Sivut

31. joulukuuta 2013

Lahjoja

Tänä jouluna tein harvinaisen vähän itse lahjoja. Ehkäpä siksi tämä joulu tuntuikin kovin leppoisalta, kun säästyin viime hetken paniikilta ja pikkutunneille venyviltä ompelu/virkkaus/neulonta/värkkäystuokioilta. (Mitä se hyvissä ajoin on? Voiko sitä syödä?)

Oma äitini sai kuitenkin itsetehdyn lahjan. Puikkopussin, johon oli sujautettu Succaplocin puikkomitta.


Käsillätekemisen into ja halu luovuuteen on kyllä verissä, ja siitä saan kiittää vanhempia. Äiti askarteli meidän kanssa tosi paljon, kun oltiin lapsia. Niitä askarteluja on varmasti vieläkin laatikoittain jemmassa, kun ei ole raskittu poiskaan heittää. Tahdon tarjota saman Vilpurille -että aina löytyy liimaa, kartonkia, sakset, värejä, kankaita, puunpalasia, maaleja, lankaa, helmiä... ihan mitä vain, ja niistä saa askarrella yksin tai yhdessä mitä ikinä mieleen tulee.


Äiti on opettanut minut virkkaamaan ja neulomaan, ompelemaankin. Nyt aikuisella iällä on ollut kiva pystyä vinkkaamaan äidille jotakin takaisin, ikään kuin kiitoksena. Nimittäin meidän äipältä löytyy nyt mm. bambupuikot. Puolin ja toisin vinkkaillaan neulemalleja, ihastellaan toistemme tekemisiä, kehutaan ja pohditaan lankoja, värejä ja silmukkamääriä. Äiti on tehnyt Vilpurille ainakin villatakin, housut ja lapaset, jotka on älyttömän ihanat. Välillä tulee tilanteita, että hieman vähätellen meille annetaan itse neulottuja lahjoja. Kun "osaathan sinä itsekin tehdä". Mutta se menee juuri toisin päin -minä arvostan ihan älyttömästi itse tehtyjä lahjoja, koska tiedän, että niihin on nähty paljon vaivaa ja silmukoiden sekaan on neulottu aitoa välittämistä ja rakkautta.

30. joulukuuta 2013

Kotona

Rähjäännyttiin viikko reissussa. Kotimatka oli pelottava hurjassa kelissä, mutta niin vaan kotia päästiin turvallisesti, kun maltettiin nätisti ajella. Reissusta tullessa nakkaan pyykit aina ihan ensimmäisenä koneeseen. Siitä tietää, että on kotona. (Vaipoistakin on varmasti kiva päästä keittopesuun piitkän reissun jälkeen ja peseytyä reissupölyistä. Pikku vaippaliinit, tykkään teistä!)


Nyt olisi aikaa ommella, mutta ollaan vain vötkistelty. Olen tuumaillut, mitä noista kankaista tekisi. Muutakin kuin hypistelisi haltoissaan.


(Joku muukin on näköjään pyörinyt noissa kankaissa, kun on täynnä noita joustiksen leikkauspöpöjä.. pöhkö koira.)

23. joulukuuta 2013

Pikkuinen tonttu

En lämmennyt perinteiselle tonttupuvulle, joten Vilpuri sai sydämelliset potkuhousut jouluaatoksi.


Kaava on tämän vuoden OB:sta, lehden numeroa en muista. Ollaan täällä äidin luona, niin en pääse tarkistamaan.. Terien tilalle tuli lahkeisiin resorit. Koko on kuuskakkonen, mutta lisäsin pituutta ja leveyttä toosi reippaasti. Silti tuli aikamoisen naftit kestovaipan kanssa. (Ja kyllä noita ihania masumakkaroitakin on vaikka muille jakaa, hih.) Tuommoiset terättömät potkuhousut joustofroteesta on kyllä tosi kiva vaate, suosikki oikeastaan! En oikein osaa pitää Vilpurilla housuja ja paitaa, kun housut nousee aina kainaloihin asti, ja samoin paita. Tuolla kaavalla noita potkuhousuja on helppo ommella lisää, kun housut on yhdestä ainoasta kappaleesta.

