Tumpputehdas

Tilkkulootasta saumurin paininjalan alle ja sieltä kirppispöytään. 25 paria tumppuja trikoosta ja joustofroteesta, vuori trikoota ja varressa resori. Tulee ihan karkkipussi mieleen! Olen ollut herkkulakossa jo yli kuukauden, joten pitää herkutella väreillä kun tyhjänpäiväinen herkkujen märsyäminen on pannassa.

Jännittää ihan käydä huomenna järjestelemässä kirppispöytää, että onko mitään mennyt kaupaksi. Vaikka ostan melkein kaiken kierrätettynä ja käytettynä, olen vasta nyt ensimmäistä kertaa itse vuokrannut pöydän. Jos jään voitolle, ostan kirppisrahoilla KAMin neppipihdit, neppejä ja kestovaippakangasta. Tumpputehdas muuttuu sitten vaippatehtaaksi, koska nykyiset kestovaipat on tarrallisia ja Vilpuri saa ne auki. Muutenkin tahdon kokeilla vähän kapoisempaa mallia kovasti jo konttaamista harjoittelevalle lapselle.

Neuleterapiaa

Olipa ihana neuloa pitkästä aikaa! Oikein old-schoolisti pesiydyin pariksi tunniksi sohvannurkkaan telkkaria katsomaan ja annoin puikkojen vipattaa. Yritän neuloa noita lankalaatikoita tyhjemmäksi, mutta tällä vauhdilla taitaa lankavarastot riittää loppuiäksi...

Viltsu sai pipon Dropsin Nepalista. Sävy on juuri täydellisen vihreä, herkullisen sammaleen värinen. Silmukoita oli 24. Aika oivan laskukaavan tätä pipoa varten löysin Punomon sivuilta. Rakastan matematiikkaa, ja tuossa myssyn ohjeessa oli juuri sopivasta haastetta nukkumaanmenoa venyttäneelle äitiraasulle. Rakastan ihan oikeasti muuten matikkaa. Lukiossa luin matikan pitkän kaavan mukaan ja jätin matikan tehtävät aina viimeiseksi, jotta sain vaikka koko illan painiskella yhtälöiden (ja öööh, mitäs niitä nyt oli...) kimpussa.

Tervetuloa ompeluhuoneeseen

Minulle iski ompeluateljeen siivoamisvimma. Nyt sitä kelpaa vilauttaa! Lokakuussa kirjoitin, että huoneesta puuttuu se jokin. Ompelupöytä. Ja uskokaa tai älkää -päivitettyäni blogin lähdin kirpputorille ja tein täydellisen löydön. Täyspuisen ompelupöydän. Viidelläkympillä. Hyllypapereineen ja laatikon pohjassa olevine musteläiskineen. Pienessä hutikassa ollut naapuri lainasi pakettiautoaan ja lähti kantoavuksi, ja parin tunnin päästä minulla oli täydellinen ompelupöytä. Pöytä ei hytky tai huoju ommellessa, vaan on kaunis ja jykevä. Tällä pöydällä on sielu! Ja pöydän ympärille ompelunurkkaus on kuukausien mittaan rakentunut.

Ovelta näkyy Ikean hyllykkö, joka oli jostakin selittämättömästä syystä ihan pakko saada vuosi sitten. Olen nyttemmin etsiskellyt sen tilalle suurta, halpaa ja kaunista liinavaatekaappia. Tuloksetta, toistaiseksi. Mutta semmoinen kutina minulla on, että vielä minä sen löydän. Hyllykössä on vaikka mitä, esimerkiksi kansioissa kaavoja, käsityölehtiä, kankaita, nuottikirjoja ja valokuvia laatikoissa. Alahyllyn pahvilaatikoissa on vaippakankaat, puuvillat ja trikoot sekä tilkut. Joustofroteet on taiteltu yhdelle hyllylle. Hyllyn päällä sinkkisankossa on muutama lahjapaperirulla. Rullien säilyttäminen on ollut jokseenkin aina ongelmallista, mutta nyt ovat kauniisti esillä ja helposti käytettävissä. 

Valaisimena on se tekemäni pitsilamppu ja lattialla oleva matto on Juhannusruusu, jonka virkkasin kesällä Oulun Lankamaailmasta ostetusta Lilli-ontelokuteestakuteesta.

Pöydän päässä on vanhan pohjattoman puulaatikon sisään piilotettu roskakori. Puulaatikon sain ystävältä pari vuotta sitten. Sen lisäksi että puulaatikko on kaunis, se estää tavaroiden tahattoman roskiin joutumisen.

