Sivut

15. huhtikuuta 2014

Kam-neppipihdit saapui

Tilasin kirppisrahoilla neppipihdit. Ostin ekaa kertaa Ebayn kautta tavaraa, ja tilaus oli helppo tehdä. Hintaa pihdeille tuli 12 euroa kaikkineen päivineen. Mukana tuli pieni läjä kirjavia neppejä. Toimitus oli uskomattoman nopea -paketti matkasi Kiinasta meille seitsemässä arkipäivässä. Tilasin lisää neppejä oman maun mukaan Sampsukalta, josta äkkiseltään vertailtuna löytyi nepit edullisimmin Suomen sisällä.


Tänään sekä pihdit että nepit odotti postilaatikossa. Sopivasti, sillä aamun piirtelin kaavoja imuihin, kestovaippoihin ja (uusi aluevaltaus, jota en uskonut tekeväni) -kestositeisiin. Kestoiluinnostus johtuu siitä, että hain sunnuntaina lainaan kestovaippalainaamosta M-koon vaippapaketin. Lähinnä sisävaipat ja nepilliset sivutaskut+sisätäyttötaskut kiinnostavat. Ja jukra! Suosittelen lämpimästi asiointia kestovaippalainaamossa, vaikka kestovaipoista olisikin jo jonkinlaista kokemusta. Vaikka vaipat äkkiseltään on ihan saman näköisiä, on niissä pieniä eroja. Ja se pieni ero voi olla merkittävä sen kannalta, mikä omalle vaipatettavalle istuu parhaiten. Tsi-ihmisenä on myös kiva syynätä saumoja ja ompelutapoja.

Suomalaisten valmistajien nimet on tuttuja -on Onnikasta, Mannamaata, Kestovaippakauppaa ja niin edelleen. On mukava päästä hipeltämään noita ihan livenä, kun nimet on tulleet tutuiksi Facebookin kestovaippakirppiksellä. En ihmettele, miksi noita suomalaisia vaippoja kehutaan. Onhan ne ihan omaa luokkaa verrattuna kiinalaisiin halpisvaippoihin. Meinasin jossakin vaiheessa ostaa pläjäyttää jotakin halpiksia ison läjän, mutta onneksi en tehnyt niin. Itsetehdyt on kuitenkin aina itsetehtyjä, ja tiedänpähän tarkasti, ettei vaippoja ole ommeltu hikimajassa kuuden sentin palkalla.

Kerroinkin siitä hauskasta yhteensattumasta, että vaippalainaamon pitäjä paljastui entuudestaan tutuksi opiskeluajoilta. Ja kerroin siitäkin, että tunnen välillä yksinäisyyttä omien vauvanhoitotapojen kanssa. Siksi olikin niin ihana jutella sellaisen kanssa, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat kovin lähekkäin. En tarkoita vain kestovaippoja, vaan kantamista, perhepetiä, pitkää imetystä... sitä minun mielestä luonnollista tapaa olla äitinä vauvalleen.

4 kommenttia:

  1. Jo on neppejä :) Mulla on sama fiilis, että on yksin tapojensa kanssa. Ehkä isoin asia on just taaperoimetys. Meidän lähiperhekahvilassa näytän olevan ainut joka (julki-)imettää taaperoa. Ja se on vain 1 v 4 kk eli aika vauva vielä. Ukkeli saattaa pyytää maitoa kahdestikin yhden perhekahviloinnin aikana. Annan kyllä, mutta ensin ruokaa jos on ruoka-aika. Välillä tuntuu että ihmiset naurahtelee tai tuijottaa, mutta menen sellaiseen omaan kuplaan enkä kattele ympärilleni :) Yleensä vaihdan kestovaipankin kahdesti sinä aikana, en tykkää pitää pitkään pissavaippaa :) Suurin osa tutuista huudattaa ja siirtyy korvikkeelle ja siitä lehmänmaitoon jo alle vuotiaana, sitten yksin elelee näitten lapsentahtisempien tapojensa kanssa ja välillä alkaa jo epäillä itseään ;) Mutta perhepeti alkaa meillä kyllä vähän rasittaa. Kukaan ei nuku enää hyvin ;) Poika nukkuu poikittain ja heräilee useammin, mä en pysty enää imetyksen ajan nukkumaan ja siksi en jaksaisi yöimettää. Pojalle se tissi vaan on niin tärkeä että siitä ei hevillä luovu. Jos nukkuu omassa sängyssään herää maidolle kerran, jos vieressä niin kahdesti. Mulla on sellainen ajatus että jos se alkais nukkua vahingossa pidempään ja pidempään omassa sängyssään, joka siis ihan meidän vieressä toki. Ettei tarttis varsinaisesti yövieroittaa. Muutamana omassa sängyssä nukuttuna yönä herätys onkin ollut jo oikeastaan aamulla, 5 ja 7 aikaan. Vauvavuotena perhepeti oli ehdoton, ei väsyttänyt kun vain käänsi kylkeä ja unet jatkui. Sitten ne tutut oli ihan raatoina kun nousivat pisin yötä ;) Vaikka tekeekin niin kuin itsestä on luontevaa niin olisihan se kiva kun olisi livenäkin ihmisiä joiden kanssa olisi samalla aaltopituudella. (vaikka toki muidenkin kanssa juttua löytyy) Onneksi löytyy kaikkia kivoja blogeja. ;)