Mummu kyseli huolestuneena, onko vauvalle tonttulakkia. No on. :) Varsinainen pikaompelus -kymmenessä minuutissa ajatuksesta oli lakki valmis.


Mitat tonttulakille kävin ottamassa jo yöunilla olleesta vauvasta, taitoin kankaat langansuoran mukaisesti, mittasin alareunasta himpun verran päänympärystä isomman, leikkelin kankaat ja surautin resorin. Ilman kulkusta tai tupsua, sillä täällä laitetaan taitavasti jo kaikenlaista nenän eteen osunutta suuhun.

Lopputulosta sovitin nukkuvalle vauvalle, ja kuvan uinuvasta tonttupojasta lähetin miehelle yövuoroa piristämään. Ihana on!

Mutta nyt täällä hiljennytään joulun viettoon. Haaveet kyllä on jo tulevassa, nimittäin Tummun luota matkaa Metsolan myymälään on vain reilut 10 kilometriä. Ainakin Miinaa ja Manua aion käydä ostamassa pyhien jälkeen seuraavia potkuhousuja varten.

19. joulukuuta 2013

Riemukukkamekko


Tyhjentelin kameran ja löysin sieltä tämän! Ompelin tämän mekkoloisen Vilpurin nimijuhliin lokakuussa. Tämäkin on joustofroteeta (mun uusi lempparimatsku). Onion-kaavalla, imetysluukulla. Tästä tuli vähän liian napakka kotonahengailuun, kun laitoin resorin lisäksi leveää framilonia tuohon luukun alalaitaan. Ajattelin ensin ommella noin miljoona kivaa imetysmekkoa, mutta onhan noita jo muutama ja se riittää. Ihan perusonionit, niinkuin se eilinen punainen kolttu, on mukavemman tuntoisia päällä. Ja voihan sinne alle laittaa vaikka topin, jos pitää jossakin ihmisten ilmoilla helmoja nostella ja imettää.

18. joulukuuta 2013

Joulukolttu



Taannoin takkusin mekkojen kanssa ja venyttelin hermoja. Ei muka tullut sopivaa ja piti muka soveltaa. Eilen illalla saksin Verson Puodin ihanaa (ja reilulla kädellä mitattua, kiitos!) Paratiisin puutarhaa suitsait ja kuvioiden kohdistuksia miettimättä Onionin kaavan mukaan. Tänä iltana ompelin ja saumurin saumanleveyden verran kavensin kainaloiden alta, ja tuli älyttömän hyvä!


Salaisuus taitaa olla siinä, että mekossa on vähän väljyyttä, ettei ihan makkarankuorta tule. Tämä jouluaatto vietetäänkin mekko päällä. :)


Kuvat on ihan päättömiä (ehheh), kun pitäisi olla jo nukkumassa. Tämä tonttu ei kuitenkaan malttanut vielä nukkumaan, vaan piti räpsiä parit kuvat. Naamataulu kertoo karua kieltä, että ihan oikeasti pitäisi jo olla unten mailla, joten.. päät pois, päät pois, vatsukanaduu.. (enhän ole ainoa joka tuota laulua on laulanut noin lapsena vanhempien c-kasetilta?)


Löysin kaksi reilun kokoista emalimukia Lahden reissulla kirppikseltä. Molemmat oli alle kaksi euroa kappaleelta. Ei paha, sillä emalijuttujen hinnat on ihan törkeitä nykyään! Hyasintti tuskin ehtii aueta, sillä lähdetään jo ylihuomenna reissuun joulua viettämään. 

(Se keltainen mekko on vielä keskeneräisenä myttynä. Olkoot. Pelastan sen ehkä myöhemmin.)

6. joulukuuta 2013

Onko 20 vaippaa liioittelua?

On. Tee kaksitoista, sanoi mies. Ja minä tein.


