Pitsilamppu

"Jos ei nyt heti osteta kattolamppuja, niitä ei oo vielä vuojen päästäkään." Näin tuumattiin, kun muutettiin vuosi sitten. Niinhän siinä kävi. Mutta nyt on kolmiomme viimeisessäkin huoneessa lamppu, ja kodin komein onkin.

Lampun kehikko on käsityömyymälän loppuunmyynnistä, pitsit kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta.
Kaikenkirjaville pitsiliinoille on ollut lukemattomia suunnitelmia, mutta onneksi en ole saanut niistä ensimmäistäkään toteutettua. Onneksi en myöskään värjännyt niitä ruskeiksi, kuten oli jossakin vaiheessa tarkoitus. Lampun johto ja valaisin Kodin Terrasta.

Ensin oli tarkoitus vain ommella liinat kehikkoon, mutta se olikin ajatusta työläämpi ja tympeämpi. Sitten ajattelin liisteröidä, mutta meidän liisterijauhe tuntuu kadonneen tuhkana tuuleen. Siispä sokeritärkkäyksellä mentiin: sekoitetaan saman verran kiehuvaa vettä ja sokeria, kastetaan liinat läpimäriksi, asetellaan kehikon päälle, verhonipsuilla kiinni ja kuivamaan. Luin, että pari päivää menisi kuivamiseen, mutta täysin kovaksi liinat oli kovettuneet vasta neljän päivän jälkeen. Sitten nipsut irti ja sieltä täältä ompelin liinat paikoilleen, vaikka juuri ja juuri olisivat tärkin voimallakin pysyneet.

Vaikein osuus oli saada tuo johto ja varjostin koottua oikeassa järjestyksessä, onneksi mies ohimenne huikkaili, että kannattaakohan johto lyhentää oikeaan mittaan eka.. Kannattaakohan ensin pujottaa kehikkoon johto ennen johdon ruuvaamista.. Onneksi on noita apuaivoja. :)

Kissat luulivat saaneensa pitsisen huvimajan. Sori.

 Ja tulihan siitä ihana! Niin kaunis tähtitaivas on nyt ompeluhuoneessa, että pitäisihän tuommoinen makuuhuoneeseenkin saada. Kannatti odottaa se vuosi.