OHJE: Puikkojemmari

Olen nähnyt näitä "puikonpidikkeitä" joskus jossain, jopa blogipostauksen niiden ompelusta. En muistanut tämän härpäkkeen nimeä, en muistanut ompeluohjeita. Joten tein itse. Tee sinäkin, nämä on tosi kätevät! :)

Tarvitset:

• kaksi kangaspalaa (19 cm x 6 cm)
• kaksi palaa silitettävää tukikangasta (18 cm x 4 cm)
• 3 cm leveää kuminauhaa 12 cm

(Jos käytät ohutta tai vanhaa kangasta, kuten minä, tuo tukikangas on tarpeellinen! Oikein paksusta puuvillasta ommellessa tukikankaan voit jättää pois.)

Silitä tukikankaat kangaspalojen keskelle, nurjalle puolelle. Joka puolelle jää 0,5 cm saumavara.

Taita lyhyiden päiden saumavarat sisäpuolelle ja silitä.

Taita kappaleet puoleksi, oikeat puolet vastakkain.

Ompele pitkä reunat suoralla ompeleella 0,5 cm:n päästä reunasta, tukikankaan ulkopuolelta. Ompele edestakaisin päissä.

Leikkaa ylimääräiset langanpätkät pois. Leikkaa pois saumavarat parin millin päästä ompeleesta. (Huomioi kankaan purkautumisherkkyys!)

Käännä kappale oikeinpäin hellästi, oikaise kulmat esimerkiksi neulepuikolla. Silitä.

Pujota kuminauhaa kappaleen sisään noin sentin verran. Ompele edestakaisin.

Taita kappale vielä kaksinkerroin ja ompele sivut (Saat taskun, johon neulepuikot päät tulevat.)

Aseta toinen kangaskappale kuminauhan vapaaseen päähän. Ennen ompelua kannattaa tarkistaa pituus: taita toinenkin kappale kaksinkerroin ja mittaa, että koko työn pituus taskun päästä toiseen päähän tulee olemaan noin 19 cm (tavalliset neulepuikot on 20 cm pitkät). Liian löysä puikkojemmari ei aja asiaansa.

Pituuden tarkistettuasi voit ommella toisen pään samoin, kuin ensimmäisen. Ole tarkkana, että taitat kangaskappaleet samalle puolelle, ettei taskun toinen suu aukko ole kuminauhan toisella puolella! ;)

Leikkaa langanpäät ja nauti jemmassa pysyvistä puikoistasi!

***

Tein samalla useamman. Ompelin myös paksummille puikoille vihreän jemmarin. Tein sen muuten samoin, mutta pitkien kangaskappaleiden leveys oli 8,5 cm (ja tukikangas 7,5 cm).

Jyjyn alkuraportti

Jyjy 2016:n ensimmäinen etappi suoritettu. Kaikki 20 työtä aloitettu (ja osa neulottu kokonaan!) yli viikkoa ennen määräaikaa. Alkuraportti lähetetty ylläpitäjille hyvissä ajoin. Tämä on mulle, neiti viimetipalle, ihan uusi kokemus! Tällainen läjä odottaa tikuttelua, juhannukseen mennessä pitäisi tulla valmista.