Sarjatyönä noita on mukava tehdä. Sarjatyönä ja pätkätyönä. Tarranauhat leikkelin yksien päiväunien aikana, kankaat toisena päivänä. Useampana iltana ompelin, kun Vilpuri nukahtaa yöunille puoli yhdeksän kieppeillä ja herää syömään puolen yön tienoilla. Tykkään kovasti rutiineista ja siitä että asiat toistuu samalla tavoin. Ommellessa kuuntelin YleX:ää (lempparikanava), josta ompeluaikaan tuli Yle Puheen uusintoja. Erityisesti Docventuresin Äitiys-aihe oli mielenkiintoista kuunneltavaa.

On rentoa ommella, kun tietää että tulee sopivan kokoisia ja hyviä. Kaava on Kestovaippayhdistyksen ohje, jolla tein aiemmin jo pari vaippaa. Sivut ei tällä hetkellä toimi, joten en voi linkata ohjetta.

Kankaat on Myllymuksuilta. Ulkouoli PULia, sisäpuolella coolmaxia. Tykkään käytön perusteella siitä enemmän kuin kuivaliinaneuloksesta, joka on aiemmista vaipoista nyppyyntynyt kenkusti jo parissa kuukaudessa (saatoin kyllä laittaa sen aiempiin vaippoihin väärin päin). Myllymuksuilla on kiva valikoima yksivärisiä PUL-kankaita, mutta värit ei vastaa ihan todellista. Tuotekuvissa värit on voimakkaampia ja syvempiä kuin oikeasti, ainaskin minun silmään. Plussana sanottakoon, että ilmaisia PUL-paloja on ollut paketissa aina reippaalla kädellä annettuna (niitä voi valita tilaukseen mukaan).


Nyt vaippoja on se määrä, että vaippapyykkiä pitää pestä 3-4 päivän välein (aiemmin joka toinen päivä) ja saa koneen ihan täyteen! Imuja pitää vielä ommella, mutta niillä ei ole kiirettä. Vaipat on L-kokoa, jota on pidetty ihan alusta asti. Ensin lonkkalastan päällä. Lastan pois saamisen jälkeen vaippa oli jo sopiva. Kyselin kokeneemmilta ja kertoivat, että parikuukautisesta yli vuosikkaaksi on vaippa mennyt. Meidän vaippabepa on nyt noin 7 kg, ja vaikka vaippaan jää reippaasti tilaa, se istuu reisistä ja vyötäröltä, eikä ole kertaakaan falskannut.

Yhden vaipan kankaat maksoi 3,53 e, kuminauhaa ja tarranauhaa oli jo valmiina. Ei paha hinta! Vaippakaupoista voi ostaa pienemmäksi leikattuja PUL-vaippapaloja, joista yhdestä saa yhden vaipan ja hintaa on 5-6 euroa. Eikä siinä ole vielä edes sisäpintaa. Minun vinkki on, että kannattaa ostaa täysleveää (150 cm) kangasta 60 senttiä, niin siitä saa viisi vaippaa ja hukkapaloja ei juuri jää:


Näistä tuli kyllä herkullisisia! Laitoin noita tägejä vähän ilmettä tuomaan. Ompelin merkin tarranauhan alle, niin ei tullut ylimääräisiä reikiä kosteussulkukankaaseen. Jos joku sanoo, että kestovaipat yäk niin minä näytän tämän kuvan! ;)

25. marraskuuta 2013

Koiramme Aino





Makuualustana on yöpi Vilpurille. Kaava on OBsta 1/2013. Koko on 68, joka yövaipan kanssa menee vartalosta passelisti, mutta hihat ja lahkeet on aika pitkät. Yöpiksi kivan mallinen, tämmöisen voisin tehdä toisenkin! Joustofrotee on ihanan lämmin, ja kun vauva nukkuu vieressä saman peiton alla, ei tuon yöpin alle tarvi laittaa muuta kuin vaippa. Kankaana Verson Puodin Ei pöllömpää, kankaiden yön ostos. :)

24. marraskuuta 2013

Sammalpaita pelastettu

Siitä vihreästä mytystä tulikin paita!


