Sivut

5. syyskuuta 2015

Ensimmäinen neule pikku-Aalle


Meidän pikku-Alpertti sai vasta nyt, melkein 8 kuukauden iässä ensimmäisen äitin neuloman pipon. En ole neulonut yli vuoteen, mutta näköjään noiden leikkihedelmien värkkäys avasi käsityöhanat. Pari iltaa sohvan nurkassa ja tuossa se on. Näköjään ne puikot pysyy edelleen käsissä. Meni kokokin ensiyrittämällä nappiin. :)


Klikkailin tämän jo Ravelryyn. Sinnehän sai lisättyä kuvia suoraan Instagramista -kuinka kätevää! Lankana on perus-Seiskaveikkaa. Kun ei ole sängyn alta lankalootia availlut hetkeen, on unohtanut mitä ihania värejä siellä onkaan!

1. syyskuuta 2015

"Njam njaaam!"



Vanhempi vesseli täytti kaksi vuotta. Halusin tehdä vähän leikkiruokia lahjaksi, mutta kuten tavallista, homma lähti vähän lapasesta. Kävin erään jos toisen kerran ostamassa paikallisesta askartelutarvikeliikkeestä askarteluhuopia ja lopulta myös huovutusvillaa.

Jännä juttu, ettei kahden alle 2-vuotiaan kanssa ole oikein ollut aikaa ja virtaa käsitöihin, mutta näitä oli ihanan rentoa tehdä. Tällaista matalan kynnyksen toimintaa.


Ensimmäiset flash backit askarteluhuovasta oli ala-asteen liimatahmaiset sormet ja epäonnistuneet korttiaskartelut. Siitä päästyäni sitten googlettelin felt foodia ja yllätyin, miten rentoa huopaa olikin työstää. Värivaihtoehtojakin oli enemmän kuin ne perusvärit isoissa rullissa (siellä ala-asteella!). Liimaa en näihin sokenut ollenkaan ja kaavat piirsin taikatussilla, eli tekstiilikynällä joka häviää itsestään pois parissa päivässä.

Kaavat piirtelin netistä (mm. felt food, free pattern ja tutorial hakusanoina) ja skaalailin sopivan kokoiseksi näytöllä ja piirsin paperille. Olinpa niin järjestelmällinen, että nimikoin kaikki kaavat ja sujautin muovitaskuun, joten joskus myöhemmin on helppo tehdä vaikka toinen satsi lahjaksi. Kaavojen etsiminen oli projektin kivoin, mutta myös aikaavievin osuus. Osan kaavoista otin valmiina, osaa vähän soveltelin.

Se lähti banaanista... (Jonka saa irrotettua kuoren sisältä!)


Seuraavaksi kirjailin muliinilangalla mansikoita. Tässä vaiheessa ajattelin vielä tekeväni samaa lajia useamman kappaleen, mutta koska homma olikin huomattavasti isotöisempää kuin kuvittelin, päädyin tekemään muita ruokia vain kutakin.


Porkkanan kanssa pähkäsin pitkään -oranssi näytti yksistään liian räikeältä, mutta onneksi valmis porkkana ei näytä siltä että se olisi lannoitettu uraanilla.


Viinirypäleitä ommellessa katsoin (kuuntelin) kouluratsastusta.


Appelsiini lojui pitkään ompelupöydällä, mutta tuli valmiiksi (toisin kuin kaalinpää, teepussit, kurkkuviipale ja lehtisalaatti).


Omppu ja päärynä taisivat olla kaikista nopeimmat surauttaa.



Kukkakaalia ommellessa mietin vain aivoja. Herneenpalkoa parsiessa muistelin skotlantilaista naista, jonka kanssa työskentelimme Tanskassa samalla farmilla mansikoita ja herneitä poimien.


Juusto oli nopea ehdä, mutta tomaatista kelpuutin vasta kolmannen version, enkä siihenkään ole täysin tyytyväinen. Olisin tehnyt mieluusti paahtoleivän, mutta oikeansävyisen vaaleanruskean puutteessa tajusin, että reikäleipä sen olla pitää.


Koska meillä ei juuri herkkuja syödä (lapset siis, ei puhuta äidistä nyt...), meinasin jättää kaikki makeat tekemättä. Mutta koska netistä löytyi niiin ihania ohjeita herkkuihin, taivuin. (Kysyin kyllä omalta äidiltäni synninpäästön ja sen sain.) Kakunpalan punainen ja valkoinen raita on ohueksi suikaleeksi leikattua askarteluhuopaa ja kiinnitetty neulahuovutamalla.


Jäätelöpuikon (ja myös piiraanpalan) sisällä on pesusientä.


Mansikoiden kaveriksi pyörittelin mäntysuopavedessä huovutusvillasta mustikoita, muliinilangalla tein keltaiset osat.


Kymmenien ja kymmenien tuntien työ. Meinasin lähteä ahnehtimaan, mutta johonkin piti raja vetää ja lopputuloksena oli tällainen satsi. Kasvissyöjänä jätin puolitarkoituksella pois lihajutut. Sen verran anarkistia minussa oli, vaikka muuten olen aika mukautuvainen ja kiltti. ;)


Täytteenä oli Ikean halvimman tyynyn sisuksia. Osa on ommeltu käsin ja osa koneella.

Ostin naperolle leluastiaston ja ennen paketointia pakkasin kaiken 15 litran muovirasiaan. Tästä älynväläyksestä onnittelin itseäni -nyt on helppo ottaa keittiöleikit esiin ja pakata ne taas jemmaan leikin loputtua. Synttärijuhlissa paljastui aivan älyttömän ihana yllätyst: yhdestä paketista löytyi nuorimman kokki-siskoni ompelema pirtsakan värinen kokinvaate-setti: patalappu, patakintas, essu ja kokinhattu! Synttäreiden jälkeisenä aamuna kaksivuotias kokki istui huolellisen näköisenä lelujen ääressä patakintas kädessä, otti kahvipannun käteen ja muistutti itseään "Uumma". Kuumaa oli.


Toivottavasti huopa kestää leikkimistä! Kuvia ottaessa leluilla on leikitty pariin otteeseen ja varsinkin eniten leikitty jäätelötikku on jo nyt nukkainen, mutta toisaalta se kulkikin suurinpiirtein pikkuvieraiden suusta suuhun juhlissa...

Näiden tekemistä voi jatkaa varmasti myöhemmin! Netissä oli esimerkiksi ihana idea pahvilaatikkoon tehdystä kasvimaasta, jossa huovasta ja pumpulista oli muotoiltu raot ja niistä sai nyhdettyä retiisejä ja porkkanoita. Ehkäpä se olisi enemmän tekemisen ilosta itselle, lasten mielikuvitus tuskin moisia kaipaa. :)

(Otsikon teksti on se, mitä tuo kiharapäinen hurmuri huutaa, kun pyydän kutsumaan muut syömään.)