahädästä kertovia merkkejä, ääniä ja eleitä, ja viedä vauva pissalle ja kakalle lavuaarin, astian, potan tai pöntön päälle. Me on kuitenkin enemmänkin rutiininomaisesti viety pissalle vaipanvaihdon yhteydessä, joka on välillä toiminut ja välillä ei, pissat on silloin tällöin tulleet altaaseen. Kakkahädästä vauva ähisee selvästi ja kahden ja puolen kuukauden iästä lähtien Vilpuri on säännöllisesti tehnyt kakat aamuisin lavuaariin (ja nyttemmin pönttöön).

Innostuin Vegevauvelon blogia lueskellessa vessahätäviestinnästä uudelleen. Viime tiistai vietettiin oikein skarppina vessahädästä kertovien eleiden suhteen, eikä vauvalle laitettu edes vaippaa vaan pelkät housut. (En ollut älynnyt, että niinkin voi tehdä eikä tarvi vauvaa vilustuttaa meidän viileillä lattioilla alaosa paljaana.) Kirjoitin ylös pissausajat, koska ei minulla ollut juuri tietoa, kuinka usein pissa vauvalla tulee. Illalla olin aika äimistynyt: ekan hereilläolotunnin aikana pissat tuli vartin välein kun vauva köllötteli peitolla ottaen ilmakylpyjä ja istui syöttötuolissa aamupalalla pelkkä harsovaippa päällään. Loppupäivän välit olivat 2-3,5 tuntia. Loppupäivän ajan kaikki, siis kaikki, pissat tuli pönttöön. Housut säilyi kuivana ja koko päivän päiväunien aikana ollut vaippa oli vielä illallakin kuiva. Vaipat on säilyneet päiväunien ajan kuivana kyllä jo kuukauden päivät, vauva herää vessahätäänsä ja pidättää sen aikaa, että saan riisuttua vauvan vaunuista ja ulkopuvusta ainakin alaosalta paljaaksi. Joskus päiväunet jatkuvat helposti vielä pissan jälkeenkin.

Vessatusasento. Pienempänä sama juttu, mutta seisoen lavuaarin ääressä.

Tuo tiistai oli aika avartava kokemus. Aiemmin olen vienyt ihan selvästi Vilpuria liian usein, jopa tunnin välein pissalle, johon reaktiona on ollut harmistunut itku. Nytpä selvisi syykin -ei vauvalla vielä ollutkaan pissahätä, vaan vasta kahden tunnin päästä. Opin, että vessahädästä kertoo sellainen harmistunut itku, joka tulee yhtäkkiä esimerkiksi leikkiessä tai joka estää päiväunien tulon. Sellainen, josta minulle tulee "No mikäs ihme se nyt onkaan?" -olo. 

Ja nyt kun minä suunnittelin jo tekeväni oikein tuhteja ja imukykyisiä yövaippoja, niin niille ei olekaan akuuttia tarvetta. Viime yönä vaippa säilyi kuivana läpi yön. Heräsin vauvan ähinään kolmesti, ja siinä missä normaalisti lykkäisin tissin suuhun, riisuinkin vaipan ja pissatin. Pissatusta varten minulla on muovinen pieni sanko sängyn vierellä odottamassa. Yöllä nousen istumaan sängyn laidalle, otan (viileän hrrr...) muovisankon omien reisien väliin ja vauvan syliin istumaan pidellen reisien alta. Vähän vauva itkeskelee, luulen että se johtuu epämiellyttävältä tuntuvasta paineesta rakossa. Välittömästi pissattuaan vauva hiljenee ja nukahtaa uudelleen. Itse asiassa vauva taitaa pissatakin silmät kiinni. Pelkkä tissin lykkääminen suuhun olisi toki helpompaa, mutta en minä ainakaan tahtoisi nukkua litsislätsismärissä vaipoissa jos saisin päättää.