Kaavana on raglanhihainen mekko Friday evening OB:sta 5/2013. Tai oikeastaan nuo olkapään päällä olevat viiden senttimetrin saumat on ainoat alkuperäiset. Muuten mekko koki muodonmuutoksen sairaalayökkäristä ihan mukiinmeneväksi peruspaidaksi. Aluksi kaula-aukko oli framilonilla huoliteltu, mutta se oli ihan liian pieni. Saksimme framilonin ja vähän enemmän pois, paikkailimme resorilla, lyhensimme hieman liian lyhyitä hihoja reippaalla kädellä. Resoria sinnekin. Vartalo-osasta tuli aika kiva, se on itse piirtämästä kaavasta.

Keltainenkin paita on työn alla, mutta heh heh, kylläpä kävi aivopieru sen kanssa.. Mutta siitä lisää myöhemmin!


Minä: "Hei voitko ottaa äkkiä blogia varten kuvia, ei näistä peilikuvista tuu hyviä."
Isimies: "Joo... no anna tänne vaan se kamera."
Vilpuri: *Ähinää*
Minä: "Noo, tuuhan Viltsu sylliin."
Isimies: "Ööh pitäisköhän sun laittaa ripsaria tai jotaki, ei nää kuvat oikein onnistu..."

Äh me mittään ripsaria, luonnollisesti vaan. :) Jos raskausaikana säikyin peilikuvaa turvotuksen takia, ni viime aikoina otetuissa kuvissa näytän omasta mielestä väsyneeltä, vaikken kyllä koe sitä olevani. Kuvat huijaa! Vilpurille mahtuu muuten vieläkin tuo body, vaikka luulin että lonkkalastahoidon päätyttyä poika on jo iso siihen.

Niin ja ps. Äiti neuloi minulle harmaat ja aivan ihanat villasukat! Oon ehkä kaksi vuotta aikonut semmoset tehdä, mutta äitillä ei menny edes kahta viikkoa, kun sain jo nuo jalkaan.

23. marraskuuta 2013

Viimeisimmät ompelukseni ja täydellisen tunikan kaava

Tadaa:


Keltainen on liian kireä makkarankuori ja yhtä aikaa liian löysä, pilalle saksittu ja saumurilla kurautettu Verson puodin Taimi. Pöydällä näette vihreän, rennon ja simppelin lyhyemmän uusimman naisten Ottobren Friday evening-raglanhihamekon, joka on lähinnä sairaalayöpaita. Pikanttina lisämausteena täysin kummallinen resorikaulus. Ja ne täydellisen tunikan kaavat on siellä alla rytyssä, ihan sen vuoksi että roskis oli ääriään myöten täynnä eikä napannut tyhjentää sitä.

Alku oli lupaava. Otin hienoja blogikuvia vinkiksi, miten lempparipaidasta saa kätevästi maalarinteipillä jäljennettyä kaavat. Tarkoituksena oli siis tehdä se perus yläosan kaava, luottokaava, jolla kotiäiti surattelee kotimekkoja vaivattomasti.


Pikkuinen nukkui päiväunet tyytyväisenä liinassa. "Näin yhdistät harrastuksesi ja vauvanhoidon."


Mutta ei. Kun ei niin ei. Sitten kun on vielä LTR-päivä, niin hyvä etten jo naputellut myyntiin saumuria ja ompelukonetta, kun niiden vikahan se on kun ei vaatteet istu! ;) Taustalla oli stressi siitä, että pitää saada se täydellinen kaava muokattua ennen kuin Verson Puodin uudet ihanuudet tulee postista. Että on valmis kaava millä ommella. Paketti tuli eilen illalla lähimpään pakettiautomaattiin. Iltalenkillä sen hain, mutta mökötyksissäni paketti sai nukkua avaamattomana yön yli vaunujen tavarakorissa.