Keltainen tuoli on opiskeluaikoina dyykattu rappukäytävän spurgumarketista. Tapana oli, että tarpeettomat huonekalut hylättiin opiskelukerrostalojen rappukäytäviin. Se sai ottaa, joka tarvitsi. Verhot olen saanut. Meinasin jo leikella kankaista tilkkuja peittoa varten, mutta onneksi järki toimi saksia nopeammin! Jalkalamppu on ostettu Lahdesta Lanttila-kirppikseltä. Töpseli piti vaihtaa nykyaikaiseen, jotta se sopi pistorasiaan.

Pöydän oikeanpuoleisen kaapin takaa löytyy neljä vetolaatikkoa. Niissä on ompelulangat, ompelumerkit, kokolaput, resorit, mittanauhat, nuppineulat, hakaneulat, parsinneulat, nepit, neppipihdit, siroteliimaa, viivottimia, sakset.. Ja jopa ompelupöydän lampun varapolttimot, jotta lampun palaessa loppuun ei tarvitse lähteä etsimään lamppuja ties mistä.

Kaikki tarvittavat ompeluhärpäke käden ulottuvilla. Toimivan ompelunurkkauksen ansioista on mahdollista ommella silloin, kun vauva sattuu nukahtamaan. Aiemmin koneet ja välineet piti purkaa keittiön pöydälle vaatekaapista -se ei juuri inspiroinut.

Tavaroiden järjestely ja organisointi on ihanaa. Värijärjestykseen lajittelu vielä hauskempaa! Muistan kun jo pikkulikkana saatoin pitkän tovin järjestellä värikyniä ja tusseja pakkauksiinsa oikeaan värijärjestykseen.

Rakastan pieniä metallirasioita, johon on on hyvä jemmata kaikkea pientä tarpeellista sälää. Kynäpenaalissa on kaavojen piirtämistä varten permanenttitusseja ja kaavojen kankaalle jäljentämistä varten liituja ja räätälinkyniä, sekä taikatussi, joka haihtuu parin päivän kuluttua merkkaamisesta. Penaali on kätevä napata mukaan, kun on aikaa piirtää kaavoja keittiön pöydän ääressä viereisessä huoneessa. Aiemmin oli niin keljua, kun Vilpurin päiväuniaika kului tositoimien sijaan välineiden ja tarvikkeiden etsimiseen.

Keskimmäisestä vetolaatikosta löytyy ompeluneulat, ohjevihkoset ja koneiden huoltojutut, kuten öljyt ruuvimeisselit ja sen semmoiset. Laatikossa on myös silitettävät kovikekankaat ja kertakäyttölakanat, joita käytän kaavapaperina.

Ikean uudelleen suljettavat muovipussit on hurjan käteviä. Tuossa pahvilaatikossa on kymmenkunta pussukkaa, joihin on lajiteltu silkkinauhat, ripsinauhat, kukkaron kehykset, heijastinnauhat ja -palat, klipsit, vyön soljet... Kaikki sellainen jemmattu ja vanhoista vaatteista kerätty ompelukrääsä, jota aina silloin tällöin tarvitsee, mutta jota ei asioikseen kehtaa lähteä kaupasta ostamaan. Punaisissa metallirasioissa on kuminauhat ja vetoketjut. Lasipurkissa on säälittävä kokoelma nappeja. Tahtoisin suuren purkin täynnä kirjavia ja iloisia nappeja, mutta kirppareiltakin löytyy vain tuollaisia tummia ja synkkiä.

Ehdoton juttu on radio, jonka sain mieheltä kerran lahjaksi. Radion tahtiin on mukava ommella. Kanavana on YleX, joka on ollut aina lemppari. Tai tietenkin aikoinaan se oli Radio Mafia. Keksipurkki kynille ja pöydällä pyörivälle pikkusälälle on Tanskasta ostettu.

Rouvien esittely vielä lopuksi: valmistujaislahjaksi äitiltä saatu Husqvarna H-Class E20 ja syksyllä Karnaluksista tilattu Bernina 800DL. 

Olen kyllä mahdottoman onnellinen tästä omasta ompelunurkkauksesta! Ja tahtoisin kovasti nähdä, millaisia ompeluhuoneita ja nurkkauksia teiltä löytyy. :)

Bodyja

Ahdistelin vähän aikaa sitten uusien kankaiden ostamisen kanssa. Päätin etten enää ikinä, vastalauseena kuluttamiselle ja tuhlaamiselle. Taidan olla äärilaitaihminen. Heilahdan helposti toiseen laitaan ja liu'un takaisin päin ajan kanssa etsien minulle sopivaa tapaa. Sopivasti ja tarpeeseen, kommentoi Marianne aiempaan postaukeen. Niinpä.

