Sivut

28. heinäkuuta 2011

Operaatio kiipeilypuu

Costi-kissalla ei ole ollut kiipeilypuuta. Majoittuminen on tapahtunut vaihtelevasti kirjahyllyn, vaatekaapin, naulakon, pöytien, sänkyjen ja tuolien päällä. Myös satunnaiset pahvilaatikot ja kylppärin lavuaari ovat kelvanneet. :) Puusepän tyttö kun olen, niin tartuin vasaraan, kuumaliimapistooliin ja muutamaan muuhun esineeseen. Tuloksena oli kissan kiipeilypuu, jonka kissaherra itse on yksimielisesti hyväksynyt vaatimattomana lahjana alamaiseltaan.

Puutavarat löytyi Peikkopojan vanhempien autotallista. Pohjana on tukeva, semmoista keittiöntasomateriaalia oleva levy. Kooltaan se oli sopivasti n. 50 cm x 100 cm, mutta hankaluutena oli pyöristetyt kulmat. Tasot on vaneria. Pystytolpat on "puolitettua kakkosnelosta", eli kai ykkösnelosta. Korkein tolppa on 180 cm. Pohjalla oleva majakoppi on lastulevyä, leikattu vanhasta sohvan/sängyn pohjasta.


Minulla oli jonkinlainen luonnostelma kiipeilypuusta, mutta lopullinen muoto tuli noita puuosia sahatessa ja sommitellessa. Leikkasin kaikki kappaleet pihalla ja toin sisälle kokoamista varten.


Olkkarista tuli pariksi päiväksi pikkuruinen verstas. Kokoamisessa käytin kulmarautoja. Noiden vaneritasojen kiinnittämistä varten sahasin lankusta puiset neliöt, muuten ruuvit olisi törröttäneet ohuesta vanerista läpi, eivätkä varmasti olisi olleet tarpeeksi kestäviä.


Rakennusmestari Aino ottaa lunkisti työmaalla. :)

Mökki ylhäältä päin. Liimasin mökin pohjaan kaksi vanhaa sinistä taulunpohjaa, sillä vaalean pohjalevyn pyöristettyjen kulmien takia sinne jäi kolot. Tässä näkyy noita kulmarautoja, joita innossani ruuvasin sinne ja tänne, jotta tulee jämäkkä!

Mökin seinien sahaaminen pistosahalla oli vähän vaikeaa ja pikkuisia mittavirheitä saattoi tulla.. no, paikkasin yhden vinon sahauksen liimaamalla puisia pyykkipoikia. Hätä keinot keksii.

Seuraavana päivänä pääsin ostamaan päällystyskankaan. Ostin tummanruskeaa fleeceä noin 7 metriä. Hinnaksi tuli n. 35e. En tiedä miten pitkän matikan suorittanut saattoi ostaa noin kaksi kertaa liikaa sitä kangasta, mutta niinpähän vain kävi. Ylimääräisestä kankaasta aion tehdä hupparin.

Tasojen päällystäminen oli mukavaa! Fleece venyy sopivasti. Kuvassa ei ole aurinkoa imitoiva koriste, vaan tuolla tavalla mökin kulkuaukoista sai siistin näköiset, eikä saumoja jäänyt näkyviin. Päällystin tasot siten, että tein ohuita liimaraitoja tasoille puuliimalla ja varovasti silitin kädellä kankaan paikalleen. Jos painoi liian lujasti ja liimaa oli liikaa, se turskahti kankaan läpi ja jäi rumasti kiiltämään kuivuttuaan. Päällystin tasot ensin, ja vasta sitten kiinnitin ne kulmaraudoilla paikoilleen.


Sittenpä se hauskin vaihe alkoi, nimittäin sisalnarun kieputtaminen lankun ympärille. Motonetistä löysin kaikista halvimmalla. Köyttä meni kiipeilypuuhun yhteensä 175 metriä, voitteko kuvitella! Kieputin köyttä kolme, neljä kierrosta, paukutin vasaralla ylhäältä päin kierroksia tiiviimmäksi, laitoin lankkuun ruiskauksen kuumaliimaa, että siihen asti kieputettu köysi pysyy paikallaa, kieputin taas pari kertaa, vasarointi, kuumaliima.. ja tätä toistin aika tosi monta kertaa. Kiinnitin tasot ennen köyttä, ja köysi peitti kulmaraudat nätisti.