11 tunnin yöunien jälkeen tilanne näytti vähän valoisammalta. Kurkkasin pakettiin ja ai ihanuutta! Nuo kankaat on ihan täydellisiä! Ihan kuin minun sielunmaisemaa painettuna kankaalle. :) Kankaat pesukonekaruselliin ja narulle kuivumaan. Ehkäpä nuo paidat saa vielä pelastettua. Vähän muotolaskosta kehiin, helman lyhennystä, rypytystä sinne tänne. Siitä se kaavakin muokkautuu hiljalleen, kun maltilla tekee ja testailee. Mutta noihin kankaisiin en kajoa, ennen kuin edelliset on pitokelpoisia.

Enhän, oi enhän ole ainoa jolla välillä takkuaa?

8. marraskuuta 2013

Harrastuksista ja vähän Kankaiden yön kankaista


Olin ottamassa kuvaa kankaista. No, ne pilkottaa tuolla frisbeen takana. Jos minä hurahdin kuluneena kesänä kankaisiin ja ompeluun, mies hurahti frisbeegolfiin. Molemmat ollaan sitten nettikaupoista näpsytelty uusia harrastusvälineitä. Sitten jännätään, kummalle postilaatikossa pilkottava paketti on..

Kamalan kivaa, että molemmat myös ollaan kiinnostuneita toistemme harrastuksista. Mies käy kuikkimassa ommellessani olan takaa, että mitä siellä nyt valmistuu. Ompa valinnut kerran myös kangasta Vilpurin vaatteisiin, kun piti saada postikuluttomuusmäärä täyteen ja minä en osannut valita. Ja mikä ihaninta, kehuu ihan vilpittömästi noita minun tekeleitä :) Minä olen muutamia kertoja ollut frisbeeradoilla mukana, ensin raskaana ollessa laukunkantajana ja nyt vauvan kanssa kantoliinan kanssa sivusta seuraajana ja pisteiden laskijana. Ja kuunnellut kiekkojen ominaisuuksista, muovilaaduista ja lentoradoista. Ollaanpa käyty läheisen koulun kentällä harjoittelemassa ihan pelkkiä heittoja vauva vaunuissa.

Tuo punainen kiekko (joka ilmestyi mystisesti asetelmaan, kun mies siinä vieressä touhuili) on nyt sitten koirafrisbee, jonka mies tilasi ja joka pari päivää sitten tuli postissa -voidaan meidän Aino opettaa temppuilemaan ja ottamaan koppeja. Youtubesta löytyy aika kivoja opetusvideoita.

Ja ne alla olevat kankaat on siis Kankaiden yöstä. Noshin oravat saapuivat tällä viikolla, joustikset jo paljon aiemmin. Ensin en aikonut tilata mitään (klassista), mutta kun tuota Verson puodin Taimea ilmestyi hurjalla tarjouksella keskellä yötä kauppaan, mitä siinä saattoi tehdä! Pöllöistä tulee unihaalari Vilpurille, Taimesta ja Sydämellisistä minulle mekkoloita ja jotakin Vilpurillekin. Pinkit Posliinikoirat oli ihana ylläri Hannan kankaasta, josta noita sydämiä piti saada, kun Verson puodista loppuivat.

Lupaan pyhästi olla ostamatta uusia kankaita, ennen kuin entisiä on edes vähän tuhottu. Pidätän muutokset lupaukseen sillä varauksella, että Verson puotiin tulee jotakin superihanaa...

7. marraskuuta 2013

Pitsilamppu

"Jos ei nyt heti osteta kattolamppuja, niitä ei oo vielä vuojen päästäkään." Näin tuumattiin, kun muutettiin vuosi sitten. Niinhän siinä kävi. Mutta nyt on kolmiomme viimeisessäkin huoneessa lamppu, ja kodin komein onkin.


