Tätä on odotettu. Työt on tehty ja minä häärään kotona kaikkea mahdollista ja mahdotonta valmiiksi pientä ihmistä varten!

Kestovaippoja on useampaa eri mallista ja näköistä. Käytössähän sen näkee, mitkä on eniten käytössä. Niitä sitten hommataan lisää. Haaveena on, ettei kertakäyttövaippoja tarvisi käyttää ollenkaan. Ostin muutamia värillisiä bambuharsoja, joilla sävytin kauniin hailakan turkoosiksi yhden koneellisen vaippapyykkiä...

Aikalailla kaikki tarvikkeet ja vaatteet on käytettyinä saatuja ja hankittuja. Noita bambuharsoja ja kestovaippakankaita lukuun ottamatta en ole mitään uutta ostanut valmiina kaupasta. Tuntuisi kyllä hullulta laittaa yhteen vaatekappaleeseen seitsemän käytetyn verran rahaa.

Minun suosikit äitiyspakkauksesta. Miehen kanssa hipisteltiin pakkausta ja mies osasi nimetä melkein kaikki pakkauksesta löytyneet asiat! :D Kestovaipan taittoimu taisi meni vielä tyynyksi, mutta ihan looginen käyttötarkoitushan se olisi. Värit ja kuosit kyllä miellytti silmää. Sammakkolakanat oli vähän kummalliset. Koko tämänvuotinen pakkaus löytyy Kelan sivuilta.

Kantoliinasukat

Löysin ihanan ohjeen ylipolvensukkiin kirjasta Pienten pukimet. Neuloin yhden sukan täsmällisesti ohjeen mukaan, mutta kovin ohkainen siitä tuli. Kunnon töppöset kuitenkin pitää olla syksyä ja talvea varten, ajattelin, joten yhdistelin muutamia eri ohjeita, sovelsin, purin ja venkslasin. Idea ja varren kohoneule on kirjasta, muutoin sukkia on rutkasti muunneltu.

Lankana Novitan Huopanen (noin 2/3 kerästä) ja sukkapuikkoina 4,0.

Samanlaiset voit neuloa näin:

Luo 32 s, neulo 2o2n-joustinneuletta 11 krs.

Aloita lyhennetyt kierrokset polvea varten: Neulo oikeaa siihen saakka, kunnes 4. puikolla on jäljellä yksi silmukka. *Käännä työ, nosta 1. silmukka nurin neulomatta ja vedä lanka kireälle (=silmukasta muodostaa ikäänkuin kaksi silmukkaa). Neulo loput silmukat oikein, kunnes jäljellä on 1. puikolla yksi silmukka. Jatka *-merkistä (eli käännä työ, nosta 1. silmukka nurin neulomatta jne.) kunnes jäljellä on 4. puikon kaksi viimeistä silmukkaa (=yksi neulomatta jätetty sekä yksi "kahdeksi" vedetty silmukka). Jatka näitä lyhennettyjä kierroksia, kunnes olet neulonut niin että "kahdeksi" vedettyjen silmukoiden välissä on jäljellä yhteensä kaksi silmukkaa 2. puikon lopussa ja 3. puikon alussa ja olet työn oikealla puolella. Neulo sitten oikeaa 1,5 kierrosta alkuperäiseen kierroksen vaihtumiskohtaan 1. ja 4. puikon väliin.

Neulo sääriosan kohoneule: 1. ja 2. krs: 1o 1n, 3. ja 4. krs: kaikki silmukat oikein. Neulo yhteensä 20 krs, eli viisi kertaa edellä kuvattu neljän kierroksen pätkä. Neulo kohoneuletta vielä kaksi neljän kierroksen pätkää, jonka aikana kavenna kierroksen vaihtumiskohdassa yhteensä 4 s  = 28 s.

Neulo nilkkaan 2o2n-joustinneuletta 8 krs.

Jaa silmukat kolmelle puikolle: 1. puikko 10s, 2. puikko 8s, 3. puikko 10s. Kierroksen vaihtumiskohta on edelleen takana kantapään päällä. Neulo 2o2n-joustinneuletta 1. puikko. Neulo 2. puikon 8:lla silmukalla jalkapöydän osuus, ainaoikein -neuletta kahdella puikolla 15 krs, nosta kierroksen ensimmäinen silmukka oikein neulomatta.

Poimi neulomasi tilkun vasemmasta reunasta 8 s ja oikeasta reunasta 7 s. Yhteensä sinulla on nyt 43 s. Neulo ainaoikein neuletta pyörönä yhteensä 10 krs. Aloita ainaoikein neule oikealla kierroksella, jolloin viimeinen neulomasi kierros on nurjaa.

Jalkapohjan neulot siten, että jatka jalkapöydän 8 silmukalla edestakaisin ainaoikein neuletta. Jokaisen kierroksen lopussa neulot viimeisen silmukan yhteen tilkun reunoista poimitun silmukan kanssa. Pohja ikäänkuin sulkeutuu kierros kierrokselta varpaista kantapäätä kohden. Kun jäljellä on yhteensä 16 s, neulo tai ompele neulalla 8 silmukan levyinen kantapään sauma poikittain.