Costi koeajamassa keskeneräistä työtä.



Lankuissa näkyy paikoitellen pikku paloja fleeceä tasojen kohdalla. Se johtuu siitä, etten keksinyt keinoa, millä kauniisti saisin kieputettua tuon köydän sille kohdalle, missä taso on kiinni.


Tämä kuva on ihan loppumetreiltä! Oli jo yö, mutta tahdoin saada vihdoin neljän päivän uurastuksen jälkeen kiipeilypuun valmiiksi. Sisalköysi loppui kesken, ja vielä olisi ollut pieni pätkä pylvästä päällystämättä. Ratkaisu: pylväs pois! Meillä ei ollut sahaa, mutta valmista oli pakko saada. Jyrsin siis puukolla puoli tuntia tuota lankkua, joka mureni hitaasti, mutta varmasti majavamaisen työskentelyn edetessä.

Costi sai puunsa ja lekottelee siellä joka päivä. (Tosi uskottavaa laittaa tuommoinen kuva, jossa kiipeilypuu on autiona ja koiranpeittokin kivasti ylimmällä tasolla.) Fleece kerää hirveästi karvoja, mutta se on helppo imuroida. Puu on tukeva, eikä kolise tai heilu. Hintaa tuli noin 75 euroa, mikä on vähemmän kuin eläinkauppojen hökötykset. ;)


Jos joku kaipaa tarkempia ohjeita, niin kerron mielelläni! :)

6 kommenttia:

  1. Hurja homman olette tehneet, mutta kyllä varmasti kannatti. Siitä tuli upea! Kyllä Costin nyt kelpaa. :)

    VastaaPoista
  2. Hieno! Tai no ei nuo kiipeilypuut nyt koskaan voi olla mitään täydellisesti sisustukseen istuvia mutta tämä on todella katseenkestävä. Meidänkin kissat tykkäisi! :) Niiden nykyinen kiipeilypuu on matalampi ja tällä hetkellä toodella kärsinyt, narut ja kankaat repsottaa. Pitäisi jaksaa korjailla sitä.

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno, ja kauheasti näit kyllä vaivaa! Kyllä mahtaa kissan kelvata tuossa kiipeillä. :)

    VastaaPoista
  4. Hieno kiipeilypuu! Toivottavasti se on kestävämpi kuin ne "kauppojen hökötykset". Meillä on menossa ties kuinka mones kiipeily- tai raapimapuu, kun aina ne jostain hajoaa. Yleisimmin tuosta raapimapuun kohdalta lähtee naru pois ja menee pätkiksi. Kai senkin saisi uusittua, mutta siinä vaiheessa hökötys on muutenkin rämä, niin sama ostaa kokonaan uusi puu. Tosi ekologista ja silleen...

    VastaaPoista
  5. Hieno on! Oot sää melkoinen monitaituri :)

    VastaaPoista
  6. Tiina, kyllä Costin nyt kelpaa, ainakin siltä vaikuttaa. :) yksi taso on ikkunan edessä, ja siitä on tullut ihan lempparipaikka. ehkä jossain vaiheessa tuon voisi siirtää ihan kokonaan ikkunan eteen.

    Petra Ilona, muistelenkin joskus nähneeni sinun blogissa kiipeilypuun kun nyt mainitsit! ja se tuli vastaankin googlen kautta, kun vähän vinkkiä katselin toisten rakentamista kiipeilypuista. pitää nauttia tuosta puusta vielä kun se on pakasta vedetyn näköinen.. :D

    annika, juu ja mukavaa vaihtelua oli kutimille tai ompelukoneelle. :)

    Ritva, kiitosta vaan! kyllä tuo jykevältä vaikuttaa, vaikka vaneritasot taipuu kun kissa niillä on. mutta jos näyttää siltä, ettei kestä, niin mulla on jo tukiviritelmät mielessä valmiina. :D kattelin eilen eläinkaupassa kiipeilypuita, ja onhan ne kyllä kalliita! ja aika keikkanoitakin osa, mutta on siellä jykevänki oloisia. no, ekologista tai ei, mutta ajattele että kissat saa aina uudenmuotoista kiipeiltävää, vaihtelu virkistää.. :)

    Malla, kiitos. :) nikkarointigeeneistä kiitän iskää. :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!