Nestori ja norppa -yöpi

Ompelu on kyllä parasta omaa aikaa! Eilen illalla hurruuttelin puoliakuuttiin yöpukupulaan yöpin Vilpurille. Kaava on Nukkumatti (Ottobre 6/2012). Vilpuri pitää 68-senttisiä vaatteita, mutta on vanttera. Siksi piirsin kaavat koossa 80 cm. Hihojen ja lahkeiden mitta on 74 senttisestä. Tuli oikein passeli, yövaipallekin on sopivasta tilaa. Piirsin etu- ja takakappaleet yhteen, koska sivusaumat oli luotisuorat. Eipähän saumat paina pientä uinujaa ja kuosiakaan ei tarvitse yrittää kohdistaa kuin edestä vetskarin kohdalta! Trikoo tuntuu aika ohuelta. Taitaa päästä käyttöön sitten, kun on samanlaiset kelit kuin Miikkulaisella tovereineen.

Kangas oli löytö Oulusta kirppikseltä. Olen ihastellut kangasta netissä usemman kerran. Eihän noita viiksiä ja rentoa levytysmeininkiä voi vastustaa! Kävipä kyllä tuuri, sillä tuo pesmätön metrin pätkä täysleveyttä löytyi melkein puoleen hintaan.

Ompelu on kyllä ihan parasta omaa aikaa! Olen kyllä riemuissani siitä, miten omat taidot kehittyy. Jälki muuttuu siistimmäksi ja tarkastelun kestäväksi nurjaltakin puolelta, purkaa tarvitsee harvoin. Vetoketjunkin taltutin, trikooseen! Tuli niin kiva, että piti ihan taputella itseä olkapäälle. Olen aika nipo käsitöiden suhteen, ja oman käden jäljen pitää olla siistiä ja kaunista. Röpelöä ja rosoa on hankala sietää. Onneksi on lapsonen, joka nukkuu hyvin. On aikaa ja jaksamista touhuta täällä kotiseinien sisällä sitä, mikä tuottaa hurjasti hyvää mieltä. :)

Kesämekko ja ohje ryppytaskuihin

Olen ommellut imetysluukullisia joustofroteetunikoita ja pari trikoistakin, mutta siellä ne olla möllöttää kaapin hyllyllä. Juhliin olen vain pukenut, koska imetysoptio on pop. En ole koskaan ollut mekkoihminen, ja ei se näköjään muutu vaikka kuinka on ihania mekkoja kaapissa.

Kunnes.. Ostin kirppikseltä eurolla jonkun isomman vaateliikeketjun hihattoman trikoomekon, tai pitkähelmaisen topin. Rakastuin siihen helman malliin ja pussitaskuihin. Tällaisia lisää! Näitä on kiva pitää kotimekkoina leggareiden kanssa. Vähän helmaa, muttei ahdistavia pitkiä hihoja tai hölmön näköisiä lyhyitä hihoja. Kaareva helma on keveän ja iloisen näköinen.

Tätä kangasta minun pitänyt tilata, mutta Lillitintä klikkaissella tämä huhuili haluavansa liehuhelmaiseksi mekoksi. Jaahas, saamasi pitää! Metrin pätkä riitti juuri sopivasti pituudeltaan. Väri olisi saanut minun makuun olla vieläkin kirkkaamman punainen, mutta enköhän tuohon sävyyn totu. Yläosa on piirretty omasta kaavasta, joka on alunperin muokattu Onionista.

Helman muotoon ja taskuihin on otettu inspistä siitä kirppislöydöstä. Pääntielle ja kädenteille on saumuroitu framilon, käännetty kerran ja tikattu kaksoisneulalla. Osasin säätää ala- ja ylälangan kireyttä sopivaksi, joten kakasoisneulalla ompelu oli ensimmäistä kertaa mukavaa! Alalanka tekee vieläkin välillä söheröä, mutta toivo elää että vielä joku päivä se on täydellistä. Joku päivä, kunhan ostan uuden neulan. Katkesi nimittäin hitsiläinen paria senttiä ennen viimeisen ompeleen päättymistä.

