Sivut

25. marraskuuta 2013

Koiramme Aino





Makuualustana on yöpi Vilpurille. Kaava on OBsta 1/2013. Koko on 68, joka yövaipan kanssa menee vartalosta passelisti, mutta hihat ja lahkeet on aika pitkät. Yöpiksi kivan mallinen, tämmöisen voisin tehdä toisenkin! Joustofrotee on ihanan lämmin, ja kun vauva nukkuu vieressä saman peiton alla, ei tuon yöpin alle tarvi laittaa muuta kuin vaippa. Kankaana Verson Puodin Ei pöllömpää, kankaiden yön ostos. :)

24. marraskuuta 2013

Sammalpaita pelastettu

Siitä vihreästä mytystä tulikin paita!


Kaavana on raglanhihainen mekko Friday evening OB:sta 5/2013. Tai oikeastaan nuo olkapään päällä olevat viiden senttimetrin saumat on ainoat alkuperäiset. Muuten mekko koki muodonmuutoksen sairaalayökkäristä ihan mukiinmeneväksi peruspaidaksi. Aluksi kaula-aukko oli framilonilla huoliteltu, mutta se oli ihan liian pieni. Saksimme framilonin ja vähän enemmän pois, paikkailimme resorilla, lyhensimme hieman liian lyhyitä hihoja reippaalla kädellä. Resoria sinnekin. Vartalo-osasta tuli aika kiva, se on itse piirtämästä kaavasta.

Keltainenkin paita on työn alla, mutta heh heh, kylläpä kävi aivopieru sen kanssa.. Mutta siitä lisää myöhemmin!


Minä: "Hei voitko ottaa äkkiä blogia varten kuvia, ei näistä peilikuvista tuu hyviä."
Isimies: "Joo... no anna tänne vaan se kamera."
Vilpuri: *Ähinää*
Minä: "Noo, tuuhan Viltsu sylliin."
Isimies: "Ööh pitäisköhän sun laittaa ripsaria tai jotaki, ei nää kuvat oikein onnistu..."

Äh me mittään ripsaria, luonnollisesti vaan. :) Jos raskausaikana säikyin peilikuvaa turvotuksen takia, ni viime aikoina otetuissa kuvissa näytän omasta mielestä väsyneeltä, vaikken kyllä koe sitä olevani. Kuvat huijaa! Vilpurille mahtuu muuten vieläkin tuo body, vaikka luulin että lonkkalastahoidon päätyttyä poika on jo iso siihen.

Niin ja ps. Äiti neuloi minulle harmaat ja aivan ihanat villasukat! Oon ehkä kaksi vuotta aikonut semmoset tehdä, mutta äitillä ei menny edes kahta viikkoa, kun sain jo nuo jalkaan.

23. marraskuuta 2013

Viimeisimmät ompelukseni ja täydellisen tunikan kaava

Tadaa:


Keltainen on liian kireä makkarankuori ja yhtä aikaa liian löysä, pilalle saksittu ja saumurilla kurautettu Verson puodin Taimi. Pöydällä näette vihreän, rennon ja simppelin lyhyemmän uusimman naisten Ottobren Friday evening-raglanhihamekon, joka on lähinnä sairaalayöpaita. Pikanttina lisämausteena täysin kummallinen resorikaulus. Ja ne täydellisen tunikan kaavat on siellä alla rytyssä, ihan sen vuoksi että roskis oli ääriään myöten täynnä eikä napannut tyhjentää sitä.

Alku oli lupaava. Otin hienoja blogikuvia vinkiksi, miten lempparipaidasta saa kätevästi maalarinteipillä jäljennettyä kaavat. Tarkoituksena oli siis tehdä se perus yläosan kaava, luottokaava, jolla kotiäiti surattelee kotimekkoja vaivattomasti.


Pikkuinen nukkui päiväunet tyytyväisenä liinassa. "Näin yhdistät harrastuksesi ja vauvanhoidon."


Mutta ei. Kun ei niin ei. Sitten kun on vielä LTR-päivä, niin hyvä etten jo naputellut myyntiin saumuria ja ompelukonetta, kun niiden vikahan se on kun ei vaatteet istu! ;) Taustalla oli stressi siitä, että pitää saada se täydellinen kaava muokattua ennen kuin Verson Puodin uudet ihanuudet tulee postista. Että on valmis kaava millä ommella. Paketti tuli eilen illalla lähimpään pakettiautomaattiin. Iltalenkillä sen hain, mutta mökötyksissäni paketti sai nukkua avaamattomana yön yli vaunujen tavarakorissa.


11 tunnin yöunien jälkeen tilanne näytti vähän valoisammalta. Kurkkasin pakettiin ja ai ihanuutta! Nuo kankaat on ihan täydellisiä! Ihan kuin minun sielunmaisemaa painettuna kankaalle. :) Kankaat pesukonekaruselliin ja narulle kuivumaan. Ehkäpä nuo paidat saa vielä pelastettua. Vähän muotolaskosta kehiin, helman lyhennystä, rypytystä sinne tänne. Siitä se kaavakin muokkautuu hiljalleen, kun maltilla tekee ja testailee. Mutta noihin kankaisiin en kajoa, ennen kuin edelliset on pitokelpoisia.