Lampun kehikko on käsityömyymälän loppuunmyynnistä, pitsit kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta.
Kaikenkirjaville pitsiliinoille on ollut lukemattomia suunnitelmia, mutta onneksi en ole saanut niistä ensimmäistäkään toteutettua. Onneksi en myöskään värjännyt niitä ruskeiksi, kuten oli jossakin vaiheessa tarkoitus. Lampun johto ja valaisin Kodin Terrasta.

Ensin oli tarkoitus vain ommella liinat kehikkoon, mutta se olikin ajatusta työläämpi ja tympeämpi. Sitten ajattelin liisteröidä, mutta meidän liisterijauhe tuntuu kadonneen tuhkana tuuleen. Siispä sokeritärkkäyksellä mentiin: sekoitetaan saman verran kiehuvaa vettä ja sokeria, kastetaan liinat läpimäriksi, asetellaan kehikon päälle, verhonipsuilla kiinni ja kuivamaan. Luin, että pari päivää menisi kuivamiseen, mutta täysin kovaksi liinat oli kovettuneet vasta neljän päivän jälkeen. Sitten nipsut irti ja sieltä täältä ompelin liinat paikoilleen, vaikka juuri ja juuri olisivat tärkin voimallakin pysyneet.


Vaikein osuus oli saada tuo johto ja varjostin koottua oikeassa järjestyksessä, onneksi mies ohimenne huikkaili, että kannattaakohan johto lyhentää oikeaan mittaan eka.. Kannattaakohan ensin pujottaa kehikkoon johto ennen johdon ruuvaamista.. Onneksi on noita apuaivoja. :)

Kissat luulivat saaneensa pitsisen huvimajan. Sori.



 Ja tulihan siitä ihana! Niin kaunis tähtitaivas on nyt ompeluhuoneessa, että pitäisihän tuommoinen makuuhuoneeseenkin saada. Kannatti odottaa se vuosi.




20. lokakuuta 2013

Imetystunika Onionista vol 2

Tässä tunikassa yhdistyy hurjan paljon onnistumista ja kivoja juttuja: Berninalla on aivan käsittämättömän ihana hyrskytellä menemään, kokeilin kaksoisneulalla tikkaamista ekan kerran elämässäni ja onnistuin, resorit asettui kertalinttuusta kauniisti, vaate istuu hyvin (okei, pientä fiksausta vielä kaivataan hihan saumoihin, mutta ei anneta sen häiritä), hihansuihin ja helmaan kokeilin uutta älyhelppoa tekniikkaa jonka opin Ompeluelämää-ryhmästä Facebookista ja kuvien ottamisessa harjoittelin kaukolaukaisimen käyttöä. Kannattaisi ehkä laittaa lotto vetämään. :)


In action -kuva: toimii! Eipä paljon vilahtele.


Meillä sunnuntai jatkuu siten, että lähdetään poitsun ja koirien kanssa testailemaan kirpparilta pilkkahintaan löytyneitä vaunuja nietosten keskelle. Ja olisi myös nimiäisvalmisteluja tehtävänä, joihin tarvitaan ompelukonetta. ;)

17. lokakuuta 2013

Ikkunanpokat + liitutaulutarra

Liitutaulutarraa kädentaitomessuilta Teippitarhan kojusta. Ikkunanpokat kirpparilta. Vauvanhoitoapua ja hyviä vinkkejä siskolta. Pätkissä työskentelyä kun siskon piti lähteä. Verstaaksi hetkellisesti muuttunut vessa. Rumien maalien hiomista ja putsaamista. Alta paljastunutta ihanaa puuta ja vanhaa maalia. Kärsivällisyyttä tarran liimaamisessa. Luovia taukoja runsaasti (lue: imetystä, hyssytystä, vaipanvaihtoa, höpöttelyä hymyilemään oppineen kanssa, vaippapyykin pesua). Pinterestistä viisaita sanoja.







Siitä tuli ihana! Nyt kun joku vielä sen ripustaisi seinälle.