Helma on lähes suora, vaikka näyttääkin reippaasti pidemmältä. Sivusaumoja kohti helma pitenee vain nelisen senttiä. En osaa päättää, onko mekossa parasta kuosi, helma, hyvin istuva yläosa vaiko ryppytaskut! Piirtelin paintilla tällaisen hienon version muistiksi siitä, kuinka tällaisen ryppytaskun saa tehtyä.

Haluttu taskun koko on 15 cm x 15 cm. Piirsin kaavan, johon lisäsin korkeutta 5 cm ja yläreunaan leveyttä saman 5 cm. Leikkasin taskut 1 cm saumavaralla ja lisäsin ylälaitaan vielä 1,5 cm taitetta varten. Saumuroin reunat ja tikkasin kaksoisneulalla yläreunan taitteen. Taitoin ja silitin sivujen ja pohjan saumavarat tässä vaiheessa. Ompelin sivuihin suoralla ompeleella ja pisimmällä piston pituudella kaksi rypytyslankaa vierekkäin, n. 6 mm päähän toisistaan, silitetyn taitteen molemmin puolin. Solmin rypytyslangat yläreunassa yhteen ja kiristin (joko ala- tai ylälankaa, en muista) niin, että taskun sivut rypyttyivät halutun 15 cm: mittaiseksi. Solmin rypytyslangat sitten alapäästä, jotta rypytys pysyy paikallaan.

Merkkasin taskun paikan kankaalle haluttuun kohtaan sivusauman päälle siten, että piirsin pienet pisteet taskun nurkkien kohdalle, kuten tuossa kaavakuvassa mustan neliön kulmat on 15 cm:n etäisyydellä toisistaan. Taskun alareunan asettelin lievästi V:n muotoon. Taskun yläreuna jää siis mukavasti lörpöttämään. Asetin alareunan halutulle kohdalle, mekon ja taskun oikeat puolet vastakkain. Ompelin alareunan paikoilleen silitetyn taitteen kohdalta taskun nurjalta puolelta, käänsin taskun oikein päin ja tikkasin sivusaumat. Lopuksi purin näkyville jääneen rypytyslangan.

Oijoi. Näitä lissää! vielä kun keksisi, mitä teen noille froteemekoille.. Puran ehkä hihattomiksi jos en muuta keksi.

Tumpputehdas

Tilkkulootasta saumurin paininjalan alle ja sieltä kirppispöytään. 25 paria tumppuja trikoosta ja joustofroteesta, vuori trikoota ja varressa resori. Tulee ihan karkkipussi mieleen! Olen ollut herkkulakossa jo yli kuukauden, joten pitää herkutella väreillä kun tyhjänpäiväinen herkkujen märsyäminen on pannassa.

Jännittää ihan käydä huomenna järjestelemässä kirppispöytää, että onko mitään mennyt kaupaksi. Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä ja käytettynä, olen vasta nyt ensimmäistä kertaa itse vuokrannut pöydän. Jos jään voitolle, ostan kirppisrahoilla KAMin neppipihdit, neppejä ja kestovaippakangasta. Tumpputehdas muuttuu sitten vaippatehtaaksi, koska nykyiset kestovaipat on tarrallisia ja Vilpuri saa ne auki. Muutenkin tahdon kokeilla vähän kapoisempaa mallia kovasti jo konttaamista harjoittelevalle lapselle.

Neuleterapiaa

Olipa ihana neuloa pitkästä aikaa! Oikein old-schoolisti pesiydyin pariksi tunniksi sohvannurkkaan telkkaria katsomaan ja annoin puikkojen vipattaa. Yritän neuloa noita lankalaatikoita tyhjemmäksi, mutta tällä vauhdilla taitaa lankavarastot riittää loppuiäksi...

Viltsu sai pipon Dropsin Nepalista. Sävy on juuri täydellisen vihreä, herkullisen sammaleen värinen. Silmukoita oli 24. Aika oivan laskukaavan tätä pipoa varten löysin Punomon sivuilta. Rakastan matematiikkaa, ja tuossa myssyn ohjeessa oli juuri sopivasta haastetta nukkumaanmenoa venyttäneelle äitiraasulle. Rakastan ihan oikeasti muuten matikkaa. Lukiossa luin matikan pitkän kaavan mukaan ja jätin matikan tehtävät aina viimeiseksi, jotta sain vaikka koko illan painiskella yhtälöiden (ja öööh, mitäs niitä nyt oli...) kimpussa.

