Sivut

4. marraskuuta 2010

Kameraton reppana

Pakko kai alkaa taiteilijaksi. Piirtämään. Vaihtoehtoisesti kirjoitan sydäntä riipaisevia runoja. Tai sitten laitan laput silmille, etten näe kaikkia mahdollisia ihania kuvattavia jutskia pihalla ja kotona. Kamera on huollossa. Joku tiputti sen viikonloppuna, mutta kukaan ei myöntänyt. Ikävää ja keljua.

Onhan se kamera toki neljä vuotta vanhaa mallia, Nikonin D80 siis. Mutta on me reissattu. Tanskassa kolmesti, Ruotsissa kahdesti, Virossa ja vielä Norjassakin. Aina se on reppuun mahtunut. Toimiva ja jämäkkä kapistus. Nyt vain odottelen tuomiota, että kannattaako korjauttaa vai ostanko joululahjaksi itelleni sen D90:n. Mitenkähän nuo postin lakkoilujutskat vaikuttaa kameran kulkeutumiseen huoltoon Helsinkiin? Onneksi oli vakuutus. Ensimmäisen kerran elämässäni siitä on hyötyä! :) Olin (ja olen edelleen) tosi skeptinen sen suhteen, että korvauksia tulee. Vaikka eihän muutama saturainen taida olla vakuutusyhtiölle iso summa. Enemmän kai minä noita maksuja olen maksanut.

Kuvattavaa olisi. Tilkkupeitto, Mehukattitonkka-blogin Marjoheiltä tullutta postia (kiitos, oli ihana! :)), neulomuksia, ensimmäinen oikea villatakin alku.Onneksi lomalla kuvasin valmistuneen pipon ja lapaset.


Pipo, malli on omasta päästä omaan päähän. Lanka on 100% villaa, ostin kesällä Tanskasta.

Nuhruinen kuva ihan peruslapasista. Lankana itse värjätty Nalle. Selkäpuolella on Sammaleiset-lapasesta lainattu kuvio. Kuvio kävisi hyvin vaikka villasukkiin, se joustaa mukavasti.

Kamerattoman ajan ajattelin hyödyntää järjestelemällä kuvakansiota ja valitsemalla kolmen vuoden aikana kertyneistä kuvista teetettävät.