Minulla päämäärä tässä vessahätäviestinnässä ei ole kehuskella mahdollisimman aikaisin kuivaksi oppivalla lapsella. (Esimerkiksi yökuivuuden saavuttamiseksi tarvitaan vasopressiini-hormonin erittymistä, johon ei harjoittelulla voi vaikuttaa.) Kyse on tässä hetkessä elämisestä -yhteydestä omaan lapseen ja kommunikoinnista. Vauvan tarpeisiin välittömästi vastaamisesta. Vastasyntynyt tunnistaa ja tiedostaa oman vessahätänsä, vaikkei pystykään aluksi pidättämään. Vanhemman tehtävä on auttaa siinä. Eihän vauva saa laitettua ruokaakaan, mutta ilmaisee kyllä nälkänsä. Ja nyt kun tämä vessatus on alkanut toimia entistä paremmin, tuntuu pahalta pakottaa vauva pissaamaan vaippoihinsa eikä sitä vessahädästä kertovaa ääntelyä voi sivuuttaa.

Minkälaisia ajatuksia vessahätäviestintä teissä herättää? Onko ihan pöhköä, kuulostaako isotöiseltä, oletteko kokeilleet vai oliko ensimmäinen kerta kun kuulit asiasta? :) 

Kestovaippakatsaus 7,5 kk

Täällä täyskestoillaan -edelleen. Kotona ja reissussa, päivin ja öin. Siinä ne menee sivussa muiden arkihommien joukossa. Kertisten käytöstä minulla ei ole kokemusta, joten en osaa vertailla siihen. Mutta on tämä helppoa ja sujuvaa, kun on löytynyt oikeanlaiset vaipat. Mies on monta kertaa tuumannut, että on nämä helppoja. "Ajattele, jos pitäisi kaupasta ostaa ja kantaa roskiin!"

Päivisin meillä on käytössä tarrallinen PUL-tasku+imu -yhdistelmä. Taskut on pääosin itse ommeltuja (täällä ja täällä) Kestovaippayhdistyksen kaavalla. Imuna on yleensä taiteltu harso. Viime aikoina olen alkanut käyttää Myllymuksujen bambutaittoja, ja löysin niitä sopivasti vielä läjän lisää kirppikseltä. Ne on vähän notkeampia ja ohuempia kuin harsot. Bambutaittojen kanssa vaipat falskaa helpommin reisistä, mutta harvoin niinkään. Vaippa vaihdetaan tunnin-kolmen välein hereillä ollessa. Siksi noin usein, kun meillä on käytössä vessahätäviestintä ja ähinän tullen viedään pissalle+vaihdetaan vaippa, jos se on päässyt jo kastumaan. Kakat on tulleet lähes aina pönttöön jo kahden kuukauden iästä lähtien, kun kakkaustahti muuttui kertapäiväiseksi. Kakkavaippa meillä onkin viimeksi pesty yli kuukausi sitten! Se helpottaakin kovasti kestovaippailua, kun imukykyä tarvitaan vain edessä ja keskellä vaippaa.

Öisin Vilpurilla on nepillisiä ImseVimsen taskuvaippoja ja Facebookin  kirppikseltä ostettuja nepillisiä yhden koon taskuvaippoja. Usein vaihdan vaipan kerran yössä. Nuo neppivaipat on siitä veikeitä, että öisin unen pöpperössä ne muuttuu lähes mahdottomiksi napsauttaa kerralla kiinni.. Vilpuri nukkuu vieressä, jotenka vaippa on helppo vaihtaa sängyssä eikä vauvaa tarvi siirrellä vaipan vaihtoa varten. Eikä tyyppi vaipan vaihtoon herääkään. Imuna on harso ja sen sisään taiteltu tsi-pötköimu, jossa on 2-3 kerrosta ilmeisesti jotakin collegea. Yövaipat on pitäneet pissat hyvin sisällään, vaikka ovatkin litsismärkiä aamulla, jos vaippaa ei ole yöllä vaihtanut.

Likaisista vaipoista irrotellaan imut (jos muistetaan) ennen likakoriin laittamista (ja jos ei muista/ehdi, niin irrottelen imut taskuista koneeseen laittaessa). Kaikki heitetään laakeaan muoviseen reiälliseen pyykkikoriin. Harvemmin jaksan enää laittaa imuja kuivumaan ennen likakoriin siirtämistä. Likakori kyllä piilotetaan edelleen suihkuverhon taakse vieraiden katseilta. Kyläillessä laitan likavaipat tiiviinä paketteina pussiin ja availen kotona. Kyllähän se haju kärventää, kun vaipat on pari päivää muhineet muovipussissa. Mutta eikun ikkunaa auki kylppäristä ja kumihanskat käteen. Pesukoneessahan ne puhdistuu!