1. Jules-sukat, 2. Kerttu-sukat, 3. Villasukkakalenterisukat, 4. October-sukat (valmiit)

5. Kissanpeti, 6. Beagle-villapaita, 7. Kirjoneulelapaset, 8. Huovutetut tossut (valmiit)

9. November-sukat (valmiit), 10. ja 11. Owlet-villapaidat, 12. Tuubihuivi

13. Palmikkolapaset, 14. Kirjoneulevillasukat, 15. Jämälankahuivi, 16. Nuken vaatteita

17. Armas-sukat, 18. Villapaita, 19. Tuubipipo, 20. Norjalainen vauvanmyssy

Onnea on Onni-kangas ja perusvaatteet

Poikaset saivat samistelupaidan ja -bodyn. Onni-poika -kangas on kyllä herkullisin kangas aikoihin, värit justiinsa eikä melekein! Bodyn kaava on Ottobren 6/2012 tuttu Kisuliini (80 cm). Paidan kaava on Rascal (Ottobre 4/2013, 92 cm). On se onni, nimensä mukaisesti, että on tuollaisia peruskaavoja, jotka on todennut hyväksi. On mukavempaa värkätä päiväuniaikaan ja silloin, kun mies sitä ompeluaikaa lahjoittaa, kun ei tarvitse arpoa, onko hyvä vai tuleeko sutta ja sekundaa. Kyllä se on peruspertsa, mikä tällä hetkellä kannattaa. Ompelin valenappilistat tuomaan ilmettä ja juuri sopivat napitkin löytyi laatikon pohjalta.

Bodyihin ja paitoihin tykkään tehdä reilun mittaiset resorikaitaleet hihansuihin. Ne näyttää kivalta ja ovat käytännölliset ulkovaatteiden alla, eivätkä humpsahda käsien päälle leikeissä, vaikka olisikin vähän kasvunvaraa jätetty.

Aina ei ajatus kulje: Nurinpäin-merkki meni bodyssa nimensä mukaisesti, mutta sievähän tuo sydänkin on päälle päin. ;)

Yhden kerän huopatossut

Löysin lankalaatikoista yhden kerän sinappista Huopasta. Neuloin siitä itselleni tossut, kärjestä alkaen, niin pystyin hyödyntämään ihan koko kerän. Kehittelin ohjetta sitä mukaa kun neuloin. Haaveissa oli nilkkamalliset tossut, mutta vaikka kuinka venyttelin pesukonehuovutuksen jälkeen, tossuista tuli matalat ja aika pienet. Meneehän nuo kotona hiimaillessa, vaikka välillä lupsahtavat pois jalasta. Ainakin ne on helppo sujauttaa nukkumaan mennessä pois jalasta peiton alla!

Toinen valmis työ Jyjyyn. Tällä hetkellä on siis valmiina kaksi työtä, kahdeksan muuta aloitettu, ja loput kymmenen työtä suurinpiirtein tiedossa. Kuukauden loppuun on aikaa aloittaa, joten ihan hyvällä mallilla ollaan.

Puikkopussi

Edellinen puikkopussi ei ole aikoihin hoitanut hommaansa -liian pieneksi käynyt, puikkomäärä on kummasti kasvanut. Päällinen on äitini tuliaisia Karnaluksista, sisäpuolen kirjainkangas Kärkkäiseltä. Nauha Eurokankaasta, tekstiilileimasin Lidlistä. Nyt kelpaa puikkojen köllötellä somassa rivissä. Pussissa on pari taskua pyöröpuikkojen kaapeleille, silmukkamerkeille, puikkopöllölle, pikkusaksille. Paperilla tuntikausia pyöritellyt taskujen leveydet ja paikat. Aivojen nyrjäyttelyä ompelujärjestystä pohtiessa.

Täydellistä kissamummoilumatskua ja ensiapupakkaus siihen hetkeen, kun neulotuttaa. :)

Okra ja sinappi, hiekka ja harmaa. Hämmentävän seesteinen värimaailma valtaa alaa.

Jyjyilyä

En ole pariin vuoteen neulonut juuri mitään. Muutamat hassut sukat ja pari pipoa. Mutta kun kummitätini mainitsi ennen joulua osallistuvansa Jyjyyn, innostuin. Ehdin juuri ilmoittautua mukaan. Tarkoituksena on virkata tai neuloa 20 työtä jouluyön ja juhannuksen välillä. Työt aloitetaan ennen helmikuun loppua, ja ne on saaava valmiiksi ennen juhannusta. Työn minimipaino on 50 grammaa. En ole aiemmin tällaisia yhteisöllisiä käsiöitä tehnyt tai osallistunut haasteisiin, vaikka ajatus on kiehtonut.