Vaihekuvat olisi ehkä tarpeen.. :) Virheitäkin voi olla, sillä kirjoitin ohjeen pienen ruttuisen ruutupaperinpalan merkintöjen pohjalta. Toivottavasti ohjeesta on iloa, tai ainakin se on itselle muistutuksena seuraavia varten!

Lisää villiksiä

Hiljennän ainakin viikon ajan tahtia ja olen saikulle, ettei vauva vielä saapuisi mahan tälle puolen. Mökkijuhannus vaihtui vähän erilaiseksi, mutta äiskän sohvan nurkassa voi onneksi neuloa, eikä nyt ihan vuodelepoon kuitenkaan määrätty.

Malli: Fern & Faerie

Koko: nb

Lanka: Raidalliset Novitan Huopasta, valkoiset Pirtin kehräämön hahtuvaa. 

Puikot: 4,5-5,5.

Fiilis: Malli on kiva. Huopanen vaikuttaa melko letkeältä langalta, toivottavasti on myös pitävä lanoliinittamisen jälkeen.

Malli: Villapöpät pitkälahkeisena

Koko: nb

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuvaa kaksinkertaisena

Puikot: 4,5 ja 5,0.

Fiilis: Ihanat!

Malli: Oma sovellus 

Koko: ihan pieni

Lanka: Dropsin Eskimo, molempia yksi kerä

Puikot: 5,0 ja 5,5

Fiilis: Paksut ja hyvän malliset tuli. Vihreästä jämästä tuli vielä kiva imu. :)

Innolla ja jännityksellä odotan, mitkä toimii parhaiten. Paras yhdistelmä olisi ehkä hahtuvasta tehty F&F, jossa vyötärö olisi hiukkasen kapeampi. Eli eikun soveltamaan. ;) Harmi, ettei Novitan Puroa enää löydy kaupoista. Ryökäleet ovat menneet lopettamaan sen. Siitä olisi saanut kaiketi pehmeitä ja nättejä villiksiä.

Viimeinen villahousu

No ei varppina viimeinen. Aiempiakin on, mutta eivät ole päätelleet itse itseään, joten eivät päässeet vielä näytille. ;)

Malli: Villapöpät

Koko: 1 (2-4 kk, 4-6 kg)

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva kaksinkertaisena, ehkä kolmasosa hahtuvakiekosta

Puikot: 5,0

Fiilis: Näitä lisää, vaikuttaa pätevältä mallilta ja langalta.

Malli: Titityyn merinot

Koko: S

Lanka: Pirtin kehräämön kampalanka kaksinkertaisena. Meni koko vyyhti.

Puikot: Joustiksessa 3,5, sileällä 4,0.

Fiilis: Lanka on nättiä ja pehmoista. Aika isot tuli.

Ompeluksia

Viikonloppuna ompelin kestovaippoja ja neuvolakortin kannet. Aika perinteisiä tulevan bloggaajaäitin ompeluita ;), mutta tuntuu uskomattomalta että lopultakin minä voin ommella niitä meille, ihan omaan käyttöön!

Vaippojen kaava on sekoitus Mummut S-kokoa (kaava täällä) ja Nalle-vaipan S-kokoa noiden lerpakkeiden puolesta. Viiteen vaippaan meni vain 0,5 metriä valkoista ja 0,5 m keltaista bambujoustofroteeta.

Sisällä on imu kaksinkertaisesta bambuhamppucollegesta ja yksin- tai kaksinkertainen kerros sisäkankaana olevaa joustofroteeta. Olen kyllä noihin tyytyväinen, vaikka ei hajuakaan pelittääkö ne meillä tulevan vauvan kanssa. Toivottavasti!

Neuvolakortin kansiin (loistavat) ohjeet Villapata kiehuu -blogista.

Ps. Jatkossa blogi varmaan kallistuu aika paljon vauvoihin, kestovaippoihin ja vauva-aiheisiin käsitöihin. :)

Peitto pikkuiselle

Neljä päivää tiukkaa nenän niistämistä, koukuttamista ja Lostin kahta ensimmäistä kautta. Peitosta tuli pehmoinen ja ihana, väreiltään varsin hurmaava. Malli on Sunburst in the Snow, jota tahattomasti sovelsin. (Jostain syystä en osaa tajuta virkkaussanastoa, ja peiton puolessa välissä opin että amerikanenglannissa ja englanninenglannissa on omat eronsa virkkaussanastossa.) Suuri plussa palasissa on se, ettei niitä tarvinnut erikseen päätellä kun langanpäät kuljetti koko kierroksen matkalta virkkauksen alla.

Koko 65 cm x 85 cm, yhteensä 48 palaa.  Lankana on Svarta Fåretin Ulrikaa. Reunoissa improvisoitua ketjusilmukkapitsiä langanloppumisen pelossa, vaikka suunnittelin aluksi piparkakkureunaa. Värejä meni jokaista reilut kaksi kerää, vaaleinta melkein viisi.