Pesen vaipat joka toinen tai kolmas päivä omana koneellisenaan, 60 asteessa pikapesulle ja lisähuuhtelulla. Ohjelma kestää puolitoista tuntia. Keittopesen vaipat 95 asteesta usein reissusta tullessa tai kun vaipat alkaa vähänkin tuoksahtamaan vähästä pissamäärästä. Tämä tapahtuu ehkä kerran kuussa. Pesuaineena on Serton zeoliititon ja valkaisuaineeton pulveri.

Kerkesin kestoilla puoli vuotta, ennen kuin tuli ketään toista sillä hetkellä kestovaippoja käyttävää vastaan. Voi sitä ilon ja riemun (sisäistä) määrää, kun kävin ensimmäistä kertaa keskustan perhekahvilassa ja siellä sitten kestovaippojen käyttäjiä oli ihan kaksin kappalein! Pakko myöntää, että joissakin asioissa olen tuntenut itseni ihan tosi eriskummalliseksi, kun jotkut omat tavat poikkeaa siitä nykyajan tavanomaisesta vauvanhoitokulttuurista.

Tähän asti olen tehnyt vain tarrallisia vaippoa. Tilasin kirppispöydän tuloilla KAM-neppipihdit Ebayn kautta, ja tarkoituksena on tehdä päiväkäyttöön neppivaippoja. Tarravaipat toimii vielä, mutta pikkumies osaa ihan itse aukoa ne... Eräänkin kerran olen jättänyt Vilpurin köllöttelemään vaippasillaan, ja kohta siellä mennä viipotetaan konttausasennossa peiton toisella laidalla ilman vaippaa. Tarrat auki, käännös masulleen, konttausasentoon ja hytkyttämällä etiä päin! Veikkaan, että neppivaipat on liikkuvaiselle ja kohta jo istumaan nousevalle miellyttävämmän tuntoisia, kun tarra ei paina masua. Vaippojen pitäisi olla myös vähän sirompia edestä.

Olen alkanut innostua kestovaippailusta uudelleen uusia vaippoja suunnitellessa. Otin vaippapohdintojen vuoksi yhteyttä kestovaippalainaamoon viime Oulun reissulla. Että josko saisi vaippoja lainaan pariksi päiväksi, että voisi edes vähän hipistellä ja tutkailla. Vaippalainaamosta vastasikin amk-aikainen vuosikurssikaveri! Sovittiin, että sitten seuraavalla kerralla pääsen tutkailemaan vaippoja ja otan paketin lainaan. Joten Oulun reissua odotellessa. :)

Vaippa-arsenaali on seuraava: TSI-PUL-taskuja 19 pkl, yövaippataskuja 6 kpl, harsoja noin 25 kpl ja bambutaittoja 13 kpl. Lisäksi on lisäimuja yövaippoihin kymmenkunta ja pari tsi-kirppislöytötaskua. Lisäksi myymistä odottaa tuolla läjä Myllymuksujen vaippoja, kuorivaippoja, mikrokuituimua ja yksittäisiä kirppikseltä ostettuja vaippoja, joista en ole tykännyt tai ne ei Vilpurille ole olleet sopivan mallisia.

Olisipa mukava kuulla, minkälaisia kestovaippoja muut ihmiset tykkää käyttää lapsillaan ja vauvoillaan! Mikä on lempparivaippa, mitä haluaisi kokeilla, mistä on huonoja kokemuksia? Onko tsi-vaippataitajilla lempparikaavoja?

Pupu-yöpi

Tein Nestori-yöpin kaavalla (Nukkumatti OB 6/12) toisen, joustofroteisen. Minulla taitaa ajatukset mennä koko ajan retrompaan.. Ostin tämän kankaan joulukuussa, ja harkitsin kyllä, onko tämä liian retroa. Mutta nyt kun kaivoin kankaan kaapista, tämä on niin ihana ettei toista! Keväälläkin taitaa olla näppinsä pelissä siinä, että kaikki kirkkaat värit on pop.