Tein tuonne yläpalkkiin ihan oman sivun Jyjyille. Katsotaan, miten muikkelin käy! Aion esimerkiksi tehdä ensimmäisen miesten villapaidan. Yhdet sukat on valmiina. Parit-kolmet aloitettu. Yksi huivi odottaa purkamista ja muuttumisleikkiä pipoksi. Yhden kassillisen huopuvaa lankaa aion tuhota kissanpesäksi. Sitten se miehen villapaita, pojille villapaidat, itselle parit sukat, lapasia, rento bolero, nukelle vaatteita. Eiköhän siitä parikymmentä työtä saada kasaan.

Meidän sijaiskodissa olleet kissanpennut lähtivät uuteen kotiin ja paria päivää myöhemmin meille saapui ihana Elsa. Löytökissa hänkin. Kuinka kukaan ei ole kaivannut tuollaista kaunotarta?

Ne valmiit sukat on tässä. Kiitoksena siskolle. Saatiin joululahjaksi lahjakortti ravintolaan ja päästiin miehen kanssa ihan kahdestaan treffeille, sillä lahjakortti sisälsi myös lapsenvahdin.

Jyjy 2016 #4 Kiitos-sukat

Malli: October socks by Niina Laitinen

Lanka: Drops Nepal, harmaa. 125 g

Puikot: 3,5

Muuta: Näyttääpä nyppyyntyvän aika lailla, vaikka sukat on olleet siskolla jalassa vain yhden päivän sisätiloissa.

Retropommi!

Ompelin nämä vaatteet vuosi sitten. Tuleva vauvavuosi oli jo ihan käsillä, ja ajattelin ommella oikein kunnolla, sarjatyönä. Arvelin, ettei sitä paljoa ehdi vauvan kanssa. Kerrankin arvasin oikein! Aika vähiin on tämän vuoden käsityöt jääneet. Kuvia selatessa löysin nämä näyttämättä jääneet väripirskeet. Kaikki kaavat on Ottobren, mutta lehtien numeroita en jaksa kaivella. Kootkin heitän hatusta. ;)

Pilkullinen unihaalari on Elephant March, 62 cm. Opettelin tekemään kääntöhihat. Takana on nepit.

Yläkuvan ankkabdy sekä nämä kolme on kaikki Warmly Wrapped -kaavalla. Kokoina 56 ja 62 cm. Noshin norsut ja Verson puodin ruskea Sydämellinen olivat Pikku Aan vauva-ajan suosikkivaatteet, ja olen laittanut ne talteen vauvalaatikkoon.

Nämä bodyt ovat Kisuliini-kaavalla, 56 ja 62 cm.

Paidat olivat puolitoistavuotiaalle isoveljelle. Kaavaa tai kokoa en muista, mutta oliva koko kevään käytössä. Loistavaa peruspertsaa akuuttiin paitapulaan.

Joskus puolentoistavuoden kieppeillä aloin käyttää isoveikalla noita paitoja bodyjen sijaan, ja nämä etukäteen ommellut Kisuliini-bodyt koossa 86 jäivät liian suurina käyttämättä kokonaan! Odottelevat kaapissa pikku Aan kasvamista. Jos näyttää, ettei näin suurille bodyille tule käyttöä tälläkään kertaa, pätkin nämä paidoiksi.

Tämä kuusiyöpi (Nukkumatti, 86 cm) on ollut ahkerassa käytössä koko vuoden. Niska-haaramittaan on lisätty 5 cm. Tein sen vuosi sitten akuuttiin yöpukupulaan. Se akuutti pula on ollut läpi vuoden, ja yöpit on olleet to-do -listalla aika pitkään.. Hupsistakeikkaa. Jospa se joulupukki toisi minulle ompelutunteja vuorokauteen... :)

Myllymuksujen merinovillapuvut olivat ensimmäiset ja tähän mennessä ainoat samisteluvaatteet lapsille. Isomman kaava on kuusiyöpin kanssa sama, 86 cm pienin lisäyksin. Hupullinen haalari on sen perusjumppis, 62 cm. Nämä ommeltuani muistan ihmetelleeni ja hellästi pukuja silitelleeni, että ihan oikeasti meillä on kohta kaksi lasta. Kaksi!