Periaatepäätös kannatti -sen jälkeen olen ostanut trikoopaitoja jatkojalostusta varten kirpputorilta. Yhden kierrätyskeskuksesta ostetun pellavaliinan pilkoin astiapyyhkeiksi ja pussukaksi. Ostin kangasta Facebookin kangaskirpputorilta ja ihan oikealta kirppikseltäkin Oulussa, tuhosin jo olemassaolevia kankaita. Tämä tuntuu hyvältä tieltä, mutta en minä ihan puritaaniksi voi alkaa. Annoin itselleni luvan, että välillä saan herkutella ihanuuksilla ja uutuuksilla -kuten Lillittimellä.

Kaavana on Kisuliini (OB 6/2012). Ylin Lillitin on 74 cm kaavalla, hihoja lyhennetty reippaasti ja lisätty resorit. Kahden alemman kangas on joulukuisen Metsola-reissun ostoksia. Koko 68, leveyttä laitoin useamman sentin lisää. Resorien kanssa on vielä hienosäätöä. Saumurilla surauttaminen olisi kaikista vaivattomin, mutta käytössä resorit taipuu ikävästi kaksin kerroin. Lillittimeen kokeilin ensimmäistä kertaa nelinkertaista kanttausta tämän ohjeen mukaisesti. Kaksoisneulalla tikkaaminen vaatii vielä hienosäätöä langankireyksissä, mutta eiköhän tällä hyvä tule.

Yksi vaippapeppu lisää

Vanhalla muorilla oli eläinlääkärikäynnin vaatinut tulehdus hännän alla niissä a-rauhasissa. Antibiootit, joilla toivottavasti tilanne paranee, niin ei tarvisi rauhoittaa putsauksen vuoksi lähes 13-vuotiasta sydänvikaista. Hännänalus tulee pitää puhtaana ja nuolemattomana. Ei ollut kotona kauluria, vaikka niin muistelin. Oli kuitenkin näitä nb-koon kestovaippakuoria, jotka jäi käyttämättä. Hännälle reikä ja tadaa! On varmasti mukavampi kuin muovitötterö.

Pikapöksyt

Luovuin aamukahvikupposesta, luulin sen jyskyttävän päätä näin paljon. Mutta lentsuhan se iski. Ei ihme, että on jurppinut ja väsyttänyt. Hieman jo huolestuin, kun ompelupöydällä odottanut läjä puolivalmiita vaatteita ei ole huhuillut ompelemaankaan, vaan kiltisti olen painunut unille aikaisin.

Ompelin pikaisesti Vilpurin millin mittaisten päiväunien aikana resorit näihin simppeliäkin simppelimpiin pöksyihin. Ihan varmasti flunssan oireet helpotti hetkeksi, minä vannon sen, kun sain jotakin pientä valmiiksi.

Kaava on Summer Sea (OB 3/13), mutta tein pidemmät lahkeet. Kokona 68, mutta taitavat mennä pidempäänkin. Seuraavat housut teen haarakappaleella ja katson, josko ne istuisivat paremmin. Kestovaipan takia housut vetäytyy haaruksista ikävästi.

Kangas on Verson pudodista taas. Ehkä pitäisi muuttaa taktiikkaa kankaiden oston suhteen. Että kaikkia ihania kankaita ei kannata ostaa metriä, vaan juuri sen verran kun tarvii. Koska noita uusia ihanuuksia löytyy vähän väliä eri kaupoista, ja mullahan loppuu rahat ja kangashyllystä tila tällä vauhdilla!

Ensimmäinen jumpsuit

On ommeltu, ihan ähkyyn saakka ja yöunien kustannuksella. Tällä viikolla olen kyllä mennyt kiltisti nukkumaan jo ennen kymmentä. On tehnyt ihan hyvää.

Mutta tässä tämä Miina ja Manu. Jotensakin ei haittaa lainkaan, vaikka vetoketju aaltoilee kuin Atlantin valtameri. Laitoin liian pinkeän resorin ja vetoketjussa oli liikaa mittaa. Vinkiksi siis, jos tahdot tehdä samanlaisen.

Tuota jumpsuittia ommellessa tuli ahaa-elämys. Juurikin vetoketjun kohdalla. Että ei sen tarvi olla täydellistä, eikä sitä tarvi purkaa. Se on ihan toimiva, ja minä vasta harjoittelen.

Luulin, että hupullinen on epäkäytännöllinen vauvalle, mutta tuo onkin aika kiva! Alunperin tämä on tehty siksi, että vauvauinnin jälkeen väsyneelle ja pukemisesta vähät välittävälle naperolle olisi joku nopea ja lämmin vaate sujautettavaksi päälle. Sitä tämä kyllä on. Toimii myös myös yöpukuna, ja uskoisin että huppu tuo nukkuessa turvallista pesäfiilistä.