Meinasin tehdä tämän nepeillä, mutta leikatessa kävi aivopieru ja unohdin lahkeiden sivusauman takakappaleeseen leikata taitteet. Samalla meni myös resorisuunnitelmat uusiksi oliivin vihreästä petrooliin, sillä ei ollut vihreitä vetskareita. Mutta eipä toisaalta haittaa, niin raikas tästä tuli! Ja yöllä vaippaa vaihtaessa on kyllä helpompi sujauttaa vetoketju tilulilulii, auki ja kii. Miten ne nepit voikaan olla unenpöpperössä hankala sihdata paikalleen! Ja kaikki yövaipatkin on nepillisiä, niin ehkä vetskari oli sittenkin ihan hyvä ratkaisu. Tykkään kovasti tuommoisista viiden sentin pituisista resoreista lahkeissa ja hihansuissa. Ne tuo kivasti käyttöikää vaatteelle.

Täällä on rymsteerattu. Rakastan vanhoja huonekaluja, mutta jostakin käsittämättömästä syystä ostin Ikean hyllykön puolitoista vuotta sitten. Onhan se ollut tosi kätevä ja siihen on ihan uskomattomat määrät saanut ladattua tavaraa. Nyt kuitenkin iski siivousvimma, ja hyllykkö sai lähteä. Laitoin Toriin ilmoituksen, ja jo seuraavana päivänä vilkuttelin iloisesti hyllyn hakeneen perävaloille. Hyllyssä olleet tavarat on rankalla kädellä lajiteltu kierrätykseen, paperinkeräykseen ja sullottu muihin kaappeihin. Pakastin siirrettiin ikkunan viereen, niin vaunuillekin on nyt säilytyspaikka! Ruskea kaappi on ihan itse tehty. ;) Kaapit oli vierekkäin makkarissa, mutta kannettiin ne ompeluhuoneeseen, ruuvasin toisesta jalat irti ja nosti päällekäin. Tuli paljon siistimmän näköinen kun vertaa entiseen.

Minä tarvisin apuja näitten kuvien kanssa! Koneella ne näyttää tosi kivalta, mutta bloggeri söhrää kuvat ja muuttaa värit tummemmaksi ja tekee ties mitä. Miten te lisäätte ja käsittelette kuvat ennen blogiin lisäämistä? Missä muodossa ja minkä kokoisina? Miten niistä saa yhtä terävät ja tarkat kuin kotikoneella? Vai valehteleeko minulla silmät?

Nestori ja norppa -yöpi

Ompelu on kyllä parasta omaa aikaa! Eilen illalla hurruuttelin puoliakuuttiin yöpukupulaan yöpin Vilpurille. Kaava on Nukkumatti (Ottobre 6/2012). Vilpuri pitää 68-senttisiä vaatteita, mutta on vanttera. Siksi piirsin kaavat koossa 80 cm. Hihojen ja lahkeiden mitta on 74 senttisestä. Tuli oikein passeli, yövaipallekin on sopivasta tilaa. Piirsin etu- ja takakappaleet yhteen, koska sivusaumat oli luotisuorat. Eipähän saumat paina pientä uinujaa ja kuosiakaan ei tarvitse yrittää kohdistaa kuin edestä vetskarin kohdalta! Trikoo tuntuu aika ohuelta. Taitaa päästä käyttöön sitten, kun on samanlaiset kelit kuin Miikkulaisella tovereineen.

Kangas oli löytö Oulusta kirppikseltä. Olen ihastellut kangasta netissä usemman kerran. Eihän noita viiksiä ja rentoa levytysmeininkiä voi vastustaa! Kävipä kyllä tuuri, sillä tuo pesmätön metrin pätkä täysleveyttä löytyi melkein puoleen hintaan.

Ompelu on kyllä ihan parasta omaa aikaa! Olen kyllä riemuissani siitä, miten omat taidot kehittyy. Jälki muuttuu siistimmäksi ja tarkastelun kestäväksi nurjaltakin puolelta, purkaa tarvitsee harvoin. Vetoketjunkin taltutin, trikooseen! Tuli niin kiva, että piti ihan taputella itseä olkapäälle. Olen aika nipo käsitöiden suhteen, ja oman käden jäljen pitää olla siistiä ja kaunista. Röpelöä ja rosoa on hankala sietää. Onneksi on lapsonen, joka nukkuu hyvin. On aikaa ja jaksamista touhuta täällä kotiseinien sisällä sitä, mikä tuottaa hurjasti hyvää mieltä. :)

Kesämekko ja ohje ryppytaskuihin

Olen ommellut imetysluukullisia joustofroteetunikoita ja pari trikoistakin, mutta siellä ne olla möllöttää kaapin hyllyllä. Juhliin olen vain pukenut, koska imetysoptio on pop. En ole koskaan ollut mekkoihminen, ja ei se näköjään muutu vaikka kuinka on ihania mekkoja kaapissa.