Enhän, oi enhän ole ainoa jolla välillä takkuaa?

8. marraskuuta 2013

Harrastuksista ja vähän Kankaiden yön kankaista


Olin ottamassa kuvaa kankaista. No, ne pilkottaa tuolla frisbeen takana. Jos minä hurahdin kuluneena kesänä kankaisiin ja ompeluun, mies hurahti frisbeegolfiin. Molemmat ollaan sitten nettikaupoista näpsytelty uusia harrastusvälineitä. Sitten jännätään, kummalle postilaatikossa pilkottava paketti on..

Kamalan kivaa, että molemmat myös ollaan kiinnostuneita toistemme harrastuksista. Mies käy kuikkimassa ommellessani olan takaa, että mitä siellä nyt valmistuu. Ompa valinnut kerran myös kangasta Vilpurin vaatteisiin, kun piti saada postikuluttomuusmäärä täyteen ja minä en osannut valita. Ja mikä ihaninta, kehuu ihan vilpittömästi noita minun tekeleitä :) Minä olen muutamia kertoja ollut frisbeeradoilla mukana, ensin raskaana ollessa laukunkantajana ja nyt vauvan kanssa kantoliinan kanssa sivusta seuraajana ja pisteiden laskijana. Ja kuunnellut kiekkojen ominaisuuksista, muovilaaduista ja lentoradoista. Ollaanpa käyty läheisen koulun kentällä harjoittelemassa ihan pelkkiä heittoja vauva vaunuissa.

Tuo punainen kiekko (joka ilmestyi mystisesti asetelmaan, kun mies siinä vieressä touhuili) on nyt sitten koirafrisbee, jonka mies tilasi ja joka pari päivää sitten tuli postissa -voidaan meidän Aino opettaa temppuilemaan ja ottamaan koppeja. Youtubesta löytyy aika kivoja opetusvideoita.

Ja ne alla olevat kankaat on siis Kankaiden yöstä. Noshin oravat saapuivat tällä viikolla, joustikset jo paljon aiemmin. Ensin en aikonut tilata mitään (klassista), mutta kun tuota Verson puodin Taimea ilmestyi hurjalla tarjouksella keskellä yötä kauppaan, mitä siinä saattoi tehdä! Pöllöistä tulee unihaalari Vilpurille, Taimesta ja Sydämellisistä minulle mekkoloita ja jotakin Vilpurillekin. Pinkit Posliinikoirat oli ihana ylläri Hannan kankaasta, josta noita sydämiä piti saada, kun Verson puodista loppuivat.

Lupaan pyhästi olla ostamatta uusia kankaita, ennen kuin entisiä on edes vähän tuhottu. Pidätän muutokset lupaukseen sillä varauksella, että Verson puotiin tulee jotakin superihanaa...

7. marraskuuta 2013

Pitsilamppu

"Jos ei nyt heti osteta kattolamppuja, niitä ei oo vielä vuojen päästäkään." Näin tuumattiin, kun muutettiin vuosi sitten. Niinhän siinä kävi. Mutta nyt on kolmiomme viimeisessäkin huoneessa lamppu, ja kodin komein onkin.


Lampun kehikko on käsityömyymälän loppuunmyynnistä, pitsit kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta.
Kaikenkirjaville pitsiliinoille on ollut lukemattomia suunnitelmia, mutta onneksi en ole saanut niistä ensimmäistäkään toteutettua. Onneksi en myöskään värjännyt niitä ruskeiksi, kuten oli jossakin vaiheessa tarkoitus. Lampun johto ja valaisin Kodin Terrasta.

Ensin oli tarkoitus vain ommella liinat kehikkoon, mutta se olikin ajatusta työläämpi ja tympeämpi. Sitten ajattelin liisteröidä, mutta meidän liisterijauhe tuntuu kadonneen tuhkana tuuleen. Siispä sokeritärkkäyksellä mentiin: sekoitetaan saman verran kiehuvaa vettä ja sokeria, kastetaan liinat läpimäriksi, asetellaan kehikon päälle, verhonipsuilla kiinni ja kuivamaan. Luin, että pari päivää menisi kuivamiseen, mutta täysin kovaksi liinat oli kovettuneet vasta neljän päivän jälkeen. Sitten nipsut irti ja sieltä täältä ompelin liinat paikoilleen, vaikka juuri ja juuri olisivat tärkin voimallakin pysyneet.


Vaikein osuus oli saada tuo johto ja varjostin koottua oikeassa järjestyksessä, onneksi mies ohimenne huikkaili, että kannattaakohan johto lyhentää oikeaan mittaan eka.. Kannattaakohan ensin pujottaa kehikkoon johto ennen johdon ruuvaamista.. Onneksi on noita apuaivoja. :)

Kissat luulivat saaneensa pitsisen huvimajan. Sori.



 Ja tulihan siitä ihana! Niin kaunis tähtitaivas on nyt ompeluhuoneessa, että pitäisihän tuommoinen makuuhuoneeseenkin saada. Kannatti odottaa se vuosi.