Sivut

24. marraskuuta 2013

Sammalpaita pelastettu

Siitä vihreästä mytystä tulikin paita!


Kaavana on raglanhihainen mekko Friday evening OB:sta 5/2013. Tai oikeastaan nuo olkapään päällä olevat viiden senttimetrin saumat on ainoat alkuperäiset. Muuten mekko koki muodonmuutoksen sairaalayökkäristä ihan mukiinmeneväksi peruspaidaksi. Aluksi kaula-aukko oli framilonilla huoliteltu, mutta se oli ihan liian pieni. Saksimme framilonin ja vähän enemmän pois, paikkailimme resorilla, lyhensimme hieman liian lyhyitä hihoja reippaalla kädellä. Resoria sinnekin. Vartalo-osasta tuli aika kiva, se on itse piirtämästä kaavasta.

Keltainenkin paita on työn alla, mutta heh heh, kylläpä kävi aivopieru sen kanssa.. Mutta siitä lisää myöhemmin!


Minä: "Hei voitko ottaa äkkiä blogia varten kuvia, ei näistä peilikuvista tuu hyviä."
Isimies: "Joo... no anna tänne vaan se kamera."
Vilpuri: *Ähinää*
Minä: "Noo, tuuhan Viltsu sylliin."
Isimies: "Ööh pitäisköhän sun laittaa ripsaria tai jotaki, ei nää kuvat oikein onnistu..."

Äh me mittään ripsaria, luonnollisesti vaan. :) Jos raskausaikana säikyin peilikuvaa turvotuksen takia, ni viime aikoina otetuissa kuvissa näytän omasta mielestä väsyneeltä, vaikken kyllä koe sitä olevani. Kuvat huijaa! Vilpurille mahtuu muuten vieläkin tuo body, vaikka luulin että lonkkalastahoidon päätyttyä poika on jo iso siihen.

Niin ja ps. Äiti neuloi minulle harmaat ja aivan ihanat villasukat! Oon ehkä kaksi vuotta aikonut semmoset tehdä, mutta äitillä ei menny edes kahta viikkoa, kun sain jo nuo jalkaan.

4 kommenttia:

  1. Vau, näytät hyvältä! Kroppa on tainnut palautua raskaudesta melko hyvin? :)

    VastaaPoista
  2. Ihana paita! Mutta hui ku olet laiha! Ihan ku et ikinä olis raskaana ollutkaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset! :) No kilojen puolesta on "toivuttu" hyvin, mutta liitoskivut oli noiden kuvien ottamisen jälkeen vielä melkoisia. Mutta joo, itsekin olen yllättynyt miten nopeasti noin isosta kropan muutoksesta voi toipua.. :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!