Kunnes.. Ostin kirppikseltä eurolla jonkun isomman vaateliikeketjun hihattoman trikoomekon, tai pitkähelmaisen topin. Rakastuin siihen helman malliin ja pussitaskuihin. Tällaisia lisää! Näitä on kiva pitää kotimekkoina leggareiden kanssa. Vähän helmaa, muttei ahdistavia pitkiä hihoja tai hölmön näköisiä lyhyitä hihoja. Kaareva helma on keveän ja iloisen näköinen.

Tätä kangasta minun pitänyt tilata, mutta Lillitintä klikkaissella tämä huhuili haluavansa liehuhelmaiseksi mekoksi. Jaahas, saamasi pitää! Metrin pätkä riitti juuri sopivasti pituudeltaan. Väri olisi saanut minun makuun olla vieläkin kirkkaamman punainen, mutta enköhän tuohon sävyyn totu. Yläosa on piirretty omasta kaavasta, joka on alunperin muokattu Onionista.

Helman muotoon ja taskuihin on otettu inspistä siitä kirppislöydöstä. Pääntielle ja kädenteille on saumuroitu framilon, käännetty kerran ja tikattu kaksoisneulalla. Osasin säätää ala- ja ylälangan kireyttä sopivaksi, joten kakasoisneulalla ompelu oli ensimmäistä kertaa mukavaa! Alalanka tekee vieläkin välillä söheröä, mutta toivo elää että vielä joku päivä se on täydellistä. Joku päivä, kunhan ostan uuden neulan. Katkesi nimittäin hitsiläinen paria senttiä ennen viimeisen ompeleen päättymistä.

Helma on lähes suora, vaikka näyttääkin reippaasti pidemmältä. Sivusaumoja kohti helma pitenee vain nelisen senttiä. En osaa päättää, onko mekossa parasta kuosi, helma, hyvin istuva yläosa vaiko ryppytaskut! Piirtelin paintilla tällaisen hienon version muistiksi siitä, kuinka tällaisen ryppytaskun saa tehtyä.

Haluttu taskun koko on 15 cm x 15 cm. Piirsin kaavan, johon lisäsin korkeutta 5 cm ja yläreunaan leveyttä saman 5 cm. Leikkasin taskut 1 cm saumavaralla ja lisäsin ylälaitaan vielä 1,5 cm taitetta varten. Saumuroin reunat ja tikkasin kaksoisneulalla yläreunan taitteen. Taitoin ja silitin sivujen ja pohjan saumavarat tässä vaiheessa. Ompelin sivuihin suoralla ompeleella ja pisimmällä piston pituudella kaksi rypytyslankaa vierekkäin, n. 6 mm päähän toisistaan, silitetyn taitteen molemmin puolin. Solmin rypytyslangat yläreunassa yhteen ja kiristin (joko ala- tai ylälankaa, en muista) niin, että taskun sivut rypyttyivät halutun 15 cm: mittaiseksi. Solmin rypytyslangat sitten alapäästä, jotta rypytys pysyy paikallaan.

Merkkasin taskun paikan kankaalle haluttuun kohtaan sivusauman päälle siten, että piirsin pienet pisteet taskun nurkkien kohdalle, kuten tuossa kaavakuvassa mustan neliön kulmat on 15 cm:n etäisyydellä toisistaan. Taskun alareunan asettelin lievästi V:n muotoon. Taskun yläreuna jää siis mukavasti lörpöttämään. Asetin alareunan halutulle kohdalle, mekon ja taskun oikeat puolet vastakkain. Ompelin alareunan paikoilleen silitetyn taitteen kohdalta taskun nurjalta puolelta, käänsin taskun oikein päin ja tikkasin sivusaumat. Lopuksi purin näkyville jääneen rypytyslangan.

Oijoi. Näitä lissää! vielä kun keksisi, mitä teen noille froteemekoille.. Puran ehkä hihattomiksi jos en muuta keksi.

