30. joulukuuta 2010

"voi kun riittäis pieni taivas"


On ihan normaalia miettiä itseään kun vuosi vaihtuu. Että nyt voisin aloittaa alusta, olla parempi, stressata vähemmän, antaa enemmän ja olla tyytyväisempi ja kiitollisempi. Jossakin blogissa törmäsin haasteeseen, jossa pohdittiin kuluneen vuoden jokaisesta kuukautta. Ehkä teen samanlaisen.

Lupaukset on jääneet aiempina vuosina. Mutta nyt teen lupauksia, koska tiedän että pysyn niissä.

Tupakointi jää kokonaan. Ihan täysin. Elokuun alusta on ollut polttamatta selvinpäin. En minä kauheasti ole polttanut aiemminkaan, mutta kyllä päivittäin. Tupakoin kiukkuun, suruun, vitutukseen, välitunneilla, pitääkseni paussin, puhuakseni puhelimeen, nähdessä kavereita ("Hei pistäydyn siinä röökillä") jne. Ja kylläpä olen voinut kiukutella, olla vittuuntunut, pitänyt pausseja, puhunut puhelimessa ja nähnyt kavereita ilman tupakkaa. Mutta nyt saa siis tupakka jäädä ikiajoiksi. Saa muksauttaa jos näätte röökin huulessa. Vointi on ollut parempi kuin aikoihin. Aiemmin olin flunssassa koko ajan! Ja flunssa oli aina kaatotauti, vei äänen ja minut sängynpohjalle. Nyt en neljään kuukauteen ole ollut räkäinen. Tästä kiittää myös avomies joka oli aika kypsynyt miljooniin räkäsutturoihin! Tapana on hamstrata käytetyt nenäliinat vaikka tyynyn alle, mistä ne löytyy helposti seuraavaa käyttökertaa varten.

En osta uusia vaatteita. Tämä tuskin tekee tiukkaa, sillä kun oikein muistelen, viime vuoden kauppavaateostokset oli ainoastaan Tanskan reissulta. Alusvaatteita ja sukkia saan ostaa, mutta niitäkin ostan ehkä kerran vuodessa. Alusvaateostokset on yhtä helvettiä, sillä sovituskoppien valossa minä en ole kauneimmillani. Liha tursuaa vääristä paikoista, ja sieltä mistä pitäisi tursuta, ei varmasti tursua. Sukkien käyttöikää pidentää se, että käytän sekaisin pareja. Jos menee yksi sukka hukkaan tai kuluu puhki, voi parin toista sukkaa käyttää. Kirppareilta saan ostaa vaatteita, mutta vain, jos olen varma että tulevan käyttöön. Ostan kuitenkin kunnon tuuli/kuori/ulkoiluasun, semmoisen joka kumoaa tekosyyt olla lähtemättä lenkille koiran kanssa huonolla kelillä.

Tammikuusta tulee tipaton, lihaton (kalaa saapi syödä!) ja karkeista vaan suklaata, mieluiten kuitenkin kuivattuja hedelmiä. Tammikuussa en myöskään osta uusia lankoja, sillä entisiä on kaksi laatikollista. Jos en niistä keksi tekemistä, niin peiliin on katsominen.



Vuonna 2011 aion neuloa ensimmäisen villatakin.
Lupaan teetättää kuvia valokuviksi ja laittaa niitä albumeihin ja seinälle kehyksiin.
Lupaan kirjottaa vähintään yhden runon kuukaudessa.
Lupaan käydä luovuttamassa verta ainakin yhden kerran.
Lupaan olla ihanampi, kuunnella enemmän, hillitä hermoni paremmin ja opetella laskemaan kymmeneen ennen kuin mäjäytän lautasia rikki, tehdä lupaamani asiat.
Tahdon olla jättämättä asioita viime tippaan, tahdon pukeutua naisellisemmin, tahdon opetella sanomaan ei, tahdon olla rohkeampi, tahdon opiskella ja oppia taitavammaksi, empaattiseksi, jämäkäksi ja omilla aivoilla ajattelevaksi alani ammattilaiseksi. Tahdon opetella ostamaan enemmän luomua, ja vähäiset kosmetiikkamömmöt saavat muuttua vihreämmiksi.
Tahdon tehdä tästä blogista mielenkiintoisemman, opetella kuvaamaan enemmän ja paremmin.

28. joulukuuta 2010

Kuvausinto on kovin kausittaista ja tällä hetkellä takkuaa. Joulusta jäi muutama hassu kuva muistikortille, vaan ressata en aio. Tämän päivän pakkassää Kainuussa sai kuitenkin kunnian tallentua, samoin sunnuntaina ohikulkumatkalla ollut riippusilta.




























24. joulukuuta 2010

Rauhaa ja rakkautta jouluun <3



8. joulukuuta 2010

Joululahjavinkki!

Joululahjoja valmistuu, mutta niiden kuvat pysyvät vielä piilossa. Toivottavasti lämmittävät (mieltäkin).

Vinkki niille, jotka vielä pohtivat viimeisiä (tai ensimmäisiä) joululahjoja. Anna aikaa! Lahjakortti lapsenlikaksi, shoppailuseuraa, siivousapua, lenkkeilyseuralahjakortti. Hemmotteluilta parhaalle ystävälle tai puolisolle. Ei taatusti mene hukkaan, ja välttyy turhan krääsän ostamiselta.

Ihana idea on myös Aikapankki, joka toimii ainakin Helsingissä ja Jyväskylässä. Jospa Ouluunkin saataisiin oma.
Muoks. Täältä löytyykin Suomen aikapankkeja, ja Oulussa on kuin onkin omansa!


Peikkopojan veljen muksut oli hoidossa. Lapsenlikkana olosta hyötyy itsekin: pursuavat askarteluvarannot pääsi käyttöön pimeäpiilosen, tyttöjen saunan ja herkuttelun lisäksi.







Blogattavaa riittäisi. Kameran sain kotiin, postissa on tullut mitä ihanimpia juttuja, ihania asioita on osunut kohdalle. Mutta niistä myöhemmin. Kieltäydyn ottamasta ressiä joulusta tai bloggaamisesta. :)