Entä kukas peiton alle pääsee köllöttelemään? 

Häntä odotamme saapuvaksi loppukesästä. ♥

Olen koukutellut

Melkoinen flunssa siirsi arkeen paluuta ensin päivällä, nyt jo toisella. Peiton virkkaaminen on kuitenkin pitänyt kiireisenä sohvan pohjalla niiskuttavaa. Se valmistuu huisia tahtia, eikä käsiin ole sattunut yhtään. Olen oppinut virkkaamaan rennosti, löysin rantein!

"Lankalauantai...

...on ihan hyvä tekosyy käydä ostamassa ainakin kassillinen lankaa uudesta Lankamaailmasta, kun nyt ollaan Oulussa käymässä. Eikö vaan kulta?"

Mies ei aina ymmärrä (tai ole ymmärtävinään), miksi lankaa pitää ostaa jos sitä jo on muutama laatikollinen sängyn alla. Tai että miksi pitäisi maksaa kalliita kilohintoja, kun on halvempaakin saatavilla. Mutta en minäkään kaipaa selityksiä sille, mihin ihminen tarvii ainakin neljäkymmentä itsetehtyä uistinta ja noin viisi virveliä, kun nekin näyttää ihan samalta ja vain yhtä voi käyttää kerrallaan.

No, kassillinen sitä lankaa mukaan kuitenkin lähti (ja kassin pohjalle KnitPron pyöröpuikkopakkaus). Ainakin Ulrikaa ja Maijaa, kaupanpäällisiksi Julieta. Tiedossa on huivia, töppösiä ja tumppuja, myssyä ja peittoa. Käsityöhiljaisuus saa luvan päättyä.

Mistä tietää kotiutuneensa?

Pienistä neulenyttösistä, jotka vasta viime päivinä olen kaivanut laatikoistaan. Luovuus on minulle hyvinvoinnin mittari, ja ensimmäistä kertaa muuton jälkeen olen asteikon nollaviivan yläpuolella villatakilla, unisukilla ja pipolla. Uusi työ alkaa vihdoin kulkea uomissaan ja työtunnit alun hässäkän jälkeen inhimillisiä.

Olen soittanut kitaraa, illalla laulanut miehen säestyksellä. Siitä tietää kotiutuneensa, ettei tarvi hapuilla pimeässä jokaista seinää löytääkseen valonkatkaisijan. (Pistorasioiden paikkoja en vielä ole oppinut.) Lenkkipolut on hiljaiset, täällä on mäkiä ja metsää.

Paras ystävä asuu pihan toisella laidalla, ja yöhousuissa voi hipsiä kylään ihmettelemään tätä maailmaa tai pyytää seuraksi saunavuorolle. Käydä syömässä torttuja, piipahtaa lapsenvahtina tai tuoda tullessaan kaupasta ostamatta jääneen jutun.

Tavarat on paikallaan,  Eilen tutustelin tähän kaupunkiin, joka on niin tuttu mutta kuitenkin vieras vuosien jälkeen. Päädyin sattumalta ihanaan kauppaan, jollaista en tiennyt täällä olevankaan (eikä ole ollutkaan ennen viime kevättä). Löysin paikan, jossa voi kutoa mattoja ja aion sinne sukkuloida (hehheh) heti tammikuussa. Olen hakenut Aikku-koiran kanssa agilitykurssipaikkaa ja alkanut koirajuoksemaan. Laitoin sähköpostia (nettiliittymä saatiin vasta äskettäin) paikalliselle kodittomia kissoja auttavalle yhdistykselle, joten sijaistassulaisia on meille odotettavissa.

Täällä on kaikki, mitä aiemmassakin kaupungissa. Ja vielä enemmän. Tärkeintä on ystävät ja perhe, joita voi nähdä ilman tunnin pakkausoperaatiota ja puolentoista tunnin automatkaa. Voi vain piipahtaa kylään, käydä lenkillä yhdessä tai kuten eilen, kirpparilla ja syömässä. (Lisäksi äiti korjasi minun ompelukoneen, kiitos!)

***

Vilautan vielä, että tältä meillä näytti vanhassa ja uudessa kodissa kuukausi sitten. Nyt tavarat ovat jo löytäneet paikoilleen. Melkein kaikki.

Murrettujen sävyjen raitakausi

on käynnissä, totean, kun katson neulekoriin. Siniruskea haalari on ystävän poikavauvalle syksyä varten. Eilisistä Novitan Isoveljistä alkoi kutoutua lössykät kotisukat. Lanka on hieman karheaa, mutta myös kummalla tavalla nihkeää neuloa. Narisevaa. Muovisen tuntuista? Kuvittelenkohan vain.

Tänä aamuna ulkona tuoksui loppukesä ja koulun alku.  Takapihan puistikossa oli usvaa. Yhtäkkiä ymmärrän, että 16 vuoteen tämä on ensimmäinen syksy, jolloin tiedän että opiskelut on nyt vähäksi aikaa opiskeltu ja minulla on oikea ammatti.