Sivut

18. tammikuuta 2012

Pakko tehdä villatakki. Sisäinen pakko, johon ei isoäidinneliöt tai tilauslapaset riitä, vaan villatakki on tehtävä ja ihan itselle. Dropsin kaunokainen se on, kunhan ensin huomenna käyn lankakaupassa. Ei ollut tarkoitus ostaa lankoja vaan kuluttaa noita jämiä, mutta eihän niistä riitä. Sniiduilen ja käytän varmaa 7 veikkaa, ehkäpä sitä nättiä terraa.

Seuraavaksi alan kyllä piirtää kaavoja tunikasta. Aamupäivä meni metsässä lenkkeillessä ja kahvitellessa hyvässä seurassa. Huomenna suunnataan naisvoimin kirpparikierrokselle. Työttömänä on ihan kivaa sittenkin. :)

7 kommenttia:

  1. Kaunis malli neuletakille. Ja voi kääks tuo peitto, jonka linkitit edellisessä kirjoituksessa! Mieli askartelee koko ajan peitossa, aloitanko vai enkö. Neuletakkiin olis myös langat valmiina... Äitiyslomallakin on kiva olla :D

    VastaaPoista
  2. Homsantuu, aloita vaan! Virkataan yhessä, tsempataan toisiamme hamaan loppuun asti.. Ja minä voin neuvoa tavan miten ei tartte sitten lopuksi päätellä miljoonaa langanpätkää! Ja sitäpaitsi se on semmoinen peitto, mikä saa olla keskeneräinen vaikka kaksi vuotta! ;) Että tekee kun kehtaa. Voi sinua äippälomalaista, sinä kyllä osaat nauttia siitä ajasta! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana malli tuo, itsekin olen ajatellut sen neuloa jos vaan joskus kerkee.:D Mä en tiedä onko ton seiskaveikan kans yleistäkin, mutta neuloin siitä kerran villapaidan ja se lösähti jo ekas pesus isoksi ja muodottomaksi.:/ Kannattaa miettiä kannattaako neuloa suoraan kokoa pienempi mitä aikoisi taikka sitten mulla vaan oli huonoa tuuria sen pesemisen tai lankojen kanssa.:)

    VastaaPoista
  4. Faline, no on se kyllä nätti. Kiitos vinkistä! Pitääpä kattoa tarkkaan ja valita mahdollisesti se pienempi koko.. kyllähän villasukatkin plörtsähtää käytössä. Muistithan tasokuivata villapaidan? Hengarissa tai narulla ne taitaa ainaskin venähtää. Kyllä harmittaa, jos isolla työllä tehty villatakki osoittautuukin ihan huonoksi.

    VastaaPoista
  5. Olin itse vuosi sitten pari kuukautta työttömänä. Ajattelin monesti, että "Työttömänä oleminen on ihan ok niin kauan kunnes muistan olevani työtön". Tein mukavia asioita, mietin, kirjoitin, olin rauhassa, tapasin ystäviä, kehitin itseäni. Kaikki oli kivaa kunnes joku (tuttu, työkkäri, muu ulkopuolinen taho...) muistutti siitä työttömän leimasta, joka otsassani oli. Työkkärikäynneistä piti toipua aina vähintään vuorokausi :) En tiedä, saatko yhtään kiinni siitä, mitä ajan takaa. Tuli vain mieleen tusta viimeisestä lauseestasi. Juuri noin minäkin vuosi sitten ajoittain ajattelin, kun opettelin olemaan työtön.

    Onnea työnhakuun, uskon, että kohta ihan varmasti tärppää! Jos nyt tekisin jotain toisin, nauttisin aivan eri tavalla työttömyysajastani ja murehtisin paljon vähemmän. Töitä kuitenkin jossain vaiheessa löytyy ja niihinkin ehtii taas tuskastua. T:Niiskuneiti

    VastaaPoista
  6. Voi kiitokset kirjoituksesta Niiskuneiti! Herättipäs paljon ajatuksia. Minusta sanan "työtön" leima on muuttanut merkitystä nyt kun itse on ollut työttömänä. On päivät aikaa tehdä kaikkia itseä kiinnostavia juttuja, tavata kavereita ja nautia, levätä. Ettei se oikeasti tarkoita automaattista pahaa. Mutta ehkä monet kokee huonommuutta työttömyyden takia, ja varsinkin jos on pitkään ollut ilman työpaikkaa. Ja on se kumma, että ulkopuoliset tahot painostaa tai lyö sitä leimaa. Kyllä sitä töitä löytyy ihan varmasti, kiitos kannustuksesta. Jos ei juuri nyt, niin ehkä viikon päästä bongaan sopivan ilmoituksen. Minun ammatti on jonkun verran harvinainen, joten paikkojakaan ei niin mahdottomasti ole auki. Mutta kyllä sieltä se työ löytyy. Kiitos vielä, noilla sinun sanoillasi kyllä taas jaksaa uskoa ja myös lupaan nauttia tästä (toivottavasti lyhyestä) ajanjaksosta! :)

    VastaaPoista
  7. Työttömyyden iloja tuo, vapaat päivät, jotka voi täyttää kaikella kivalla. Minäkin kävin tänään kirpparilla ja tein muutaman hyvän löydön, jee.

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!