Kaava on Jumpsuit Ottobrestä 4/2012, kokoa 68. Sain lehden lopultakin kirjastosta käsiini ja ahneesti olen piirrellyt jemmaan kaavoja kaikissa kokoluokissa. Seuraavaan jumpsuittiin laitan ehkä vetskarin keskelle eteen ja lahkeisiin pari senttiä pituutta lisää. Hihan- ja lahkeensuun resoreista otan sentin tai pari leveydestä pois. Mm-m, vaatteiden koon tai istuvuudenkaan ei tarvitse olla ensiyrittämällä täydellisiä. Minä vasta harjoittelen.

Neulomiset ulkoistettu Vilpurin mummulle

Ei viuhu puikot tässä taloudessa. Olisihan se kiva neuloa juu, mutta niin vain tuo ompelu vie! Puikoilla on yhdet lapaset, olleet syyskuusta. Ne junasukatkin on vielä kesken. Että ompahan sitten pakkasille. No ei ole. Mutta onneksi on mummu, niin sai Vilpuri sentään sopivaa lämmikettä näille pakkasille. Kiitos, ihanat on!

Loharilakit

Vuoden ensimmäisinä ompeluksina valmistui kypärämyssyt Ottobren ilmaisella kaavalla. (Sen voi tulostaa tästä.) Oli pakottava tarve saada tehdä edes jotakin noista Verson Puodin kankaista, jotka on jo huhuilleet luvattoman kauan hyllyssä koskemattomina.

Vilpurin päänympärys on kutakuinkin 41 senttiä (jos osasin sen oikeasta kohdasta mitata). Sininen on kokoa 42, ja jetsulleen passeli. Vihreä on kokoa 44, mutta sen sopivuutta en osaa sanoa. Malli vetelee jo sikeitä huulet mutturalla.

Vihreän myssyn saumat ompelin ulospäin, ja niin tuli parempi. Ei jää saumoja sisäpuolelle painamaan pientä päätä. Siksakkasin saumat litteäksi, jätin lohikäärmekuviot pois ja alareunaan tuli pelkkä saumurinsauma resorin sijaan.

Joustiksesta tehty kypärämyssy vaikutti pysyvän hyvin päässä ja naama-aukko naaman kohdalla. Trikoiset pyörähtää meidän pöllöniskaisella poitsulla silmille (tai poskelle, nenän päälle, suuhun, you name it) ja sekös harmittaa.

6.1.2014: Neuvolassa Vilpurin päänympärykseksi mitattiin tasan 42 cm pari päivää tämän postauksen jälkeen. Eli aika hitsin tarkasti on mitotettu kaavat! 44 senttinen menee myös, muttei istu niin suojaavasti kasvojen ympäriltä kuin pienempi.

Lahjoja

Tänä jouluna tein harvinaisen vähän itse lahjoja. Ehkäpä siksi tämä joulu tuntuikin kovin leppoisalta, kun säästyin viime hetken paniikilta ja pikkutunneille venyviltä ompelu/virkkaus/neulonta/värkkäystuokioilta. (Mitä se hyvissä ajoin on? Voiko sitä syödä?)

Oma äitini sai kuitenkin itsetehdyn lahjan. Puikkopussin, johon oli sujautettu Succaplocin puikkomitta.

Käsillätekemisen into ja halu luovuuteen on kyllä verissä, ja siitä saan kiittää vanhempia. Äiti askarteli meidän kanssa tosi paljon, kun oltiin lapsia. Niitä askarteluja on varmasti vieläkin laatikoittain jemmassa, kun ei ole raskittu poiskaan heittää. Tahdon tarjota saman Vilpurille -että aina löytyy liimaa, kartonkia, sakset, värejä, kankaita, puunpalasia, maaleja, lankaa, helmiä... ihan mitä vain, ja niistä saa askarrella yksin tai yhdessä mitä ikinä mieleen tulee.

Äiti on opettanut minut virkkaamaan ja neulomaan, ompelemaankin. Nyt aikuisella iällä on ollut kiva pystyä vinkkaamaan äidille jotakin takaisin, ikään kuin kiitoksena. Nimittäin meidän äipältä löytyy nyt mm. bambupuikot. Puolin ja toisin vinkkaillaan neulemalleja, ihastellaan toistemme tekemisiä, kehutaan ja pohditaan lankoja, värejä ja silmukkamääriä. Äiti on tehnyt Vilpurille ainakin villatakin, housut ja lapaset, jotka on älyttömän ihanat. Välillä tulee tilanteita, että hieman vähätellen meille annetaan itse neulottuja lahjoja. Kun "osaathan sinä itsekin tehdä". Mutta se menee juuri toisin päin -minä arvostan ihan älyttömästi itse tehtyjä lahjoja, koska tiedän, että niihin on nähty paljon vaivaa ja silmukoiden sekaan on neulottu aitoa välittämistä ja rakkautta.