Tumpputehdas

Tilkkulootasta saumurin paininjalan alle ja sieltä kirppispöytään. 25 paria tumppuja trikoosta ja joustofroteesta, vuori trikoota ja varressa resori. Tulee ihan karkkipussi mieleen! Olen ollut herkkulakossa jo yli kuukauden, joten pitää herkutella väreillä kun tyhjänpäiväinen herkkujen märsyäminen on pannassa.

Jännittää ihan käydä huomenna järjestelemässä kirppispöytää, että onko mitään mennyt kaupaksi. Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä ja käytettynä, olen vasta nyt ensimmäistä kertaa itse vuokrannut pöydän. Jos jään voitolle, ostan kirppisrahoilla KAMin neppipihdit, neppejä ja kestovaippakangasta. Tumpputehdas muuttuu sitten vaippatehtaaksi, koska nykyiset kestovaipat on tarrallisia ja Vilpuri saa ne auki. Muutenkin tahdon kokeilla vähän kapoisempaa mallia kovasti jo konttaamista harjoittelevalle lapselle.

Neuleterapiaa

Olipa ihana neuloa pitkästä aikaa! Oikein old-schoolisti pesiydyin pariksi tunniksi sohvannurkkaan telkkaria katsomaan ja annoin puikkojen vipattaa. Yritän neuloa noita lankalaatikoita tyhjemmäksi, mutta tällä vauhdilla taitaa lankavarastot riittää loppuiäksi...

Viltsu sai pipon Dropsin Nepalista. Sävy on juuri täydellisen vihreä, herkullisen sammaleen värinen. Silmukoita oli 24. Aika oivan laskukaavan tätä pipoa varten löysin Punomon sivuilta. Rakastan matematiikkaa, ja tuossa myssyn ohjeessa oli juuri sopivasta haastetta nukkumaanmenoa venyttäneelle äitiraasulle. Rakastan ihan oikeasti muuten matikkaa. Lukiossa luin matikan pitkän kaavan mukaan ja jätin matikan tehtävät aina viimeiseksi, jotta sain vaikka koko illan painiskella yhtälöiden (ja öööh, mitäs niitä nyt oli...) kimpussa.

Tervetuloa ompeluhuoneeseen

Minulle iski ompeluateljeen siivoamisvimma. Nyt sitä kelpaa vilauttaa! Lokakuussa kirjoitin, että huoneesta puuttuu se jokin. Ompelupöytä. Ja uskokaa tai älkää -päivitettyäni blogin lähdin kirpputorille ja tein täydellisen löydön. Täyspuisen ompelupöydän. Viidelläkympillä. Hyllypapereineen ja laatikon pohjassa olevine musteläiskineen. Pienessä hutikassa ollut naapuri lainasi pakettiautoaan ja lähti kantoavuksi, ja parin tunnin päästä minulla oli täydellinen ompelupöytä. Pöytä ei hytky tai huoju ommellessa, vaan on kaunis ja jykevä. Tällä pöydällä on sielu! Ja pöydän ympärille ompelunurkkaus on kuukausien mittaan rakentunut.

Ovelta näkyy Ikean hyllykkö, joka oli jostakin selittämättömästä syystä ihan pakko saada vuosi sitten. Olen nyttemmin etsiskellyt sen tilalle suurta, halpaa ja kaunista liinavaatekaappia. Tuloksetta, toistaiseksi. Mutta semmoinen kutina minulla on, että vielä minä sen löydän. Hyllykössä on vaikka mitä, esimerkiksi kansioissa kaavoja, käsityölehtiä, kankaita, nuottikirjoja ja valokuvia laatikoissa. Alahyllyn pahvilaatikoissa on vaippakankaat, puuvillat ja trikoot sekä tilkut. Joustofroteet on taiteltu yhdelle hyllylle. Hyllyn päällä sinkkisankossa on muutama lahjapaperirulla. Rullien säilyttäminen on ollut jokseenkin aina ongelmallista, mutta nyt ovat kauniisti esillä ja helposti käytettävissä. 

Valaisimena on se tekemäni pitsilamppu ja lattialla oleva matto on Juhannusruusu, jonka virkkasin kesällä Oulun Lankamaailmasta ostetusta Lilli-ontelokuteestakuteesta.