Tervetuloa ompeluhuoneeseen

Minulle iski ompeluateljeen siivoamisvimma. Nyt sitä kelpaa vilauttaa! Lokakuussa kirjoitin, että huoneesta puuttuu se jokin. Ompelupöytä. Ja uskokaa tai älkää -päivitettyäni blogin lähdin kirpputorille ja tein täydellisen löydön. Täyspuisen ompelupöydän. Viidelläkympillä. Hyllypapereineen ja laatikon pohjassa olevine musteläiskineen. Pienessä hutikassa ollut naapuri lainasi pakettiautoaan ja lähti kantoavuksi, ja parin tunnin päästä minulla oli täydellinen ompelupöytä. Pöytä ei hytky tai huoju ommellessa, vaan on kaunis ja jykevä. Tällä pöydällä on sielu! Ja pöydän ympärille ompelunurkkaus on kuukausien mittaan rakentunut.

Ovelta näkyy Ikean hyllykkö, joka oli jostakin selittämättömästä syystä ihan pakko saada vuosi sitten. Olen nyttemmin etsiskellyt sen tilalle suurta, halpaa ja kaunista liinavaatekaappia. Tuloksetta, toistaiseksi. Mutta semmoinen kutina minulla on, että vielä minä sen löydän. Hyllykössä on vaikka mitä, esimerkiksi kansioissa kaavoja, käsityölehtiä, kankaita, nuottikirjoja ja valokuvia laatikoissa. Alahyllyn pahvilaatikoissa on vaippakankaat, puuvillat ja trikoot sekä tilkut. Joustofroteet on taiteltu yhdelle hyllylle. Hyllyn päällä sinkkisankossa on muutama lahjapaperirulla. Rullien säilyttäminen on ollut jokseenkin aina ongelmallista, mutta nyt ovat kauniisti esillä ja helposti käytettävissä. 

Valaisimena on se tekemäni pitsilamppu ja lattialla oleva matto on Juhannusruusu, jonka virkkasin kesällä Oulun Lankamaailmasta ostetusta Lilli-ontelokuteestakuteesta.

Pöydän päässä on vanhan pohjattoman puulaatikon sisään piilotettu roskakori. Puulaatikon sain ystävältä pari vuotta sitten. Sen lisäksi että puulaatikko on kaunis, se estää tavaroiden tahattoman roskiin joutumisen.

Keltainen tuoli on opiskeluaikoina dyykattu rappukäytävän spurgumarketista. Tapana oli, että tarpeettomat huonekalut hylättiin opiskelukerrostalojen rappukäytäviin. Se sai ottaa, joka tarvitsi. Verhot olen saanut. Meinasin jo leikella kankaista tilkkuja peittoa varten, mutta onneksi järki toimi saksia nopeammin! Jalkalamppu on ostettu Lahdesta Lanttila-kirppikseltä. Töpseli piti vaihtaa nykyaikaiseen, jotta se sopi pistorasiaan.

Pöydän oikeanpuoleisen kaapin takaa löytyy neljä vetolaatikkoa. Niissä on ompelulangat, ompelumerkit, kokolaput, resorit, mittanauhat, nuppineulat, hakaneulat, parsinneulat, nepit, neppipihdit, siroteliimaa, viivottimia, sakset.. Ja jopa ompelupöydän lampun varapolttimot, jotta lampun palaessa loppuun ei tarvitse lähteä etsimään lamppuja ties mistä.

Kaikki tarvittavat ompeluhärpäke käden ulottuvilla. Toimivan ompelunurkkauksen ansioista on mahdollista ommella silloin, kun vauva sattuu nukahtamaan. Aiemmin koneet ja välineet piti purkaa keittiön pöydälle vaatekaapista -se ei juuri inspiroinut.

Tavaroiden järjestely ja organisointi on ihanaa. Värijärjestykseen lajittelu vielä hauskempaa! Muistan kun jo pikkulikkana saatoin pitkän tovin järjestellä värikyniä ja tusseja pakkauksiinsa oikeaan värijärjestykseen.

