Sivut

31. joulukuuta 2013

Lahjoja

Tänä jouluna tein harvinaisen vähän itse lahjoja. Ehkäpä siksi tämä joulu tuntuikin kovin leppoisalta, kun säästyin viime hetken paniikilta ja pikkutunneille venyviltä ompelu/virkkaus/neulonta/värkkäystuokioilta. (Mitä se hyvissä ajoin on? Voiko sitä syödä?)

Oma äitini sai kuitenkin itsetehdyn lahjan. Puikkopussin, johon oli sujautettu Succaplocin puikkomitta.


Käsillätekemisen into ja halu luovuuteen on kyllä verissä, ja siitä saan kiittää vanhempia. Äiti askarteli meidän kanssa tosi paljon, kun oltiin lapsia. Niitä askarteluja on varmasti vieläkin laatikoittain jemmassa, kun ei ole raskittu poiskaan heittää. Tahdon tarjota saman Vilpurille -että aina löytyy liimaa, kartonkia, sakset, värejä, kankaita, puunpalasia, maaleja, lankaa, helmiä... ihan mitä vain, ja niistä saa askarrella yksin tai yhdessä mitä ikinä mieleen tulee.


Äiti on opettanut minut virkkaamaan ja neulomaan, ompelemaankin. Nyt aikuisella iällä on ollut kiva pystyä vinkkaamaan äidille jotakin takaisin, ikään kuin kiitoksena. Nimittäin meidän äipältä löytyy nyt mm. bambupuikot. Puolin ja toisin vinkkaillaan neulemalleja, ihastellaan toistemme tekemisiä, kehutaan ja pohditaan lankoja, värejä ja silmukkamääriä. Äiti on tehnyt Vilpurille ainakin villatakin, housut ja lapaset, jotka on älyttömän ihanat. Välillä tulee tilanteita, että hieman vähätellen meille annetaan itse neulottuja lahjoja. Kun "osaathan sinä itsekin tehdä". Mutta se menee juuri toisin päin -minä arvostan ihan älyttömästi itse tehtyjä lahjoja, koska tiedän, että niihin on nähty paljon vaivaa ja silmukoiden sekaan on neulottu aitoa välittämistä ja rakkautta.

3 kommenttia:

  1. Asiaa! :) Kotoa se taitaa käsillä tekeminen parhaiten tarttua. Niin minunkin kohdallani. Mummun kanssa on askarreltu ja äitin. Äiti monesti kauhistelee miten pieni olin kun sain ekan kerran silmäneulalla ommella. :) Piti vissiin saada minulle tekemistä siksi aikaa kun äiti teki omia käsitöitään. Ja miten ihana oli nukahtaa ompelukoneen surinaan! Äiti teki paljon vaatteitakin meille kun oltiin veljeni kanssa pieniä. Joskus myöhemmin hän on vähän päivitellyt että "kun itsetehdyissä kuljitte...". Sitten olen takonut päähänsä, että se on kyllä ollut ihan vain positiivinen juttu että on kotona nähnyt itse tekemisen mallin, että hyvä juttu vain eikä yhtään noloa tai huonoa.

    Neuvolan perhevalmennuksessa piti kertoa missä uskoo olevansa hyvä vanhempi. Minulla tuli mieleeni niinkin pinnallinen juttu kuin tuo askarteluhomma. Että varmasti jaksan värkätä ja askarrella ja tehdä lapsen kanssa käsitöitä. Ja todellakin laitan niitä sitten esille, ikkunaan silkkipaperista ja kartongista askarreltuja juttuja ja lumitähtiä sun muuta... Ja eipä tuo niin pinnallinen asia taida ollakaan, kun siitä voi saada elinikäisen kipinän ja innostuksen käsillä tekemiseen. Kunhan muistan etten tuputa liimapuikkoa käteen, vaan toivon että itse innostuu ja kiinnostuu. ;)

    Tulipas paatosta. :) Osui vain niin hyvin nyt kirjoituksesi. Ja kiitos vielä taannoisista vinkeistä melkein pilalle pestyn froteen kanssa. Ne auttoivat. :)

    Ai niin, ja tuosta viimeisestä kohdasta vielä. Minäkin olen monesti törmännyt siihen, että tuntuu että kun pidetään kovana käsityöihmisenä, niin sitten ei muka kehdattaisi antaa omia tekemiään lahjaksi. Ja sitten olen kertonut, että sittenhän sitä juuri osaa itse tehtyä arvostaa, kun itsekin tekee. Voi että miten hyvä mieli tuli kun vauvamme sai tädiltään lahjaksi virkatun peiton.

    Ja voi että miten hyvä mieli tulee tästä blogistasi aina! Kiitos kirjoituksistasi ja kuvistasi! :)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipas ihana saada noin pitkä kommentti! Mukava, että teksti herätti ajatuksia. Kiitos, niin sinunkin kommenttisi herätti minussa. :) Meillekin äiti on tehnyt paljon vaatteita itse, monet hienot juhlamekot ja arkivaatteetkin. Se on varmaan hienoimpia perintöjä, mitä voi antaa. Ei se asekartelu olekaan niin pinnallista, kuin äkkiä ehkä ajattelisi. Aloin kyllä pohtimaan, että mitä jos meillä tenava ei vaikka oikeasti yhtään tykkäisi väkertää käsillään? Mitäs sitten? Jos vaikka enemmän kiinnostaa liikunta ja urheilu, jotka taas ei lenkkeilyä kummempaa omalla kohdallani ole? Niinhän se pitää lapsen omien innostusten mukaan tehdä, mutta ainakin aion tarjota mahdollisuuden askarteluun ja käsillä tekemiseen!

      Hyvä että sait pelastettua kankaan. Minä pesin nuo uudet kankaat suoraan ekaa kertaa 60 asteessa sillä Vanishilla. Hyvä tuli, mutta jatkossa valmiit vaatteet pesen noilla ei-niin-tujuilla pesuaineilla.

      Poista
  2. Ihana tuo puikkopussi <3 Ja äitisi varmasti ilahtui :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!