Huomenna meille muuttaa hetkeksi kissa, jolle etsitään kotia. Hiukkasen jännittää, miten lauma ottaa uuden kissan vastaan, miten kissa meidät. 

Aurinko tunkeutuu päivisin jo sinnikkäästi sisälle, vaikka meidän kämppä on melko pimeä. Sain lopulta tehtyä omat huovutetut lapaset, tulivat tarpeeseen näihin pakkasiin.

Ps. Saanko esitellä, Onerva Ompelukone. Hän tuli meille jäädäkseen valmistujaispäivänä joulukuussa. Kiitos äiti! <3

Viikon villatakki ja vierailu taiteilijan talossa

Villatakista tuli vallan ihana! Yksi juttu meni pieleen -sen piti olla pitkä projekti mutta villatakki oli valmiina viikon päästä lankojen ostosta. Lankana on 7 veljestä, joka kyllä on vähän kutittava ihoa vasten. Tuli juuri sopiva, vaikka napin väleistä päätellen takki pitää pingottaa päälle. Mitenkähän tuon nappilistan saisi suoraan, kun reipas höyryttäminen ei auttanut?

(Ravelryssä)

****

Viikonloppu oltiin ystävän keramiikkoäidin luona Kainuussa. Ekskursion päätarkoituksena oli tehdä savitöitä.  Pakkasmittari näytti sitkeästi -30 astetta, maisemat, talo, seura ja ruoka oli mahtavaa. Mahtavaa oli myös se, että suunnittelin omaa astiastoa jonka tilaan heti kunhan töihin pääsen.

Pieni kaipuu jäi jälleen takaisin kotoseuduille Kainuuseen, josta vajaa neljä vuotta sitten läksin tänne Pohojammaalle.

Lapasia

Läjä tumppuja valmistui äitin toiveesta siskoille alkukuusta. Yhdet jäi itselle. Ohje oli sama kuin anopin lapasissa, Rovaniemi-kuvio. Lapasten aikana kului viisi päivää, kaksi kautta 24-sarjaa ja Jack Baueria. Malli olisi ollut liian pitkä noilla langoilla tehtäväksi, joten vähän fiksailin sitä. Kirjoneuleesta alkoi tulla tasaista ja peukalokiilankin sain tehtyä järkevästi ja nätisti niin, että kämmenpuolen ruudut täsmäsi. Lisäksi olin hurjan rohkea ja käytin kaikissa lapasissa sekä Nallea että 7 veljestä. Syynä oli, se, että lankakätköissä oli kyllä sopivia värejä mutta ei samaa vahvuuta. Ja ihan tasaiset tuli vastoin kaikkia ennakkoluulojani.. :)

Pakko tehdä villatakki. Sisäinen pakko, johon ei isoäidinneliöt tai tilauslapaset riitä, vaan villatakki on tehtävä ja ihan itselle. Dropsin kaunokainen se on, kunhan ensin huomenna käyn lankakaupassa. Ei ollut tarkoitus ostaa lankoja vaan kuluttaa noita jämiä, mutta eihän niistä riitä. Sniiduilen ja käytän varmaa 7 veikkaa, ehkäpä sitä nättiä terraa.

Seuraavaksi alan kyllä piirtää kaavoja tunikasta. Aamupäivä meni metsässä lenkkeillessä ja kahvitellessa hyvässä seurassa. Huomenna suunnataan naisvoimin kirpparikierrokselle. Työttömänä on ihan kivaa sittenkin. :)

Vielä ihan vähän joulujuttuja. Ompelukonekin ronksutteli muutamana iltana.

Meikkipussi, tai oikeastaan meikkisäkki meni yhdelle siskoistani. Ohjeen löysin täältä, ja olipa ihana kerrankin tehdä ohjeen mukaan. Sovellan ja värkkään ihan omasta päästä aika paljon, ja siinä ei kaikki todellakaan mene aina helpointa kautta. Tuo oli kuitenkin kiva malli! Pitää kyllä kiittää noita Ikean kankaita, että ovat jämäkkää materiaalia, kaunista ja vieläpä halpaa. Kirpparilta löytyvät retroilukankaat on monesti aika löysiä, eivätkä kestä kaikistellen kulutusta kovin hyvin.

Pussukoita meni miehen suvun puolelle. Peikkopoika oli isona apuna ja väänteli kaikki kukkaronkehykset kiinni. Noita pussukoita on mukava ja nopsa ommella, mutta ne kehykset, liima ja puristelu on kyllä kettumaista.

Äiskälle ompelin kaura(-ohra-riisi-hirssi)pussin, kun monesti kuulostaa olevan niskat niin jumissa ettei järki juokse. Minä tein sisuspussin ja pestävän ulkokuoren, painoa tuli puolisentoista kiloa.

Jos tuollaisen mikrossa lämmitettävän pussin tekee, kannattaa huomioida ainakin seuraavat asiat:
- Puuvillalanka ja -kangas ei roihahda mikrossa palamaan (tekokuitulangat saattaa tehdä niin)
- Kaurat yms. tyynyn sisusta tulee olla kuoretonta (taaskin tulipalovaara)
- Pussia ei saa jättää valvomatta lämpiämään (maksimi lämmitysaika on noin 3 minsaa)
- Vahvat ompeleet ettei sisus pärähdä pitkin poikin lattioita
- Pussin on hyvä olla niin pitkä, että se yltää koko selkärangan pituudelta lämmittämään.