Rakastan pieniä metallirasioita, johon on on hyvä jemmata kaikkea pientä tarpeellista sälää. Kynäpenaalissa on kaavojen piirtämistä varten permanenttitusseja ja kaavojen kankaalle jäljentämistä varten liituja ja räätälinkyniä, sekä taikatussi, joka haihtuu parin päivän kuluttua merkkaamisesta. Penaali on kätevä napata mukaan, kun on aikaa piirtää kaavoja keittiön pöydän ääressä viereisessä huoneessa. Aiemmin oli niin keljua, kun Vilpurin päiväuniaika kului tositoimien sijaan välineiden ja tarvikkeiden etsimiseen.

Keskimmäisestä vetolaatikosta löytyy ompeluneulat, ohjevihkoset ja koneiden huoltojutut, kuten öljyt ruuvimeisselit ja sen semmoiset. Laatikossa on myös silitettävät kovikekankaat ja kertakäyttölakanat, joita käytän kaavapaperina.

Ikean uudelleen suljettavat muovipussit on hurjan käteviä. Tuossa pahvilaatikossa on kymmenkunta pussukkaa, joihin on lajiteltu silkkinauhat, ripsinauhat, kukkaron kehykset, heijastinnauhat ja -palat, klipsit, vyön soljet... Kaikki sellainen jemmattu ja vanhoista vaatteista kerätty ompelukrääsä, jota aina silloin tällöin tarvitsee, mutta jota ei asioikseen kehtaa lähteä kaupasta ostamaan. Punaisissa metallirasioissa on kuminauhat ja vetoketjut. Lasipurkissa on säälittävä kokoelma nappeja. Tahtoisin suuren purkin täynnä kirjavia ja iloisia nappeja, mutta kirppareiltakin löytyy vain tuollaisia tummia ja synkkiä.

Ehdoton juttu on radio, jonka sain mieheltä kerran lahjaksi. Radion tahtiin on mukava ommella. Kanavana on YleX, joka on ollut aina lemppari. Tai tietenkin aikoinaan se oli Radio Mafia. Keksipurkki kynille ja pöydällä pyörivälle pikkusälälle on Tanskasta ostettu.

Rouvien esittely vielä lopuksi: valmistujaislahjaksi äitiltä saatu Husqvarna H-Class E20 ja syksyllä Karnaluksista tilattu Bernina 800DL. 

Olen kyllä mahdottoman onnellinen tästä omasta ompelunurkkauksesta! Ja tahtoisin kovasti nähdä, millaisia ompeluhuoneita ja nurkkauksia teiltä löytyy. :)

Bodyja

Ahdistelin vähän aikaa sitten uusien kankaiden ostamisen kanssa. Päätin etten enää ikinä, vastalauseena kuluttamiselle ja tuhlaamiselle. Taidan olla äärilaitaihminen. Heilahdan helposti toiseen laitaan ja liu'un takaisin päin ajan kanssa etsien minulle sopivaa tapaa. Sopivasti ja tarpeeseen, kommentoi Marianne aiempaan postaukeen. Niinpä.

Periaatepäätös kannatti -sen jälkeen olen ostanut trikoopaitoja jatkojalostusta varten kirpputorilta. Yhden kierrätyskeskuksesta ostetun pellavaliinan pilkoin astiapyyhkeiksi ja pussukaksi. Ostin kangasta Facebookin kangaskirpputorilta ja ihan oikealta kirppikseltäkin Oulussa, tuhosin jo olemassaolevia kankaita. Tämä tuntuu hyvältä tieltä, mutta en minä ihan puritaaniksi voi alkaa. Annoin itselleni luvan, että välillä saan herkutella ihanuuksilla ja uutuuksilla -kuten Lillittimellä.

Kaavana on Kisuliini (OB 6/2012). Ylin Lillitin on 74 cm kaavalla, hihoja lyhennetty reippaasti ja lisätty resorit. Kahden alemman kangas on joulukuisen Metsola-reissun ostoksia. Koko 68, leveyttä laitoin useamman sentin lisää. Resorien kanssa on vielä hienosäätöä. Saumurilla surauttaminen olisi kaikista vaivattomin, mutta käytössä resorit taipuu ikävästi kaksin kerroin. Lillittimeen kokeilin ensimmäistä kertaa nelinkertaista kanttausta tämän ohjeen mukaisesti. Kaksoisneulalla tikkaaminen vaatii vielä hienosäätöä langankireyksissä, mutta eiköhän tällä hyvä tule.