Tämä on täydellinen muistitaulu minulle, sillä olen hulluna listojen tekemiseen. Yksi mieleisimmistä listoista on tuossa ylhäällä, nimiäisten valmisteluja varten. :)

14. lokakuuta 2013

Jämälankapeitto

Ensin siitä piti tulla torkkupeitto minulle. Aloitin palojen virkkaamisen valmistumisen jälkeen pari vuotta sitten. Ajattelin, että työttömänä on aikaa. Sain melko pian töitä, joten palat jäi.

Myöhemmin virkkasin muutaman palan lisää, ja ajattelin päällystää neliöillä rahin. Sekin projekti unohtui. Kun tein positiivisen raskaustestin, aloin koota palasista tilkkupeittoa vauvalle. Kun raskaus meni kesken, hautasin palat syvälle kaappiin, enkä keskeneräisten neuleiden sekaan.


Kun Vilpurin raskaus alkoi olla loppusuoralla, löysin kaappeja siivotessa unohtuneet neliöt. Sommittelin, yhdistin ja virkkasin reunat. Lopputulos on omasta mielestä aivan ihana. Ei vain värien takia, vaan siksi, mitä kaikkea peiton valmistumiseen liittyy. Vähän kuin elämän tilkkutäkki. Käsitöihin jää aina joku tarina, ja useimmista neulomuksista muistuu mieleen, missä ja milloin niitä olen tehnyt.


Noita jämälankoja riittäisi isommaksikin peitoksi, taikka villatakiksi itselleni. Katsotaan, montako vuotta seuraavan jämis-projektin tekemiseen kuluu ja mitä kaikkea sen aikana ehtii tapahtua.

7. lokakuuta 2013

Postimies, sinua odottaa 25-vuotias kotiäiti...

...sillä elättelen toiveita, että saumurilähetys Karnaluksista saapuu tällä viikolla. Voi onnea -ompelupöytä (umpipuuta, jykevä, hyllypaperia laatikkojen pohjalla) löytyi kuin löytyi kirpparilta ja ompelunurkkaus on järkättynä.


Ostin elämäni ensimmäiset joustofroteet, Riemukukkaa ja sammaleen väristä. Riemukukan kukat värjäytyi ensipesussa riemukkaan ruskean kukertaviksi, mutta Facebookin Ompeluelämää-ryhmä tiesi kertoa, että uusintapesu Vanishilla ("Luota pinkkiin!") korkeammassa lämpötilassa auttaa levinneisiin väreihin. Ja niinhän se teki, kukat on jälleen valkoiset.


Olen hurahtanut tähän ompeluhommaan. Puikot ja langat ei niinkään ole houkutelleet syksystä huolimatta, mikä on vähän outoa. Taidan tulla vähän jälkijunassa, mutta olen vasta nyt löytänyt tuon jo mainitun Ompeluelämää-ryhmän, tissiksen, Onionin ja Karnaluksin. Ja nuo lukuisat ihanan vaaralliset nettikangaskaupat. Mitä kaikkea en vielä tiedä? Mitkä on ne ompelumaailman hitit ja kuumat perunat? 

Muille ompelijanuubeille vinkkaan, että Kankaiden yö on tulossa. Aloitin aarteenmetsästyksen, jossa on piilotettu kirjaimia yöhön osallistuvien nettikauppojen sivuille. Tästä tulee ihan lapsuuden aarteenmetsästysleikit mieleen, kun serkkujen kanssa tehtiin karttoja ja piilotettiin kirjainlappuja, joista muodostui aarteen piilopaikka. Aarre oli tarroja, kyniä, karkkia ja muuta pientä tilpehööriä. Nyt aarre on kankaita ja ompelutarvikkeita, mutta yhteistä on kutkuttava tunne ja löytämisen riemu.

2. lokakuuta 2013

Junasukkien neuloja junassa

Aioin kirjoittaa, että Vilpuri tarvitsee jo isommat sukat kun edelliset on jo aika naftit. "Edelliset" olisin linkannut junasukkiin, tumppuihin ja norjalaismyssyyn jotka on olleet kovassa käytössä. Mutta niitä en ole täällä vilauttanutkaan, joten tässä tulee:


Lankana on Maija, valmiissa sekä työn alla olevissa. Viikonloppuna mummulasta tullessa puolen tunnin hetki junassa, jolloin sukat valmistuivat taas muutaman kerroksen. Junasukkia junassa.