Noita värikkäitä retrokankaita on tullut hamstrattua, kröhöm. Ja alussa oli oikein nerokas taktiikka ostaa jokaista ihanuutta ainakin se metri, ettei vaan lopu kesken! Nyt voi viisaampana sanoa, että kannattaa ostaa kangasta vain sen verran, kun sillä hetkellä tarvisee. Mulla ainakin iskee kuosikyllästys, ettei kehtaa kovin montaa vaatetta samasta kankaasta tehdä. Ja tässä on alkanut maku muuttua vähän hillitympään ja maanläheisempään suuntaan, niin saas nähdä mitä noille kirjavuuksille tehdään!

Hurmurille hurmuria

Vauva sai bodyn Hurmurista, joka vähän vahingossa päätyi meille. Sunnuntaina iski selvä visio, että tästä tulee body. Ja tuli, kun perheen miehet painuivat tuulisen syysilman sekaan. Kaava on Ottobren (6/12) Kisuliini, koossa 80 cm. Bodyn takalärpäkkeeseen leikkasin pituuteen viitisen senttiä ylimääräistä kestovaippaa varten. Neppien alle yritin ommella puuvillanauhaa, mutta se ei mennyt ihan kohdilleen. Suurimmaksi osaksi nepit on pelkän kaksinkertaisen resorin päällä: katsotaan, kuinka kestää. Vaikka kangasmaailman muodista nuo retrokuviot ja joustofrotee näyttävät jo pikkuhiljaa häipyvän, meidän vaatekaapissa niille on edelleen tilaa! Pehmeään joustofroteeseen on ihana kietoa kylmillä ilmoilla isot ja pienet lapset.

Vähän aikaa sitten ompelin esikoiselle 92 koossa hupparin jostakin Ottobren kaavasta: poistin vetoketjun ja huppukin piti purkaa ja muokata uudelleen, kun ei kelvannut. Mutta nyt on hyvä. Vähän reilu toki, mutta se ei haittaa. Silitämätön, jo paristi pesty huppari:

Sukkaa olen neulonut ja näistä Dropsin langoisa olisi tarkoitus viikonloppuna paukutella hellästi kantoliina. Muutamia ihania vauvampeluksiakin on työn alla, mutta niitä ei vielä vilauetakaan. ;) Kyllä mulla on hyvä olla, kun saan tehdä käsitöitä. Terapiaa suorastaan. Ja on kyllä ihana pukea noille suloisille ipanoille omatekemiä vaatteita.

Meillä asustaa väliaikaisesti kaksi orpoa kissanpentua. (Aika hurmaavia hekin.) Kun Helka ja Iita ovat kasvaneet riittävästi, etsitään niille loppuelämän koti. Olemme avanneet taas kotimme ovet Kainuun Kissanystävien sijaiskissoille. Kevään ja kesän mittaan meillä kävivät hetken Tutu, Roosa ja Elviira. On nuo pikkukillit aika mainioita kavereita!

Ensimmäinen neule pikku-Aalle

Meidän pikku-Alpertti sai vasta nyt, melkein 8 kuukauden iässä ensimmäisen äitin neuloman pipon. En ole neulonut yli vuoteen, mutta näköjään noiden leikkihedelmien värkkäys avasi käsityöhanat. Pari iltaa sohvan nurkassa ja tuossa se on. Näköjään ne puikot pysyy edelleen käsissä. Meni kokokin ensiyrittämällä nappiin. :)

Klikkailin tämän jo Ravelryyn. Sinnehän sai lisättyä kuvia suoraan Instagramista -kuinka kätevää! Lankana on perus-Seiskaveikkaa. Kun ei ole sängyn alta lankalootia availlut hetkeen, on unohtanut mitä ihania värejä siellä onkaan!