Pöydän päässä on vanhan pohjattoman puulaatikon sisään piilotettu roskakori. Puulaatikon sain ystävältä pari vuotta sitten. Sen lisäksi että puulaatikko on kaunis, se estää tavaroiden tahattoman roskiin joutumisen.

Keltainen tuoli on opiskeluaikoina dyykattu rappukäytävän spurgumarketista. Tapana oli, että tarpeettomat huonekalut hylättiin opiskelukerrostalojen rappukäytäviin. Se sai ottaa, joka tarvitsi. Verhot olen saanut. Meinasin jo leikella kankaista tilkkuja peittoa varten, mutta onneksi järki toimi saksia nopeammin! Jalkalamppu on ostettu Lahdesta Lanttila-kirppikseltä. Töpseli piti vaihtaa nykyaikaiseen, jotta se sopi pistorasiaan.

Pöydän oikeanpuoleisen kaapin takaa löytyy neljä vetolaatikkoa. Niissä on ompelulangat, ompelumerkit, kokolaput, resorit, mittanauhat, nuppineulat, hakaneulat, parsinneulat, nepit, neppipihdit, siroteliimaa, viivottimia, sakset.. Ja jopa ompelupöydän lampun varapolttimot, jotta lampun palaessa loppuun ei tarvitse lähteä etsimään lamppuja ties mistä.

Kaikki tarvittavat ompeluhärpäke käden ulottuvilla. Toimivan ompelunurkkauksen ansioista on mahdollista ommella silloin, kun vauva sattuu nukahtamaan. Aiemmin koneet ja välineet piti purkaa keittiön pöydälle vaatekaapista -se ei juuri inspiroinut.

Tavaroiden järjestely ja organisointi on ihanaa. Värijärjestykseen lajittelu vielä hauskempaa! Muistan kun jo pikkulikkana saatoin pitkän tovin järjestellä värikyniä ja tusseja pakkauksiinsa oikeaan värijärjestykseen.

Rakastan pieniä metallirasioita, johon on on hyvä jemmata kaikkea pientä tarpeellista sälää. Kynäpenaalissa on kaavojen piirtämistä varten permanenttitusseja ja kaavojen kankaalle jäljentämistä varten liituja ja räätälinkyniä, sekä taikatussi, joka haihtuu parin päivän kuluttua merkkaamisesta. Penaali on kätevä napata mukaan, kun on aikaa piirtää kaavoja keittiön pöydän ääressä viereisessä huoneessa. Aiemmin oli niin keljua, kun Vilpurin päiväuniaika kului tositoimien sijaan välineiden ja tarvikkeiden etsimiseen.

Keskimmäisestä vetolaatikosta löytyy ompeluneulat, ohjevihkoset ja koneiden huoltojutut, kuten öljyt ruuvimeisselit ja sen semmoiset. Laatikossa on myös silitettävät kovikekankaat ja kertakäyttölakanat, joita käytän kaavapaperina.

Ikean uudelleen suljettavat muovipussit on hurjan käteviä. Tuossa pahvilaatikossa on kymmenkunta pussukkaa, joihin on lajiteltu silkkinauhat, ripsinauhat, kukkaron kehykset, heijastinnauhat ja -palat, klipsit, vyön soljet... Kaikki sellainen jemmattu ja vanhoista vaatteista kerätty ompelukrääsä, jota aina silloin tällöin tarvitsee, mutta jota ei asioikseen kehtaa lähteä kaupasta ostamaan. Punaisissa metallirasioissa on kuminauhat ja vetoketjut. Lasipurkissa on säälittävä kokoelma nappeja. Tahtoisin suuren purkin täynnä kirjavia ja iloisia nappeja, mutta kirppareiltakin löytyy vain tuollaisia tummia ja synkkiä.

Ehdoton juttu on radio, jonka sain mieheltä kerran lahjaksi. Radion tahtiin on mukava ommella. Kanavana on YleX, joka on ollut aina lemppari. Tai tietenkin aikoinaan se oli Radio Mafia. Keksipurkki kynille ja pöydällä pyörivälle pikkusälälle on Tanskasta ostettu.

Rouvien esittely vielä lopuksi: valmistujaislahjaksi äitiltä saatu Husqvarna H-Class E20 ja syksyllä Karnaluksista tilattu Bernina 800DL. 

