26. heinäkuuta 2012

Murrettujen sävyjen raitakausi



on käynnissä, totean, kun katson neulekoriin. Siniruskea haalari on ystävän poikavauvalle syksyä varten. Eilisistä Novitan Isoveljistä alkoi kutoutua lössykät kotisukat. Lanka on hieman karheaa, mutta myös kummalla tavalla nihkeää neuloa. Narisevaa. Muovisen tuntuista? Kuvittelenkohan vain.

Tänä aamuna ulkona tuoksui loppukesä ja koulun alku.  Takapihan puistikossa oli usvaa. Yhtäkkiä ymmärrän, että 16 vuoteen tämä on ensimmäinen syksy, jolloin tiedän että opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu ja minulla on oikea ammatti.