    VastaaPoista
  2. Suurkiitokset Hanna pitkästä kommentista! Onpa ihana kuulla sinun kokemuksia taaperoimetyksestä. Ja hatunnosto, että julkisestikin imetät. Eihän tämä maailma ja asenteet muutu, jos nolostellaan ja piilotellaan asiaa, joka on itselle tärkeä. Perhekahviloissa sitä tuntee vaipanvaihto- ja imetyshetkinä olonsa aika yksinäiseksi, mutta joo, sinne kuplaan täälläkin vaivutaan. ;) Yritän ja tahtoisin olla avoin ja rento, luonteva ja ylpeä siitä, että meillä tehdään näin ja tämä on meille se paras tapa. Mutta se on vähän hankalan tuntoista, koska jotenkin pelkään kai leimautuvani tai että muut pitää ihan ituhippinä.. millaiseksi itseni mielelläni kyllä miellän, ristiriitaista kyllä! Huomenna ollaan taas menossa perhekahvilaan pitkästä aikaa. :)

    Meillä poika on alkanut kääntyillä kyljelleen viime aikoina, eikä se onneksi häiritse yöunia. Katsotaan tilanne kerrallaan. Oletko Facebookissa suljetussa Taaperoimettäjät -ryhmässä? Siellä on tosi ihanaa porukkaa ja mietin, saisitko heiltä neuvoja teidän öihin? Muistaakseni Gordonilla on sellainen lempeä yövierotusmenetelmä, jolla pyritään siihen että perhepedissä vauva nukkuu pidemmän unipätkän ja esimerkiksi aamuyöstä saa sitten tissiä tahtoessaan. Olisikohan siitä teille apua?

    Ja vielä -ethän vaan sattuisi olemaan Kainuusta päin? :) Mulla on aika yksinäinen olo, ja mietin että jos vaan löytyisi samanhenkisiä ystäviä, niin olisi enemmän kuin sata jänistä. Ja vielä -onko sulla blogia? Nimeäsi klikkaamalla näkyy vain blogger-profiili, eikä siellä ainakaan blogia ole.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta vastauksesta. Se on kyllä harmi kun välillä tuntuu siltä että olisi helpompaa kun tekisi vain niin kuin muutkin. Mäkin miellän itseni vähän ituhipiksi ja tavallaan ei haittaa että leimautuu mutta kun välillä tuntuu että ei oteta tosissaan. Että kyllä se joskus sit putoaa todellisuuteen tms. Toisaalta meillä käytetään myös muumeja/natyja että ihan täyskestoilijoita ei esim olla. Musta on ihan ok ettei tarvitse olla niin ehdoton :) Meillä on tässä kans nyt pieni perhekahvilatauko kun poika oli oksennustaudissa ja ei haluta heti jotain uutta tautia ;) Ensi viikolla sitten taas.

    Tilanne kerrallaan nimenomaan. Nyt musta ei esimerkiksi tunnu pahalta ajatus että poika nukkuisi omassa sängyssään meidän vieressä. Aiemmin se oli kamala ajatus. Nyt siirtäisin kyllä omaan sänkyynsä jos en nukahtaisi ennen sitä ;) Taaperoimettäjät-ryhmässä olenkin :) Ja Gordonia testattiin mutta se jäi kun tuli flunssa. Luulen myös että nyt ei ole paras aika yövieroitukseen, pojalla tuntuu olevan kova eroahdistus, ei mun tarvi ku huoneesta poistua niin maailma kaatuu ;) Elisabeth Pantleyn kirjaa luen nyt uudestaan (aiemmin ajattelin sen olevan liian vaivalloinen), ostin vihonkin johon kirjoitan yöheräämiset ja päiväunet yms :) Listat ja listantyyppiset auttaa kaikkeen ;)

    Me asutaan Varsinais-Suomessa, eli aika kaukana :/ Google-tilillä kommentoin, ei ole blogia. Välillä mietin että pitäiskö aloittaa. Jos vaikka alkuun salasanalla niin testaisi että onko mun juttu. Blogeja kyllä luen mielelläni ja olisihan se kiva harrastus tähän vähän yksinäiseen kotiäitiyteen. Vaikka on mulla äitikavereita mutta ei olla ihan samanhenkisiä.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kun sait jutella samanhenkisen ihmisen kanssa. Itselläkin on melko yksinäinen olo välillä. Ylipäätään vauvallisia ystäviä ei lähellä juurikaan ole. Saan ihmettelyä (yleensä myös kehuja) kaksosten imetyksestä ja meidän nukkumisjärjestelyistä. Pitää vaan rohkeasti seisoa valintojensa ja omien tapojensa takana. :)

    VastaaPoista

Kiitos sanoistasi!