Olen kyllä mahdottoman onnellinen tästä omasta ompelunurkkauksesta! Ja tahtoisin kovasti nähdä, millaisia ompeluhuoneita ja nurkkauksia teiltä löytyy. :)

Bodyja

Ahdistelin vähän aikaa sitten uusien kankaiden ostamisen kanssa. Päätin etten enää ikinä, vastalauseena kuluttamiselle ja tuhlaamiselle. Taidan olla äärilaitaihminen. Heilahdan helposti toiseen laitaan ja liu'un takaisin päin ajan kanssa etsien minulle sopivaa tapaa. Sopivasti ja tarpeeseen, kommentoi Marianne aiempaan postaukeen. Niinpä.

Periaatepäätös kannatti -sen jälkeen olen ostanut trikoopaitoja jatkojalostusta varten kirpputorilta. Yhden kierrätyskeskuksesta ostetun pellavaliinan pilkoin astiapyyhkeiksi ja pussukaksi. Ostin kangasta Facebookin kangaskirpputorilta ja ihan oikealta kirppikseltäkin Oulussa, tuhosin jo olemassaolevia kankaita. Tämä tuntuu hyvältä tieltä, mutta en minä ihan puritaaniksi voi alkaa. Annoin itselleni luvan, että välillä saan herkutella ihanuuksilla ja uutuuksilla -kuten Lillittimellä.

Kaavana on Kisuliini (OB 6/2012). Ylin Lillitin on 74 cm kaavalla, hihoja lyhennetty reippaasti ja lisätty resorit. Kahden alemman kangas on joulukuisen Metsola-reissun ostoksia. Koko 68, leveyttä laitoin useamman sentin lisää. Resorien kanssa on vielä hienosäätöä. Saumurilla surauttaminen olisi kaikista vaivattomin, mutta käytössä resorit taipuu ikävästi kaksin kerroin. Lillittimeen kokeilin ensimmäistä kertaa nelinkertaista kanttausta tämän ohjeen mukaisesti. Kaksoisneulalla tikkaaminen vaatii vielä hienosäätöä langankireyksissä, mutta eiköhän tällä hyvä tule.

Yksi vaippapeppu lisää

Vanhalla muorilla oli eläinlääkärikäynnin vaatinut tulehdus hännän alla niissä a-rauhasissa. Antibiootit, joilla toivottavasti tilanne paranee, niin ei tarvisi rauhoittaa putsauksen vuoksi lähes 13-vuotiasta sydänvikaista. Hännänalus tulee pitää puhtaana ja nuolemattomana. Ei ollut kotona kauluria, vaikka niin muistelin. Oli kuitenkin näitä nb-koon kestovaippakuoria, jotka jäi käyttämättä. Hännälle reikä ja tadaa! On varmasti mukavampi kuin muovitötterö.

Pikapöksyt

Luovuin aamukahvikupposesta, luulin sen jyskyttävän päätä näin paljon. Mutta lentsuhan se iski. Ei ihme, että on jurppinut ja väsyttänyt. Hieman jo huolestuin, kun ompelupöydällä odottanut läjä puolivalmiita vaatteita ei ole huhuillut ompelemaankaan, vaan kiltisti olen painunut unille aikaisin.

Ompelin pikaisesti Vilpurin millin mittaisten päiväunien aikana resorit näihin simppeliäkin simppelimpiin pöksyihin. Ihan varmasti flunssan oireet helpotti hetkeksi, minä vannon sen, kun sain jotakin pientä valmiiksi.

Kaava on Summer Sea (OB 3/13), mutta tein pidemmät lahkeet. Kokona 68, mutta taitavat mennä pidempäänkin. Seuraavat housut teen haarakappaleella ja katson, josko ne istuisivat paremmin. Kestovaipan takia housut vetäytyy haaruksista ikävästi.

Kangas on Verson pudodista taas. Ehkä pitäisi muuttaa taktiikkaa kankaiden oston suhteen. Että kaikkia ihania kankaita ei kannata ostaa metriä, vaan juuri sen verran kun tarvii. Koska noita uusia ihanuuksia löytyy vähän väliä eri kaupoista, ja mullahan loppuu rahat ja kangashyllystä tila tällä vauhdilla!