Matto

Minä tulen aina vähän jälkijunassa näissä villityksissä. Mutta nyt sain lopulta virkattua ensimmäisen maton. Virkkaamisen lyhenteet eivät ole selkärangassa, ja ensimmäinen versio oli melkoinen kikkurakäkkyrä. Virkkailin pylväitä piilosilmukoina ja kiinteitä silmukoita ties minä. Yritin venytellä sitä maton alkua parhaani mukaan, vaan ei siitä ollut eläjäksi. Silmä ja ohjeet siis käteen ja johan alkoi näyttää oikealta!

Matto meni siskon ja sen kihlatun uutta kotia koristamaan. :)
(rav)

Heikku-tontun joululahjapaja värkkäili neuloen tänä vuonna seuraavaa:

(Tarkemmat speksit Ravelrysta!)

Töppöset kummipojalle Huopasesta. (rav)

 Peikkopojan isoveikalle Huopasesta lapaset. (rav)

 Pikkusiskon miehelle Käpyset sukat 7 veikasta. (rav)

 Pikkusiskolle Palmikkosukat myöskin 7 veikasta. (rav)

Anopille Rovaniemi-lapaset Sata Kansanomaista Kuviokudinmallia -kirjasta. (rav)

Nämä oli tilaustyönä kahdelle pikkuiselle kaverin tätitettäville. Junasukat pienin muutoksin. (rav)

Valmiita asioita alkaa olla ihan mukavasti. Yksi isompi neuleprojekti lähti tänään postissa saajalleen, ja toivon kovasti että on oikean kokoinen. Malli on Suuri Käsityö -lehdestä 2/2011, koko 80/86. Dropsin Fabelia kului vajaat 250 grammaa. Väri on aika makia, mutta äklötys ei iskenyt missään vaiheessa. Joidenkin lankojen kohdalla kun kyllästyn neulomisen aikana ihan kokonaan väriin tai kuvioon.

Minulla on aika onnettomat nappivarastot, tyylillä ettei kahta samanlaista löydy. Kuitenkin viime keväänä sain Salaiselta neuleystävältä parit vanhat nappipussit, joissa toisessa oli tasan yhtä monta nappia kuin pikku nutussa oli napinläpiä. Värikin oli ihan justiinsa. Ihan melkein itku tirahti, kun noin hyvä tuuri kävi!

Hauskana yksityiskohtana oli pöksyjen "tuppilonauha". Se tehtiin niin, että luotiin 4s, neulottiin oikeaa puikon loppuun. Sitten siirrettiin silmukat takaisin puikon alkuun ja neulottiin taas kaikki 4s oikein. Samanlainen jälki syntyi, kuin olisi neulonut sukanvartta niin, että joka puikolla on vain 1s. Sekavasti kerrottu, mutta nätti siitä tuli!

(ravel it!)

Viikonlopuksi Tornioon likkojen kanssa. Sen lisäksi, ettei minulla ole hienoja kenkiä, myös pikkuruinen yöelämälaukku puuttui. Ompelin kirpparilta löytyneestä verhokankaasta tuommoisen.. kröhöm.. iltalaukun, virkkasin matonkuteista hihnan, ompelin pitsiä reunaan ja pari nepparia suuaukkoon että pysyy kukkaro ja kännykkä menoissa ja meiningeissä matkassa. Tuli aika kiva! Peikkopoika tuumasi töistä tullessaan, että on se hyvä kun voit tehä ite, eikä tartte aina ostaa. Niinpä. :)

Lapaset on kaverin poikaystävälleen tilaamat. Projektina on myös ihana, herkullinen villatakki ja housut kummitädin tytölle. Enää toiseen lahkeeseen puolet ja ne on valmiit!

Aamut on pimeitä ja rauhallisia. Onnistuin työharjoittelun aikana hankkimaan ilmeisesti kahviriippuvuuden, sillä pää on aivan jumissa aamuisin, eikä siihen jomotukseen auta kaakao.

Marraskuu. Opettelen tekemään asioita heti enkä viikon vatvottuani. Se koskee niin lattialla lojuvia tavaroita, kuin pankkitunnarilistan hommaamista kadonneen tilalle. Olen listaihminen, ehdottomasti. Tekemättömät asiat on jo puoliksi hoidettu, kun ne on listattuna. Yritän opetella myös rahan käyttöä, elän jatkuvasti yli oman kukkaroni, vaikken mitään ihmeempiä ostakaan ja olen aika nuuka. Ainakin marraskuun aion pitää tiukasti kirjaa menoista ja tuloista.

Peikkopoika sai synttärilahjaksi huopalapaset. Pitäisi tehdä itsellekin ennen pakkasia. Josta tuli mieleen, että lokakuun lehdessä luki surullisimman aikamuodon olevan "Olisi pitänyt". Näillä mietteillä korkkaan marraskuun.