Sivut

14. elokuuta 2010

Lomalla velvotteista, muttei värkkäilystä

Voi pojat ja tyttöset, miten rentouttavaa olla lomalla. Kaksi viikkoa tätä autuutta jäljellä -lipsahti vahingossa ja tahallaan yhdenkin tentin ilmoittautumispäivä tuossa ohi. Tyytyväisenä itteeni oon saanut valmiiksi asian jos toisenkin.

Torkkupeitto isomummun neliöistä, 150 cm x 90 cm. Lankana 7 veljestä. Tämä puoli-ikuisuusprokkis starttasi jo kun asuin vielä kotona -joku viisi vuotta sitten. Alkoi, hautautui kaappiin, lojui. Palat virkkasin vuosi sitten valmiiksi, talvella kokosin, kuluneella viikolla virkkailin reunat ja tänään höyryttelin kuosiinsa. Vaikka on se keskeneräisenäkin jo käytössä ollut.. :) Tekisi kyllä mieli aloittaa toinen, jostakin nätteistä kukkalappuista!


Virkkaamiseen hurahdin. Pari tiskirättiä piti testimielessä valmistaa -ne tuntuu oikein aaltona vallanneen blogin jos toisenkin. Ja hieno homma onkin, kestäviä ja kauniita. Toimivia. Ne voi pestä ja käyttää uudestaan, vaikka niin meillä kyllä ihan kaupasta ostettujen liinojenki käyttöikää venytetään. Oman kokemuksen mukaan neulottu venyy ja leviää, virkattu pysyy kasassa. Miellyttävämpi pyyhkimiskokemus. :D On nuissa vaan se huono puoli, että jos hellalle tippuu kunnon köntsä jotakin ruokaa, ni vaistomaisesti tulee hihkastua Peikkopojalle, että "ELÄ käytä luutua, ota paperilla.."


Nämä tumput valmistu Tanskassa farmilla. Peikkis piirsi tuota punoskuviota malliksi papreille ja minä senku neuloin. Opetin irkkutytöllekin neulomista.


Noro-sukat. Alotin varpaista, opettelin tiimalasikantapään. Luulin että rakastuisin, ja aluksi rakastuinkin kun aloitin puikottelun. Mutta valmiina en niistä välitä. Näkyy jo siinä, että valmistuttuaan ne vaan lojuivat pöydällä viikon, kunnes tänään vasta höyryttelin ne muotoonsa. Oikea on kivempi kuin vasemmassa jalassa oleva. Tuolla matolla ne näyttää kuitenkin ylättäen paremmalta, mutta pläh. Peikkopoika noista tykkäsi, joten saakoon myös ne.


Pari päivää sitten keittelin lankoja, alunaa ja nokkosta. Lopputuloksena väri, joka vääristyi kuvassa tumman taustan takia. Semmoinen vaaleankhakin kukertava. Kaukana se on siitä herkullisesta vihreästä, mitä toivoin. Nimesin Pettymys-langaksi. :)


..mutta mitäs sitten ? Big Brother (hyh hyi minnuo, pahe!) alkaa parin viikon päästä, sitä ennen pitää keksiä telkkarineulomista. Saatampa alottaa vaikka villatakin!

3 kommenttia:

  1. Saas nähdä miten sitä jaksaa töissä kulkea, kun illat vierähtävät pian taas (näköjään) teeveen edessä. Ihastuin villasukkiin, pakko hakea puikot ja alkaa tekemään villsukkia (jos löytyy kivaa lankaa), pianhan niitä saa alkaa taas käyttämään. :)

    VastaaPoista
  2. mulla ainaskin telkkarin eessä löhöttämisestä aiheutuva hetkittäinen huono omatunto kuittautuu neulomisella -eihän se sillon niin hukkaan heitettyä aikaa ole. iltojen pimetessä on kyllä mukava kääriytyä kutimien kanssa sohvan nurkkaan.. :) kiva että tykkäsit villasukista! näin meitä on moneen junaan, aina joku tykkää vaikkei kaikkien silmiä miellytä. ja syksy on siitä kiva, että kauppojen hyllyt täyttyy uusista herkullisista väreistä. ja neulomisseen kyllä suosittelen kovasti bambupuikkoja! ei mee nihkeiksi käsissä ja ovat paljo kuvauksellisemmat ;) villasukkakelit on kyllä ihanat! :)

    VastaaPoista
  3. Nokkosesta tulee valkoiseen lankaan valitettavasti keltaista. Vaaleanharmaaseen lankaan saattaisi saada hennon vihertävää.

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!