Vaunut oli lastattu tavaroilla ja kahden yön reissun kestovaipatkin oli kyydissä. Hyvin päästiin ihan jalkapelillä asemalta kotiin reilun neljän kilometrin matka. Joulukuussa ollan lähdössä siskon luokse Lahteen, ja tämän suorituksen perusteella saadaan ehkä matkakamppeet raahattua läpi puolen Suomen. Jospa pikku tyyppi on parinkin kuukauden päästä yhtä tyytyväinen matkustaja!

1. lokakuuta 2013

TSI-kuorivaipat

Tämä on ehdoton lempparimalli meillä käytössä olevista vaipoista. Sanna Kivelän kaava ja suurinpiirtein täydelliset kuvalliset ohjeet löytyy Kestovaippayhdistyksen sivuilta. Viime viikonloppuna mummu ja tädit hoiti Vilpuria, ja minä sain surautella näitä.


Nämä on kokoa L, lonkkalastan vuoksi. Lisää ommellaan (jos ommellaan), kun saadaan lasta pois ja nähdään, käykö tämän mallinen vaippa meidän pojalle.

Kankaat on Myllymuksuilta tilattu. Hitsit, nuo nettikangaskaupathan on vaarallisia! Kaikkia ihania kuoseja ja kliketi klik, kohta ne odottaakin jo postissa nuotajaansa...

Vihreä kangas ja norsukuosi ovat tavallista PUL-kangasta. Punainen on PUL br sandwichia, josta lupaillaan joustoa ja hengittävyyttä. Käytössä vaippoja en ole vielä testannut, mutta turhan jämäkältä tuo on verrattuna PUL br-kankaaseen. Nuo vaippakankaat tilasin valmiina vaippapalasina, joista yhdestä palasta saa yhden vaipan. Jatkossa kuitenkin tilaan metritavarana ja teen useamman saman värisen kuoren, jottei jää turhaan suuria jämäpaloja. Sisuksena vaipoissa on kuivaliinakangasta. En ole ihan varma, ompelinko sitä oikein päin.

Noudatin muuten ohjeita orjallisesti, mutta reisikuminauhoille ompelin kujat samalla tavalla kuin täyttöaukossa. Helpompi tarvittaessa vaihtaa uusiin, kuin vaippaan kauttaaltaan siksakattu kuminauha. Kuivaliinan ja PULin yhteenompelussa pidin kuivaliinakankaan päällä paininjalkaa vasten, niin kankaat pysyivät suurinpiirtein kohdillaan.

27. syyskuuta 2013

Onion-tunika imetysversiona

No hullaannuin minäkin Onionista. On se ihana. S-koko oli suoraan minulle sopiva, vaikka kokotaulukko vinkkasi ämmää. Harsin ensin normaaliversion kokoon, totesin sopivaksi, ratkoin etukappaleen sauman ja aloin värkätä imetysversiota. Kangas on Eurokankaasta, ruskeat resorit Royalkestoilta.


Tästähän tuli aika mainio. Tein lyhythihaisen, koska täyspitkillä hihoilla olo olisi liian.. pilkullinen. Käytössä todettu hyväksi, mutta pientä fiksausta vaatii. Imetysluukun resori ommellaan ensi kerralla eri tavalla, koska jäi kupruilemaan saumuroinnin jäljiltä. Yläosan imetyskappale voisi olla sentin tai pari matalampi hihan saumojen kohdalta.


Nimiäisiä varten ompelen toisen samanlaisen Noshin keltaisista pupusista, ja voisin tehdä pienen tutoriaalin samalla. Netistä en ohjeita löytänyt, joten toivottavasti ohjeista olisi iloa muillekin. :)